20.3.2004
Kävelin tallille hiljakseen. Kohta alkaisin varmaan sataa, mutta se ei pilaisi päivääni! Tänään varmaan menisin koulua oikein hyvin, laitaisin Safirin koetukselle, että se joutuisi käyttämään taitojaan! Vihdoin pääsin tallipihalle.
Avasin nopeasti tallin oven ja kävelin pikakävlyä. Safir, joka oli juuri ollut uinumassa, heräsi hätkähtäen ja katsoi minua hetken silmät pyöreinä. Sitten se suorastaan syöksyi luokseni karsinan suulle ja hotkaisi kädessä olevani sokerinplan. Nauroin ja rapsutin Safirin otsaa. Annoin sille aamukaurat ja muut ruoat ja lähdin toimistoon, tavalliseen tapaan. Istuskelin puhdistamassa Safirin varusteita. Kun menin talliin, näin jonkun pikkutytön katselemassa Safiria. Kysyin tytöltä, miksi hän oli tänne tullut ja tyttö vastasi, että haluaisi ratsastaa Safirilla. Epäröin hetken, mutta nähdessäni Safirin äidillisen hymyn kun se katsoi pikkutyttöä, suostuin taluttelemaan tyttöä, jonka nimi oli Hanna, maneesissa. Hän kertoi että oli aina halunnut ratsastaa muttei ollut uskaltanut kysyä. Yhdessä harjasimme Safirin ja minä ja Safir opetimme Hannaa.
Kun olimme harjanneet Safirin päästä häntään, haimme varusteet jotka itse laitoin, sillä tyttö oli liian pieni laittamaan niitä. Talutin Safirin pihaan ja punttasin Hannan selkään. Lähdin taluttamaan heitä kohde maneesia Hanna iloisesti keikkuen selässä. Opetin Hannalle, miten pidetään kantapäät alhaalla, mietn ohjista pidetään ja miten pohkeita käytetään. Safir teki kaiken hienosti ja kärsivällisesti. Kun Hanna oli valmis, aloimme ravata. Hanna otti satulasat kiinni mutta kun hetken olimme ravanneet hiljaista ravia, hän alkoi ja saada paremman otteen ratsastuksesta. Kehuin Hannaa koko ajan, täytyyhän pienempiä auttaa! :D Kun olin puoli tuntia taluttanut ja opettanut Hannaa, vein hänet katsomoon ja itse aloin ratsastaa kouluratsastusta. Menin aluksietua- ja takaosakäännöksiä sekä pohkeenväistöä. Sitten tein ravipohkeenväistöäkin ja Safirin suoritus vain Parani. Nautin Safirin tasaisesta ravista ja matkaavoittavista askelista. Sitten tein pari kertaa sulku- ja avotaivutuksia jjonka jälkeen nostin kauniin lyhyenlaukan. Laukkasimme aluksi ympyrällä molempiin suuntiin, jonka jälkeen tein uralla laukanvaihtoja ja voltteja. Hanna oli innoissaan katsomossa ja taputti hurjasti pienenkin suorituksen jälkeen. Lähdimme yhdessä ilman satulaa ratsastaen maastolekille. Hanna sätelili pitäessään Safirin harjasta kiinni. Ravasimmekin hetken kunnes Hanna alkoi pomppia ja melkein liusui selästä, mutta sain hänestä napattua kiinni. Menimme loppumatakn tallille käyntiä. Kun saavuimme tallille Hannan piti lähteä joten annoin hänelle numeroni, jotta hän voi soittaa. Harjasin Safirin ulkona kunnolla, auringon vieläkin paistaessa. Menin hetkeksi Safirin selkään makaamaan ja silloin Safir hörähti lempeästi. Tiesin, että olisimme aina yhdessä, tapahtuisi mitä tahansa. Puhdistin Safirin karsinan jonka jälkeen lähdin jutustelemaan muiden kanssa ja kerroin Hannasta heille. Söin samalla eväät, jotka olivat 2 leipää, limsaa ja appelsiini. Lopuksi puhdistin Safirin harjat ja sitten oli aika jättää hyvästit seuraavaan päivään...
19.3.2004
Pyöräilin iloissani tallile ja kastoin taivaalle. Oli aika kirkas aamu ja taivas oli ihanan sininen. Toivottavasti tämä ilma pysyisi! :D
Muistelin eilistä tuntia ja retkeä, ja hymyilin itsekseni kunnes muistin onnettomuuden. Olin nähnyt kaiken, suoraan edessäni. Mutta ennenkuin ehdin ajatella enempää olin jo tallipihalla ja tervehdin paria hoitajaa, jotka tulivat minua vastaan. Menin suoraan Safirin luo joka valpastui heti ja hörähti pehmeästi. Silitin sen kaunista päätä ja hain sille ruokaa. Annoin Safirin syödä jonka aikana ajattelin, mitä tekisin tänään. Varmaan koulua ja maastoilua, tuttuun tapaan! Menin SAfirin luokse joka oli jo syönyt.
Otin sen käytävälle ja aloin etsiskellä sen harjoja. Mutta niitä ei löytynyt! Etsin kaikkialta ja pyysin muut mukaan etsimään. Sitä ei löytynyt mistään, vaikka kuinka etsin. Yksi hoitajista suostui lainaamaan minulle yhtä harjaa, jonka hän puhdistihyvin ja kaviokoukkua.
Harjaamisessa meni kauemmin, koska ei olut kunnon varusteita! Lopputulos oli kuitenkin kohtuullinen, ei sentään mitään likaa löytynyt, mutta parempaakin voisi olla. Otin Safirin satulan ja suitset ja laitoin ne nopeasti Safirille. Se otti kuolaimet helposti ja lähti maneesia kohti innoissaan. Nousin selkän ja aloitin kunnon verryyttelyllä. Safir taipui ja totteli ihanasti. Menin pohkeenväistöa ja etu- sekä takaosakäännöksiä, jonka jälkeen nostin ravin. Menin voltteja ja muita juttuja, kunnes nostin laukan ja menin laukanvaihtoja, monta kertaa. Se ei ollut vaikeaa Safirilla, vaan oikein helppoa. Kun olin mennyt sitä, tein pari avo- ja sulkutaivutusta, joka riitti tämän päivän kouluratsastukseen. Annoin Safirin levätä hetken jonka jälkeen lähdin maastolenkille. Ravasin ja laukkasin sopivia matkoja, mutta jäin kävelemään rannalle. Taputin Safiria ja nostin uudestan laukan ja me yhdistyimme yhdeksi ratsukoksi, joka laukkaa pitkin rantoja. Tuuli iski kasvoihinin niin lujaa, että oli pakko hiljentää.
Saapuessani tallipihalle harjasin Safirin ulkona. Vieläkin oli aika valoisaa, joten söin evääni ulkona katsellen tarhassa olevia hevosia, joista yksi oli Safir. Olin laittanut sen sinne. Kun olin syönyt, menin puhdistamaan Safirin karsinan, jonka jälkeen se sai mennä sisälle, loimi päällä tietenkin! :D
Kun mnin ulos, näin vieraan shettiksen laukkaavan minua kohti. SAin sen juuri ja juuri kinni. Heti perään kulman takaa juoksi tyttö. Se sanoi, että shettis oli hänen. Shettiksen nimi oli Pukki, ja oli saanut nimensä siitä että se pukitteli aina. Hän koulutti sitä, joten tippuminen oli hyvin mahdollista. Sovimme, että menisimme huomenna yhdessä maastoon. Olin iloinen tapaamisestamme, nyt sain taas uude kaverin! :D Menin hyvästelemään Safirin ja lähdin taas kerran kotia kohti, pyörälläni...
18.3.2004
Kävelin hiljalleen tallille ajatellen hauskaa retkeä ja "tuntia", joka tänään tapahtuisi. Hymyilin itsekseni ja ajattelin että, että Safir ainakin olisi kiltti, mutta muista ei tiedä...!
Kello oli vasta niin paljon, että asuessani tallipihaan kukaan ei ollut vielä siellä. Noh, saisimpa ainakin yksin ruokkia hevoset! :D
Kun astuin tallin, Safir kurkkasi kasinan yli ja hirnahti pehmeästi. Miten ihana näky! Ruokin kaikki hevoset ja Safir ainakin aloitti syömisen innolla!
Menin tallihuoneeseen ja järjestelin vähän paikkoja... Menin kumminkin takaisin talliin ja katselin ihailevasti Safiria. Se on niin upea...
Kun Safir oli vidoin ja viimein syönyt kaiken otin sen käytävälle harjattavaksi. Safir venytteli kaulaansa ja ravisteli itseään. Taputin sitä ja nostin harjalatikosta pölyharjan. Aloitin puhdistamaan sitä päästä häntään asti, ja käytin kaikkia harjoja. Tietenkään kaviokoukku ei ole harja, muta sitäkin käytin! XD
Kun olin harjannut Safirin nojasin taaksepäin ajatellen, että vastaan tulisi seinä. Kaaduin kuitenkin päistikkaa maahan ja juuri silloin muut tytöt, joka tulisivat retkelle ja "tunnille", astuivat talliin toimistosta. Saivatpahan makeat naurut!
Hekin aloittivat harjauksen, mutta tekivät sen nopeasti, joten pääsimme yhdessä hakemaan satuloita ja suitsia, muiden vieläkin muistellen kömmähdystäni!
Kun olimme satuleineet heppamme, lähdimme ulospäin. Ensiksi olisi "tunti" ja sitten vauhdikas maastolenkki!
Menimme maneesiin ja nousimme siellä selkään. Kävelimme aluksi ja jo silloin yksi hepoista pelästyi puomin ääntä ja lähti pukkilaukka! Ratsastaja pysyi selässä eikä sioitä mitään huolia syntynyt... :D
Menimme maastoon rauhoittumaan ja menimme pitkän, rauhallisen lekin, laukkasimme vain hetken. Talliin tullessamme siivosin Safirin karsinan. Ratsastus riitti tältä päivää.
Menin juttelemaan muiden kanssa ja söin evääni, mehua ja leipää sekä omena.
Kun olin syönyt kävin kurkaamassa Safiria joka oli melkein nukahtamaisillaan. Kuiskailin sille hetken salaisuuksia ja sitten lähdin kotiin päin...
16.03.2004
Suorastaan juoksin tallille, sillä näin miten kirkas päivä oli tulossa ja halusin viettää koko keväisien päivän ihanan hoitsuni kanssa. Juoksin tallille mutta sisällä en enää juossut. Kävelin ripeästi Safirin karsinalle, jossa se uimui. Kun kuiskaisin sille "Safir" se melkein hypästi ilosta ja tuli hamuamaan hiuksiani. Nauroin sile ja huomasin, ettei sillä vielä ollut annettu ruokaa. Voisin siis antaa ne ja mennä toimistoon tämän päiväistä ohjelmaa. Siellä ei paljon muita näkynyt joten mietin yksin. Varmaan tänään esteitä 1 tunti ja maastoa 1 tunti, ja vaika vielä taluttelua, kun sää on noin kirkas. Lähdin iloissani ja harjilemaan Safiria ja laitoin sen käytävälle. Safir itsekkin alkoi liikuksekella levottomasti koska sekin halusi ulso, yhtä paljon kuin minäkin. Nauroin sille ja aloitoin pitkän harjauksen, mutta täälä kertaa Safir ei painant silmiään kiinni vaan pyyi valpaana; se tahtoi nopeasti ulos. Tein siis niin ja hain nopeasti Safirin varusteet. Laitoin ne sille päälle hyräillen samallla radiosta tulevaa laulua.
Talutin Safirin ulos ja lähdin kohti maneesia. Pystytin esteet samalla kun kävelytin Safiria, joten pitkää lämmittelyä ei tarvittu. Hyppäsin kevyesti selkään ja lähdin käynissä uraa pitkin. Safir venytti askeliaan pitkiksi. Hetken kävelyn jälkeen nostin ravin ja menin kahdeksikkoa ja voltteja. Safir nautti venytyksestä ja kiihdytti vauhtia. Nauroin ilosta ja tein pysähdyksen sekä etusosakäännöksen eli vaihdoin suuntaa. Menin samat ympyrät ja voltit tässäkin kieroksessa, jonka jälkeen aloitin hyppäämisen.
Nostin pitkällä sivulla laukan ja hyppäsin ensin yhden 70cm esteen. Tulin saman uudestaan mutta menin nyt vielä toisenkin esteen, joka oli 80cm. Safir liisi niiden yli. Menin nyt kaikki 4 estetttä, joka olivat loivassa kaaressa. Ensin 70cm, sitten 80cm, sitten 90cm ja lopuksi 100cm esteet. Se oli ihanaa eikä Safir epäröinyt hetkeäkään. Tein samat jutut vielä toisessa kierroksessa.
Kun tulin talliin annoin Safirin levätä karsinassaan ja menin muiden hoitajien kanssa juttelemaan ja söin samalla evääni, nyt puolessa välisää. Kun olin tarpeksi nauranut ja juoruillut menin oman hoitsuni luokse ja hieroin sitä hetken. Se maisuktti sullaaan. Nauroin ja hain sen varusteet, lähtisin nyt tunnin lenkille. Olin nopeasti valmis ja lähdin kävelemään ihanassa, kauniissa kevät luonnossa. Mutta rauhallinen kävely muuttui pian raviksi ja siitä hurjaksi laukaksi ja me kiisimme pitkin keväsiä rineteiä ja tasanteita. Nauroin innoisssani ja hiljensin hetkeksi käyntiin. Taputin Safiria ja kävelin hetken. Sitten kun tuli hyvä suora aloitin taas villin laukaamisen ja me, minä ja hoitsuni, yhdistyimme samaksi henkilöksi, joka kiitää pitkin tasankoja. Vauhti oli nin kova että kyyneleet vierähtivät silmiini. Hidastin raviin ja ravasin tallille asti, mutta ei sinne ollut pitkää matkaa.
Ajattelin että nyt olisi hyvä kävellä ja otin Safirilta suitset ja satulan pois ja vaihdoin ne riimuun ja riimunaruun. Lähdin kiertämään isoa peltoa, johon varmaan menisi puolisen tuntia. Kävelin samalla kun juttelin Safirille kaikkea ja se näytti kuuntelevan tarkasti. Kun olin pellon toisella puolella mieleeni juolahti ihana idea. Voisin ratsastaa Safirilla! Menin sen selkään ja toivoin, että safir tottelisi ilman suitsia, riimulla. Mutta kyllä se totteli, ja ravasimmekin hetken, jonka jälkeen hyppäsin pois selästä ja talutin sitä loppumatkan. Juttelin sille taas ja aloin laulaakkin, kunnes pääsimme tallille. Mutta ennenkuin laiton Safirin karsinaansa puhdistin sen kunnolla, loin lannan ja laitoin vähän lisää päällystettä.
En laittanut loimea, sillä en uskokut Safirin tarvtsevan sitä. Menin juttelemaan muiden kanssa samalla kun puhdistin Safirin varusteet. Sovimme että huomenna pitäisimme 1? tuntia kestävän "tunnin" johon osallistuisi minä ja 3 muuta ja opettajana olsii yksi tytöistä, jolla ei ollut hoitsua. Menisimme vielä yhdessä maastolenkin. Kun olimme sopineet tarkasti lähdin siivoamaan tallin lattiaa. Eipä aikaakaan kun piti lähteä kotiin päin. Annoin Safirille hyvänyön suukon ja lähdin kotiin päin ja mietin esteiden hyppimistä, maastoa, peltotempaustani sekä huomista "tuntia" ja maastoa.
Taku/Safir
15.03.2004
Kävelin hiljalleen tallille. Taivaalla oli jo tummia pilviä, joten tänään ehkä sataisi... =(
Tallille päästyäni huomasin, että Safir oli tarhassa, joku olis siis vienyt sen sinne. Menin ihanaa hevostani vastaan joka hirnahti pehmeästi ja laukkasi luokseni. Annoin sille pari sokerin palaa, jotka se söi nauttien.
Sitten se alkoi työstää hiuksiani ja nnenkuin huomasinkaan, ne olivat ihan kuolassa! Nauroin Safirille ja lähdin hakeman riimunarua hyvän tuulisena. Tuodessani riimun Safir ravasi luokseni, ja asuessani tarhaan se antautui riimunarulle. Talutin sen sisälle hyräillen ja Safirkin näyttio tanssahetelevan ilosta! :D Olin laittamassa sitä karsinaan kun joku tuli sanomaan, ettää se oli jo ruokittu. No, ei voi mitään, ajattelin ja laitoin sen sittenkin käytävälle ja aloin lauleskella radiosta tulevaa laulua. Safir nytkäytteli päätään ja maiskutti unissaan. Silloin tällöin Safir työnsi nenänsä taskuuni ja yritti etsiä makupaloja, mutta nauroin vain sille ja se jatkoi uinumistaan. Harjailin sitä kauan sillä tiesin, ettei olisi mitään kiirettä. Huomasin, että muutkin tytöt olivat lähdössä maastoretkelle. Kysyin, pääsisinkö mukaan, ja pääsinkin! Onneksi olin ottanut eväät mukaan! :D
Me viisi jutellen laitoimme hevosillemme varusteet. Sovimme jo etukäteen järjestyksen, ja saisin olla ensimmäinen! Se kyllä johtui siitä, että minulla oli kiltein ja rauhallisin hepo, mutta saisimpa määrätä laukan! :D
Talutimme hevoset pihalle ja nousimme selkään. Kenelläkään ei kestänyt kauaa hevosen laittamisesssa, ja pääsimme nopeasti matkaan. Menisimme 1½ tuntia kestävän lenkin. Aloitimme tasaisella käynnillä, jolloin joka hepo pysyi rauhallisena.
Mutta kun lähdimme ravia yksi hevosista lähti nopeampaa kuin muut ja juoksi edelle. Se tanssahteli ympäri ja pukittikin pari kertaa. Sen ratsastaja sai hetken päästä sen kumminkin rutuun ja jatkoimme matkaa ravaten. Kun tulimme suoralle, päätimme laukata. Safir nosti helposti nopean laukan, ja muut jäivät hetkeksi taakse, mutta ottivat meidät pian kiinni. Laukkasimme sen suoran ja vielä mäenkin ylös ja sitten hidastimme raviin. Nauroimme ilosta ja vauhdista, eikä kellään ollut tylsää. Hetken päästä laukkasimme uudestaan ja nyt ei ollut niin tasasita, mutta hevosia se ei ainakaan haitannut! :D Ne kiisivät nopeasti ja jotkut hevoset pukittivatkin! Mutta me vain nauroimme ja kiisimme lujempaa, kunnes alkoi metsäpolku. Hidastimme käyntiin ja hevoset huohahtelivat vauhdista, mutta edelleen virkeinä. Aloimme jutella mitä hevosemme olivat tehneet, kunnes metsäpolu loppui ja väliin tuli pelto. Katsoimme kaikki toisiamme ja lähdimme hujaan laukkaan kiljuen innoissaan. Siitä hevoset vasta innostuivatkin ja nopeuttivat laukkaa, mutta me vain nauroimme. Mutta yhtäkkiä yksi hevosista pukitti! Tyttö tippui maahan ja hevonen pysähtyi samalla kuin me muutkin. Katsoimme pelästyksissään kun tyttö sätki maassaa, mutta kun hän kääntyi meihin päin näimme miten h'n nauroi! Huhahdimme helpotuksesta j atyttö nousi takaisin selkään. Kun olimme hetken ravanneet pysähdyimme ja sidoimme riimunaruilla (jotka olimme ottaneet mukaan) ne puuhun ja istuimme itse viltin pääölle syömään. Juttelimme ja nauroimme eväitä syöden, kunnes huomasimme että aikaa oli kulunut jo puoli tuntia! Lähdimme matkaan kohti tallia ja pienen laukkapätkän (taas nauramista ja kiljumista) ja loppukävelyn jälkeen olimme perillä. Matkaan olikin kulunut 2? tuntia! Onneksi hevoset olivat saanett välissä levätä. Huomasimme että hevoset olivat väsyneitä, joten laitoimme ne hetkeksi tarhaan, jonka aikana puhdistimme karsinat vielä matkasta jutellen.
Toimme hevoset takasin sisään ja laitoimme niille loimet.
Menimme puhdistamaan kaikki varusteet ja harjat sekä pintelit ja suojat. Juttelimme ja nauroimme yhdessä ja olin hyvillään, että tulin toisten kanssa toimeen. Vaikka meillä kesti puhdistamisessa, ajalla ei ollut väliä.
Aloimme jopa putsailla muitten loimia ja muuta, ihan avin ajankuluksi. Ulos mennessämme näimme, että maneesissa oli valot. Siellä olisi siis aloittelijoiden tunti!
Menimme katsomaan ja heti opettaja pyysi että taluttaisimme joitain poneja. Se oli hauskaa mutta sen jälkeen olin ihan puhki, sillä olin ravannut ja kävellyt monta kierrosta.
Me menimme kahvioon josta ostimme päivän kunniaksi karkkia ja limsaa. Nautimme niistä kokeneiden tuntia katsellen.
Talliin mennessäni puhdidtin yksin tallin ja mietin päivän tapahtumia. Menin hiljakseen seisovan Safirin luo ja se hörähti minulle hiljaa. Siltin sen turpaa ja annoin sille yhden sokerinpalan jonka se hotkaisi nopeasti.
Hyvästelin Safirin kaihoisasti ja lähdin hiljalleen kohti kotia. Katsoin vielä tarhassa kirmaavia hevosia ja mietin, tämä on minun elämäni!
Taku/Safir
14.3.2004
Pyöräilin innoissani tallille, koska oli kirkas aamu, vaikka olikin vähän viileää. Tällä kerralla otin pyörän mukaan! Matkaan ei kestänyt kauaa, joten olin pian perillä. Tänään olivat muutkin heränneet aikaisin, mutten mennyt juttelemaan vaan kävelin suoraa päätä Safirin karsinalle. Sieltä se jo hirnahti minulle. Se muisti minut! Vaikka tämä oli vasta toinen päivä sen kanssa! Annoin sille aluksi ruoan ja katselin sen lumenvalkoista karvapeitettä. Se nosti päänsä ja katsoi minua ihmeessään. Nauroin sille ja lähdin kulemaan kohti toimistoa, jolloin Safir jatkoi syömistään.
Tervehdin muita iloisesti ja aloin putsata Safirin harjoja innoissani. Tänään tulisi lämmin päivä! Juttelin muille ja putsasin samalla sen varusteetkin. Kävin Safirin luona ja huomasin, että se oli syönyt heinät ja muut kaurat.
Toin sen käytävälle ja aloitin PITKÄÄÄN harjauksen. Safir oli uninen ja se lerputti alahuulta söpösti! :D
Harjasin sitä kauan, koska sillä oli talvikarvaa, paljon!
Se ei edes huomannut kun lähdin hakemaan varusteita. Vasta kun tulin sen luokse, se hätkähti ja katsoi minua vähän aikaa, ja sitten se meni sopivaan asentoon ja pysyi valpaana. Hyräillen laitoin sille varusteet ja hetken näytti että Safir olisi nauranut minulle! :D
Talutin sen ulos ja ketterästi ponkaisin sen selkään. Safir valpastui entisestään ja kääntyi jo valmiiksi maastoon päin, ja sinne me menimmekin! Menimme kyllä vain pienen lenkin, mutta siinä samalla sain lämmitellä Safirin. Kun tulin tallipihalle se oli jo valmis vaikka mihin!Kävelin rauhallisesti maneesia kohti ja Safir oli heti innoissaan; se tiesi että nyt tehtäisiin jotain hauskempaa!
Maneesissa aloimme heti ravata. Ajattelin, että nyt treenaisin enemmänkin koulua, mutta lopussa voi hypätä pari estettäkin! Aloitin pohkeenväistöllä molempiin suuntiin. Tunsin kuinka Safir nautti. Vähän ajan päästä aloin tehä etu-ja takaosakäännöksiä. Safir teki ne kuin unelma! =D Tein myös vähän sulku- ja avotaivutuksia!
Sen jälkeen laukkasin monta kierrosta ja ympyröitä ja vaihdoin laukassa suuntaa.
Tulin selästä ja pystytin pienen 60cm esteen ja hyppäsin sen kevyesti pari kertaa. Lähdin maastoon vähän laukkaamaan. Safir laukkasi kuin hullu! :D
Jäähdyttelin sen ja vein karsinaan pariksi tunniksi. Sillä aikaa kun Safir rauhoittui karsinassa minä putsasin tallin lattiaa ja loin lantaa tyhjistä karsinoista. Kävin toimistossa syömässä evääni. Kun olin
kylläinen menin Safirin luo ja ajattelin ratsastaa vähän lisää, eihän 1? ratsastus ollut oikein mitään! :D
Mutta pahaksi onnekseni Safir oli kierinyt! =o
Kesti yli tunti ennenkuin sain Safirin kunnolla putsattua. Huokaisin helpttuneen ja katsoin lopputulosta. Se oli ihan hyvä. Safir oli saanut levätä tarpeeksi, joten hain sen varusteet ja laitoin ne sille 10:ssä
minuutissa.Tällä kertaa tekisin PITKÄN maastolenkin, joka kestäisi yli tunnin. Safir oli ainakin innoissaan, olihan niin lämmin päivä ja se rakasti
maastoa! :DLaukkasimme yhdessä ja katselin keväsisiä maisemia... ihanaa! Kiisimme poluilla ja olimme yksi ja sama henkilö, emme ihminen ja hevonen. Laukkaisn ohi rannan ja metsän. Se oli unohtumaton matka, joka syöyi aivoihini ainiaaksi.Lopussa jäähdyttelin sen ja tallille tullessani putsasin Safirin
karsinan samalla kun yksi tallitytöistä talutteli Safiria. Kun toin Safirin karsinaan laitoin sille loimen. Oleskelin sen kanssa ja kertoilin sille ajatuksiani. Se kuunteli unisena minua. Menin vielä
puhdistamaan sen varusteet kertaallen, ja juteskelin kokemuksista muisten hoiajien kanssa. Siinä kului aikaa, mutta eihän ajalla ole väliä! :D
Lopulta jouduin lähteä kotiin. Ennenkuin otin pyöräni hyvästelin Safirin, joka hörähti vaimeasti unissaan. Otin pyörän ja aloin pyöräillä hiljakseen koshit kotia, näin oli tämäkin päivä kulunut... huomiseen!
Taku/Safir
Mennessäni Safirin luo, se oli jo syönyt kaiken. Aloitin kunnon harjauksen, josta se nautti silminnähden. Se jo melkein nukahti, kunnes aloin ottaa kavioita ja se säpsähti hereillä ja hörähti ihmetellen.
Rauhoitin sitä ja otin loputkin kaviot. Sitten huomasin: Karvanlähtöaika! Onneksi en ollut harjannut raskaasti, muuten karsina olisi ihan karvassa! Vein sen käytävälle ja puhdistin sen melkeimpä täydellisesti. Askelsin taaksepäin ja katsoin lopputulosta. Safir katsoi minua odottaen, ja annoikin sille pari sokerinpalaa kiltistä seisomisesta. Kun katsoin kelloa, se oli jo puoli 10! Ei se oikeastaan ollut paljon, olihan hepo syönytkin.
Putsasin pikaisesti tallin lattian valkoisista karvoista. VainSafiria ulos ja me tallustimme yhdessä kävellen pellolla, kun sillä oli riimu päässään. Siinä meni tunti, mutta silloin En ratsastanut! Kun olin sen tehnyt vein Safirin talliin ja satuloin sen pikaisesti. Onneksi maneesi oli vapaa! Nousin pikaisesti selkään ja laitoin jalustimet kohdalleen. Aloiton pitkällä lämmittelyllä, sillä aikoisin hypätä. Kun olin tarpeeksi kävellyt nostin ravin ja menin voltteja, ympyryröitä ja muita kuvioita. Safir oli menopäällä ja nautin sen askelten pehmeydestä. Vhdoin pääsin laukkaa ja me viiletimme maneesin halki pikin, nopein askelin.
Annoin Safirin levähtää hetken ja vaihdoin suuntaa käynnissä. Laukkailin hetken kunnes nousin selästä. Ja taluttein Safiria samalla kun rakensin kahta estettä. Nousin takaisin selkään mutta nyt ei tarvinnut lämmitellä. Pääsin nopeasti hyppäämään ja Safir hyppäsi kevyesti 70 ja 80cm esteet. menin ne pari kertaa ja sitten korensin molempia 10cm. Sekin oli helppoa, mutta jätin hyppäämisen sikseen ja laukkasin vielä hetken. Siitten ratsastin käyntiä ja lähdin maastoon jäähdyttelemään. Kyllä kerran innostuin ja nostin laukan pellonlaidalla, muttei se menoa haitannut. Tullessamme olimme molemmat puhki pitkästä ratsastuksesta.
Vein Safirin talliin ja harjasin sen perusteellisesti ja hieroin sitä myös, ja siitä Safir piti. Viivyin sen luona yli tunnin. Lopulta jouduin jättämään sen ja menin putsaamaan varusteita. Huomasin, että kello oli vähän yli 2. Vielä olisi aikaa...
Kun Safir oli tuunin levähtänyt ajattelin ratsastaa sillä nyt ilman satulaa! Mutta eka tein pienen maastolenkin ja hain lähellä asuvan Siirin kanssani ratsastmaan; hänellä oli oma hevonen. Ratsastelimme pellolla ja maastossakin ja loppulta olin hetken maneesissa ja laukkailin vähän ja hyppäsin pari estettäkin! Halusin vielä jäähdytellä Safirin joten menin kävelemään maastoon. Siellä Safir rauhoitui eikä enää halunnut laukkailla niin paljoa. Kun savuin tallille vietin vielä viimeiset 2 tuntia harjaillen ja jutellen Safirille, joka kuunteli uneliaasti. Lähdin karsinasta ja pistin sille loimen. Tarkistin vielä että kaikki oli hyvin, ja huomasin että kello oli 8! Lähdin kotiin päin, jättäen Safirin odottamaan huomista...
Ylös
Safir