Harryn syntymäpäivät :: luku 3
kirjoittanut Ronnieponnie
email: ronnieponnie@luukku.com
ikäraja: PG-13
tyylilaji: romance
Matohäntä on vihdoin saatu kiinni ja Sirius Musta on todettu syyttömäksi. Harry on muuttanut Siriuksen luo asumaan keväällä koulun loputtua. Harryn 16-vuotispäivät lähestyvät, ja Sirius haluaa järjestää Harrylle juhlat...

Ron heräsi aamulla jumalattomaan pääkipuun. Hän voihkaisi hiljaa, ja mietti, miten hän oli joutunut siihen huoneeseen. Ja milloin hän oli ottanut päällysvaatteet pois päältään. Hän käänsi kylkeään varovasti ja älähti. Hän kohtasi nukkuvan Hermionen kasvot kymmenen sentin päässä hänen omista kasvoistaan. Pikkuhiljaa hämärät muistikuvat palautuivat Ronin mieleen. Ron sulki silmänsä tuntien suurta häpeää. Suudelma Hermionen kanssa, pullo Siriuksen kaapissa…kun Harry, Ginny ja Hermione olivat tulleet Siriuksen huoneeseen, ja hän oli alkanut vinoilemaan Hermionelle, ja kuinka Ginny oli raivonnut hänelle. Sitten, loppuilta oli hämärän peitossa.
Ron avasi silmänsä uudestaan ja kohtasi nyt Hermionen pelästyneet kasvot. Tämä nousi nopeasti takaisin istuma-asentoon ja siloitteli hiuksiaan.
”Huomenta.” Ron sanoi heikosti. Hermione katsoi Ronia katseella, jota Ron ei osannut tulkita.
”Huomenta.” Hermione sanoi hiljaa painoi katseensa. Ron mietti kuumeisesti, miten selittäisi Hermionelle, ettei tarkoittanut, mitä oli eilen sanonut.
”Hermione minä…” Ron aloitti. Hän yritti nousta istumaan, mutta päänsärky otti voiton ja hän voihkaisi ja lysähti takaisin. Hermione nousi tuolilta ja katsoi Ronia huolestuneena.
”Oletko kunnossa, Ron?” hän kysyi. Ron nyökkäsi.
”Hermione minä…minä vaan sitä, että…että…anteeksi. Anteeksi kauheasti. Minä olin ihan sekaisin silloin eilen, ja…” Ron sanoi. Hermione hymyili ja painoi sormensa Ronin huulille. Ron katsoi hetken Hermionea hiukan epävarmasti, sitten hän otti Hermionen käden omaansa, ja pakotti itsensä istumaan. Hermione siirtyi vuoteen reunalle Ronin viereen.
”Ron, minä taidan…”
”Hermione, luulen että…” he sanoivat yhtä aikaa. Molemmat katsoivat nopeasti toisiaan ja sanoivat:
”Sano sinä ensin.” Hermione naurahti.
”Mitä?” hän sanoi. Ron painoi katseensa ja alkoi tutkimaan peittoaan. Hän mumisi jotain niin hiljaa, ettei Hermione ollut varma, kuuliko hän oikein.
”Sanoisitko…sanoisitko sen uudestaan?” Hermione kysyi arasti. Ron katsoi Hermioneen ja sanoi kuuluvammalla äänellä:
”Hermione, luulen, että olen rakastumassa sinuun.” Sitten hän punastui ja painoi taas katseensa. Hermionen sydän löi muutaman ylimääräisen lyönnin.
”Ihanko – ihanko totta? Siis ihan todella?” hän kysyi kiihkeästi. Ron nyökkäsi katsoen edelleen tiiviisti peittoaan.
”Ron, minäkin rakastan sinua.” Hermione sanoi. Ron nosti katseensa hämmästyneenä.
”Voi ei…” hän sanoi. ”Ei voi olla totta!” hän jatkoi ja naurahti kevyesti.
”Ei niin.” Hermione sanoi hymyillen.
”Hermione, antaisitko, antaisitko minun…paitani? Jostain.” Ron kysyi. Hermione kumartui ja heitti paidan Ronille.
”Voisitko vähän valaista minulle tätä tilannetta? Kun minä en oikein muista mitään sen jälkeen, kun sinä lähdit silloin Siriuksen huoneesta….” Ron kysyi hiljaa. Hermione virnisti.
”No, Ginny vähän niin kuin… jotenkin, hän vain murtui. Sinä varmaan tajuat miksi. Hän otti sen viskipullon ja taisi juoda aika paljon siitä…Kun minä tulin takaisin sinne alhaalta, niin me Harryn kanssa sovimme, että hän jää lohduttamaan Ginnya, ja minä tuon sinut tänne. Aluksi Harryn piti tuoda, mutta minä sanoin, että minä en kyllä voi auttaa Ginnya siinä tilanteessa, missä hän oli, joten…” Hermione selitti ja virnisti taas. Ron punastui.
”Siis sinä…riisuit minut?” hän kysyi mutisten.
”Joo. Ajattelin…että…no kun en löytänyt pyjamaakaan…” Hermione sanoi hiukan vaivaantuneena.
”Hermione, anna housuni.” Ron sanoi ja virnisti. Hän oli jo vetänyt paidan päälleen.
”Tässä.” Hermione sanoi ja ojensi Ronin housut. Sitten hän kääntyi ja sanoi Ronille:
”Pue, niin mennään katsomaan, missä Harry ja Ginny ovat. Että ovatko he heränneet.”
”Joo.” Ron sanoi ja Hermione kuuli, kun Ron nousi ja veti housut jalkaansa. Sitten hän ei kuullut enää mitään. Yht’ äkkiä Hermione tunsi kuuman hengityksen niskassaan. Hän kääntyi ja kohtasi Ronin hymyilevät, hermostuneet kasvot. Ron kurottautui varovasti Hermionea kohti ja painoi kevyesti huulensa Hermionen huulille. Ron liikutti huuliaan varovasti ja hitaasti Hermionen huulilla. Hermione laittoi kätensä Ronin niskan taakse ja painoi tätä lähemmäs itseään. Ronkin kietoi kätensä Hermionen ympärille. Pikkuhiljaa Ron uskalsi työntää kielensä Hermionen suuhun. Hermione maisteli Ronia; tämä maistui paljon mukavammalta kuin edellisiltana. Viinan haju oli poissa, ja tilalla oli…Ronin tuoksu. Suudelma oli koko lailla paljon parempi kuin edellisiltana. Nyt se oli hellempi, ja täynnä tunnetta. Ronin huulet irtaantuivat hitaasti Hermionesta, ja Hermione pitkitti suudelmaa vielä seuraamalla Ronin huulia hetken. Lopulta he molemmat avasivat silmänsä ja katsoivat toisiaan hymyillen. Sitten Hermione syöksähti Ronin syliin ja halasi tätä lujaa. Ron kietoi kätensä Hermionen ympärille ja painoi päänsä Hermionen hiuksiin ja haistoi niitä. Ne tuoksuivat jollekin suloiselle. He olisivat varmasti jääneet siihen halaukseen ikuisesti, ellei ovi olisi auennut varovaisesti ja Harry ja Ginny kurkanneet sisään virnistellen.
”Huomenta!” he toivottivat iloisesti yhteen ääneen. Ron ja Hermione irtaantuivat ja ottivat toisiaan käsistä kiinni.
”Huomenta…” Hermione sanoi onnellisena.
”Huomenta…” Ron mutisi. Ilmeisesti hän ei pitänyt siitä, että Harry ja Ginny olivat tulleet keskeyttämään heidät.
”Miten voit Ron?” Harry kysyi hilpeänä.
”Ihan hyvin…” Ron vastasi.
”Me ajateltiin tulla herättämään teidät, mutta tehän olittekin jo hereillä.” Ginny sanoi hymyillen.
”Niin, no onhan kello jo-” Hermione sanoi ja katsoi rannekelloaan. ”Puoli kymmenen.” hän lopetti lauseen. Harry käänsi katseensa jonnekin Ronin ohi tyhjään.
”Puoli kymmenen….” hän sanoi hengittäen pinnallisesti.
”Mitä nyt Harry?” Ginny kysyi ja kääntyi Harryyn päin. Harry katsoi edelleen kuin tyhjää ja toisti:
”Puoli kymmenen…”
”No kerro nyt hitossa mikä puoli kymmenessä on vikana?!” Ron kysyi hiukan närkästyneenä.
”Puoli kymmenen…herranjumala!” Harry henkäisi. ”Sirius. Kymmeneltä. Kotona. SIRIUS TULEE KOTIIN PUOLEN TUNNIN PÄÄSTÄ!” Harry karjaisi. Kuin salamaniskusta kaikki ryntäsivät kilpaa alakertaan ja katselivat hätääntyneinä kaaosta. Pelit, pullot, ruuat…kaikki levällään. Harry haroi hermostuneena hiuksiaan ja alkoi puhua nopeasti:
”Okei…Öh – minä ja Ginny hoidetaan keittiö, hoitakaa te olohuone.” Hermione nyökkäsi ja oli jo menossa, kun Ron keskeytti hänet.
”Entä Siriuksen makuuhuone?!” hän huudahti. Harryn silmät laajenivat.
”Okei, hoitakaa te se. Joo, hoitakaa yläkerta, me hoidetaan alakerta.” Harry sanoi, kuin puhuen liittolaisille rikostovereilleen. ”Ja Ron,” Harry huikkasi vielä, kun Ron ja Hermione olivat menossa portaita ylös. ”Käykää vetämässä vessa. Ja suihkikaa sinne jotain…hajustetta, tai jotain. Siellä haisee varmaan ihan kauhealta.” hän jatkoi. Ron näytti siltä, kuin olisi joutunut kouluttamaan Hagridin sisuliskoja, mutta nyökkäsi kumminkin. Harry kääntyi ja rupesi siivoamaan pulloja pois olohuoneen pöydältä. Ginny oli jo keittiössä ja tiskasi. Harry latoi pullot pöydälle ja sanoi ohimennen:
”Hienoa. Minä käyn vielä kokoamassa ne pelit.”
Samaan aikaan yläkerrassa:
”Ron, tämä alkaa olla valmis. Huuda Harrylle ja kysy, mistä me löydämme uudet lakanat. Ei noita viskin hajuisiakaan voi tähän jättää.” Hermione sanoi ja alkoi repiä lakanoita pois. Ron nyökkäsi ja huusi:
”Harry! Mistä me saamme puhtaita lakanoita! Nuo Siriuksen huoneen lakanat pitää vaihtaa!” Kohta kuului Harryn ääni:
”Hae vaatehuoneesta! Vasen ovi vessan vieressä! Ja yritä löytää samanlaiset kuin ne, mitkä olivat siinä! Ja laita vanhat lakanat koneeseen! Tai siis, sano Hermionelle, että laittaa. Hän osaa varmaan käyttää sitä.” Sitten hän vielä lisäsi: ”Oletko jo käynyt hoitamassa sen vessan?”
”Yritin, mutten voinut mennä sinne, kun meinasin yökätä. Siellä haisi niin pahalle.” Ron sanoi pahoinvoivasti.
”Okei. Minä tulen!” Harry vastasi. Hetkessä Harry oli Ronin vieressä. Ron vain katsoi Harrya pöljäntäneenä.
”No MENE!” Harry huudahti ja kiisi itse vessaan. Heti kun hän astui ovelle, hänen täytyi ottaa nenästään kiinni.
”Miksi minä en vetänyt vessaa eilen?!” Harry huudahti itselleen ja veti sen nyt. Samalla hän etsi kaapista jotain, mitä voisi suihkutella, että haju menisi nopeammin pois. Lopulta hän löysi jotain Siriuksen partavettä, ja painoi suihkupullosta muutaman kerran. Lopuksi hän vielä vilkaisi, että kaikki oli siellä kunnossa. Kun hän vilkaisi lattialle, hänen mieleensä muistui Ginnyn ja hänen eilinen hetki. Hänelle tuli pakottava tarve päästä tämän lähelle, joten hän juoksi alakertaan, jossa Ginny kuivasi pöytää.
”Huh! Kaikki on kait siivottu nyt.” hän sanoi ja pyyhkäisi otsaansa. Harry kaappasi Ginnyn syliinsä ja suuteli tätä. Hän ei voinut sille mitään, ettei hän halunnut päästää Ginnya irti. Nyt hän ymmärsi, miksi Dean ja Lavender olivat olleet koko ajan toistensa kimpussa viime vuonna.
Harry mumisi jotain epäselvää Ginnyn korvaan. Ginny istutti Harryn keittiön pöydälle ja istui itse hänen syliinsä. Hän rupesi suutelemaan Harryn kaulaa. Harrylla oli kova työ pidätellä itseään, kun Ginny liikutti huuliaan hitaasti ja kiusoittelevasti hänen kaulallaan siirtyen pikkuhiljaa alemmas.  Ginny laskeutui Harryn sylistä  ja avasi yhden napin Harryn paidasta ja suuteli paljastunutta ihoa. Harry voihkaisi. Hänen hengityksensä oli muuttunut nopeaksi ja pinnalliseksi. Harry puristi käsiään pöydän levyä vasten rystyset valkeina. Toinen nappi…kolmas…
”Älä vaan lopeta…” Harry sanoi käheällä äänellä ja Ginny vilkaisi nopeasti Harrya hymyillen. Hän nousi hitaasti, aivan Harryn eteen ja katsoi tätä palavalla katseella. Harry veti Ginnyn lähelleen. He painuivat hitaasti pöydälle suudellen toisiaan. He liikkuivat tietämättään pöydän reunalle ja kohta tippuivat lattialle rymähtäen. He eivät kuitenkaan välittäneet, vaan jatkoivat puuhiaan. Kohta pöydän toiselta puolelta kuului hämmästynyt älähdys. Ilmeisesti Ginny ja Harry tajusivat, että joku oli huomannut heidät, ja kohta he molemmat nousivat pöydän takaa naamat punaisina. Harry napitti paitaansa kiinni ja Ginny suoristeli hamettaan alaspäin.
”Päivää….öh – Sirius.” Ginny sanoi ja virnisti syyllisen näköisenä. Harryn naama valahti hetkeksi valkoiseksi ja sitten takaisin punaiseen. Hän painoi katseensa maahan ja mutisi:
”Moi…”
”Terve, Ginny ja Harry.” Sirius vastasi painottaen sanaa ’Harry’. ”Missä Ron ja Hermione ovat?”
”Tuota – ylhäällä varmaan.” Ginny vastasi ja tyrskähti. Harry tuuppasi tätä kylkeen Siriuksen huomaamatta.
”Jaahas, mitäs jos hakisit heidät tänne, nimittäin Hermionen vanhemmat ovat täällä…?” Sirius sanoi osoittaen kysymyksensä Ginnylle. Ginny nyökkäsi ja lähti ylös. Harry jäi keittiöön Siriuksen pistävän katseen alle.
”Harry! Etkö sinä yhtään ajatellut? Keittiössä!? Kuka vaan olisi voinut tulla…” Sirius sihahti hiukan vihaisena.
”Ei me aiottu mennä niin pitkälle…” Harry mutisi nolona. Hän olisi tehnyt mitä vaan, että tulija ei olisi ollut Sirius.
”Kuvittele jos Hermionen vanhemmat olisivat tulleet keittiöön juuri silloin? He olisivat todellakin järkyttyneet. Nimittäin he soittivat minulle ja kyselivät hiukan huolissaan, että kai sinä olet ihan järkevä poika. Ja minä sanoin täydestä sydämestä, että Harry on todella, todella vastuuntuntoinen. Mutta väärässähän minä olin.” Sirius sanoi ankarasti. Harry katsoi häntä surkeasti, ja lopulta Siriuksen suupielet venyivät hymyyn.
”Enpä olisi uskonut sinusta.” hän tuhahti hyväntuulisesti vielä lopuksi ja vinkkasi silmää. Harry virnisti ja kysyi:
”Ovatko he olohuoneessa?” Sirius nyökkäsi. Samassa Harry kuuli Hermionen hämmästyneen huudahduksen:
”Mitä te täällä teette?!” Harry meni olohuoneeseen. Hermionen vanhemmat istuivat hermostuneina sohvalla ja Hermione ja Ron seisoivat molemmat hermostuneen näköisinä heidän edessään.
”Päivää…” Harry sanoi ja nyökkäsi Hermionen vanhemmille. Hermionen äiti nousi hymyillen ja sanoi:
”Hei. Ja onneksi olkoon syntymäpäiväsankarille!” Sitten hän ryntäsi halaamaan Harrya. Yllättyneenä Harry mutisi kiitoksen, kun Hermionen äiti päästi hänet irti. Hermione näytti siltä, kuin hänen päälaellaan olisi voinut paistaa kanamunan.
”Tuota, haluatteko kahvia?” Sirius kysyi oviaukosta. Hermionen isä nyökkäsi jähmeästi ja äiti hymyili ja sanoi:
”Voi, mielellämme.” Hermione läpsäisi kädellään otsaansa. Ron hymyili kannustavasti Hermionelle ja kuiskasi hänelle jotain. Ginny seisoi hiukan vaivaantuneena nurkassa. Harry nyökkäsi Ginnya istumaan. Hän itse istui nojatuolissa. Ginny käveli epävarmasti, kun huomasi, että kaikki paikat olivat täynnä. Hermione meni istumaan vanhempiensa viereen ja Ron oli vallannut toisen tuoleista. Harry nyökkäili Ginnya tulemaan hänen luokseen, ja Ginny meni.
”Mitä?” Ginny kuiskasi. Harry virnisti.
”Istu minun syliini.” hän kuiskasi takaisin. Ginny hymyili ja istahti kevyesti Harryn syliin. Hermione katsoi äitiään; tämä katsoi Harrya hiukan järkyttyneenä.
”No – mitenkäs teidän juhlanne menivät?” Hermionen isä kysyi hiukan jäykästi.
”Ihan hyvin. Todella hyvin itse asiassa. Vähän pelailtiin ja syötiin –ja juotiin.” Harry sanoi tavoitellen tavallista ääntä. Ron painoi katseensa alas, kun Harry sanoi ’juotiin’. Hermione pystyi pitämään naamansa peruslukemilla, mutta Ginny tyrskähteli. Hermionen äiti katsoi kiinnostuneena heitä kaikkia vuorotellen.
”No mutta sehän on mukava! Täytyy kyllä myöntää, että olin hiukan aluksi epävarma, uskallanko päästää Hermionea, mutta niin kuin kummisetäsi sanoi, Harry, sinä olet kyllä todella vastuuntuntoinen ja kiva poika!” hän sanoi hymyillen. Hermione nojasi päätään käsiinsä ja pisti silmänsä kiinni. Hermionen isä katsoi hiukan vinolla hymyllä Harrya.
”Voitko huonosti Hermione?” hänen äitinsä kysyi huolestuneena.
”En.” Hermione vastasi.
”Oletko varma? Haluaisitko kenties päänsärkytabletin?” hän jatkoi. Hermione pudisti päätään. Ginny nousi nopeasti ja sanoi:
”Minä menen auttamaan Siriusta keittiöön.” Sitten hän viiletti ovesta ulos.
”Minä käväisen vessassa.” Harry sanoi ja hänkin poistui. Ginny kikatti hiljaa eteisessä. Harry sulki olohuoneen oven, ja virnisti Ginnylle.
”Hermionen äiti on aika – huolehtivainen.” Harry sanoi toteavalla äänellä. Ginny kikatti entistä enemmän.
”Shh!” Harry hyssytteli. ”Mene nyt auttamaan Siriusta, niin kuin sanoit. Minä menen vessaan.” hän jatkoi.
”Enhän minä voi! Sanoiko Sirius sinulle mitään?” Ginny kuiskutti. Harry virnisti.
”Vähän hän kyllä torui…mutta mene silti. Et saa mennä olohuoneeseenkaan. Minä kiellän.” Harry sanoi virnistellen ja lähti. Ginny huokaisi ja meni keittiöön.
”Tuota – minä tulin auttamaan. Tarvitsetko apua?” Ginny kysyi ovensuulta. Sirius katsoi pikaisesti Ginnyyn.
”Ainahan apu kelpaa. Sinä voit kattaa pöydän.” hän sanoi. Ginny alkoi laittamaan Siriuksen pöydälle laittamia kahvikuppeja kauniiseen kattaukseen. Kohta Sirius rykäisi ja sanoi:
”Kuule Ginny. On mukavaa, että viihdyt Harryn kanssa, en näe siinä mitään pahaa, mutta – olisin kuvitellut, että sinä olisit ollut vähän järkevämpi…” Ginny huokaisi. Tätä hän oli vähän pelännytkin.
”A-anteeksi Sirius. Mutta – siis…kai sinäkin olit joskus nuori?” Ginny yritti ja virnisti. Sirius hymyili.
”No olinhan minä. Mutta vastaisuudessa, mielummin vaikka vessassa…” Sirius sanoi. Ginny tyrskähti ja alkoi hihittää.
”Mitä?!” Sirius kysyi.
”Ei mitään…” Ginny sanoi hiljaa.
Samaan aikaan olohuoneessa:
”No, mitäs sinulle, Ron kuuluu?” Hermionen äiti kysyi. Ron rykäisi.
”Ihan hyvää. Oikeastaan, todella hyvää. Mikäs tässä.” hän vastasi. Hän virnisti Hermionelle hänen vanhempiensa huomaamatta. Hermione katsoi Ronia vakavalla katseella.
”Äiti, minä seurustelen.” Hermione töksäytti. Ron yskäisi peittääkseen naurun. Hermionen äidin silmät laajenivat. Hänestä näkyi jo pitkälle, että hän ei ollut odottanut mitään tällaista.
”Ihanko – ihanko totta? Voi minun pieni tyttöni…Harry on varmasti aivan ihana poikaystävä…” hän sanoi hymyillen. Hermione katsoi epäuskoisena äitiään.
”Minä seurustelen RONIN kanssa! Tämän!” Hermione sanoi kimpaantuneena ja meni Ronin luo. Hän istui tämän syliin. Ron hymyili Hermionen äidille hermostuneesti. Hermionen äiti punastui.
”Voi anteeksi…minä luulin…No, mutta sinä olet varmasti aivan ihana…” hän aloitti.
”Eiköhän riitä, Sylvia.” Hermionen isä sanoi varoittavalla äänellä. Ron virnisti Hermionelle ja Hermione katsoi anteeksipyytävästi takaisin.
”No niin, tulkaahan sitten kahville.” Sirius huuteli keittiöstä. Ron ja Hermione nousivat ensimmäisinä, ja Hermionen vanhemmat heti perässä. Kun he saapuivat keittiöön, he näkivät Ginnyn ja Siriuksen pöydän takana.
”Käykää vaan istumaan minne mielitte. Missäköhän se Harry viipyy…” Sirius sanoi.
”Tässä.” Harry sanoi oviaukosta. Hän meni istumaan Ginnyn viereen. Ron ja Hermione istuivat vierekkäin Ginnyn vieressä ja Hermionen vanhemmat menivät istumaan pöydän toiselle puolelle. Sirius kaatoi kaikille kahvia ja istuutui sitten Hermionen äidin viereen. Hetken kahvia siemailtuaan Sirius tokaisi:
”Ei mutta, nythän maistuisi viskitilkkanen tässä kahvin seuralaisena! Minulla on ylhäällä – odottakaas…” Ja Sirius lähti ylös. Harry ja Ginny katsoivat toisiaan kauhistuneina. Harryn sydän löi kiivaasti ja hän odotti jo kuulevansa Siriuksen huudahduksen pullon katoamisesta.
”Hahaa! Tässä se on! No niin, sitten lasit…” Sirius sanoi ja tuli takaisin keittiöön täysinäinen pullo kädessään. Harry katsoi ällistyneenä pulloa. Hermione kuiskasi jotain Ginnylle. Ginny kuiskasi saman Harrylle:
”Hermione ja Ron laittoivat vettä tilalle…He ajattelivat, ettei Sirius huomaa…”
”Ei huomannut vielä, mutta sitten kun he maistavat sitä..” Harry sanoi matalalla äänellä.
”Tässä…” Sirius sanoi ja ojensi pienet snapsilasit Hermionen vanhemmille. Hermionen isä otti lasin vastaan kiinnostuneena, mutta Hermionen äiti epäröi hiukan.
”Mutta Gustav, nyt sinä et voi ajaa…”
”Äh, ei yksi lasillinen mitään tee.” Hermionen isä sanoi. Sirius hymähti.
”Ai niin…en yhtään ajatellut, että te tulitte autolla….” hän sanoi hiukan vaivaantuneena.
”Mutta eihän teillä ole kiire minnekään.” Harry sanoi ja katsoi Hermionen vanhempia.
”Niin no, eihän meillä ole…”
”Ei niin. Kyllähän me voimme lasilliset ottaa…”
”No hyvä. No niin, skool!” Sirius sanoi helpottuneena ja kilisti laseja Hermionen vanhempien kanssa. Harry, Ginny, Hermione ja Ron odottivat jännittyneinä, kun Sirius ja Hermionen vanhemmat maistoivat.
”Ohhoh, tämä on kyllä päässyt laimentumaan. Ihmeen makuista. Eihän tämä viski maistu tässä yhtään.” Sirius sanoi kummastellen.
”Hmmmm…aika laimeaa tämän on…” Hermionen isä sanoi.
”Pullo on ollut varmaan liian kauan. Avattuna. Harmi.” Sirius totesi lopulta. Harry huokaisi hiljaa. Ron vinkkasi hänelle silmää pöydän toiselta puolelta niin, etteivät muut huomanneet.
”Tuota, Sirius, saammeko me jo nousta?” Harry kysyi varovasti, he kaikki neljä olivat juoneet. Sirius hymyili Harrylle.
”Totta kai. Menkää vaan.” He kaikki nousivat pöydästä ja kuin yhteisestä sopimuksesta kiisivät ylös Harryn huoneeseen. Harry huokaisi uudestaan kovemmalla äänellä.
”Se toimi! He eivät epäilleet meitä!” Ginny hihkui.
”Minä unohdin kokonaan sen pullon. Onneksi te hoiditte sen.” Harry sanoi osoittaen sanansa Ronille ja Hermionelle.
”Se oli kokonaan Hermionen idea.” Ron sanoi ja hymyili Hermionelle. Hermione hymyili Ronille takaisin.
”Ron, tule käymään täällä. Suonette hetken…?” Hermione sanoi ja otti Ronia kädestä kiinni ja veti tämän käytävälle ja sulki oven.
”Kuule, tiedän, että vanhempani ovat aivan kamalia, mutta haluaisitko tulla meille loppukesäksi? Siis tietenkin, minun pitää kysyä heiltä, mutta….” Hermione sanoi ja virnisti. Ron hymyili.
”Eivät he niin kamalia ole! Minun vanhempani ovat aivan samanlaisia, varsinkin äiti. Ja-” hän jatkoi. ”tulen mielelläni. Jos he vain suostuvat.” Hermione huokaisi helpottuneena.
”Hyvä. Minä kysyn heti tänään. Sinun kai täytyy hakea tavarat kotoa, ja tietenkin kysyä lupa…” hän sanoi.
”Joo. Katsotaan, kun kerron äidille, niin hän suhtautuu aivan samalla tavalla. ’Minun pikku-Ronini…’ Ärsyttävää.” Ron sanoi irvistäen.
”Hermione! Me alamme lähteä! Tule pian alas!” Hermionen äiti huusi jostain.
”Eikä! Minä en kestä päivääkään ilman sinua!” Hermione voihkaisi ja ryntäsi halaamaan Ronia.
”Minulla on jo nyt ikävä…” Ron sanoi haikeasti.
”Mutta toivottavasti –siis riippuen vanhemmistamme- nähdään pian.” Hermione sanoi ja rutisti Ronia yhä kovempaa.
”Hermione, tuletko?”
Ron irrottautui ja suuteli Hermione tulisesti ja nopeasti. Hermione suuteli takaisin ja halasi Ronia vielä.
”Tule saattamaan alas…” hän sanoi.
”Tietenkin. Harry ja Ginny!” Hermione lähtee.” Ron huusi Harryn huonetta päin. Hermione ja Ron kuulivat hengästynyttä puhetta. Hermione virnisti.
”Koko ajan…koko ajan!” hän sanoi, kun Harry ja Ginny tulivat ulos Harryn huoneesta.
”Minun pitää mennä.” Hermione sanoi, kun hänen äitinsä huusi taas:
”Hermione!” He lähtivät kaikki yhdessä alas. Hermionen vanhemmat olivat eteisessä takit päällä. Hermione haki oman takkinsa naulakosta.
”No, kiva kun pääsit Hermione. Ja kiitos lahjasta.” Harry sanoi.
”Ei mitään. Oli kivat juhlat.” Hermione vastasi ja halasi Harrya.
”Heippa Ginny!” Hermione sanoi ja halasi Ginnyakin. Ron odotteli oven pielessä.
”Hei hei Ron!” Hermione sanoi ja halasi Ronia, vähän pidempään kuin toisia.
”Minä rakastan sinua.” Ron kuiskasi, kun he erosivat.
”Niin minäkin sinua.” Hermione kuiskasi takaisin.
”No niin, kiitos kahvista…me tästä..” Hermonen isä aloitti, mutta ei ehtinyt sanoa enempää, koska olohuoneesta kuului ääniä.
”Halooo? Onko ketään kotona?” kuului Mollyn ääni. Samassa hän oli eteisessä takanaan koko Weasleyn väki, lukuunottamatta Billiä, Charlieta ja Percyä.
”Mistä he tupsahtivat?” Hermionen äiti kysyi ihmeissään.
”He tulivat hormipulverilla!” Hermione kuiskasi.
”Terve! Hyvää syntymäpäivää Harry-kulta!” Molly sanoi ja meni halaamaan Harrya. Jo toisen kerran samana aamuna Harry vaivaantui hiukan ja mutisi kiitokset.
”Terve kaikki! Hyvää syntymäpäivää!” Arthur Weasley sanoi iloisella äänellä Mollyn takaa.
”Terve Weasleyt!” Sirius sanoi iloisesti.
”Ai, teillä olikin jo muita vieraita…ai mutta!” Arthur aloitti innostuen yhä enemmän. ”Tehän olette Hermionen vanhemmat! Päivää vain!” hän jatkoi. Hermionen äiti näytti vielä vähän hämmentyneeltä, mutta Hermionen isä tajusi tilanteen nopeammin.
”Päivää vain! Me olemmekin kyllä juuri lähdössä…” hän sanoi.
”Mutta nyt kun Weasleytkin tulivat, te voisitte jäädä toisille kupillisille, ja saisivat nämä meidän nuoretkin vielä vähän jutella…” Sirius ehdotti.
”Niin, no, eihän meillä ole minnekään kiire! Voimmehan me jäädä!” Hermionen isä sanoi iloisesti. Ja niinpä Grangerit ottivat takkinsa pois, ja menivät Siriuksen, Arthurin ja Mollyn kanssa keittiöön.
”Haluatteko te juoda, Fred ja George?” Sirius huikkasi ovensuulta.
”Äh, ei me…me vähän jututetaan Harrya, kiitos vain…” George sanoi ja huitaisi kädellään.
”Mennään olohuoneeseen…” Harry sanoi ja viittasi koko porukkaa tulemaan perässään. Fred ja George menivät sohvalle, Harry ja Ron nojatuoleihin ja Ginny ja Hermione istuivat heidän syliinsä. Fred ja George virnistivät ilkikurisesti.
”Täällä on tainnutkin tapahtua paljon…” Fred sanoi vihjailevalla äänellä. Ron punastui hiukan, mutta Ginny ei mennyt hämilleen veljiensä ilveilystä.
”Miten synttärit menivät Harry?” George kysyi. Harry virnisti.
”Hyvin…”
”Ainakin siihen asti, kun Ron alkoi juomaan…” Ginny sanoi ja virnisti. Ron katsoi Ginnya murhaavalla katseella.
”Ihanko totta, Ron? Olitko hyvinkin kännissä?” Fred kysyi innostuneena.
”Shh…Aikuiset kuulevat!” Hermione hyssytti.
”Oli hän.” Ginny jatkoi.
”Mutta tuo joi myös!” Ron sihisi vihaisena. Nyt oli Ginnyn vuoro kiivastua.
”En läheskään yhtä paljon kuin sinä!” hän sanoi.
”Eiköhän riitä…” Harry sovitteli. ”Minäpä selitän…” hän jatkoi ja selitti hiljaisella äänellä Fredille ja Georgelle mitä oli tapahtunut. Kun Harry lopetti, he olivat mykistyneitä. Vielä mykistyneempiä he varmasti olisivat olleet, jos Harry olisi kertonut yksityiskohtia myöten. Hän jätti kertomatta hänen ja Ginnyn vessaseikkailun ja Ronin ja Hermionen vierashuonetapauksen.
”Vai niin, vai niin…” Fred sanoi.
”Tehän olettekin rellestäneet!” George sanoi. ”Tietääkö Sirius?” hän jatkoi kohottaen kulmakarvaansa.
”Ei…eikä saa ikinä tietääkään…” Harry sanoi.

------

Parin päivän päästä Ron oli mennyt Hermionen luo kylään. Molly oli suhtautunut juuri niin kuin Ron oli ennustanutkin. Hermionen äiti oli Hermionen pyynnöstä lopettanut höösäämisen. Hermionen isä oli tykästynyt Roniin todella paljon. Ron oli hänelle kuin oma poika.
Harry puolestaan oli saanut kutsun tulla Kotikoloon, ja hän oli mennyt sinne muutamaksi päiväksi. Loman loputtua he kaikki tapasivat laiturilla 9 ja kolme neljännestä, ja lähtivät hyvillä mielin aloittamaan uuden vuoden Tylypahkassa.

edellinen luku