Harryn syntymäpäivät :: luku 1
kirjoittanut Ronnieponnie
email: ronnieponnie@luukku.com
ikäraja: PG-13
tyylilaji: romance
Matohäntä on vihdoin saatu kiinni ja Sirius Musta on todettu syyttömäksi. Harry on muuttanut Siriuksen luo asumaan keväällä koulun loputtua. Harryn 16-vuotispäivät lähestyvät, ja Sirius haluaa järjestää Harrylle juhlat...

”Haluat…sinä haluat järjestää minulle syntymäpäivät? Minulle?” Harry toisti kuulostaen yllättyneeltä ja epäuskoiselta.
”Niin. Sinulla ei varmaankaan ole ollut kovin kunnollisia syntymäpäiviä, joten ajattelin, että ehkäpä saattaisit haluta pitää jonkinnäköiset…eh – juhlat?” Sirius sanoi varovasti.
”Sinä tiedät Dursleyt, kun olit minua hakemassa. Vaikuttivatko he sellaisilta tyypeiltä, jotka järjestävät synttäreitä ylimääräiselle henkilölle perheessä, joka sattuu vielä kaiken lisäksi olemaan velho?” Harry kysyi naama vinossa hymyssä. Sirius hymähti.
”No eipä he kovin mukavilta ihmisiltä vaikuttaneet. Mutta, asiaan.” Harry alkoi väännellä käsiään vaivaantuneesti.
”Niin…” hän mutisi. Tilanne oli molemmin puolin hiukan hankala; eihän Harry ollut asunut Siriuksen luona kuin vasta pari kuukautta.
”No tietenkään jos et halua…mutta ajattelin, että voisit pyytää joitakin kavereitasi meille, ja voisitte vähän juhlia.” Sirius sanoi. Harry katsoi Siriusta.
”Voi, tietenkin. Se olisi ihanaa, mutta….mutta minä en ole ikinä ennen pitänyt mitään syntymäpäiviä…ei minulla ole mitään kokemusta…” Harry sanoi hiljaa. Häntä kutkutti ajatus omista syntymäpäivistä, mutta se myös hermostutti. Ketä hän oikein kutsuisi Ronin ja Hermionen lisäksi? Ja mitä he tekisivät?
”Se ei ole ongelma. Kyllä minä neuvon sinua. Minä olin monissa juhlissa nuorena. Se oli hauskaa. No, mitäs sanot?” Sirius kysyi tuike silmäkulmassaan. Harryn suu venyi hymyyn.
”Joo. Pidetään vaan ne synttärit.” hän sanoi varmana. ”Ketä minä oikein kutsun?” hän kysyi sitten pakokauhun vallassa.
”Äh, älä ota mitään stressiä. Älä ajattelekaan mitään tuollaista ’ketä minä kutsun’- tyyppistä juttua…ei se ole niin virallista. Lähetät vain pöllöt joillekin kavereillesi ja pyydät heitä tänne meille, niin kuin syntymäpäivän merkeissä. Ei sen kummempaa.” Sirius sanoi jo huomattavasti helpottuneempana.
”Okei. Minä kut- öh, ainakin Ron, ja Hermione. No, sitten, kai minä Ginnynkin voin pyytää, mikäs siinä…mutta, sitten tuli tenkkapoo.” Harry aloitti luettelon. ”Mitä luulet, pitäisikö minun pyytää kaikki Weasleyt, siis lukuunottamatta Mollya ja Arthuria?” Harry kysyi hermostuneena. Sirius huitaisi kädellään. Hän oli oppinut tuntemaan Weasleyt paremmin viime kuukauden aikana, kun he olivat Harryn kanssa menneet kylään Kotikoloon.
”Pyydä kaksoset, Ron ja Ginny. Luulen, ettei Percy ehdi, eikä Charliekaan jouda sieltä Romaniasta. Billistä en sitten tiedä, mutta luulen, että hänelläkin tekee tiukkaa Irvetan hommien kanssa.” Harry huokaisi.
”Hyvä, Fred ja George ovat niin hauskoja, että jos tunnelma on jännittynyt, se pakostikin laukeaa, kun he murjaisevat jonkin vitsin.” hän sanoi. Sirius laski sormillaan.
”Siinä on viisi. Ja kaikki muut ovat Weasleyitä, paitsi Hermione.”
”No, sitten…Dean, Seamus, Neville…he ovat minun ikäisiäni Rohkelikkoja.” Harry ehdotti.
”Kahdeksan. Ja kaksi niistä on tyttöjä. Jos te aiotte tanssia, niin parit eivät riitä, olisiko ketään…” Sirius aloitti. Harryn suu revähti ammolleen.
”Tanssia? TANSSIA?! Kuule Sirius, minähän en tanssi. Yksi, en halua. Kaksi, en osaa. Kolme, ei ole ketään kenen kanssa tanssia.” Harry sanoi nopeasti. Sirius alkoi nauraa.
”Totta kai te tanssitte, tanssiminen on hauskaa. Sitä paitsi, varmasti osaat. Ja jos et muka sitten osaa, tanssitunnit on keksitty.” Sirius sanoi kuin asia olisi ollut itsestään selvä. Harry pudisti päätään ja katsoi Siriusta epäilevänä.
”Ei, ei ja ei. Minä EN mene tanssitunnille. Vain tytöt käyvät tanssitunneilla. Se on…se on…LIKKAMAISTA!” Harry huudahti.
”Huoh. Sinä olet mahdoton. Missä luulet minun hankkineen loistavan tanssitaitoni?” Sirius kysyi. Harryn suu venähti –jos oli mahdollista- vieläkin enemmän ammolleen.
”Sinä olet ollut…tanssitunneilla?” hän kysyi epäuskoisena. Sirius nyökkäsi. Harry hymyili.
”Sitten asia on päivänselvä.” hän sanoi. Sirius huokaisi helpottuneena.
”Tiesin, että lopulta suostuisit. Eivät tanssitunnit niin kamalia ole…”
”Siis kuka tässä on tanssitunneista puhunut?” Harry naurahti. ”Totta kai, jos olet käynyt tanssitunneilla, niin voit opettaa minuakin.” hän jatkoi. Sirius huokaisi.
”Kuule, tanssia minä osaan, mutten välttämättä osaa opettaa sinua tanssimaan. Etkö vain voisi…” Sirius aloitti.
”En. EN! Kuule, minulla on parempi ehdotus. Jospa vain unohdetaan se tanssiminen.” Harry keskeytti Siriuksen.
”Mut-”
”Jospa pyytäisin vain Ronin, Hermonen ja Ginnyn pelaamaan meille jotain?” Harry kysyi.
”Siis…ei mitään…isoja juhlia?” Sirius sanoi hiukan pettyneenä.
”Niin. Minusta olisi mukava, jos olisimme vain ihan nelisteen, tai siis, ja tietenkin sinä…” Harry sanoi hiukan vaivaantuneena. Sirius katsoi nopeasti Harryyn.
”Ei, enhän minä tänne jää! Ihan keskenänne te saatte olla. Minä menen pois. Mutta jos et tosiaan halua mitään…isoja juhlia…niin…kai se on okei.” Sirius sanoi. Harryn suu levisi hymyyn.
”Kiitos. Loistavaa! Menen heti kirjoittamaan Ronille ja Hermionelle!” Harry huudahti. Hän oli jo lähdössä, mutta Sirius pysäytti hänet.
”Älä nyt viitsi, entäpä Ginny?” hän kysyi epäilevänä.
”No tietenkin pyydän hänetkin, laitan sen Ronin kutsuun…” Harry aloitti.
”Ei. Kirjoita Ginnylle ihan oma kirje, ja laita ne samaan kirjekuoreen. Kirjoita kirjekuoren päälle Ron JA Ginny Weasley.” Sirius sanoi. ”On mukavampi saada ihan oma kutsu. Kai sinä ymmärrät. Että kutsuisit Ginnyn niin kuin vain Ronin pikkusiskona siinä samalla kuin Ronin.” hän jatkoi. Harry hymyili.
”Tietenkin. Hyvä että sanoit. En yhtään ajatellut. Mutta menen kirjoittamaan. Kai he voivat olla meillä yötä?” Harry kysyi. Sirius nyökkäsi.
”Tietenkin.” Harry oli jo taas lähdössä, kun hän sitten pysähtyi ja kääntyi katsomaan Siriusta.
”Minne sinä sitten menet? Kai tulet sentään yöksi kotiin? Eihän sinun nyt koko yötä pois tarvitse olla…” Harry sanoi.
”Menen Remuksen luo. Ajattelimme ehkäpä käväistä Vuotavassa Noidankattilassa, ja sitten me menemme hänen luokseen rupattelemaan. Jään sinne yöksi, niin saatte olla nelisteen.” Sirius sanoi ja virnisti. Harry virnisti takaisin ja nyökkäsi. Sitten hän lähti (lopulta) yläkertaan omaan huoneeseensa kirjoittamaan.

------

Terve Ron!

Mitä kuuluu? Toivottavasti sinulla ei ole mitään tekemistä 31. päivä tätä kuuta, sillä ajattelin kutsua sinut meille. Silloin on syntymäpäiväni, ja ajattelin, että me voitaisiin pelata vaikka jotain. Ja voisit olla saman tien yötäkin. Toivottavasti pääset. Lähetä vastaus pöllöllä pian. Tervetuloa!

Harry

P.S Sirius lähtee silloin Remuksen kanssa drinkille Vuotavaan Noidankattilaan, joten me olemme nelisteen. Niin, pyysin myös Hermonen ja Ginnyn!

”Ginny, kutsuuko Harry sinutkin syntymäpäivilleen?” Ron kysyi pitäen Harryn kirjettä kädessään. Ginny katsoi hymyillen Ronia.
”Joo. 31. päivä. Yöksi. Ja hän kutsui myös Hermionen.” hän sanoi.
”Niin. Eiköhän me saada mennä?” Ron sanoi Ginnylle. Ginny nyökkäsi.
”Varmaan. No, kysytään vielä. Äitiiii!” Ginny huusi. Molly tuli keittiöön pyyheliina kädessään.
”Niin kultaseni? Ai, olette saaneet postia! Ei kai Tylypahkan kirjeet vielä ole tulleet?” hän kysyi.
”Ei, kun tämä on Harrylta. Hän…” Ron aloitti.
”Harry kutsuu meidät syntymäpäivilleen yöksi!” Ginny sanoi posket hehkuen. ”Kai me saamme mennä?” hän jatkoi. Molly hymyili molemmille.
”Totta kai. Mutta sitten olisi varmasti paras käväistä Viistokujalla. Pitäähän meidän ostaa Harry-kullalle jokin lahja!” hän sanoi.
”Joo.” Ron mutisi. Ginnyn silmät säihkyivät.
”Milloin mennään? Ja äiti, minä tarvitsen uusia vaatteita. Minulla ei ole kerta kaikkiaan yhtään mitään kunnollista!” Ginny vaahtosi. Hän nousi ylös.
”No, kai sinä voit jotain pientä ostaa…” Molly myöntyi. Hän katsoi kelloa. Siitä ei ollut hyötyä, jos halusi tietää paljonko kello oli, sillä siinä ei ollut numeroita, eikä kahta viisaria, vaan jokaiselle Weasleyn perheenjäsenelle oma viisari, ja paikkoja, kuten ’töissä’, ’kotona’ ja ’koulussa’. ”Arthurilla menee varmaan myöhään. Ja Fred ja George eivät tule Egyptistä kuin vasta ensi viikolla….eiköhän se käy, jos lähdemme tänään.” Molly sanoi. Ginny juoksi ulos keittiöstä ja jätti Ronin ja heidän äitinsä ihmettelemään minne hän katosi. Parin minuutin päästä Ginny tuli takaisin.
”Missä sinä kävit?” Ron ihmetteli.
”Vaihdoin vaatteet. No niin, lähdetäänkö?” Ginny vastasi hieman hengästyneenä. Molly katsoi hiukan kummissaan Ginnya.
”Enhän minä nyt näiltä kotihommiltani pääse. Ajattelin kyllä hiukan myöhemmin, mutta jos te haluatte ihan välttämättä lähteä juuri nyt, niin voitte mennä kahdestaan.”  hän sanoi.
”Joo. Ron, ylös! Lähdetään.” Ginny sanoi. Ron pyöräytti silmiään ja nousi.
”Käydäänkö me hakemassa rahaa Irvetasta?” Ron kysyi etsien omaa kaapuaan, jonka hän oli edellispäivänä jättänyt johonkin lähettyville. Molly nyökkäsi.
”Minulla ei ole nyt antaa yhtään käteistä. Älkää tuhlailko. On siellä nyt vielä, mutta silti…” hän varoitteli.
”Me mennään. Moikka!” Ginny sanoi ja otti kämmeneensä hormipulveria ja astui takkaan. ”Viistokujalle!” hän huusi, vihreät liekit ilmestyivät ja Ginny katosi. Ronkin otti pulveria ja sanoi moikka äidilleen.
”Hei hei. Ja Ron, katso, ettei Ginny tuhlaa mielettömästi. Hän haluaisi varmasti ostaa puolet kaapukaupasta, varsinkin, kun on kyse Harryn syntymäpäivistä…” Molly sanoi ja vinkkasi silmää. Ron naurahti.
”Joo, minä toppuuttelen häntä. Moi.” hän sanoi. ”Viistokujalle!” Ron huusi, ja kohta hänkin oli kadonnut. Molly pudisteli itsekseen päätään.
”Voi tuota Ginnya….” hän sanoi naureskellen.

------

Moi Hermione!

Haluaisitko tulla vähän niin kuin juhlistamaan minun syntymäpäiviäni 31. päivä meille? Olen kutsunut Ronin ja Ginnynkin. Ajattelin, että voisimme pelata jotain, ja vaikka jutella. Eihän meillä ennenkään ole aika pitkäksi tullut, vai mitä? Ja muuten, voisitte samalla jäädä yöksi. Sirius menee Remuksen kanssa Vuotavaan Noidankattilaan, ja sen jälkeen he menevät Remukselle ja Sirius jää sinne yöksi, joten me oltaisiin ihan nelisteen. Lähetä vastaus pian. Toivottavasti nähdään,

Harry.

”Äitii! Isää! Harry pyytää minua niille yöksi viettämään hänen syntymäpäiviään! Saanko mennä?” Hermione huusi olohuonen sohvalta. Hän oli juuri saanut Harryn kirjeen jästipostilla. Hermionen äiti tuli olohuoneeseen ja kysyi:
”Harry? Ai Harry Potter? Se sinun ystäväsi, niinhän?”
”Niin. Hän kutsui myös Ronin ja hänen siskonsa.” Hermione vastasi. Hermionen äiti istahti nojatuoliin.
”Onko siellä ketään vanhempia?” hän kysyi. Hermione pyöräytti silmiään.
”Äiti! Me ollaan kuusitoista! Ei me tarvita mitään ’valvojia’! Harryn kummisetä lähtee koko yöksi pois niiltä.” Hermione sanoi.
”Koko yöksi? Mutta…miten te….” hänen äitinsä yritti.
”Hei, ne eivät ole mitkään bileet, missä ryypätään tai muuta sellaista, mitä sinä luulet, vaan me pelataan ja tehdään kaikkea hauskaa” Hermione sanoi. ”Ei mitään ’vaarallista’.” hän jatkoi. Samalla Hermionen isä ilmestyi oviaukkoon.
”Mitä luulet, voimmeko me päästää Hermionen yöksi yhdelle kaverilleen juhlimaan syntymäpäiviä?” äiti sanoi. Hermionen isä naurahti.
”Totta kai. Sehän on mukavaa. Mene vain.” hän sanoi Hermionelle. Hermione hymyili kiitollisena.
”Ne on 31. päivä. Voitteko viedä minut?” Hermione kysyi.
”Tottakai. Eli…viikon päästä?”
”Niin. Kiitos.” Hermione sanoi hymyillen ja lähti huoneeseensa.

------

Hei Harry!

Kiitos, kyllä tulen mielelläni. Olisit kuullut äitini, hän ei ensin meinannut päästää minua, kun hän luuli, että ne ovat jotkut juomisbileet…! Isäni tuo minut viideltä illalla. Kai se sopii? Soita, jos ei. Onko teillä puhelinta? Mutta, joka tapauksessa nähdään pian!

Terveisin, Hermione

Moi Harry

Joo, me tullaan. Olisit nähnyt Ginnyn, kun hän avasi kirjettään. Posket vaan hehkui. Kiitos kutsusta. Me tullaan hormipulverilla kuudelta. Kai se on hyvä aika? No, jos ei, niin….voit kai lähettää Hedwigin? Mutta, me tullaan sitten. Nähdään!

T. Ron

P.S Älä sitten kauhistu, kun me tullaan. Ginnylla on hiukan ongelmia…sinä tiedät kyllä. Hänen ongelmansa on…sinä. Niin, älä säikähdä, koska Ginny kävi ostelemassa vähän uusia vaatteita…ja minä jouduin olla vaatetankona…

Harrya hymyilytti kun hän luki viimeisen rivin Ronin kirjeestä.
”Sirius! Kaikki pääsevät! He tulevat illalla!” Harry huusi. Sirius tuli Harryn huoneeseen.
”Hienoa! Minä kävin kaupassa.” Sirius sanoi. Harry nosti katseensa.
”Niinkö? Mitä sinä ostit?” hän kysyi.
”No, ostin kermakaljaa ja kurpitsaleivoksia, jokamaunrakeita, viuhpiiporeita, ja sitten kävin myös jästikaupassa. Sipsejä, Coca Colaa, ja pitsaa.” Sirius sanoi ja virnisti.
”Kiitti. Niin, sinä sitten lähdet…niin. Milloin sinä lähdet? Hermione tulee viideltä ja Ron ja Ginny kuudelta.” Harry kysyi.
”Minä lähden…” Sirius aloitti ja katsoi kelloaan. ”Itse asiassa, puolen päivän aikaan. Menemmekin ensin Remuksen luo ja illalla Vuotavaan Noidankattilaan.”
”Paljonko kello on?” Harry kysyi.
”Kymmenen. Kaikki ruuat ovat valmiina keittiössä.” Sirius sanoi.
”Joo. Tuota, mitä te pelasitte silloin nuorena?” Harry kysyi epävarmana. ”Siis muuta kuin velhoshakkia ja räjähtävää näpäytystä?” hän jatkoi. Sirius hymyili.
”No, minulla on pari peliä ullakolla…toinen on jästipeli, ja toinen ihan tavallinen…odota minä haen ne.” hän sanoi ja katosi oven suusta.
Kohta hän tuli takaisin kainalossaan kaksi peliä.
”Tässä. Toinen on ’Piirrä ja arvaa’. Se on jästipeli. Oletko koskaan pelannut?” Sirius kysyi.
”En, mutta minulla tavallaan oli se.” Harry vastasi. Sirius kohotti kulmiaan. ”Katsos kun silloin kun minä sain Dudleyn vanhan huoneen, niin siellä oli tuo peli, kun Dudley ei ikinä halunnut pelata sitä…ja minähän tunnetusti sain kaiken mitä Dudley ei halunnut. Ja luin kyllä sääntöjä, ja vähän tutkin sitä….Eikös siinä pitänyt jotenkin piirtää jokin juttu, joka lukee siinä kortissa…”Harry muisteli.
”Kyllä. Tässä on tarkemmat ohjeet mukana. Tämä toinen peli on velhopeli. ’Velhotrivia’. Tietokilpailupeli.” Sirius sanoi ja ojensi laatikot Harrylle. Harry otti ne ja laski pöydälleen.
”Kiitos. Miten minulla on jotenkin niin tyhmä olo? Sinä vain hoidat kaikki ruoat ja pelit meille, ja minä vain kiitän, enkä muuta teekään.” Harry sanoi ja naurahti.
”Äh, minähän sanoin, ettei sinun tarvitse huolehtia mistään.” Sirius vastasi. Harry katsoi Siriuksen toiseen käteen ja osoitti jotain viikattua muovista kangasta hänen kädessään.
”Mikä tuo on?” hän kysyi. Sirius punastui hieman.
”Tämä on myös…yksi peli. Se on tosin…vähän lapsellinen.” Sirius mutisi.
”Saanko katsoa?” Harry kysyi muina miehinä. Oikeasti häntä nauratti vähän. Mikä peli olisi sellainen, joka saisi Siriuksen punastumaan? Sirius ojensi kankaan Harrylle. Harry levitti sen. Kangas osoittautui muovimatoksi, jossa oli pystysuoraan neljä palloa kutakin väriä: punaista, keltaista, sinistä ja vihreää.
”Twister.” Harry luki muovimaton reunasta. ”Miten tällaista pelataan?” Harry kysyi uteliaana.
”No, tässä on tällainen pyörä, jota pyöritetään. Sitten tulee joko vasen tai oikea käsi tai jalka ja joku väri. No, sitten sen, joka pyörittää, täytyy siirtää kyseinen jalka tai käsi tietynväriseen palloon. Sitten, kun on monta pelaajaa, ja pitääkin siirtää pidemmälle…ja niin edelleen….” Sirius selitti.
”Ahaa. Nyt tajuan.” Harry sanoi hymyssä suin. ”Minne sinä viet tätä?” hän kysyi.
”Roskiin. Eihän sitä nyt enää tarvitse.” Sirius vastasi.
”Mitä jos jättäisit sen sittenkin tänne?” Harry kysyi pilke silmäkulmassaan. ”Me saatamme tarvita sitä…” Sirius virnisti.
”Okei.” hän heitti kiekon, jota pyöritetään, lattialle maton viereen. ”Niinpä tietysti…”

------

”Harry, minä menen! Hauskaa iltaa teille!” Sirius huikkasi eteisestä.
”Moikka! Kerro Remukselle terveisiä!” Harry huusi huoneensa ovelta. Hän kuuli kuinka Sirius laittoi ulko-oven kiinni. Harry päätti lähteä alakertaan ja tarkistaa vielä, että kaikki on valmiina.
Ruoat oli keittiön pöydällä, pelit kirjahyllyssä olohuoneessa…
”Kaikki on okei.” Harry sanoi itselleen. Hänen katseensa vaelteli kirjahyllyn lokeroissa. Stereoiden vieressä oli kasa cd:tä. Harry katsoi pinoa. Ilmiselvästi Sirius oli jättänyt ne siltä varalta, että jos he kuitenkin haluaisivat tanssia…Harry tuhahti itsekseen. Sen jälkeen häntä kuitenkin rupesi hymyilyttämään.
”No, kaiken varalta…”

------

Puoli viideltä Harry oli valmiina alakerrassa. Hän oli vaihtanut päälleen uudet farkut, jotka hän oli ostanut Siriukselta syntymäpäivälahjaksi saamillaan rahoilla ja valinnut punaisen jumpperin, jonka Weasleyitten äiti oli tehnyt hänelle viime jouluna joululahjaksi. Hän oli saanut Siriukselta myös uuden luudanvarren, Tulisalama 5000:n… Harry oli toppuutellut Siriusta, kun tämä oli antanut luudan lisäksi vielä rahaakin, mutta Sirius oli välttämättä halunnut antaa ne hänelle. Harry vilkaisi itseään eteisen peilistä. Jostain syystä hän oli alkanut kiinnittämään ulkonäköönsä enemmän huomiota. Vaikka hän kuinka yrittikin sukia mustaa sotkuista tukkaansa, se ei asettunut, vaan sojotti tuuheana pehkona.
Hyvä, näyttää ihan hyvältä, Harry ajatteli.
Kymmentä vaille viisi ovikello soi. Harry hengitti kerran syvään ja meni eteiseen, vilkaisi vielä kuvajaistaan ja avasi oven.

seuraava luku