Safi muistuttaa luonteeltaan kesyä kissaa, ja pentuna se on varmaan elänytkin kesykissan kanssa. Safi suhtautuu ihmisiin uteliaisuudella. Se tulee aina häkin oven avautumisen kuullessaan katsomaan tulijaa. Se kiehnää jaloissa ja vaatii silityksiä, saattaapa se joskus heittäytyä maahan selälleen kerjäämään rapsuttelua. Se antaa niin harjata itseään kuin muutenkin hoitaa, joskin rokotuksia tai muita vastaavia ei sillekään voi antaa tuosta vain.
Safi on hienostunut sisäkissa, se pysyy sateella visusti suojassa, eikä kastale turkkiaan missään tilanteessa. Talvisin seviihtyy myös parhaiten pesän lämmössä, mutta silloin tällöin se intoutuu kiipeilemään korkeallekin puihin. Se selvästi nauttii kiipeilemisestä ja yrittää aina päästä korkeammalle. Ikävä kyllä puut usein kärsivät sen kiipeilyistä...
Safi tulee toimeen myös muiden ilvesten kanssa, niin urosten kuin naaraidenkin, sillä entisellä omistajallaan se törmäsi usein kahteen muuhun ilvekseen. Tästä syystä jopa hieman arka Rufus suvaitsee ja jopa viihtyy Safin seurassa. Ne nuukuvatkin usein auringossa kylki kyljessä.
Metsästysviettiä tällä neitosella ei ole juuri lainkaan, kyllä se jaksaa hetken katsella jäniksen loikkimista, mutta ei se viitsi perään lähteä. Safi on ruokansa suhteen suorastaan nirso: se ei saa olla liian vanhaa ja mikä tahansa tavallisuudesta poikkeava saa sen vain nyrpistämään nenäänsä lihalle.
Tiivistelmä luonteesta: kiltti ja seurallinen hienohelma
Safi syntyi vapaana, luultavasti jossain Itä-Lapissa. Se ei ollut vielä viikoakaan vanha, kun se vangittiin erään naisen toimesta. Hän piti kolmea ilvestä kotonaan 'lemmikkieinä', ja niin Safi kasvoi suoranaiseksi sisäkissaksi. Se ei koskaan ole oppinut metsästämään, eikä se selviytyisi luonnossa hengissä.
Naapurin ilmoituksen perusteella poliisi tutki naisen asunnon, ja eläimet takavarikoitiin. Safi siirtyi suoraan tänne, sillä se oli suhteellisen hyvässä kunnossa.