Get your own Free Home PageSeuraavassa lyhyitä lainauksia siitä, kuinka VT-seura kehottaa Jehovan Todistajia suhtautumaan seurakunnasta erotettuihin ja eronneisiin.
Kiitos henkilölle, joka etsi aiheeseen liittyvät tekstit.
MITEN KOHDELLA EROTETTUJA
Raamattu siis kieltää kristittyjä seurustelemasta seurakunnasta erotetun kanssa. Niinpä Jehovan todistajat käyttävät sopivasti sanaa "erottaminen" katumattoman väärintekijän karkottamisesta ja hänen karttamisestaan sen jälkeen. Heidän kieltäytymisensä seurustelemasta erotetun kanssa millään hengellisellä tai seuraelämän tasolla heijastaa uskollisuutta Jumalan mittapuita kohtaan ja tottelevaisuutta hänen käskyjään kohtaan, jotka esitetään 1.Korinttolaiskirjeen 5:11,13:ssa.
SEURAKUNNASTA EROAVAT
Ihmisiin, jotka tahallisesti hylkäävät Jehovan todistajien uskon ja vakaumukset eivätkä siten ole enää "meidän kaltaisiamme", tulisi suhtautua asianmukaisesti ja heitä tulisi kohdella samoin kuin niitä, jotka on erotettu väärin tekemisen vuoksi.
YHTEISTOIMINTA SEURAKUNNAN KANSSA
Erotettu on 'hylätty', hän on "itse tuominnut itsensä" 'synnin tekemisen' vuoksi, ja seurakuntaan kuuluvat sekä hyväksyvät Jumalan tuomion että pitävät sitä voimassa. Erottamiseen sisältyy kuitenkin enemmän kuin vain hengellisen toveruuden lakkaaminen - Tiit.3:10,11.
Paavali kirjoitti: "Lakatkaa seurustelemasta … , älkääkä edes syökö sellaisen kanssa." (1.Kor.5:11) Ateria on rentoutumisen ja seurustelun aikaa. Siten Raamattu tässä sulkee pois myös seuranpidon, esimerkiksi lähtemisen erotetun kanssa retkelle tai kutsuihin, pallopeliin, uimarannalle tai teatteriin tai aterian nauttimisen hänen kanssaan. *
* Marraskuun 1. päivän numeromme 1981 käsitteli 2.Tessalonikalaiskirjeen 3:14,15:tä, jossa Raamattu sanoo, että saattaisi olla tarpeellista 'merkitä' joku kristitty, joka jatkuvasti käyttäytyy pahennusta herättävällä tavalla. Hän on edelleen veli ja häntä tulee neuvoa veljenä, mutta toisten kristittyjen tulee 'lakata seurustelemasta hänen kanssaan'. Jos heidän pitäisi karttaa seuranpitoa hänen kanssaan, niin paljon selvempi ero pitäisi vallita erotettujen tai eronneiden väärintekijöiden ollessa kysymyksessä.
TULISIKO EROTETUN TAI ERONNEEN KANSSA PUHUA?
Apostoli Johanneksen välityksellä Jumala selittää:
"Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa … Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa." - 2.Joh.9-11.
Apostoli, joka esitti tämän viisaan varoituksen, oli lähellä Jeesusta ja tiesi hyvin, mitä Kristus oli sanonut toisten tervehtimisestä. Hän tiesi myös, että siihen aikaan yleinen tervehtimistapa oli "rauhan" toivottaminen. Joku henkilökohtainen "vihollinen" tai kristittyjä vastustava maailmallinen viranomainen on eri asia kuin erotettu tai eronnut henkilö, joka yrittää saada kannatusta luopumusta ilmaisevalle ajattelutavalleen tai puolustaa sitä tai joka jatkaa jumalatonta käyttäytymistään; tällaiselle ei totisesti tulisi toivottaa "rauhaa". (1.Tim.2:1,2) Ja me kaikki tiedämme vuosien kokemuksesta, että pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?
OSATON PAHOIHIN TEKOIHIN
Jos kristitty kuitenkin liittyisi väärintekijän seuraan, jonka Jumala on hylännyt ja joka on erotettu tai joka on itse eronnut, niin se olisi samaa kuin sanoisi: 'En minäkään halua sijaa Jumalan pyhällä vuorella.' Jos vanhimmat näkisivät hänen kulkevan siihen suuntaan pitämällä jatkuvasti seuraa jonkun erotetun kanssa, niin he yrittäisivät rakkaudellisesti ja kärsivällisesti auttaa häntä saamaan takaisin Jumalan näkemyksen. (Matt.18:18; Gal.6:1) He neuvoisivat häntä vakavasti ja tarvittaessa 'ojentaisivat häntä ankarasti'. He haluavat auttaa häntä pysymään 'Jumalan pyhällä vuorella'. Mutta jos hän ei lakkaa seurustelemasta erotetun kanssa, hän tekee siten itsestään "osallisen hänen pahoihin tekoihinsa" (kannattamalla niitä tai osallistumalla niihin), ja hänet täytyy poistaa seurakunnasta, eli erottaa. - Tiit.1:13; Juud.22,23; vrt. 4.Moos.16:26.
EROTETUT SUKULAISET JOTKA EIVÄT ASU KOTONA
Meidän tulisi pitää selvästi mielessämme Raamatun henkeytetty neuvo: "Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne …, älkää edes syökö sellaisen kanssa." - 1.Kor.5:11.
Niin ollen kristittyjen, jotka ovat kodin ulkopuolella asuvan erotetun sukulaisia, pitäisi pyrkiä välttämään tarpeetonta seurustelua ja pitämään liiketoimetkin mahdollisimman vähäisinä.
Me voimme olla varmoja siitä, että kun me pidämme voimassa hänen mittapuitaan ja seurustelemme mieluummin hänen järjestäytyneen kansansa kanssa, niin me saamme hänen suojeluksensa ja siunauksensa. - Ps.84:11-13.
SEURANPITOTILAISUUDET JA EROTETUT SUKULAISET
Tavallisesti sukulaiset nauttivat usein yhdessä aterioita, lähtevät retkille, tapaavat perheittäin toisiaan tai järjestävät muita seuranpitotilaisuuksia. Mutta kun joku on katumatta harjoittanut syntiä ja kun hänet on täytynyt erottaa, hän saattaa aiheuttaa vaikeuksia kristityille sukulaisilleen tällaisten tilaisuuksien ollessa kysymyksessä. Vaikka he ymmärtävät, että he ovat edelleen hänen sukulaisiaan, he eivät halua jättää huomioon ottamatta Paavalin ohjetta, että uskollisten kristittyjen pitäisi 'lakata seurustelemasta' erotetun synnintekijän kanssa.
Esimerkiksi kristitty pari saatettaisiin vihkiä avioliittoon valtakunnansalissa. Jos erotettu sukulainen tulee valtakunnansaliin vihkimistilaisuuteen, hän ei ilmeisestikään voisi olla mukana morsiusseurueessa siellä eikä "luovuttaa" morsianta. Entä sitten, jos järjestetään hääateria tai muuta tarjoamista? Se voi olla miellyttävä seurustelutilaisuus niin kuin se, jossa Jeesus oli läsnä Kaanaassa. (Joh.2:1,2) Mutta sallitaanko erotetun sukulaisen tulla sellaiseen tai kutsutaanko hänet jopa sinne? Jos hän aikoisi olla siellä läsnä, monet kristityt, ovatpa he sukulaisia tai eivät, saattaisivat päätellä, ettei heidän pitäisi olla siellä syömässä tai seurustelemassa hänen kanssaan niiden ohjeiden perusteella, jotka Paavali esitti 1.Korinttolaiskirjeen 5:11:ssä.
Tosiasia on, että kun kristitty lankeaa syntiin ja kun hänet täytyy erottaa, hän menettää paljon: hyväksytyn asemansa Jumalan edessä, jäsenyyden kristittyjen muodostamassa onnellisessa seurakunnassa ja miellyttävän toveruuden veljien kanssa, mukaan luettuna suuri osa siitä seurasta, josta hän oli nauttinut kristittyjen sukulaisten parissa. (1.Piet.2:17)
OPPIMISTA MEILLE KAIKILLE
Meidän kaikkien täytyy ymmärtää, että vain Jehovan tuomiolla on merkitystä. (Sananl.29:26) Se pitää paikkansa vihattavista tavoista, sillä Raamattu osoittaa, että Jumala kauhistuu niitä. (Sananl.6:16-19) Mutta se pitää paikkansa myös hänen yksilöihin kohdistamastaan tuomioista. Jehovan sana sanoo selvästi, etteivät "epävanhurskaat", "lihan tekoja" harjoittavat peri hänen valtakuntaansa. (1.Kor.6:9,10; Gal.5:19-21) Sellaisilla ei ole sijaa taivaassa eivätkä he sovellu Valtakunnan maallisillekaan alueille. Niinpä jokaisen, joka haluaa pysyä Jumalan puhtaassa järjestössä nykyään, täytyy täyttää Hänen mittapuunsa.
On luonnollista, että jos lähiomainen erotetaan, niin inhimilliset tunteet voivat asettaa meille suuren koetuksen. Tunteet ja perhesiteet ovat erittäin voimakkaita vanhempien ja lasten välillä, ja ne ovat myös voimakkaita silloin, kun aviopuoliso erotetaan. Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että loppujen lopuksi me emme tuota hyötyä kenellekään emmekä miellytä Jumalaa, jos tunteiden vuoksi jätämme huomioon ottamatta Hänen viisaan neuvonsa ja opastuksensa. Meidän täytyy ilmaista täysi luottamuksemme Jumalan teiden täydelliseen vanhurskauteen, myös siihen hänen järjestelyynsä, että katumattomat väärintekijät erotetaan.
LUKIJOIDEN KYSYMYKSIÄ
- Miksi Jehovan todistajat ovat erottaneet luopumuksen vuoksi joitakuita sellaisia, jotka yhä uskovat Jumalaan, Raamattuun ja Jeesukseen Kristukseen?
Ne jotka esittävät sellaisen huomautuksen, viittaavat siihen, että monet kristityiksi tunnustautuvat uskonnolliset järjestöt sallivat eriäviä näkemyksiä. ... koska heidän mielestään ei voida olla varmoja siitä, mikä on Raamatun totuus.
Jehovan todistajien yhteyteen hyväksyminen edellyttää sitä, että henkilö hyväksyy kaikki Raamatun tosi opetukset, myös ne raamatulliset käsitykset, joita vain Jehovan todistajat opettavat. Sellaisiin opetuksiin sisältyvät esimerkiksi seuraavat:
Että maan päällä on nykyään "uskollinen ja ymmärtäväinen orja", jolle on 'uskottu kaikki Jeesuksen maanpäälliset edut', ja että tämä orja toimii Jehovan todistajain hallintoelimen yhteydessä. (Matt.24:45-47)
Että vuosi 1914 merkitsi pakanainaikojen päättymistä ja Jumalan valtakunnan perustamista taivaissa sekä Kristuksen ennustetun läsnäolon aikaa. (Luuk.21:7-24; Ilm.11:15-12:10)
Että Harmagedon, joka viittaa Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän taisteluun, on lähellä. (Ilm.16:14,16; 19:11-21)
Onko Raamatussa ennakkotapausta, jonka perusteella voidaan omaksua niin jyrkkä kanta? On todellakin! Paavali kirjoitti joistakuista aikalaisistaan: "Heidän sanansa leviää kuin kuolio. Näitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat poikenneet totuudesta sanoessaan, että ylösnousemus on jo tapahtunut, ja he mullistavat muutamien uskon." (2.Tim.2:17,18; ks. myös Matt.18:6) Mikään ei osoita, etteivät nämä miehet olisi uskoneet Jumalaan, Raamattuun ja Jeesuksen uhriin. Silti pelkästään sen perusteella, mitä he opettivat ylösnousemuksen aikaa koskevasta peruskysymyksestä, Paavali aivan oikein leimasi heidät luopioiksi, jollaisia uskolliset kristityt eivät suvaitsisi keskuudessaan.
Apostoli Johannes nimitti samoin antikristuksiksi niitä, jotka eivät uskoneet Jeesuksen tulleen liharuumiissa. He ovat hyvinkin voineet uskoa Jumalaan, Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin, Jeesukseen Jumalan Poikana ja niin edelleen. Mutta siitä, että Jeesus oli todella tullut liharuumiissa, he olivat eri mieltä, ja siksi heitä nimitettiin "antikristuksiksi". Johannes sanoo edelleen niistä, jotka pitävät kiinni eriävistä näkemyksistä: "Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa." - 2.Joh.7,10,11.
Jos joku kristitty (joka väittää uskovansa Jumalaan, Raamattuun ja Jeesukseen) edistäisi katumusta ilmaisematta vääriä opetuksia, saattaisi näiden raamatullisten esimerkkien mukaisesti olla tarpeellista erottaa hänet seurakunnasta. (Ks. Tiit.3:10,11.) Tietenkin jos kyse on siitä, että jollakulla on epäilyksiä tai riittämättömästi tietoa jostakin asiasta, pätevät sananpalvelijat antavat hänelle rakkaudellisesti apua. Tämä on sopusoinnussa seuraavan neuvon kanssa: "Osoittakaa myös jatkuvasti armoa muutamille, joilla on epäilyksiä; pelastakaa heidät sieppaamalla heidät tulesta." (Juudas 22,23)
'Mutta eikö ole ankaraa ensin poistaa joku seurakunnasta ja sitten kieltäytyä puhumasta hänen kanssaan?' joku saattaa kysyä.
MIKSI NÄIN LUJA ASENNE?
Useimmat tosi kristityt kannattavat uskollisesti Jumalaa ja hänen vanhurskaita lakejaan. (1.Tess.1:2-7; Hepr.6:10) Toisinaan joku kuitenkin poikkeaa totuuden tieltä. Hän saattaa esimerkiksi kristittyjen vanhinten antamasta avusta huolimatta rikkoa paatuneesti Jumalan lakeja. Tai hän saattaa hylätä uskon opettamalla väärää oppia tai eroamalla seurakunnasta. Mitä sellaisessa tapauksessa pitäisi tehdä?
Paavali kehotti seurakuntaa: "Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, …" (1.Kor.5:11-13) Samoin piti suhtautua luopioihin, … "Hylkää lahkoa edistävä ihminen …" (Tiit.3:10,11; 1.Tim.1:19,20) Tällainen karttaminen olisi sopivaa myös jokaisen sellaisen suhteen, joka hylkää seurakunnan: "He lähtivät meistä, mutta he eivät olleet meidän kaltaisiamme, …" - 1.Joh.2:18,19.
KATKAISTAKO YHTEYDET TÄYSIN?
Me voimme olla … varmoja, että Jumalan järjestely, jonka mukaan kristityt kieltäytyvät olemasta tekemisissä kenenkään erotetun katumattoman synnintekijän kanssa, suojelee meitä viisaalla tavalla. "Puhdistakaa pois vanha hapatus, jotta olisitte uusi taikina, niin kuin olettekin, vailla hapatusta." (1.Kor.5:7) Lisäksi kun kristityt karttavat myös seurakunnasta tarkoituksellisesti eronneita, he ovat suojassa mahdollisilta arvostelevilta ja halveksivilta ajatuksilta tai jopa luopionäkemyksiltä. - Hepr.12:15,16.
ENTÄ SUKULAISET?
Kristillisestä seurakunnasta eristäminen ei merkitse välitöntä kuolemaa, joten perhesiteet pysyvät ennallaan. Niinpä mies, joka on erotettu tai itse eronnut seurakunnasta, saattaa yhä asua kotona kristityn vaimonsa ja uskollisten lastensa kanssa. … normaali perheenjäsenten välinen kiintymys ja kanssakäyminen voi jatkua.
Tilanne on erilainen, jos erotettu tai eronnut sukulainen asuu poissa kotoa välittömän perhepiirin ulkopuolella. Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivat yhteyden ottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin sopusoinnussa seuraavan jumalallisen periaatteen kanssa: "Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne [tai on syyllistynyt johonkin muuhun törkeään syntiin] -- , älkääkä edes syökö sellaisen kanssa." - 1.Kor.5:11.
On ymmärrettävää, että tämä voi olla vaikeaa tunne- ja perhesiteiden vuoksi, esimerkiksi sen rakkauden vuoksi, jota isovanhemmat tuntevat lapsenlapsiinsa. Tämä on kuitenkin Jumalalle osoitettava uskollisuuden koetus.
Suojellakseen seurakunnan hengellistä terveyttä vanhinten täytyy 'kehottaa terveellisellä opetuksella ja ojentaa niitä, jotka väittävät vastaan'. (Tiit.1:9,13,16; 2:1) Kenties sellaiset ihmiset voidaan palauttaa hengellisesti terveeseen tilaan. (2.Tim.2:23-26) Mutta entä jos he katumattomina edistävät väärää opetusta? Silloin heidät täytyy itse asiassa eristää. Heidät erotetaan, ja me pysymme poissa heidän luotaan, jottei heidän hengellinen tautinsa leviäisi meihin. - Room.16:17,18; 1.Kor.5:9-13; Tiit.3:9-11.
Oikeudellisiin toimiin täytyy olla pätevä raamatullinen peruste.
Kun siis tuomiovaltainen komitea ryhtyy nykyään erottamaan jotakuta, sen täytyy olla varma siitä, että tuolle toimenpiteelle on raamatullinen peruste.
Jos sinä olet kristitty alipaimen, niin tuntevatko veljesi ja sisaresi olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi sinun huolenpidossasi?
Jos vanhimmat oikeuskomitean kuulustelujen aikana kohtelisivat toisia töykeästi, se voisi osoittautua näille vahingolliseksi. Mutta vaikka siitä ei aiheutuisikaan tunneperäistä tai fyysistä vahinkoa, siitä voisi koitua vakavaa hengellistä vahinkoa, ja valvojien pätevyyskin voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi.
Entiset ystävät ja sukulaiset saattavat toivoa, että erotettu palaisi, mutta kunnioituksesta 1.Korinttolaiskirjeen 5:11:ssä olevaa käskyä kohtaan he eivät seurustele erotetun kanssa. He antavat nimitettyjen paimenten ottaa aloitteen sen selville saamiseksi, onko asianomainen kiinnostunut palaamaan.
Vanhintenkaan ei olisi sopivaa ottaa aloitetta tiettyjen erotettujen, esimerkiksi luopioiden tapauksessa, jotka "puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa". Nämä ovat 'vääriä opettajia, jotka yrittävät tuoda tuhoisia lahkoja ja kiskoa seurakunnasta hyötyä väärennetyin sanoin'. (Apt.20:30; 2.Piet.2:1,3) Raamattu ei myöskään esitä perusteita sellaisten erotettujen etsimiselle, jotka ovat riitaisia ja aktiivisesti yllyttävät väärintekoon. - 2.Tess.2:3; 1.Tim.4:1; 2.Joh.9-11; Juud.4,11.
Monet erotetut eivät kuitenkaan ole sellaisia. Kun on ollut sopivaa, paimen on lyhyesti kertonut askeleista, joita takaisin pääseminen edellyttää. Enintään kerran vuodessa vanhimmiston tulisi harkita, asuuko seurakunnan alueella tällaisia ihmisiä. Vanhimmat kohdistaisivat huomionsa niihin, jotka on erotettu yli vuotta aiemmin. Olosuhteiden mukaan ja jos on sopivaa, he määräisivät kaksi vanhinta (mieluiten sellaisia, jotka tuntevat tilanteen) vierailemaan henkilön luona. Vierailuja ei tehtäisi sellaisten luo, jotka ilmaisevat arvostelevaa ja vaarallista asennetta tai jotka ovat tehneet tunnetuksi, että he eivät halua apua. - Room.16:17,18; 1.Tim.1:20; 2.Tim.2:16-18.
Nuo kaksi paimenta voisivat sopia puhelimitse lyhyestä käynnistä tai poiketa henkilön luo sopivaan aikaan. Heidän ei ole tarpeellista olla käynnin aikana tylyjä tai edes viileitä, vaan heidän tulisi ilmaista lämpimästi armollista huoltaan. Menneen tapauksen muistelemisen asemesta he voisivat keskustella sellaisista raamatunkohdista kuin Jes.1:18, 55:6,7 ja Jaak.5:20.
Jumalan käsky on, että jos paha ihminen karkotetaan seurakunnasta, kristittyjen täytyy 'lakata seurustelemasta hänen kanssaan, eikä edes syödä sellaisen kanssa'. Näin ollen uskolliset, jotka kunnioittavat Jumalan lakia ja haluavat elää sen mukaisesti, katkaisevat toveruuden ja seuranpidon siteet häneen. Jotkut heistä voisivat olla sukulaisia, jotka eivät kuulu lähimpään perhepiiriin, samaan huonekuntaan. Näille sukulaisille voi olla vaikeaa noudattaa tätä Jumalan ohjetta, samoin kuin heprealaisten vanhempien ei ollut Mooseksen lain alaisuudessa helppoa osallistua pahan poikansa teloittamiseen. Siksi voimme olla varmoja siitä, että erottaminen on oikeudenmukaista. - 1.Kor.5:1,6-8,11; Tiit.3:10,11; 2.Joh.9-11; ks. Vartiotornia 15.11. 1981 s. 26-31; 15.4. 1988 s. 28-31.
Erotettu ei ehkä halua kristittyjen vierailevan kodissaan, tai jos he tulevat tapaamaan uskollisia perheenjäseniä, hän ei ole kyllin kohtelias pysyäkseen poissa vierailijoiden luota. Hän voi myös olla esteenä perheen yrityksille käydä kaikissa kristillisissä kokouksissa ja konventeissa. (Vrt. Matt.23:13.) Tällaisessa vaikeassa asemassa olevat kristityt todella ansaitsevat armomme.
Vanhinten jatkaessa perheen kristittyjen jäsenten paimentamista mekin voimme havaita voivamme vierailla heidän luonaan olematta tekemisissä erotetun kanssa. Jos erotettu sattuu olemaan kotona, kun käymme vierailulla tai soitamme, me voimme yksinkertaisesti kysyä sitä kristittyä sukulaista, jota tavoittelemme.
Tärkeä yhteistoiminta-alue on seurakunnan moraalisen ja hengellisen puhtauden ylläpito. Siihen sisältyy oma käytöksemme ja se, että ilmoitamme vakavat synnintekotapaukset, jotka tulevat tietoomme.
Joskus vanhimmat joutuvat erottamaan katumattoman väärintekijän pitääkseen seurakunnan puhtaana (1.Kor.5:1-5). … Mutta entä jos erotettu on läheinen ystävä tai sukulainen? Olettakaamme, että kyseinen henkilö on isämme, äitimme, pokamme tai tyttäremme. Kunnioitammeko siitä huolimatta vanhinten toimenpidettä? Se voi kyllä olla vaikeaa. Mutta millaista vapautemme väärinkäyttöä olisikaan asettaa vanhinten päätös kyseenalaiseksi ja jatkaa kanssakäymistä hengellisissä asioissa sellaisen kanssa, jonka vaikutus seurakuntaan on osoittautunut turmelevaksi! (2.Joh.10,11)
On kuitenkin tilanteita, joissa Jehovan palvelija ei voi ilmaista sääliväisyyttä (vrt. 5.Moos.13:6-9). Se, että kristitty 'lakkaa seurustelemasta' läheisen ystävän tai sukulaisen kanssa, joka on erotettu, voi olla todellinen koetus. Sellaisessa tapauksessa on tärkeää, ettei anna myöten säälin tunteille. (1.Kor.5:11-13)
Meidät voidaan jopa erottaa seurakunnasta siksi, että olemme herjanneet jotakuta (1.Kor.5:11-13).
Entä jos joku seurakunnan jäsen "eksyy totuudesta", poikkeaa oikeasta opetuksesta ja käytöksestä? Saatamme pystyä käännyttämään hänet takaisin hänen erheestään muun muassa raamatullisten neuvojen ja rukouksen avulla. Jos onnistumme, hän pysyy Kristuksen lunnaiden alaisuudessa ja pelastuu hengelliseltä kuolemalta ja tuhotuomiolta. Auttamalla erehtyvää peitämme paljon hänen syntejään. Kun ojennusta saanut syntinen kääntyy väärältä tieltään, katuu ja etsii anteeksiantoa, iloitsemme siitä, että ponnistelimme hänen syntiensä peittämiseksi (Ps.32:1,2; Juudas 22,23).
LUKIJOIDEN KYSYMYKSIÄ
Onko 2.Tess.3:14:ssä mainittu 'merkitseminen' jokin muodollinen toimenpide seurakunnassa vai jotain, minkä kristityt tekevät yksilöinä karttaessaan niskoittelijoita?
Paavali osoitti, että olisi ryhdyttävä tiettyihin toimiin. Niihin ryhdyttiin sen jälkeen, kun vanhimmat olivat jo neuvoneet vakavasti näitä häiritsijöitä. Paavali kirjoitti:
"Me käskemme teitä, veljet, - - vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa häiritsevästi … pitäkää häntä merkittynä ja lakatkaa seurustelemasta hänen kanssaan, jotta hän häpeäisi. Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä." 2.Tess.3:6,13-15
… häiritsijät toimivat itsepintaisesti tavalla, joka tuotti häpeää seurakunnalle ja joka saattoi tarttua toisiin kristittyihin.
Paavali teki myös seurakunnalle tiettäväksi, että heidän olisi sopivaa 'merkitä' häiriön aiheuttajat. Heidän tuli siis yksityisesti panna merkille ne, joiden toiminta vastasi sitä, mistä seurakuntaa oli julkisesti varoitettu. Paavali neuvoi heitä "vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa häiritsevästi". Tämä ei tietenkään voinut merkitä sitä, että sellaista ihmistä kartettaisiin täysin, sillä heidän piti 'neuvoa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä'.
Missä mielessä he 'vetäytyisivät' hänestä? Tämä soveltui ilmeisestikin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Se että he lakkaisivat seurustelemasta ja virkistäytymästä häiritsevästi käyttäytyvän kanssa, saattaisi osoittaa hänelle, että periaatteelliset ihmiset eivät pidä hänen menettelystään. Ja vaikka hän ei häpeäisikään käytöstään ja muuttuisi, niin olisi silti vähemmän todennäköistä, että toiset jäljittelisivät häntä ja tulisivat hänen kaltaisekseen.
Sen päämääränä on ... auttaa sellaista ihmistä, jonka toiminta sotii huomattavasti kristillisyyttä vastaan.
... tottelevaiset yksilöt pitävät tarkoin huolen siitä, että he rajoittavat kanssakäymistään jokaisen sellaisen kanssa, joka selvästi aiheuttaa häiriötä. ... mutta ovat kuitenkin vielä veljiä.
Olisi varmasti toivottavaa, että ketkä tahansa, jotka tekevät syntiä katumatta sitä ja jotka täytyy sulkea seurakunnan ulkopuolelle, tajuavat mitä he ovat menettäneet - sekä Jumalan hyväksynnän että uskollisten kristittyjen lämpimän toveruuden ja sosiaalisen kontaktin heihin - ja tulevat sitten järkiinsä.
Jotkut kristityt veljemme tarvitsevat kohdalleen palauttamista (Gal.6:1). Silti he ovat arvokkaita Jehovan silmissä ja ansaitsevat sen, että heitä kohdellaan kunnioittavasti. Useimmat ihmiset ottavat mielellään vastaan neuvoja, kun heitä kohdellaan arvokkaasti. Vaikka voi viedä enemmän aikaa kuunnella niitä, jotka ovat ottanet vääriä askelia, se tekee näille helpommaksi ottaa vastaan tarpeellisia neuvoja. Muista miten Jehova perusteli asioita israelilaisille yhä uudelleen, koska hän tunsi sääliä heitä kohtaan (2.Aik.36:15; Tiit.3:2).
This page hosted by
Get your own Free Home Page