Sateenvarjokapina :: luku 1
kirjoittanut Rhi Marzano
suomentanut mena
ikäraja: PG-13
genre: romance/humor
Viaton ohikulkija Ginny joutuu keskelle Dracon taistelua vanhempien suunnitelmia vastaan. Mutta onko kumpikaan heistä valmis suhteeseen, joka tästä seuraa?
Ravintola oli mukiinmenevä - kallis, mutta ei lähellekään liian kallis heille. Eihän mikään näyttänyt olevan. Ruoka oli tyydyttävää, ehkä hieman parempaa kuin heidän oman kokkinsa tuotokset, mutta ei mitenkään ylistämisen arvoista. Draco Malfoyta kalvoi enää yksi kysymys:
Miksi hänen vanhempansa olivat vieneet hänet illalliselle?
Hän leikitteli toimettomana viinilasillaan. Vanhemmat eivät olleet sanoneet vielä mitään lukuunottamatta jutustelua kartanon tiluksista ja niistä jessuksen pegonioista. Hänen isänsä ja äitinsä istuivat pöydän toisella puolen kasvoillaan huolellisesti järjestetyt ilmeet ja näytti siltä kuin heillä olisi ollut ummetus.
"Ja sitten Leyden kehtasi sanoa, että ehkäpä minun ei pitäisi käyttää niille juuri sitä kasvulientä! Ja sitten minä sanoin 'Leyden, nämä ovat minun kukkiani, ja sinut voidaan korvata toisella yhdessä päivässä!'" Narcissa kertoi tohkeissaan.
Kuinka kauan hän jaksaisi jatkaa tuosta aiheesta? Draco siemaisi viiniään ja katsahti isäänsä. "Voitaisiinko lopettaa tämä paskanjauhanta? Mistä on kyse?"
Vanhemmat näyttivät hätkähtävän ikään kuin he eivät olisi osanneet odottaa Dracon epäilevän mitään. "Syntymäpäiväsi on ensi viikolla," hänen äitinsä sanoi heittäen hermostuneen silmäyksen mieheensä.
"Ja olemme valmistaneet juhlan kuten aina," Draco sanoi kiusaantuneena. "Miksi siis vielä erikseen illallinen?"
"Poika, täytät kaksikymmentäkuusi," Lucius sanoi. "Sinun on aika mennä naimisiin."
Sen Draco oli kuullut aiemminkin. Hän sanoi laimeasti: "Ja vitut on. Mihin tässä on kiire?"
"Tiedät, että periäksesi minut sinun tulee olla naimisissa."
Tuonkin hän oli kuullut aiemmin. "Juuri nyt en ole siitä huolissani."
"Sinun pitäisi olla," hänen isänsä tiuskaisi.
Hänen äitinsä näpelöi lautasliinaansa. "Pansy Parkinson on todellakin sopiva tyttö. Olemme puhuneet hänen vanhemmilleen ja häät voidaan järjestää kuukauden sisällä."
Viha leimahti Dracon sisuksissa mutta hän kieltäytyi näyttämästä sitä. "Minusta pystyn järjestämään oman elämäni, kiitoksia vain." Hän nousi seisomaan. "Teidän ei tarvitse tehdä sitä minun puolestani."
"Sillä tavalla asiat on aina hoidettu, Draco," kuului hänen isänsä jylhä vastaus.
"Minä en noin vain alistu teidän oikkuihinne," hän heitti olkansa yli marssiessaan ulos ravintolasta.
"Draco!" hänen äitinsä huusi epätoivoisena.
"Anna hänen mennä," sanoi Lucius hiljaa.
Dracon itsehillintä huononi joka askeleella. Hän puikkelehti pöytien lomitse tönäisten tarjoilijan kumoon matkallaan. Pansy, voi luoja. Sitä älytöntä kikatusta, jonka oli tarkoitus verhota hänen tyhjääkin tyhjempi mielensä. Draco oli viettänyt hänen kanssaan kylliksi aikaa Tylypahkassa - ja oli tylsistynyt häneen parissa vuodessa.
Hän ei voinut kuvitella loppuelämää Pansyn seurassa.
Ei hän tosin odottanut rakkausavioliittoakaan. Malfoyt eivät uskoneet rakkauteen. Mal foi - epäuskollinen, tosiaankin. Mitä heidän sukuunsa tuli, vain rahalla hankittavissa olevat asiat merkitsivät. Ylpeys, kunnioitus, intohimo - totta kai. Kylliksi kaljuunoita ja nekin olivat ostettavissa. Mutta rakkaus? Rakkaus oli jotain tyhjänpäiväistä puppua niille, joilla ei ollut rahaa tai tarpeeksi järkeä olla tyytyväisiä. Hän ei todellakaan haaveillut rakkaudesta.
Mutta oliko todellakin liikaa pyydetty, että hän edes pitäisi tulevasta vaimostaan?
Hän syoksyi ulos ravintolasta ja tunsi parin sekunnin päästä pistävät pisarat kasvoillaan. Olisi pitänyt tietää, mitä tuleman piti. Miksi ihmeessä muut pyrkivät ohjailemaan hänen elämäänsä vain, koska hän oli miljoonien kaljuunoiden perijän? He eivät pystyisi pakottamaan häntä menemään naimisiin Pansyn - tai kenenkään muunkaan - kanssa.
Olen oman kohtaloni herra, Draco ajatteli, vaikkei uskonutkaan kohtaloon.
Hänen kosteat vaattensa liimautuivat hänen ihoonsa ja kostuivat lisää hetki hetkeltä.
Ja sitten Draco näki hänet.
Tyttö seisoi kadunkulmassa kantaen keltaista sateenvarjoa.
Nenälle ripotellut pisarat erottuivat selvinä kalpeaa ihoa vasten ja hänen hiuksensa kiilsivät sateesta.
Heidän perheensä vihasivat toisiaan. Hyvistä syistä. Dracon perhe oli rikas, tytön perhe köyhä. Luihuisia ja rohkelikkoja. Asteikolla 'sovelias' tyttö sijoittui jonnekin kotitontun yläpuolelle.
Draco ylitti tien suoraan tyttöä kohti. "Hei," hän huusi.
Valtavat, ruskeat silmät laajentuivat pelästyksestä, ja tyttö lähti poispäin.
"Hei," Draco toisti kiihdyttäen vauhtiaan. Saatuaan tytön kiinni Draco nappasi hänen sateenvarjonsa.
"Hanki oma," tyttö leimahti ja kurotti tarttuakseen sateenvarjon kahvaan.
Draco puristi kätensä tytön käden ympärille kuolettavan kovaan otteeseen ja toi sitten toisen kätensä tytön leualle. Tämän posket olivat punehtuneet raivosta.
"Olet söpö, Weasley," Draco sanoi.
"Painu helvettiin," Ginny ehdotti.
Draco veti Ginnyn suun omaansa vasten ja kietoi toisen kätensä tämän vartalon ympärille antaen kämmenensä levätä alaselän päällä.
Ginnyn suu oli yllätyksestä auki - minkä Draco käytti välittömästi hyväkseen. Muutaman nopean kielenvedon jälkeen - vain testatakseen, miltä tyttö maistui - Draco vetäytyi alahuultaan purren. Mutta se ei riittänyt. Miksi se ei riittänyt? Hän työnsi kielensä takaisin tytön suuhun ja tunsi vastauksen. Ginnyn käsi nousi hitaasti ja kietoutui Dracon niskan ympärille.
Lämpö. Puhdas lämpö. Se säteili Dracon lävitse karkoittaen illan kylmyyden ja kosteuden. Pari seisoi lähekkäin vartalot niin tiukkaan toisiaan vasten puristuneina, että Draco saattoi miltei tuntea Ginnyn käsivarsien nousevan kananlihalle. Ainoa asia heidän välissään oli tuo sateenvarjo.
Minun on pakko lopettaa, Draco komensi itseään, mutta hänen kätensä ei totellut vaan hivuttautui ylös Ginnyn kylkeä. Tyttö oli... lämmin. Intohimoinen. Aiheutti riippuvuuden kuin huume. Minun on pakko lopettaa, hän ajatteli, kun salama välähti.
Jostain aivojen reunamilta - ei sielun, niihinhän hän ei uskonut - kumpusi voima työntää Ginny kauemmas. Draco horjahti ja huohotti kuin Ginny olisi riistänyt häneltä kaiken hapen.
Tytön ruskeat silmät revähtivät auki ja hän tuijotti Dracoa täydellisen nolona.
He tuijottivat toisiaan. Draco ei saattanut uskoa, mitä oli tehnyt, saati sen, että Ginny oli vastannut, ja pahus, nuo silmät olivat ruskeat. Niin kuin... no, eivät oikeastaan mikään erityisesti. Ruskea oli aivan omaa sävyään. Maailma tuntui jähmettyneen paikalleen hetkeksi.
Ja se alkoi jälleen liikkua, kun Draco muisti salaman välähdyksen.
Salama?
Hän irvisti ja katsoi taivaalle. Sade oli naurettavan jokapäiväinen asia Britanniassa, mutta ukkosmyrskyt olivat harvinaisia.
Ja sitten hän huomasi joukon miehiä.
Kameroiden kanssa.
Ja ilta muuttui juuri huomattavasti mielenkiintoisemmaksi.
* * *
Ginny ilmiintyi kotiin ostettuaan uusia sulkakyniä. Hän oli kynistään varsin tarkka - kulutti tunteja testaten niiden paksuutta, tarkastellen niiden jälkeä, väitellen niiden laadusta. Vaikutti miltei siltä, että hänen täytyi saada ne istumaan itselleen kuin taikasauva.
Toisaalta ottaen huomioon, että hänen kirjoittamisensa oli hänen taikuutensa, vaikutelma ei ollut niin outo.
Valinta oli vienyt kauemmin kuin tavallisesti. Ginny oli pahasti järkyttynyt kadulla sattuneesta eriskummallisesta tapauksesta. Hän oli vienyt neljä tuntia herra Laurensin kallisarvoista aikaa. Mutta kuinka ihmeessä hän olisi voinut ajatella, kun veri virtasi kiihkeänä hänen suonissaan?
Ginny liu'utti kättään Kotikolon ovennupilla ja livahti sisään. Hänellä oli omakin asunto, mutta vielä kolmenkaan vuoden jälkeen se ei tuntunut kodilta. Joskus tuntui tökeröltä asua niin paljon vanhempien luona, mutta hänen äitinsä oli siitä onnellinen.
"Vähän myöhässä, vai mitä, Gin?"
Ääni tuli keittiöstä. Ginny hätkähti mutta rentoutui tunnistaessaan puhujan.
"Jäin suustani kiinni. Sitten minun täytyi rukoilla tavarantoimittajaani peruuttamaan suunnitelmansa illalle, jotta saatoin testailla välineitä." Ginny asetti ostoksensa ja sateenvarjonsa keittiön pöydälle mutisi nopean "Valois", ja painoi huulensa poissaolevasti seuralaisensa poskelle. "Oletko täällä synttäreitäsi varten?"
Harry raapi tukkaansa. "Joko se on tulossa?"
"Ei. Mutta vierailuittesi epäsäännöllisyyden huomioiden ajattelin, että haluat hoitaa sen pois alta."
"Ei käynyt mielessänikään. Tulin tänne vain pari minuuttia sitten. Minulla on pari vapaapäivää ja ajattelin tulla katsomaan, miten perhe jakselee."
Ginnyn perhe oli Harryn perhe joka suhteessa. Kotikolossa Harry vietti lomansa, Ginnyn äiti oli ainoa, joka nalkutti Harrylle tämän työn vaaroista ja Ginnyn veljet kohtelivat Harrya kuin omaa veljeään.
"Meillä on asiat ihan hyvin." Ginny meni tiskipöydän luokse. "Pilailukaupalla menee hyvin, Ron ja Hermione palasivat juuri vierailultaan Billin luota. Percy sai ylennyksen. Charlie - haluaisitko teetä? Olin juuri pistämässä pannua kiehumaan."
"Joo."
"Charlie parantelee juuri kolmannen asteen palovammojaan, joten kaikki hänen kirjeensä kuulostavat tosi pisteliäiltä. Hän ei malta odottaa pääsevänsä takaisin töihin.
"Entäs sinä?"
Ginny katsahti Harrya huvittuneena. "Minulle ei tapahdu mitään." Hän karkoitti mielestään häiritsevän kuvan itsestään ja Malfoysta sateessa. Se ei ollut oleellista - Malfoy oli varmaan ollut juovuksissa tai jotain. Kenenkään ei tarvinnut tietää siitä, ei ainakaan Harryn. "Kirjoittelen. Joskus saan hylkäyskirjeitä ja joskus saan jotain julkaistuksi. Pärjäilen." Hän kaatoi teen kuppiin ja ojensi sen Herrylle.
"Oletko vielä..." Harry heilautti kättään ilmeisen vaivautuneena.
"Vapaa?"
"Niin."
Vapaa eli onko meidän järjestelymme vielä voimassa? Niin että Harry voisi huvitella hänen kanssaan hetken ja lähteä taas. Häipyä tappamaan Kuolonsyöjiä tai jahtaamaan pimeuden velhoja tai jotain muuta hömpänpömppää. Kestäisi taas kuusi tai kymmenen kuukautta, kunnes hän ilmaantuisi takaisin.
Kauanko he olivat pelanneet tätä peliä? Ginny oli pelannut mukana, koska oli ollut rakastunut Harryyn. Mutta kuinka monta kertaa hän antaisi sydämensä särkyä Harryn kävellessä ulos ovesta?
"En," Ginny vastasi viimein. "En ole."
"Ai."
Harry jätti asian sikseen, luojan kiitos, ja joi teensä.
"Menen nukkumaan," Ginny sanoi äänensävyyn, joka vihjaisi, ettei Harrya ollut kutsuttu mukaan. "Näenkö sinut vielä huomenaamulla?"
"Lupaatko tehdä minulle aamupalaa?"
"Kaipa minä lupaan."
"Kaipa sinä sitten näet minut."
Ginny pudisti päätään, kulautti teensä loppuun ja lähti kipuamaan portaita.
* * *
"VIRGINIA ELIZABETH WEASLEY!"
Ginny hieroi silmiään ja katsoi kelloa. Seitsemän - pahuksen aamulla.
Hän käänsi kylkeään, heitti tyynyn korvilleen ja teeskenteli, ettei kuullut äitinsä ääntä.
"GINNY!"
Kun huoneen seinää alettiin jyskyttää, Ginny murahti ja pukeutui. "Olen tulossa. Luoja."
Hän oli tuskin avannut ovensa, kun Molly tyrkkäsi lehden Ginnyn naamalle. Hänen äitinsä kasvot olivat lyijynharmaat. "Mitä tämä on?"
"En minä tiedä, enkä näe kun liimaat sen kasvojani vasten," kuului tukahtunut vastaus.
Hänen äitinsä otti pari askelta taakse, nappasi lehden ja luki otsikon korkealla, järkyttyneellä äänellä. "Kirjailijan ja perijän tulikuuma romanssi!"
"Mitä?" Ginny huudahti. "Anna kun katson!"
"Draco Malfoy, Malfoyn perheen miljoonien perijä, nähtiin eilen illalla suutelevan Ginny Weasleytä, Päivän Profeetan freelance-toimittajaa. Läheinen ystävä vihjaa, että he ovat tapailleet toisiaan jo kuukausia ja että avioliitto saattaa hyvinkin olla tiedossa?" Mollyn ääni kohosi hysteerisesti.
"Tuo on pelkkää totaalista hevonpaskaa!"
"Ginny!"
"No, se on! En edes pidä hänestä! En edes tunne häntä!" Ginny sanoi epätoivoisesti. Hänen äitinsä ei näyttänyt vakuuttuneelta. "Hei äiti, kumpaa aiot uskoa? Tytärtäsi vai jotain tyhmää lehteä?"
"Olisin halukas uskomaan sinua, jos teistä ei olisi puolen sivun kuvaa kielet ristissä."
Ginnyn silmät laajenivat. "Siinä on kuva?"
Molly käänsi Profeetan ympäri paljastaen hyvin suuren, hyvin vähän imartelevan kuvan. Rehellisyyden nimissä se oli vain noin kolme seitsemäsosaa sivusta - mutta silti aivan liian iso. Ihohuokosenikin melkein erottuvat, Ginny ajatteli kauhuissaan.
Hän voihkaisi ja otti tukea ovenpielestä. "Tälle on täysin luonnollinen selitys-"
"Parempi olla."
"Hän yritti varastaa sateenvarjoni ja sitten hän suuteli minua. Siinä kaikki."
Molly naurahti ja painui portaisiin. "Tuon täytyy olla huonoin tekosyy, jonka olen kuullut."
Ginny puristi lehteä järkyttyneenä. Ainoa outo ilta, joka hänellä oli ollut kymmenen viime vuoden aikana, ja heti joku saa sen filmille. Luoja, hänen elämänsä oli syvältä. Hän rojahti vuoteelleen ja viskasi lehden lattialle. "Voi luoja," hän voihki uudelleen.
Harry ilmestyi yhtäkkiä ja heitti näkymättömyysviittansa lattialle. "Pahus, Gin, kun sanoit olevasi varattu, olisi ollut säädyllistä kertoa, että tapailit yhtä arkkivihollisistani!"
Saatuaan sydämensä taas lyömään Ginny tiuskaisi: "En kertonut, koska EN TAPAILE HÄNTÄ!"
"Et tapaile, ainoastaan pussailet."
"Sinun kaikista ihmisistä tulisi tietää, että Päivän Profeettaan tuskin kannattaa luottaa." Ginny tuijotti Harryä silmillä roikkuvan otsatukkansa alta. Hän oli kaikesta huolimatta herännyt aivan juuri. Seitsemältä aamulla saattoi kampaus ymmärrettävästi olla vähän sekaisin.
"Mutta sinä pussailit hänen kanssaan."
"En." Ginny nousi istumaan suuttuneena. "Hän suuteli minua. Olin vastahakoinen osapuoli."
"Kätesi hänen kaulansa ympärillä ilmeisestikin kuvastavat vastahakoisuuttasi."
Tyttö tökki sormellaan Harryn rintakehää. "Sinä. Olet. Mahdoton."
Harry risti kätensä rinnalleen.
"Nyt riittää. Minä häivyn täältä." Ginny porhalsi ulos huoneestaan napaten käsilaukkunsa, sulkakynänsä ja sateenvarjonsa matkallaan.
"Mene vaan tapaamaan poikaystävääsi," Harry huusi happamesti.
"Painu helvettiin," Ginny letkautti ja ilmiintyi.
* * *
Ginny ravasi edestakaisin asunnossaan kiroten ja heitellen lehtien mairittelevia numeroita takkatuleen yksi kerrallaan.
Mairittelevia? Hah! Joka ikinen niistä sai hänet näyttämään jonkinlaiselta moraalittomalta, juonittelevalta kiertopalkinnolta. Hänen huono tuulensa yltyi.
Helvettiin huono tuuli, hän oli myrsky. Tai hurrikaani. Se kuulosti paremmalta. Hurrikaani Virginia - paitsi että niiden pahuksen meteorologien piti nimetä hurrikaanit aakkosjärjestyksessä ja he olivat päässeet vasta S-kirjaimeen.
Hurrikaani Ginny ei kuulostanut niinkään pahaenteiseltä.
Joka tapauksessa hänessä olivat liikkeellä uhkaavat luonnonvoimat.
Hänen asuntonsa ulkopuolella oli roikkunut lauma toimittajia. Haastattelupyyntökirjeitä oli ollut ainakin viisikymmentä. Ja tuon räjähtäneen kuvan näkeminen miltei joka velholehden etusivulla oli ollut viimeinen pisara.
Kun yhdessä artikkelissa mainittiin, että Malfoy vietti edelleen suurimman osan ajastaan Malfoyn kartanossa, Ginny teki ratkaisunsa. Varmastikin Malfoylla olisi tarpeeksi rahaa ja vaikutusvaltaa saada kaikki pitämään päänsä kiinni.
Ginny ilmiintyi viiden mailin päähän kartanosta. Todellisuudessa se taisi kuitenkin olla kolme ja puoli mailia, koska hän saattoi nähdä goottilaisen hirvityksen jo häämöttävän. Ginny pyysi kyydin vanhalta mieheltä, jolla oli kärryt ja muuli, koska a), hänen ilmiintymiskykynsä olivat epävakaat, kun hän oli näin vihainen; b), hän oli liian laiska kävelläkseen; ja c), hän olisi tuntenut huonoa omatuntoa luudan varastamisesta. Etiikka ennen kaikkea.
Mies jätti hänet portille. Ginny sulki silmänsä ja yritti olla pelkäämättä aitoja ja niiden takana mahdollisesti hyökkääviä eläimiä ja soitti kelloa.
"Ginny Weasley," hän sanoi lujasti. "Herra Malfoy taitaa odottaa minua."
* * *
Draco nosti jalat työpöydälleen ja antoi päänsä retkahtaa taakse. Kirja, jota hän oli yrittänyt lukea, oli ollut tylsä, tuloskertomukset olivat ajan tasalla ja ainoa tehtävä joka hänelle jäi, oli harppoa pitkin käytäviä tärkeän näköisenä. Joten hän vetäytyi aamupäivätorkuille. Hän tiesi, että herättyään hänen vieressään odottaisi teekuppi sekä päivän lehti. Draco antoi silmiensä ajautua umpeen ja yritti olla rypemättä jatkuvassa tylsyydessään. Sillä, että oli saanut jo kaiken, oli kääntöpuolensa.
Draco idätteli mielessään ajatusta kutsua joku hieromaan häntä, kun hän kuuli äitinsä ohuen nasaaliäänen.
"Draco-kulta?"
"Niin?" Draco ei edes raottanut silmiään, vaan nojautui enemmän taaksepäin.
"Onko isäsi ollut täällä tänä aamuna?"
"Ei. En ole nähnyt hänestä karvaakaan, luojan kiitos."
"Hän häipyi jonnekin eilen illalla eikä ole tullut kotiin." Draco miltei kuuli äidin vääntelevän käsiään. "Olen kauhean huolissani."
"Hän varmaankin murjottaa jossain kapakassa. Ei ole mitään syytä olla levoton." Etenkin, kun sama oli tapahtunut kymmeniä kertoja aiemminkin.
"Olet varman oikeassa," Narcissa sanoi väkinäisesti naurahtaen, ja ovi kolahti hiljaa kiinni.
Draco otti paremman asennon tuolissaan. Unen suoma pakotie ei avautunut niin helposti kuin hän olisi toivonut. Minun täytyy hoitaa hänen työnsä tänään, Draco ajatteli laiskasti. Lucius oli epäilemättä vetänyt herneen nenään siitä karmeasta illallisnäytelmästä ja rankaisisi Dracoa ylimääräisillä velvollisuuksilla parina seuraavana päivänä.
Hän tulee takaisin juhliin mennessä. Julkisivua oli pidettävä yllä ennen kaikkea.
Hermostuneet askeleet käytävällä pysähtyivät ovelle. "Sir?"
"Niin, Howard?" Draco äyskähti.
"Täällä on, öh, nuori neiti odottamassa. Se lehdissä ollut neiti."
"En ole lukenut vielä lehteä, Howard."
"No, nyt taatusti luet," jatkoi hyvin vihainen naisen ääni.
Draco silmät napsahtivat auki, ja pari ruskeita silmiä tuijotti takaisin.
Se oli hän.
Ginny Weasley marssi toimistoon ja paiskasi Profeetan pöytään. Hänen hento vartalonsa värisi raivosta ja näytti siltä, että saattaisi selättää Dracon millä hetkellä hyvänsä.
Ainakin tämä on kiinnostavaa, pieni ääni Dracon mielen sopukoissa sanoi.
"Hyvää huomenta," Draco sanoi vaihtaen hurmaavimpaan äänensävyynsä. "Mukavaa, että tulitte käymään."
"En ole täällä jutustelemassa." Ginny tyrkkäsi lehden hänelle. "Lupaa minulle, että saat tämän mölyn hiljenemään."
Draco tuijotti kuvaa ja hänen toinen suupielensä vetäytyi hymyntapaiseen. Kuvan Draco ei ainakaan näyttänyt kyllästyneeltä. Tuossa Dracossa oli intohimoa. Ehkäpä...
Kaikki hänen viimeaikaiset tyttöystävänsä olivat olleet toistensa kopioita. Draco tuskin muisti heidän nimiään - he olivat vaihtumattomia, laimeita. Kuin kalapuikot. Kalaa kohtaan ei voinut tuntea intohimoa.
Ehkä hän tarvitsi vaihtelua. Jotakin uutta, erilaista.
"Malfoy!"
Draco katsahti ylös. "Mm?"
"Saatko vai etkö saa tätä korjattua?" Ginny penäsi.
Ginny oli aivan toisesta ääripäästä.
"Tänään on vähän kiire," Draco sanoi hilpeästi, "ja niin on todennäköisesti loppuviikostakin. Mutta saattaisin olla ylipuhuttavissa hoitamaan asian nopeammin."
Ginny räpäytti silmiään ja selvitti kurkkuaan. "Fli-flirttailetko sinä minun kanssani?"
Draco nojautui eteenpäin ja väläytti parhaimman hymynsä. "Illallinen?"
"Vain ja ainoastaan jos annat kunniasanasi siitä, että tämä on ohi viikon loppuun mennessä," tyttö vastasi hetken epäröinnin jälkeen.
"Sovittu." Draco kirjoitti osoitteen korttinsa taakse ja ojensi sen Ginnylle. "Tavataan seisemältä?"
Ginny katsoi korttia ja irvisti. Hän näytti olevan täysin ymmällään. "Okei."
Draco katsoi hänen peräänsä, kun tyttö lähti. Kyllä, hän ajatteli tyytyväisesti huokaisten, juuri tätä hän tarvitsi.