
(C): Sunset Stock (Alhaalla lisää nähtävää)
nimi: Silvery Chiki-Chiki
l.nimi: Chiki, Chi, Chiquita, Bansku
s. 7.11.2002 (VHKR = 4v)
kasv. Ulputti Hopeaharja
rotu: appaloosa
sp: tamma
väri: tiikerinkirjava (kuurapilkkuja lautasilla)
merkit: Alahuuleen ulottuva pyrstötähti, mej vsk, mtj psk
i:
Magnetic Leather K |
ii:
Rain Dancer |
iii: ? |
iie: ? |
||
ie: Shandon |
iei: ? |
|
iee: ? |
||
ei:
I Will Show You |
eii: Best One |
|
eie: Mamma Mia |
||
ee:
Silvery Ibu-Lele
|
eei: Cassius |
|
eeeLowen Dancing Lollypop |
Chi on sukunsa puolesta aikasen outo tamma. Eipä taidettu Marcus Lowenin siittolassa tietää, mihin johtaisi Lowen Felinen (meillä vähän aikaa sitten eläkkeellä kuollut "Liinu") astutus ei-niin-tunnetulla Lowen Heartbreakilla. Tuloksena oli Lowen Dancing Lollypop, jonka minä menin ostamaan tänne Vir-Suomeen siitostammaksi vastikään valmistuneeseen siittolaani.
Tutummin Lollina tunnettu tamma on jättänyt useita hyviä jälkeläisiä, bravuurinaan kuitenkin tytär Silvery Ibu-Lele Cassiuksesta.
Cassius on Oitin Hevostilan ainoa appaloosaori, jolle on kertynyt suvuttomuudesta ja menestyksettömyydestä huolimatta kourallinen muitakin jälkeläisiä. Siitä on otettu vain yksi kuva, jossa ori tähyilee aitauksessaan tammojen perään. Kuva on sekä huonosta kulmasta otettu että jalat kokonaan pois rajaava, joten NJ-menestystä ei sille ole voinut tulla edes hyvällä tahdolla. Luultavasti Cassiuksessa kuitenkin piili jotain näkymätöntä. Vaikka se ei ulkonäöllään niin koreillut, oli sen tuntemattomassa suvussa luultavasti jokin menestysnimi.
Silvery Ibu-Lelen aioin ensin myydä, mutta aikaa kului ja sitten otin ja rakastua repsahdin tähän veitikkamaiseen ja kujeilevaan otukseen. Astutin sen I Will Show You:lla, Vaahteran silloin ainoalla ja nyt jo edesmenneellä villikko-orilla, jolla oli pari-kolme jälkeläistä, hurja menneisyys, tuntematon suku ja peräti yksi KUMA ja JS. Sittemmin Ibu-Lele saavutti pitämissäni appaloosa- ja arabi-NJ-näyttelyissä LKV2:sen, KUMAn ja JSn muut varsat-luokassa. Pari päivää sitten laskeskelin hevosteni indeksejä ja Leelen este-sellainen on peräti 0,2!
Tuloksena oli tamma Silvery Iko-Iko, lähes täydellinen emänsä kopio. Ikonkin aioin myydä, mutta ostajia ei kuulunut (taisivat säikkyä Ikon hilpeää luonnetta) ja muutin mieleni. Iko, myös Ilkiönä ja Käpälämäki-Kaijana tunnettu hurjastelija astutettiin melko nuorena, tarkoituksena saada meno vähän rauhoittumaan maamostelun myötä. Orina Ikolle käytettiin yhtä Whitewoodin Ratsutilan kolmesta appaloosa-orista, Magnetic Leather K:ta.
En valinnut Ikolle Magneticin naapuria Wanderlustia, koska se oli heikoimmin NJ-menestynyt. Myös Laakson Rockefellerin, ktk III:sen ja championin hylkäsin, syynä a) sillä oli ja on melko paljon jälkeläisiä b) se oli liian suuri nuorelle Ikolle.
Magnetic Leatherin isä, Rain Dancer on täydellisesti hävinnyt Vir-maailman syövereihin ja esiintyy enää sukutauluissa ja muinaisissa kisatuloksissa.
Iko teki sitten Silvery Chiki-Chikin, joka myös Chi:nä tunnetaan. Chi:n sukutaulussa on se erikoisuus, että vaikka se onkin varsin pitkä, se on katkeamaton vain emälinjaltaan. Isät ovat poikkeuksetta suvuttomia.
Haluaisin mainita Chin suvusta vielä Silvery Ibu-Lelen puolisisaret emän kautta. Silvery Mary Marie (LKV2, KUMA, JS ja esteind. 0,18), sekä Silvery Jollypop (irtoSERT, 2 x JS ja kouluind. 0,08).
Kaiken kaikkiaan Chillä on mainio suku. (Etenkin sen vuoksi, että voin astuttaa sen millä omista oreistani vain...)
Chi on kepposteleva ja leikkimielinen neitiheppanen, joka toteuttaa näin emälinjansa perinteitä. Ibu-Lele, Chin emänemä, näyttää olevat varsin ylpeä tyttärensä varsasta.
Älä käytä erikoista hattua Chin lähettyvillä, sillä se saattaa siepata sen ja pantata sitä itsellään kauankin. Chi pitää niin paljon hatuista, että suunnitelmissa on useammin kuin kerran ollut opettaa se ajolle niin, että se voisi pitää kisoissa tyylikästä aurinkohattua.
Chi on lievästi sanoen leikkisä, ja sen käsitys huumorista on hyvin laaja. Se saattaa nuolaista sinua kauraisella kielellään, ja kun tulet satulahuoneesta pestyäsi kaurasörssön pois, se antaa sinulle loudutuspusun - ison, märän ja hyvin, hyvin kauraisen.
Hevostelun alkeistunnit sujuivat Chillä helposti: se oppi kävelemään alta aikayksikön ja noin seitsemän minuutin kuluttua syntymästään (neljän minuutin tankkaussession jälkeen) se laukkaili tuulispäänä muun lauman seassa, vaikkei ollut vielä läheskään tarpeeksi kuivaksi nuoltu (Ikon mielestä). Uskon lujasti, että Ikon, Leelen, Marin, Mirun ja Merrin ryhmä saa Chistä hyvän lisän kunhan se varttuu vähäsen. Nyt nämä tammasrouvat/neidit keskittyvät täysillä Chin hellittelyyn, ja ne sietävät varsaa todella paljon.
Chi on yhtä nopea oppimaan uusia karkaustapoja kuin Ikokin. Luultavasti tämä kulkee verenperintönä, mutta joka tapauksessa Chi livisti eräänä kauniina aamuna niinsanoakseni "veks".
No, minulle tuli hirmuinen hätä ja hoppu, että nyt susi sen vei (vaikka Emäsaaressa, Rönkelössä, Haipakassa tai sen enempää Pikkusaaressakaan ei ole suden sutta). Iko ja Leele seurasivat minua varsin huvittuneen näköisinä säntäillessäni ympäriinsä. Voisin vaikka vannoa, että ne tiesivät jotain, mutteivät aikoneet kertoa sitä minulle.
No, juuri kun olin soittamassa poliisia, eläinlääkäriä ja punaista ristiä, tuli Tittis oritarhoilta Chi tiukasti mukana. Hyppelin hetken riemuissani ja sitten tulin kysyneeksi, missä Chi oikein oli ollut.
No, Chi oli ollut vierailemassa oriherrojen luona, ja siellä se oli mennä viipottanut tarhalta tarhalle ja mennessään kiusoitellut heppapojuja, jotka sietivät sen nipistelyä ja viuhdontaa ihailtavan lempeästi. Varsinkin vanhaherra Bläki oli kohdellut Chitä kuin kukkaa kaviolla.
Onneksi Chi ei ole uhkarohkea: kun se pelästyy, se rientää Ikon masun alle tarkkailemaan tilannetta.
Chistä tulee vielä hieno heppanen, sano mun sanoneen! =)
Ja sitten rauhoitutaan poseeraamaan tuomareille...=)
Kuvien (C): Sunset Stock