Ukko oli hieman äkäinen, ja hyvin ennakkoluuloinen ilves. Se sieti kyllä ihmisten lähellä olon, mutta ei antanut juurikaan koskea itseensä. Vain hyvin tuttu ja määrätietoinen ihminen sai Ukkoon koskea, ja silloin se miltei nautti rapsuttelusta. Ukon kanssa toimiessa kannatti olla aina varuillaan, sillä vaikka se ei ollut vihainen eikä hyökkinyt syyttä kenenkään kimppuun, se ärsytettäessä hyökkäsi kyllä epäröimättä. Sen varoittava sähinä kannattikin aina ottaa vakasvasti. Ukko varoitti aina ensin, jos joku alkoi sitä häiritsemään, ja antoi kyllä ihmisille tilaa poistua paikalta. Siinä suhteessa sitä saattoi sanoa jopa kohteliaaksi.
Ukko oli selvästi asunut joskus vapaana, sillä se viihtyi ulkona kelillä kuin kelillä. Eirtyisesti se piti hangessa vaanimisesta: se osasi piiloutua taidokkaasti lumiseen metsään ja syöksyä saaliinsa kimppuun räjähtävällä nopeudella. Ukko oli kuitenkin ollut niin pitkään häkkieläimenä, että se ei enää olisi saanut metsästettyä tarpeeksi ravintioa itselleen.
Kiipeilystä Ukko ei erityisemmin perustanut, se pysyi mieluummin maan kamaralla.
Ukko asui "lemmikkinä" ollessaan toisen uroksen kanssa samassa, melko pienessä aitauksessa, jolloin se tottui elämään myös muiden kanssa. Se ei kuitenkaan tullu kaikkien ilvesten kanssa toimeen, ja varsinkin iän karttuessa se muuttui hieman äkäiseksi muita ilveksiä kohtaan. Ukkoa yritettiin kerran totuttaa kahden muun ilveksen kanssa samaan häkkiin, mutta se päätyi tappeluun toisen uroksen kanssa ja eli loppuelämänsä yksin.
Tiivistelmä luonteesta: varautunut, ehkä hieman äkäinen
Ukko on kenties syntynyt vapaaksi ilvekseksi, mutta se asui suurimman osan elämästään erään naisen "lemmikkinä". Se asui ulkoaitauksessa toisen ilveksen kanssa, ja tappeluita vähäisestä ruuasta esiintyi silloin tällöin. Se kuitenkin tottui ihmisiin sen verran, että sietää ihmisten hoitavan itseään.
Naapurin ilmoituksen perusteella poliisi tutki naisen asunnon, ja eläimet takavarikoitiin. Ukko oli varsin laiha ja tulehtuneiden haavojen vaivaama. Se hoidettiin kuntoon ja tuotiin tänne maaliskuussa 2006. Valitettavasti Ukon kanssa samassa aitauksessa elänyt uros oli niin heikko ja huonokuntoinen, että se lopetettiin heti asian tullessa ilmi.
Ukko muutti Vaaleaan Kuiskaukseen ja epäonnistuneen totutusyrityksen jälkeen se sai oman häkin eläintarhasta. Se eli varsin tyytyväisenä aina sykyyn 2008 asti, joilloin sen kunto heikkeni ja se jouduttiin lopettamaan vanhuuden takia.