Zora on melko arka. Sitä ei kohdeltu kovinkaan hyvin entisessä kodissaan, ja se ei oikein luota ihmisiin. Se vaatii pitkän ajan, ennenkuin se tottuu uuteen ihmiseen. Kun sen kanssa jaksaa kärsivälisesti tehdä samoja ruutiineja päivästä toiseen, se tottuu hiljalleen tiettyyn ihmiseen ja alkaa rohkaistua tämän suhteen. Täysin tuntemattomia Zora suorastaan pelkää, erityisesti miehiä. Täysin tuntemattoman ei kannata mennä Zoraa taluttelemaan, sillä silloin Zora takuuvarmasti nykäisee itsensä irti ylämaankarjan vahvuudella.
Muiden lehmien kanssa Zora pärjää hienosti. Se hakee turvaa niiden läheltä ja seuraa muita varsin tiiviisti. Toiset eivät kuitenkaan koskaan näytä hermostuvan Zoran jatkuvaan seuraamiseen, sillä Zora osaa väistää livakasti tarvittaessa.
Zora pitää varsin hyvää etäisyyttää kaikkiin erinäköisiin eläimiin, niin aaseihin kuin vuohiinkin, mutta myös erirotuisiin lehmiin. Se ei tunnu käsittävän, että samalla laitumella oleva laikukas lehmä ei ole mikään hirvittävä peto vaan lajikumppani. Jos joku toinen eläin yrittää tehdä tuttavuutta, Zora juoksee uskomattomalla nopeudella karkuun. Koiria Zora pelkää eriyisesti, ja haukuntaa kuullessaan juoksee päättömän kanan lailla muiden lehmien ympärillä.
Zora löydettiin Länsi-Suomesta kesäkuussa suuresta navetasta, jonka omistaja oli paennut ulkomaille veropetoksiaan ja jättänyt navetan oman onnensa nojaan. Navetassa sisällä olleet eläimet olivet ehtineet kuolla tai mennä elinkelvottomaan kuntoon ennen kuin ne löydettiin, mutta ulos laitumelle jätetyistä lehmistä neljä säilyi hengissä. Nämä neljä kuljetettiin tarpeeksi vahvistuttutaan tänne, joista yksi Zora oli.