Get your own Free Home PageErottaminen seurakunnasta on jokaisen Jehovan Todistajan ehkäpä pahin painajainen. Erottaminen on yksi niistä JT-vanhimpien vallankäyttövälineistä, joista tämä uskonto tunnetaan myös ulkopuolisten ihmisten keskuudessa. Asia herättää usein kiivasta mielipiteiden vaihtoa, jossa sekä tuon vallan käyttäjät että sen uhreiksi joutuneet puolustavat näkemyksiään terhakkaasti Raamatulla. Miksi näin tapahtuu? Kuka on oikeassa? Mistä erottamisessa oikeastaan on kyse? Yritän tässä kirjoituksessani tuoda esiin joitakin näkökulmia ja valaistusta asiaan, lähinnä oman kokemukseni kautta.
Tarinani alkaa kesä-heinäkuusta 1999. Tuolloin aloin varsinaisesti tutkimaan niitä asioita, joita kuulee monen entisen JT:n väittävän. Olin tuohon aikaan "kiltti" JT; kävin säännöllisesti kokouksissa ja kentällä. Vähän aikaisemmin olin ostanut tietokoneen ja aloin käyttää Internet-yhteyksiäni uusien tuttavuuksien luomiseen. Nopeasti kuitenkin "eksyin" niille nettisivuille, jotka kertovat JT-uskosta rehellisesti ja peittelemättä. En voinut olla pelkästään välittämättä kaikesta siitä todistusaineistosta, joka Internetin kautta eteeni tulvi. Huomasin, ettei VT-seuralla ollutkaan "Totuutta". Motivaation puutteessa ja vihaisena VT-seuran valehteluun lopetin kaikki JT-aktiviteetit syyskuuhun mennessä.
Tämän jälkeen huomasin myös ns. "ystävieni" vähentävän päivä päivältä yhteyksiään minuun. En ollut enää "hengellisesti vahva", joten VT-seuran sääntöjen kautta peilatut ystävyyssuhteetkin laantuivat yksi kerrallaan. Olin löytänyt muutaman "maailmallisen" ystävän, joiden kanssa vietin aikaani ja lisäksi aloitin opiskelun helmikuussa 2000. Jokunen rohkea JT-ystäväni poikkesi vielä silloin tällöin ja elämä jatkui melko leppoisana heinäkuuhun 2000. Vasta tuolloin sain ensimmäisen vanhimman vierailun moniin kuukausiin, ja se oli myös ensimmäinen kerta, kun uskalsin puhua mietteistäni seurakunnan valtaapitäville rehellisesti.
Jotkut vanhimmat kysyivät minulta syitä kokouksissa käymättömyyteeni jo vuoden 1999 lopulla, mutta silloin en ollut vielä valmis eroamaan JT:sta. Vastasin heidän kysymyksiinsä ympäripyöreästi ja sanoin etten ole vaan jaksanut. En halunnut tuoda varsinaisia ongelmakysymyksiä pintaan, koska tiesin, että se tarkoittaisi käytännössä vain lisää ongelmia: Jos JT-vanhimmat huomaavat, että joku poikkeaa ruodusta (varsinkin opillisissa kysymyksissä), he ovat nopeita ja periksiantamattomia tällaisen henkilön "suoristamisessa ja palauttamisessa kohdalleen". Joten olin hissun kissun hiljaa ja luotin siihen, että ajan kuluminen tuo asioihin hiukan selvyyttä.
Näin kävikin. Kesäkuussa 2000 olin jo aloittanut näiden nettisivujen rakentamisen ja olin saanut rutkasti lisää tietoa ja varmuutta siinä miten suhtaudun asioihin. Kun sain kokea vanhimman vierailun heinäkuun alussa, niin tiesin, että se olisi yksi elämäni käännekohdista. Kerroin tuolle vanhimmalle rehellisesti ajatuksistani. En halunnut enää sensuroida tietojani ja tuntemuksiani ainoastaan sen takia, että olisin hyväksytty vanhimpien/seurakunnan keskuudessa. Rehellisyyteeni vaikutti myös se, etten enää pelännyt noita miehiä ja heidän langettamiaan tuomioita ja niiden seuraamuksia. Miksi minun pitäisi yleensäkään tanssia jonkun toisen ihmisen/ihmisryhmän pillin mukaan, kun se oli itselleni ainoastaan epämiellyttävää ja vahingollista? Olin omilla aivoillani ajatteleva ihmisyksilö, ja halusin tehdä omat päätökseni sekä kantaa niistä koituvat seuraamukset. Puhuimme tuon vanhimman kanssa monista asioista, jotka olivat minua vaivanneet. Sanoin, etten usko enää VT-seuran henkeytykseen. Hän antoi joitakin tyypillisiä Seuran mallivastauksia, jotka toki tiesin jo entuudestaan. Vierailunsa lopuksi hän kysyi jos saisi tulla käymään uudestaan. Sanoin, että mikäpäs siinä.
Ja niin tapahtuikin. Siinä taisi vierähtää noin kuukauden päivät, kun hän tuli käymään uudestaan ja tällä kertaa hänellä oli mukanaan toinen vanhin. Jutut kiertyivät melko tarkkaan samojen asioiden ympärille. Sivusimme esim. JT:ien opetuksia viimeisistä päivistä, lopun ennustuksia, verensiirtokieltoa sekä ylipäätään VT-seuran oikeutusta olla Jumalan puhetorvena maan päällä. Kummatkin esittivät omia kantojaan ja joitakin Raamatun kohtia. He kehottivat minua miettimään asioita ja vierailu päättyi jälleen siihen, että he tulisivat "ilomielin" käymään uudestaankin. Näin tapahtuikin, sama parivaljakko tuli jälleen muutaman viikon päästä käymään. Tällä kertaa he olivat enemmän huolissaan siitä, olivatko näkemykseni muuttuneet edelliskerralla esilletuomiini asioihin. Sanoin, etteivät mielipiteeni ole niistä miksikään muuttuneet. Tässä vaiheessa tuli esille myös erottaminen. He kysyivät haluaisinko itse erota järjestöstä, koska en enää uskonut niin kuin JT:t uskovat. Sanoin etten halua erota, koska se vaikuttaisi perhesuhteisiini negatiivisesti, ja jos he haluavat minut ulos seurakunnasta, niin heidän täytyy se itse tehdä.
Neljäs ja viimeinen vanhinten vierailu tapahtui joskus syyskuun puolen välin jälkeen. Tällä kertaa ensimmäisen vierailun tehneellä vanhimmalla oli mukanaan seurakunnan esivalvoja. Kävimme läpi samoja juttuja kuin aikaisemminkin ja jouduin jälleen toistamaan, etteivät näkemykseni ole muuttuneet miksikään. Toistamiseen he ehdottivat, että kirjoittaisin itse erokirjeeni, mutta en suostunut. Sanoin, että heidän täytyy itse erottaa minut, jos niin mielivät. Vanhimmat vastasivat, että heidän täytyisi päättää yhdessä muun vanhimmiston kanssa siitä mitä minulle tehdään, ja he ilmoittaisivat päätöksestään piakkoin. Olin hiukan yllättynyt, koska he eivät ehdottaneet minulle oikeuskomitean eteen tulemista (olin jo varautunut tähänkin asiaan ja olisin halunnut kokeilla muutamaa "teoriaani" käytännössä ;-) Ilmeisesti vanhimmat tulivat kuitenkin siihen tulokseen, että tiesin liikaa asioista ja vaarallisena "luopiona" minut pitäisi raivata nopeasti pois tieltä (ja toisaalta, kolme vanhintahan tiesivät jo melko tarkasti ajatuksistani, jotka eivät todellakaan olleet linjassa VT-seuran virallisten näkemysten kanssa). Vierailun päätteeksi viimeiset sanani vanhimmille olivat: "Toivon, että Jeesus antaa anteeksi meille kaikille." He eivät sanoneet siihen enää mitään.
Tiesinkin jo etukäteen mikä vanhinten päätös tulisi olemaan ja vahvistuksen asialle sain 2. lokakuuta 2000, kun tämä alkuperäinen, "asiat rullaamaan laittanut" vanhin soitti minulle ja kertoi, että minut on päätetty erottaa. Kysyin ainoastaan, miten asia tultaisiin seurakunnalle ilmoittamaan. Hän sanoi, että minut ilmoitettaisiin erotetuksi, ei siis itse eronneeksi. Syytä erottamiseen seurakunnalle ei ilmoitettaisi. Lopuksi hän sanoi, että minulla olisi mahdollisuus anoa takaisin. Sanoin "moi", suljin puhelimen ja menin takaisin katsomaan TV:tä. Itseasiassa en edes tiedä, mistä minua tarkkaan ottaen syytettiin ja mikä oli erottamiseni varsinainen peruste. En ole nähnyt ainoatakaan kirjallista dokumenttia tai kuullut vanhinten lopullisia perusteluita erottamiselleni, kun en muistanut sitä puhelimessa itse kysyä. Ilmeisesti syyte oli "luopioajatukset" tai jotain vastaavaa.
Vanhinten käyttäytymisessä tuli esille muutamia mielenkiintoisia piirteitä. He sanoivat auttavansa minua mielellään ajatusteni selkeyttämisessä, mutta käytännössä tuo apu tarkoitti sitä, että he olivat huolissaan ainoastaan siitä, muuttaisinko ajatukseni ja mielipiteeni samaan linjaan VT-seuran kanssa. Ei auttaneet perusteluni Raamatulla tai todisteet siitä, että Raamattua voidaan tulkita myös eri tavoin mitä VT-seura tulkitsee. Tässä mielessä seurakunnan vanhimmat ovat varmasti viimeinen lähde, josta vastauksia kysymyksiinsä haluavan JT:n kannattaa apua hakea. He ovat ainoastaan VT-seuran nimittämiä agentteja, jotka robottimaisesti tekevät kaiken sen mitä Seura käskee heitä tekemään. Inhimillisyydelle, rakkaudelle, ymmärtämykselle ja empatialle ei juurikaan löydy sijaa silloin, kun ne ovat ristiriidassa VT-seuran pilkuntarkkojen sääntöjen kanssa. Ehkä kaikkein uskomattomin piirre vanhimpien kanssa käymissäni keskusteluissa tuli esille siinä, että he usein tietävät ne asiat, jotka ovat vialla VT-seuran opetuksissa, mutta jääräpäisesti jatkavat perinteiseen VT-lakiin perustuvaa menettelyään. Tässä suhteessa seurakuntien vanhimmisto on täysin rinnastettavissa Jeesuksen ajan fariseuksiin, jotka kaikkien todisteidenkin läsnäollessa kielsivät Jeesuksen rakkauden lain ja jatkoivat mieluummin kaikenlaisiin sääntöihin ja tekoihin perustuvan Mooseksen Lain seuraamista. Silti fariseukset olivat täysin varmoja siitä, että Jumala hyväksyi heidän toimintansa, samoin kuin nykyajan JT-vanhimmatkin ovat.
Olen ollut Jehovan Todistaja 3. polvessa. Perinne ei minun osaltani enää jatku. Olen oikeastaan iloinen siitä, että lopultakin kävi näin. Voin aloittaa elämäni rakentamisen "puhtaalta pöydältä", eikä minun tarvitse enää esittää jotain sellaista mitä en ole enkä halua olla. Jokainen tietää nyt mikä on minun kantani ja suhtautumiseni asioihin. Olen iloinen siitä, että karistin pelkoni ja kohtasin tämän "rakkaudellisten vanhinten" järjestämän koettelemuksen rohkeasti ja antamatta periksi omasta vakaumuksestani. Tähän lopuksi ajattelin vielä kerätä muutamia vinkkejä siitä, mitä kannattaa tehdä, jos joudut samanlaiseen tilanteeseen, mutta et halua tinkiä rehellisyyden ja mielipiteen vapauden periaatteistasi.
- Kysy vanhimmilta: "Haluaisin teiltä rehellisen vastauksen yhteen kysymykseeni." Tässä vaiheessa vanhimmat tietenkin nyökyttelevät päätään innokkaasti. Jatka: "Teillähän on se vanhimpien käsikirja, 'Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan', eikö totta?" Tähän vanhimmat joutuvat hiukan vastahakoisesti vastaamaan myönteisesti, koska periaatteessahan tavallisille seurakuntalaisille ei saa kertoa tästä kirjasta. Toisaalta he eivät voi asiaa kieltääkään, koska jokainen paikallaolija tietää tuon kirjan olemassaolosta. Saatat jopa saada ihmetteleviä kysymyksiä tyyliin "mistä olet saanut tietää tuosta kirjasta", niinkuin minun tapauksessani. Sano sitten: "Tutkisin mielelläni kanssasi hiukan tuon kirjan sisältöä, koska siellähän annetaan tietoa esim. erottamisen perusteista, jotka saattavat soveltua minun tilanteeseeni. Haluaisin tietää, mitkä ovat ne Raamatulliset perusteet erottamiselle, joita te käytätte tuon kirjan pohjalta." Tähän pyyntöön vanhimpien reaktiot voivat olla aika mielenkiintoisia. Minulle vanhin sanoi, ettei voisi antaa omaa kopiotaan tarkasteltavaksi, mutta näyttäisi mielellään Raamatusta (!!) ne kohdat, joihin kirja viittaa. Sanoin ettei minun tapaukseeni sovellu mikään Raamatun kohta, koska en ole tehnyt mitään moraalitonta enkä ole kieltänyt Jumalaa tai Kristusta. Tosin tässäkin tapauksessa vanhimmat voivat käyttää asiayhteydestään irti revittyä tai väärin tulkittua Raamatun kohtaa toimiensa "tueksi".
- Jos vanhimmat ehdottavat oman erokirjeesi kirjoittamista, ÄLÄ SUOSTU. Jos he toistuvasti kysyvät sinulta, haluatko olla enää JT, ÄLÄ VASTAA tuohon kysymykseen (ainakaan kahden tai useamman vanhimman läsnäollessa). Jos he kysyvät sinulta uskostasi VT-seuran näkemyksiin, ÄLÄ VASTAA sen enempää myöntävästi kuin kieltävästikään. Voit kuitenkin toistuvasti tuoda esiin sen ajatuksen, että luottamuksesi ja uskosi Jumalaan, Kristukseen ja Raamattuun ovat järkähtämättömiä. Näin osoitat vanhimmille, että vaikka he kovasti yrittäisivät sovittaa "luopion" viittaa yllesi niin se ei ole totta etkä itsekään usko siihen. Kun vanhimmat lopulta joutuvat itse erottamaan sinut, olet myös oikeudellisesti vahvemmilla. Mahdollisissa "jälkikahinoissa" vanhimmat eivät pääse sanomaan, että "itsepähän lähdit kävelemään..."
- Kun vanhimmat ehdottavat sinulle oikeuskomitean kuultavaksi tulemista, sano että haluat ottaa mukaan asianajajasi, ystäväsi, radionauhurin tai minkä tahansa muun apuvälineen, joka pystyy todistamaan käymänne keskustelun. Tähän vanhimmat eivät tietenkään suostu, koska he ovat saaneet VT-seuralta selvät ohjeet siitä, että mitään todistusaineistoa oikeuskomitean istunnoista ei saa päästää vuotamaan. Jos he kysyvät syytä pyynnöllesi, sano että tarvitset todistajan tapahtuneelle yksinkertaisesti varmistaaksesi oikeusturvasi, johon sinulla demokraattisen maan kansalaisena on oikeus. Jos et voi ottaa avustajaa mukaasi, sano ettet tunnusta tuon istunnon laillisuutta, ETKÄ MYÖSKÄÄN OSALLISTU ISTUNTOON.
- Kun vanhimmat sanovat tekevänsä päätöksen erottamisestasi (joko oikeuskomitean avulla tai ilman), pyydä että saisit tuon päätöksen kirjallisena, jossa selvästi osoitetaan: 1) mistä syystä sinut on erotettu, 2) mitkä ovat perusteet erottamiselle, 3) ketkä vanhimmista ovat tehneet päätöksen erottamisestasi. Vanhimmat eivät tietenkään suostu tähänkään, samaisesta syystä kuin edelläkin. Omassa tapauksessani vanhin kysyi minulta, että miksi minun pitäisi saada se kirjallisena, enhän saanut kasteessanikaan mitään kirjallista dokumenttia. Sanoin, että kasteeni yhteydessä minua ei syytettykään mistään eikä oikeusturvani ollut uhattuna, mutta nyt on.
- JT:t ovat äärimmäisen tarkkoja ulkoisesta kuvastaan. Tästä syystä julkisuudella uhkaaminen saattaa parantaa tilannettasi (tosin en ole itse sitä kokeillut näitä nettisivuja enempää, ainakaan vielä ;-). Kun vanhimmat eivät suostu edellä lueteltuihin oikeuksiesi turvaamiseksi esittämiin pyyntöihisi, sano että siinä tapauksessa sinun täytyy ottaa selvää virallisilta tahoilta siitä, loukkaako tällainen erotuskäytäntö ihmisoikeuksiasi tai uskonnonvapauttasi. Voit myös sanoa kirjoittavasi oikeusturvaa loukkaavasta kokemuksestasi jonkin lehden mielipidepalstalle tai tärkeälle poliittiselle vaikuttajalle, osallistua johonkin muuhun mediaan, ottaa yhteyttä oikeuslaitokseen, ihmisoikeusjärjestöön jne. Voit jopa sanoa valittavasi sinua ahdistelevan vanhimman käytöksestä VT-seuralle, joka saattaa pistää tuon vanhimman miettimään tekojaan tarkasti ainakin joksikin aikaa.
- Lopuksi; älä anna periksi. JT-vanhimmat näkevät paljon vaivaa pyrkiessään painamaan alas yksilöllisyytesi, mielipiteen vapautesi, omantunnon vapautesi, ihmisoikeutesi, uskonnonvapautesi, terveen järjen käyttösi, sekä muut perusoikeutesi ja ominaisuutesi, jotka Jumala on sinulle luonut ja Suomen demokraattinen valtio sinulle maallisena vallankäyttäjänä antanut. Vanhimmat tekevät kaiken tämän Jumalan nimissä, mutta heidän toimintansa tuottamat hedelmät eivät selvästikään ole Jumalasta. Joten taistele oikeuksiasi tallaavia VT-agentteja vastaan! Silloin kun vanhurskas on hiljaa, jumalaton kukoistaa!
This page hosted by
Get your own Free Home Page