Harryn syntymäpäivät :: luku 2
kirjoittanut Ronnieponnie
email: ronnieponnie@luukku.com
ikäraja: PG-13
tyylilaji: romance
Matohäntä on vihdoin saatu kiinni ja Sirius Musta on todettu syyttömäksi. Harry on muuttanut Siriuksen luo asumaan keväällä koulun loputtua. Harryn 16-vuotispäivät lähestyvät, ja Sirius haluaa järjestää Harrylle juhlat...

Hän kohtasi Hermionen hymyilevät kasvot.
”Hyvää syntymäpäivää!” tämä sanoi ja astui lähemmäs ja halasi Harrya lämpimästi.
”Kiitti.” Harry sanoi ja siirtyi oven edestä. ”Tule peremmälle.” hän jatkoi. Hermione astui kynnyksen yli ja veti oven kiinni.
”Anna takkisi minulle, niin minä ripustan sen tuonne naulakkoon.” Harry sanoi ja auttoi takin herrasmiesmäisesti pois Hermionelta. He menivät olohuoneeseen istumaan.
”Monelta Ron ja Ginny tulevat?” Hermione kysyi.
”Kuudelta hormipulverilla.” Harry vastasi. ”Niin teidän äiti ei meinannut päästää sinua tänne? En oikein tajunnut siitä, kun kirjoitit.” Harry sanoi kiinnostuneena. Hermionen posket punehtuivat lievästi ja hän vastasi:
”Niin. Äiti luuli, että nämä ovat jotkut, niin kuin bileet. Että tänne tulee paljon ihmisiä, ja sitten voisi tapahtua sitä ja tätä….” Harry purskahti nauruun.
”Anteeksi. Ei millään pahalla. Mutta minua naurattaa ajatus, että minä pitäisin isot ’bileet’.” hän sanoi. Hermione hymyili. Sitten hän sanoi:
”Ai niin! Odota, käyn eteisessä.” Hermione nousi ja hävisi oviaukosta. Kohta hän tuli takaisin kantaen neliskanttista pakettia.
”Tässä. Tällainen pieni lahja…” Hermione sanoi ja ojensi paketin Harrylle. Harryn suu levisi hymyyn ja hän punastui lievästi.
”Voi kiitos. Ei sinun olisi tarvinnut…” hän sanoi. ”Saanko avata tämän jo nyt?” Harry kysyi ja katsoi Hermionea ja virnisti.
”Totta kai.” Hermione vastasi. Niinpä Harry alkoi avata pakettia varovasti irrottaen joka teipin palan siististi. Lopulta hän käänsi viimeisenkin paperitaitoksen. Paketista paljastui paksu kirja. Harry käänsi sen oikein päin ja luki:
”Kaikki mitä haluat tietää huispauksesta ja paljon enemmänkin. Wau!” Harry huudahti ja alkoi selailla kirjaa. Sitten hän katsoi Hermionea. Tämä vaan hymyili vaatimatonta hymyä. ”Kiitos. Tämä on hieno. Ihme, kun en ole ennen hoksannut tätä.” Harry jatkoi.
”Se ei ole ihme. Se tuli vasta vähän aikaa sitten kauppoihin. Huomasin sen Säilässä ja Imupaperissa, ja ajattelin, että pitäisit siitä.” Hermione sanoi.
”Kiitos. Pidän tästä jo nyt. Siis aivan upea.” Harry sanoi. Hän otti paperit ja vei ne roskikseen. Palatessaan hän sanoi:
”Kellon on jo melkein kuusi. Ronin ja Ginnyn pitäisi tulla kohta. Sitten voidaan syödä ja alkaa pelaamaan. Sirius antoi minulle pari peliä. Yksi niistä on aika –krhm- mielenkiintoinen.” Harry sanoi ja virnisti. Samassa takasta kuului ääntä, ja Ron syöksähti keskelle olohuonetta.
”Moi! Hyvää syntymäpäivää Harry!” hän sanoi yskien samalla hiukan nokea.
”Moi. Tervetuloa. Hermione on jo täällä.” Harry sanoi hymyillen ja viittasi nojatuoliin, jossa Hermione istui. Samassa Ginny tupsahti takasta, joskaan ei ollenkaan yhtä onnistuneesti kuin Ron. Hän mätkähti mahalleen ketarat ojossa.
”Auh…Terve ja hyvää syntymäpäivää, Harry…” Ginny mutisi nolona ja nousi vaivoin istumaan. Harrya kummastutti Ginnyn kömpelyys, eihän tyttö matkustanut ensimmäistä kertaa hormipulverilla. Mutta pian Harry käsitti, miksi Ginny oli muksahtanut kumoon. Samalla hän myöskin ymmärsi, mitä Ron oli tarkoittanut sillä, että hänen ei kannattanut pelästyä…Harryn suu loksahti auki, kun Ginny nousi ylös. Tällä oli yllään tiukempaakin tiukempi minihame, joka ylettyi hiukan polvien yläpuolelle…ja paita, jossa oli avara kaula-aukko…Harry ei saanut silmiään irti Ginnystä. Oikeastaan hän ei ollut koskaan ajatellut vakavissaan Ginnya SILLÄ tavalla, mutta nyt…Ginny oli aivan uskomattoman näköinen minihameessaan…
”Öh-moi Ginny. Kiva kun tulit…te.” Harry sai sanottua. Häntä alkoi nolottaa, että hän oli sillä tavalla tuijottanut. Kuitenkaan ainakaan Hermione ei ollut näyttänyt huomaavan sitä, koska hän oli ollut itsekin hiukan järkyttynyt Ginnyn ulkonäöstä.
”Tässä Harry. Pieni lahja…” Ron sanoi ja ojensi paketin Harrylle. Jo toista kertaa puolen tunnin sisällä Harry punastui lievästi.
”Kiitos…Käykää istumaan.” hän sanoi ja istui itse nojatuoliin ja jätti sohvan Ronille ja Ginnylle, ettei vain joutuisi Ginnyn viereen. Hän avasi heidänkin paketin samalla lailla kuin Hermionenkin ja paketista paljastui….
”Kaikki mitä haluat tietää huispauksesta!” Hermione voihkaisi. Ron katsoi yllättyneenä Hermionea.
”Mitä?” hän kysyi hiukan pelästyneellä äänellä.
”Tuota, kiitos…” Harry sanoi vaivoin. Ginny loi murhaavan katseen Roniin.
”Ei tässä mitään muuta, kuin…” Hermione aloitti, ja otti oman lahjansa lattialta ja vilautti sitä ilmassa. Ronin naama venähti.
”Voi ei! Me ollaan ostettu sama kirja!” hän huudahti. Ginny loi jo toisen katseen Roniin.
”Mitä minä sanoin…mitä minä sanoin…” Ginny sanoi matalalla äänellä.
”Ole hiljaa!” Ron kähisi.
”Mitä?!” Hermione kysyi naama virneessä. Hän katsoi Ronia ja Ginnya, jotka näyttivät tietävän jotain, mitä Harry ja Hermione eivät tienneet…
”Minähän sanoin, että olisi sittenkin pitänyt ostaa se kaapu!” Ginny huudahti harmistuneena Ronille. Harry katsoi vuoroin Ronia ja vuoroin Ginnya.
”Öh- mikä kaapu?” hän kysyi varovasti. Ron huokaisi raskaasti.
”Tuo, tuo idiootti halusi ostaa sinulle uuden juhlakaavun. Me melkein jo ostettiin se, tai no siis, TUO osti, mutta minä estin viime hetkellä…ja sitten me mentiin ostamaan tuo kirja. Se on ihan uusi. Ajattelin, että ei sinulla voi vielä olla sitä. Mutta enhän minä tullut ajatelleeksi, että Hermionekin käy Viistokujalla…” hän sanoi harmistuneena. Harrya hermostutti. Tästä oli ilmiselvästi kehittymässä ilmiriita Ginnyn ja Ronin välille.
”No hei, ei tämä ole vakavaa! Käydään vain vaihtamassa toinen, ei muuta….” Harry aloitti.
”Niin, ei mitään.” Hermionekin yritti rauhoitta sisaruksia.
”Joo. No, sori, kävi vähän hassusti…” Ron sanoi ja virnisti. Ginny tyytyi pysymään hiljaa. Harry huokaisi henkisesti.
”No, mennäänkö syömään? Ja Ronille ja Ginnylle tiedoksi: te saatte kokea uusia makuelämyksiä! Meillä on jästiruokaa.” Harry sanoi ja virnisti.
”Joo, mennään vaan.” Ginny sanoi ja hymyili hurmaavasti. Harry nousi ensimmäisenä ja johdatti muut keittiöön. Hän otti jääkaapista coca colat ja kermakaljat. Ron vilkuili kiinnostuneena kokista ja katsoi epäilevästi pitsaa.
Puolen tunnin päästä he olivat syöneet; Ronkin oli uskaltautunut maistamaan kaikkia ruokia.
”Kiitos.” Hermione sanoi.
”Kiitti.” Ron ja Ginny sanoivat yhtä aikaa. Harry alkoi laittamaan ruokia pois.
”Pelataanko seuraavaksi? Minulla olisi yksi erittäin…ERITTÄIN vapauttava peli…” Harry vihjaisi ja hymyili salaperäisesti. Ron näytti hieman hermostuneelta, Hermione aivan tavalliselta ja Ginny innostuneelta.
”Tulkaa.” Harry sanoi ja viittasi olohuoneeseen. Hän haki Twisterin kirjahyllystä ja levitti sen keskelle huonetta.
”Okei, minä selitän säännöt…” Harry sanoi ja selitti muille, miten Twister toimi. Ginny hymyili leveästi.
”Okei. Ron, sinä voit aloittaa!” hän sanoi ilkikurisesti. Ron katsoi hermostuneena ensin Harrya ja sitten Hermionea, ja pyöräytti lopulta kiekkoa. Viisari pysähtyi ’oikea jalka siniseen’-ruudun kohdalle.
”Eli siis nyt minun pitää siirtää oikeaa jalkaani siniseen ruutuun, vai?” Ron kysyi epävarmana. Harry tyrskähteli.
”Joo. Ja lisätään samalla uusi sääntö: Ei saa laittaa viereiseen ruutuun. Muuten tämä on liian lällyä.” hän sanoi.
”Okei…” Ron sanoi kumman kimeällä äänellä ja siirsi jalkansa siniseen ruutuun.
”Hermione, sinä seuraavaksi.” Harry sanoi. Hermione pyöräytti.
”’Vasen käsi siniseen’!” Hermione parahti. Hän kurotti kätensä Ronin jalan viereen. Harry ja Ginny  tyrskivät. Ron ja Hermone näyttivät molemmat typeriltä; Ron jalat liian haarallaan, ja Hermione kyykistyneenä.
”Teidän jälkeenne.” Harry sanoi, ja viittasi kädellään kiekkoon päin. Jännittyneenä Ginny pyöritti.
”’Vasen jalka vihreään’!” Ginny huudahti. ”Mutta miten?” hän jatkoi. Harry ei kestänyt enää. Hän alkoi nauramaan.
”Joko Hermionen käden yli, tai Ronin jalkojen ali. Päätä itse.” hän sanoi huvittuneena. Jotenkin kummallisesti Ginnyn onnistui saada jalkansa Hermionen käden yli vihreään ruutuun. Hänen minihameensa oli noussut vaarallisen ylös.
”No niin Harry. Sinun vuorosi.” Ron sanoi. Harry pyöritti.
”’Vasen jalka keltaiseen’!” Harry voihkaisi. Sekä Ron, Hermione, että Ginny alkoivat nauramaan.
”Siitä vaan Harry!” Ron huusi. Harry hivutti jalkaansa kohti keltaista ruutua; ensin Hermionen käden ali, sitten Ronin jalan yli, ja lopuksi Ginnyn jalkojen ali. Vahingossa hän hipaisi Ginnyn paljasta reittä. Ginny katsoi Harryyn ja hymyili. Harry punastui.
”No. Niin.” Harry sanoi hieman hengästyneenä. ”Ron, se on sinun vuorosi.” Jotenkin häntä alkoi epäilyttää koko peli.
”Saanko kysyä, että miten voin pyörittää, kun se kiekko on siellä sinun luonasi? En minä ylety sinne!” Ron kysyi hiukan epätoivoisena.
”Tuota…” Harry aloitti. Sitten Hermione alkoi nauraa hervotonta naurua. Hän alkoi hytkymään, eikä enää kestänyt asennossaan, vaan läsähti lattialle. Hän tönäisi ohimennen Ginnya, joka kaatui suoraan Harryn reiden päälle, ja Harry huitaisi Ronia, joka oli koko pinon päällimmäisenä, ja sai tämän kaatumaan Hermionen syliin. Lopulta he kaikki ulvoivat naurusta.
”Tämä on ihan hullu peli! Ei ihme, että se on jästien!” Ron sanoi naurussa suin, kun he yrittivät päästä pinosta pois. Kohta kaikki olivat pystyssä ja Harry kääri Twisterin ja heitti sen sivummalle. Sitten hän haki kokis- ja kermakaljapullot ja neljä lasia.
”Ottakaa, mitä haluatte…” Harry sanoi.
”Mitäs nyt?” Hermione kysyi. ”Onko sinulla muita pelejä?”
”On tuossa pari…toinen on Velhotrivia, mutta minä en ainakaan jaksaisi keskittyä mihinkään tietokilpailuihin nyt, vai mitä?” Harry sanoi. Ginny pudisti päätään.
”Entä se toinen?” Ron kysyi.
”Se on semmoinen piirustuspeli. Mutta sekin on jästien…” Harry sanoi ja virnisti.
”Minä en pelaa enää ikinä mitään jästipeliä!” Ron huudahti muka kauhistuneena. Hermione alkoi nauraa. Harry kaatoi viimeiset kokikset pullosta ja nousi.
”Minä haen lisää kokista, odottakaa…” hän sanoi. Tyhjä pullo jäi pöydälle. Hermione katsoi sitä haltioituneena.
”Minä tiedän, mitä ollaan. Minä keksin!” Hermione huudahti. Harry tuli takaisin.
”Ai mitä?” hän kysyi.
”Ollaan pullonpyöritystä! Sekin on jästipeli, mutta se on tosi hauska!” Hermione sanoi. Hän vilkaisi syrjäkarein Ginnya, joka näytti innostuneelta. Ilmeisesti Hermione oli joskus kertonut, miten pullonpyöritystä pelataan.

------

”Ron! Hahaa!” Ginny huudahti voitonriemuisena. He olivat pelanneet pullonpyöritystä noin varttitunnin ajan. Sinä aikana Ginny oli joutunut juosta portaat ylös ja takaisin, Harry lausumaan improvisoiden oma keksimänsä runon, ja Ron oli joutunut juomaan pullollisen kermakaljaa yhteen menoon. Kukaan ei ollut uskaltanut ottaa totuutta.
”Totuus vai tehtävä?” Ginny kysyi hymyillen. Ron mietti hetken.
”Tehtävä.” hän sanoi lopulta. Ginny oli hierovinaan leukaansa ja mietti.
”Okei. Ron, laula ’Hämä-hämä häkki’ ja seiso samalla yhdellä jalalla.” hän sanoi. Ron nyökkäsi ja nousi seisomaan. Hän rykäisi ja koukisti toisen jalkansa ilmaan.
”Hämä hämä häkki…kiipes langalleeee…tuli sade rankka, hämähäkin veiiiii..” Ron kailotti. Hermione kikatti ja Harry tyrski. Ginny näytti tyytyväiseltä. Kohta Ron istui takaisin ja pyöritti pulloa. Se pysähtyi Harryn kohdalle.
”Totuus vai tehtävä?” Ron kysyi.
”Totuus! Totuus! Totuus!” Hermione ja Ginny huusivat kuorossa.
”Lupaan ottaa totuuden yhdellä ehdolla.” Harry sanoi. ”Jos joku muukin ottaa totuuden jossain vaiheessa.” hän sanoi ja virnisti ilkikurisesti.
”Okei.” Ginny sanoi heti.
”Ron? Hermione?” Harry kysyi.
”Joo….” Ron sanoi lopulta.
”No…okei.” Hermione sanoi.
”No, Ron. Kysy.” Harry sanoi. Ron mietti hetken ja sanoi lopulta:
”Harry, mitä mieltä olet Ginnyn uusista hmmm….vaatteista?” Hermione purskahti nauruun ja Ginny punastui.
”No, Harry. Kerro.” Hermione sanoi. Harry näytti kauhistuneelta.
”No, ne ovat, tuota….” hän aloitti.
”Muista Harry. Totuus!” Ron sanoi.
”Ne ovat….tuo hame on…” Harry sanoi takellellen ja katsoi Ginnyn hametta. Ginny punastui taas. ”Tuo hame on aika…lyhyt.” Harry sanoi lopulta. Ron kohotti kulmakarvaansa.
”Ja..?”
”Harry, älä viitsi. Sano nyt jotain muutakin.” Hermione yllytti.
”No okei. Se on – seksikäs.” Harry sanoi. Hän ei uskaltanut katsoakaan Ginnyn suuntaan. ”Ron, voit olla varma, että minä kostan tämän!” Harry jatkoi.
”Okei, se on…sinun vuorosi Harry.” Ginny sanoi ja laittoi hiuksensa korvan taakse. Harry pyöritti pulloa.
”Hermione. Ota nyt se totuus.” Harry sanoi kun pullo pysähtyi Hermionen kohdalle. Hermione huokaisi.
”Okei. Kysy.”
”Pidätkö sinä Krumista? Siis sillä tavalla?” Harry kysyi heti. Hermione häkeltyi. Ron odotti kiihkeänä vastausta.
”En. En. Hän on pelkkä ystävä.” Hermione sanoi lopulta. Ron huokaisi hiljaa ja Harry nyökkäsi. Hermione pyöritti pulloa. Takaisin Harryn kohdalle.
”Voi luoja. Mihin minä joudun? Tehtävä.” Harry sanoi.
”Okei…Saako ottaa ideoita muilta?” Hermione kysyi. Harry nyökkäsi. Hermione vilkaisi kysyvästi Ginnyn ja Ronin suuntaan.
”No, minulla on ehdotus.” Ron sanoi. Hän kumartui ja kuiskasi Hermionen korvaan. Hermione hymyili.
”Okei, Harry. Mene ylös ja vaihda päällesi se ensimmäinen Mollyn tekemä jumpperi. Se sininen, jossa on ’H’.” Hermione sanoi.
”Mutta eihän se nyt enää mahdu!” Harry huudahti.
”Siinähän se idea onkin!” Ron sanoi. Harry pyöräytti silmiään ja mutisi:
”Minä kostan tämän Ron…odota vaan….” Hän lähti ylös. Kun hän saapui omaan huoneeseensa, hän kaivoi vaatekaapin pohjalta sinisen jumpperinsa. Hän otti punaisen jumpperinsa pois ja veti sinisen päälleen. Hän katsoi peilistä. Hän melkein älähti kauhusta. Hän näytti ihan idiootilta. Paita ei yltänyt navan lähettyvillekään. Hihat olivat melkein puolet liian lyhyet. Hän mietti kuumeisesti ja sitten hän keksi. Hän veti sinisen jumpperin pois ja laittoi punaisen takaisin. Hän ruttasi sinisen myttyyn ja vei sen pyykkikasaan. Varmuuden vuoksi hän tunki sen Siriusten paitojen alle. Sitten hän meni takaisin alas.
”Harry! Missä se jumpperi on?!” Ron kysyi yllättyneenä. Harry virnisti.
”En löytänyt sitä. Enkä viitsinyt alkaa etsimään. Siinä olisi mennyt turhan paljon aikaa.” hän selitti.
”No, ei kai sitten voi mitään. Määrätäänkö hänelle uusi tehtävä?” Hermione sanoi.
”Ei. Mutta mennään myöhemmin tutkimaan hänen vaatekaappinsa. Minä en usko, ettet löytänyt sitä.” Ron sanoi hiukan harmissaan. Ilmeisesti hän olisi halunnut nauraa Harryn liian pienelle paidalle.
”Okei.” Harry sanoi ja nyökkäsi. Mielessään hän kiitti itseään, että oli tajunnut viedä jumpperin pois vaatekaapista. Hän pyöritti, ja se pysähtyi…
”Hahahaaa! Ron! Nyt minä kostan…nyt minä kostan!” Harry huudahti. Jostain syystä Ron ei näyttänyt niin kauhistuneelta. Harry pettyi hieman. Samalla hän mietti, miksei Ron ollut yhtään hermostunut.
”Sinun ei tarvitse ottaa totuutta. Ota vaan tehtävä.” Harry sanoi ja Ron nyökkäsi. Oikeasti Harry halusi antaa Ronille jonkun ihan kauhean tehtävän. Harry mietti, mitä kauheuksia keksisi Ronille, ja viimein…
”Okei. Ron. Strippaapa meille.” Harry sanoi tyynesti. Ginny katsoi Harrya kummastuneena ja Hermione näytti vaivaantuneena.
”Miten vaan. Odottakaas vain…” Ron sanoi hilpeänä ja nousi seisomaan. Hän oli jo vetämässä paitaansa pois, kun Ginny keskeytti hänet.
”Seis! Minä en halua katsoa, kun veljeni strippaa. Harry, etkö voisi keksiä jotain muuta?” Ginny parahti. Ron katsoi ärtyneenä Harrya ja Ginnya.
”Hei koittakaa päättää mitä minä teen!” hän huudahti.
”Odotas, odotas…” Harry sanoi miettien. Samalla Ginny nousi ja meni Harry viereen. Hän kumartui ja kuiskasi Harryn korvaan jotain. Harry rupesi hymyilemään. Hän iski silmää Ginnylle.
”Hei mitä nyt?” Hermione kysyi huolestuneena. Hänestä tuntui, että hän oli enää ainut selväjärkinen. Ron oli jotenkin outo, ja Harry ja Ginny vain virnistelivät.
”Ron! Suutele Hermionea!” Harry käski. Hermione kauhistui ja punastui.
”H-hei keksikää jotain muuta…” Hermione aloitti, mutta Ron oli jo tullut ja istunut hänen viereensä. Hän veti Hermionen syliinsä ja suuteli. Harry ja Ginny katsoivat ensin virnistellen, kun Ronin ja Hermionen huulet kietoutuivat toisiinsa. Kuitenkin suudelman pitkittyessä Harry vakavoitui ja käänsi päänsä.
”Hei kaverit, eiköhän riitä.” Harry sanoi vaivaantuneena katsellen kattoon. Kuin käskystä Ron irrotti Hermionen ja käveli tyynenä takaisin omalle paikalleen. Hermione katsoi Ronia vielä hämmentyneenä. Hänen hengityksensä ei ollut vielä tasaantunut. Ginny katsoi Ronia hämmästyneenä. Ilmeisesti hän ei ollut uskonut mitään tuollaista isoveljestään…
”Et sanonut, kuinka monta sekuntia.” Ron selitti. ”Harry, tuo lisää kermakaljaa…” Ron sanoi. Harry vilkaisi Ginnyyn ja tämä nyökkäsi. Harry nousi ja lähti keittiöön ja kantoi kaksi kermakaljapulloa pöydälle. Ron nappasi heti toisen niistä ja kulautti sen kerralla tyhjäksi. Hermione, Harry ja Ginny katsoivat Ronia eivätkä sanoneet mitään. Muista välittämättä Ron kurotti ottamaan toista kermakaljapulloa. Äkkiä Harry nousi ja otti pullon Ronin kädestä.
”Hei hei hei!!! Harry-kamu! Äläpäs vei sitä minnekään!“ Ron huusi. Harry laski kermakaljapullon epävarmasti pöydälle, ja Ron avasi sen.  Nyt siitä ei ollut kai epäilystäkään. Ron oli humalassa. Ron alkoi juomaan pulloa ahnaasti. Harry huikkasi Ginnya tulemaan eteiseen. Ginny nousi nopeasti ja käveli puolijuoksua Harryn perässä.
”Kuule, minua vähän huolestuttaa tuo Ron. Tai siis, kun kermakaljoissahan on vähän alkoholia…ja Ron taisi juoda jo kuusi…Eiköhän vähemmästäkin tule vähän…känniin?” Harry sanoi huolestuneena. Ginnyn ilme oli hiukan pettynyt.
”Äh, älä hänestä huolehdi. Kyllä Ron pärjää. Ei tämä sitä paitsi ole hänen ensimmäinen känninsä…” hän sanoi ja virnisti. Harryn naama venähti.
”Siis täh?! Meinaat, että Ron on ottanut ennenkin, niin kuin enemmänkin…” Harry aloitti. Ginny hymyili hiukan hermostuneesti.
”Joo. Kerran Fredin ja Georgen kanssa he ottivat…äiti ja isä oli silloin käymässä sukulaisten luona viikon.” Ginny sanoi. Harry nyökkäili.
”Okei…”
”Harry! Ginny! Harry ja Ginny ne yhteen sopii! Huomenna pannaan pussauskoppiin!” Ron huusi sammaltaen ja tuli eteiseen. Hänen horjahti ja otti tukea Harrysta.
”Hupsista…!”
”Oletko ihan varma? Minusta tämä alkaa olla jo vaarallista.” Harry kuiskasi Ginnylle Ronin huomaamatta. Hermione ilmestyi myöskin eteiseen. Siellä he kaikki seisoivat (tai no, Ron seisoi nojaten Harryyn), tietämättä, mitä tehdä.
”Viedään hänet sohvalle lepäämään.” Ginny sanoi. Harry talutti Ronin ja patisti hänet sohvalle. Ron sammalsi jotain, mistä ei saanut selvää. He jättivät tämän siihen ja menivät keittiöön.
”Onko teillä nälkä?” Harry kysyi. Hermione pudisti päätään.
”Eipä juuri…” Ginny mutisi. Harry nyökkäsi. Jotenkin Ronin känni oli latistanut tunnelmaa. Kellokin oli vasta yhdeksän.
”Harry, anna sittenkin jotain. Vaikka, vaikka kokista….” Hermione sanoi yht’ äkkiä. Harry otti kokiksen jääkaapista.
”Tässä.” hän ojensi sen Hermionelle. Hermione joi suoraan pullosta. Harry ja Ginny katsoivat toisiaan.
”Öh - aiotko sinäkin ottaa kännit? Yritätkö saada itsesi sokerihumalaan?” Harry kysyi.
”En. Minä vain…hyh.” Hermione sanoi hiukan heikosti.
”Oletko kunnossa?” Ginny kysyi huolissaan.
”Joo. Ronin huulet…hengitys. Huh. Minulle tuli vähän paha olo yht’ äkkiä.” Hermione sanoi. Harry virnisti.
”Aijaa…Mutta sinähän pidät Ronista?” hän sanoi.
”Niin, mutta ei ole kiva, kun toinen on juonut….MITÄ?” Hermione kysyi.
”Ginny kertoi. Hän kuiskasi silloin.” Harry jatkoi. Hermione loi murhaavan katseen Ginnyyn. Ginny virnisti.
”Okei…jos tälle linjalle ruvetaan…Arvaa Harry, Ginny lähetti minulle heti samana päivänä kirjeen, kun oli saanut sinun postisi, että hän oli ostanut uusia JÄSTIvaatteita sinun juhliisi, ja että hän odottaa niitä innolla, ja että hän on ra-” Hermione aloitti kiihtyneenä. Hänet keskeytti karmea huuto.
”HAA! SIRIUKSEN KÄTKÖ! SE JUOPPO!”
Harry, Ginny ja Hermione katsoivat toisiaan kauhistuneina.
”Ron!” he huusivat yhteen ääneen. He juoksivat kilpaa ylös ja Harryn johdolla Siriuksen makuuhuoneeseen. Ron seisoi Siriuksen sängyllä pullo kädessään. Vaatekaapin sisältö oli levällään lattialla.
”Ron. Mitä helvettiä sinä-” Harry sanoi.
”Löysin pullon Siriuksen alusvaatteiden joukosta!” Ron hihkui. Hän hörppäsi ja pärskähti. Hermione uikutti ja Harry aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla. Ginny toimi. Hän nousi sängylle.
”RONALD WEASLEY! ÄLÄ KÄYTTÄYDY KUIN IDIOOTTI! SINÄ OLET HARRY POTTERIN LUONA KYLÄSSÄ, ET KOTONA!” Ginny raivosi kuin äitinsä. ”Anna se pullo tänne. Anna nyt.” hän jatkoi. Ron katsoi tyhjällä katseella Ginnyyn ja alkoi nauraa hervotonta naurua.
”Enpäs. Tämä on hyvää. Odgenin vanhaa tuliviskiä! Samaa, mitä Lockhart olisi halunnut syntymäpäivälahjaksi. Voit viedä tämän lopun sitten sille nuijalle, Herm! Siitähän se varmaan ilahtuisi. Kerrankin olemme samaa mieltä jostain sen idiootin kanssa. Herm! Herm! Minä olen samaa mieltä sinun idolisi kanssa! Eikö olekin hienoa?!” Ron sammalsi ivaillen. Ginny hyökkäsi Ronin kimppuun ja kiskoi pullon pois. Viskiä loiskui hiukan päiväpeitolle. Ginny tyrkkäsi Ronia. Tämä kaatui sängylle.
”Ron! Senkin PASKIAINEN!” Ginny huusi. Hän katsoi anteeksipyytävästi Hermionea. Tämän silmässä kimaltelivat kyyneleet. Hän kääntyi ja juoksi pois.
”Hermione! Hermione, odota!” Ginny sanoi tuskaisesti. Hänkin oli jo itkuun purskahtamaisillaan.
”Mene sinä Hermionen perään. Minä hoidan Ronin.” Harry sanoi. Ginny nosti katseensa uhmakkaasti.
”Ei. Minä hoidan Ronin. Kyllä minä saan tuon vähä-älyisen pellen tajuamaan, kuinka sika se on.” hän sanoi varmasti.
”Okei. Minä menen.” Harry sanoi ja vilkaisi Ronia. Tämä makasi selällään laulaen Iso-Britannian kansallislaulua, ja kuin samalla johtaen orkesteria, hän heilutti kuviteltua tahtipuikkoa.
”Hermione?” Harry kutsui tyttöä. Hän kuuli hiljaista nyyhkytystä olohuoneesta. Hermione oli käpertynyt sohvalle. Harry siirsi Hermionen jalkoja ja istahti sohvalle.
”Älä välitä…ei Ron sitä oikeasti tarkoittanut…hän on humalassa. Silloin ihmiset sanovat mitä sattuu…” Harry lohdutti. Hermione nosti päänsä. Hänen silmänsä olivat itkusta punaiset.
”Mikä häntä riivaa? Eikö hän tajua? Eikö hän tajua, että…että minä…” Hermione yritti. ”että minä ra-rrakastan häntä!?” Hermione huudahti ja purskahti itkuun. Hän painoi päänsä sohvatyynyyn. Harry katsoi Hermionea syvää, vilpitöntä sääliä tuntien.
”Älä…älä itke. Kunhan Ron tokenee…kyllä hän…te voitte…selvittää välinne…” Harry sanoi miettien samalla omia välejään Ginnyyn. Harry silitti Hermionea päästä, kuin pikku tyttöä. Tämä värisi ja huokaisi. Hän nousi istumaan ja katsoi Harrya itkuisilla silmillään.
”Luuletko, luuletko, että hän…” Hermione kysyi. Harry hymyili.
”En tiedä. Mutta luulen. Luulen todella.” hän sanoi. Hermione niiskautti.
”Kiitos. Kiitos! Minulla on paljon parempi olo.” Hermione sanoi ja halasi Harrya.
”Eipä kestä. Mitenköhän Ginny pärjää…?” Harry aloitti ja yritti kuulostella, miten yläkerrassa sujui. Siellä oli hiljaista.
”Odotatko täällä, jos käyn katsomassa. Vai haluatko tulla mukaan?” Harry kysyi.
”Taidan odottaa täällä…” Hermione vastasi. Harry hymyili kannustavasti ja lähti.
Katsoessaan ovesta sisään, Harry kohtasi yllättävän näyn.
”Ginny!” hän huudahti ja ryntäsi nurkkaan, jossa tämä istui seinää vasten nojautuneena ja pää polviin painettuna. Ron oli sammunut sängylle.
”Ginny, mikä sinun on? Tekikö Ron jotain sinulle?” Harry kysyi huolestuneena. Ginny nyyhkytti hiljaa ja nosti päänsä. Hänen meikkinsä olivat levinneet, ja hän katsoi Harrya katkeralla katseella. Sitten hän nosti kätensä ja ryyppäsi pullosta pitkän kulauksen. Harry kauhistui. Ginny joi.
Nämä juhlat todella ryöstäytyivät käsistä, Harry ajatteli.
”Ginny, ei. Sinä et tarvitse tuota. Ihan totta.” Harry sanoi hätääntyneenä. Hän ei tiennyt, mitä tekisi, jos Ginnykin menisi samanlaiseen kuntoon kuin Ron.
”Kaikki on perseestä.” Ginny sanoi. Hän näytti vihaiselta, surulliselta ja pettyneeltä.
”Ginny, kerro minulle. Mikä on huonosti? Ei kai Ron vain satuttanut sinua?” Harry kysyi entistä hätääntyneempänä. Hän nousi ja huusi ovensuusta:
”Hermione! Sinun on pakko tulla! Minä tarvitsen apua!” Harry huusi. Hän kuuli kuinka Hermione nousi sohvalta ja käveli portaat ylös.
”Mitä?” Hermione kysyi. Harry nyökkäsi Ginnyn suuntaan. Hermione nosti käden suulleen.
”Voi ei…” hän kuiskasi. ”Tähänkö se johti..?”
”Mikä? Mikä Ginnya oikein vaivaa!?” Harry kysyi kiihkeäsi Hermionelta. ”Minä en saanut häntä puhumaan. Jospa sinä yrittäisit auttaa häntä…minä vien Ronin nukkumaan…” Harry jatkoi ja oli jo kääntymässä, mutta Hermione keskeytti hänet.
”Minä en voi nyt auttaa Ginnya. Sinun täytyy.” Hermione aloitti.
”Mit-”
”Kuuntele. Puhu sinä Ginnyn kanssa. Minä vien Ronin nukkumaan. Sitten voitaisiin siivota yhdessä täällä ja alhaalla.” Hermone sanoi. Harry näytti epätoivoiselta, mutta nyökkäsi.
”Okei. Saatko Ronin vierashuoneeseen yksin?” Harry kysyi nopeasti. Pullo Ginnyn kädessä tyhjeni uhkaavaa vauhtia.
”Joo. Minä menen.” Hermione sanoi ja käveli sängyn luo. Hän nosti Ronia kainaloista istumaan. Tämä mutisi jotain epäselvää. Lopulta Hermione sai Ronin seisomaan, ja lähti tämän kanssa ovesta ulos varovasti.
”Moi. Yritä saada Ginny rauhoittumaan.” Hermione kuiskasi vielä ennen kuin lähti vierashuonetta kohti. Harry nyökkäsi ja ryntäsi Ginnyn luo. Ensimmäisenä hän otti pullon Ginnyn kädestä. Seuraavaksi Harry veti Ginnyn ylös ja ravisteli tätä kevyesti. Ginny katsoi Harrya tyhjällä katseella.
”Ginny! Kiltti Ginny, kerro mikä sinua vaivaa! Puhu minulle!” Harry sanoi. Ginny ei sanonut mitään. Hän vain katsoi Harrya silmiin. Harry meni Ginnyn taakse ja työnsi tätä ovelle päin. Tämä ei vastustellut, muttei kyllä pahemmin kävellyt itsekään.
”Helvetti, Ginny-” Harry sanoi ja nosti tämän syliinsä. Hän käveli suoraan omaan huoneeseensa ja laski Ginnyn sängylleen. Sitten hän meni sulkemaan oven.
”Harry?” Ginny sanoi heikolla äänellä.
”Niin?” Harry vastasi nopeasti. Ginny piti kättään suunsa edessä.
”Minulla on paha olo.” hän jatkoi. Harry nosti Ginnyn uudelleen ja vei hänet vessaan. ”Minulla on huono olo…” Ginny toisti.
”Joo. Ei se mitään.” Harry sanoi.
Seuraavat viisi minuuttia Harry piti Ginnyn hiuksia pois tieltä, kun tämä oksensi kaiken viinan ulos, mitä oli juonut.
”Voitko jo paremmin?” Harry kysyi. Ginny nyökkäsi heikosti. Hän liukui vessan lattiaa pitkin istumaan. Harry meni hänen viereensä. Ginny huokaisi.
”Anteeksi Harry. Anteeksi, että pilasin syntymäpäiväsi. Ja anteeksi Roninkin puolesta. Anteeksi hirveästi.” Ginny sanoi tavallista kimeämmällä äänellä ja alkoi itkeä. Harry ei kestänyt enää. Hän otti Ginnyn syliinsä ja suuteli tätä. Karsea oksennuksen maku tulvahti Harryn suuhun, mutta hän ei välittänyt. Hän käänsi Ginnyn alleen ja tutki kielellään joka ikisen paikan tämän suussa. Harryn kädet vaeltelivat Ginnyn vartalolla. Hän kuljetti kättään Ginnyn reittä pitkin ja nosti hametta ylöspäin. Ginny kietoi jalkansa Harryn ympärille ja kuljetti käsiään pojan hiuksissa.
Siinä ei sanoja tarvittu. Molemmat tiesivät, että he olivat löytäneet toisensa.
”Harry…” Ginny voihkaisi, kun Harry siirtyi suutelemaan tämän kaulaa. ”Harry. Harry. Harry!” Ginny huusi.
“Shh! Hermione ja Ron kuulevat.” Harry kähisi. Hän otti paitansa pois.
”Harry. Me. Ei. Voida. Nyt.” Ginny henkäisi. ”Ei täällä. Ei nyt.” Harry nosti päänsä ja katsoi Ginnya silmiin. Hän hengitti hitaasti ja raskaasti.
”Ei niin.” Harry sanoi ja suuteli Ginnya vielä suulle. Ginny kosketteli Harryn kaulaa.
”Harry. Lopeta. Lopeta! Tämä ei lopu, jos et lopeta nyt.” Ginny sanoi hengästyneenä.
”Okei. Mennään.” Harry sanoi ja nousi. Hän otti paitansa ja laittoi sen takaisin päälleen. Ginny veti hamettaan alaspäin ja korjaili paitaansa. Harry työnsi Ginnya ovea vasten ja suuteli tätä. Ovi ei kuitenkaan ollut kiinni, joten he rymähtivät käytävälle.
”Oho…” Harry sanoi maaten Ginnyn päällä ja virnisti.
”Äkkiä ylös.” Ginny sanoi. ”Äkkiä, ennen kuin minä alan taas haluta sinua.” hän jatkoi.
Harry nousi ja veti Ginnyn ylös.
”Mitäs nyt?” Harry kysyi.
”Missä Ron ja Hermione ovat?” Ginny kysyi puolestaan.
”Hermione vei Ronin nukkumaan vierashuoneeseen. Voi mutta, missäs sinä nukut nyt?” Harry kysyi muka hämmästellen.
”Sinullahan on leveä sänky…” Ginny sanoi.
”Ei ole. Se on erittäin…ERITTÄIN kapea. Jos kaksi ihmistä nukkuu siinä, pitää olla tosi, TOSI lähekkäin…” Harry sanoi kuiskaten.
”Mennään nukkumaan.” Ginny kuiskasi takaisin.
”Joo. Mutta – odota.” Harry vastasi ja otti Ginnya kädestä kiinni. He hiipivät yhdessä vierashuoneen ovelle. Harry raotti sitä niin hiljaa kuin pystyi.
”Katso.” Harry kuiskasi Ginnylle. Ginny vilkaisi ovesta. Ron nukkui sikeästi sängyssä ja Hermione oli nukahtanut tuolille. Hänen päänsä oli nuokahtanut Ronin viereen. Harry katsahti Ginnyyn ja hymyili.
”Voi…” Ginny sanoi.
He hiipivät yhdessä takaisin Harryn huoneeseen. Harry lainasi Ginnylle pyjamaa, ja vaihtoi itsekin pyjaman päälleen. Sitten he kömpivät sänkyyn ja nukahtivat sylikkäin hymyssä suin.

edellinen luku :: seuraava luku