Taakse Eteen

Pala tammikuuta

Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai

Maanantai 13.1.2003

Töissä ei alkuun meinannut tulla keskittymisestä mitään. Tuijotin tietokoneen ruutua, mutta oli täysi työ pitää ajatukset siinä. Ajattelin, mitä naapurihuoneissa tapahtuu. Kuka lukisi päiväkirjaani ja missä... Enhän tiedä ketkä sitä lukevat, arvuutella kyllä voin (ja olisi minulla tietenkin mahdollisuus tarkistaa asia IP-osoitteista, en kuitenkaan jaksa nähdä vaivaa, koska ei mua enää edes oikeasti kiinnosta)... Ja niin kauan, kun en tiedä, minun on helpompi ajatella, että sitä voi lukea kuka tahansa. Ajan mittaan sitä varmaan lukevatkin kaikki täällä. Kyllä sana leviää kuin rutto... Sen vuoksi olenkin ajatellut, että pitäisikö minun sittenkin suorittaa jonkinlaista sensuuria näin jälkikäteen. Ei siksi, että minun kirjoitusteni perusteella kukaan "ulkopuolinen" tunnistaisi työpaikkaani, mutta koska ihmisten on näemmä pakko levittää tätä päiväkirjani sanomaa eteenpäin, ollaan tilanteessa, johon en ole itse tähdännyt. Minä en ollut kertonut kenellekään kirjoittavani tätä. Ei minulla ole ollut tarvetta. Tämä on ollut minun juttuni. Enää se ei ole.

Tämä oli varmasti Wilmun heikko hetki. Tällaiset jutut on niitä, minkä vuoksi Wilmulta menee katu-uskottavuus. Se vuoksi Wilmu välillä kovisteleekin. Ja sanoo ruman sanan. Ihan kiusallaankin. Ja yhtä kiusallaankin jättää sensuroinnit tekemättä...

Koirat haukkuu, karavaani kulkee.

Juupa juu. Jotta dokumenttiarvo ja päiväkirjamainen kerronta ei unohtuisi, mainittakoon, että Anni ilmaantui tänään yhtäkkiä ja arvaamatta työpaikalleni. Meillä oli oikein mukavat jutut, enkä edes huomannut miten aika riensi ja sitten tulikin jo kiire jumppaan. Siellä oli tällä kertaa oikea ohjaaja. Jostain syystä sarjat eivät taas mennet millään jakeluun (vaikka olivatkin yksinkertaisia). Monesti käy niin, että työpäivän jälkeen ei vaan kertakaikkiaan jaksa ajatella enää yhtään mitään ja tämä oli niitä päiviä. Jumpan jälkeen olin kuin tiejyrän alle jäänyt. Heitin Katrin kotiinsa ja kävin itse kotona suihkussa, katsoin Maria Kalliosta kertovan sarjan ja kirjoitin tätä. Jatkossa minulla on mahdollisuus kirjoittaa arkisinkin pidemmin, koska enää ei tarvitse peitellä Karrilta, mitä teen. Ja se on erittäin mukava tunne! Nyt nukkumaan, vihdoinkin.......

Ai niin. Karri katsoi telkasta Kellopeliappelsiinia sillä aikaa, kun minä nörtteilin. Kun kömmin sänkyyn, hän kertoi, että yksi elokuvan mainoskatko oli ollut aika huvittava. Ennen mainoskatkoa elokuvassa oli joku juonut huomaamattaan tekohammasmukista vedet ja alkanut voimaan huonosti ja seuraavaksi lävähti ruutuun sponsorin mainos, jossa luki isolla "ja nautinto jatkuu". Way to go, Kotipizza!

Tiistai 14.1.2003

Kotimatkalla näin hirviä jo toisen kerran viikon sisällä! Ajelin tyytyväisenä melki sataa, kun yhtäkkiä tajusin, että ihan siinä kohdalla oli aivan tien laidassa kaksi isoa hirveä. En ollut kyllä yhtään etukäteen huomannut niitä! Vilkautin valoja vastaantulijoille, jotta tajuaisivat varoa hieman. Toisaalta järkyttää nää urbanisoituneet hirvet, jotka ei pelkää ollenkaan, vaan möllöttää 20 metrin päässä tiestä ja katselee, että menipäs siinä iso rekka ja sitä rataa... Vuosi sittenhän muistaakseni julkaistiin joku ruotsalaistutkimus, jonka mukaan hirvi ei pysty havaitsemaan yli 80 km/h lähestyvää kohdetta. Mene ja tiedä. Pääasia, että hengissä selvittiin tänäänkin - sekä hirvi että minä!

Kotona söin yhden sämpylän pikaisesti ja sitten lähdimme pelaamaan. Lupauduin olemaan kuski, koska tipattomampi tammikuu on yhä mielessä. Karri oli tyytyväinen tilanteeseen! Koska viikonlopun syömiset oli olosuhteista johtuvan ruokahaluttomuuden vuoksi mitä sattuu (tai lähinnä ei mitään mitä ei satu), paino on alkuviikoksi tippunut ennätyslukemiin 57-57,5 kiloa!!! Sen kunniaksi tilasin pelin lomassa pikkupannupizzan, nam!

Aluksi ihmeteltiin tunnin verran, että missähän Lassi on, mutta sitten se vihdoin löysi meidät. Olimme normaalisti poiketen tupakoivien puolella, koska savuttomat paikat oli täynnä ja Lassi oli sitten päätynyt tunniksi pelaamaan biljardia tuttaviensa kanssa, kun ei ollut meitä löytänyt. Lassilla on aina hyviä juttuja, joita saa nauraa kippurassa. Niin nytkin, kun se kertoi uudenvuodenaatostaan jossain kotibileissä.

Oli ihan hyvät pelit, vaikka varmaankin joulutauosta johtuen tarjoukset ja pelinviennit oli ajoittain hakusessa. Se on merkillistä, miten muutamassa viikossa voi unohtaa niin hyvin jonkun pelin, jota on kuitenkin höylännyt muutaman vuoden melkein joka viikko! Toisaalta siinä ei kuitenkaan mene kuin hetki, kun sen palauttaa uudestaan mieleen.

Pelien jälkeen meidän pitikin jo melkein kiiruhtaa saunaan. Saunan jälkeen katsoimme Ajankohtaista kakkosta, jossa haastateltiin Vesku Loiria liittyen sen uusimpaan roolisuoritukseen elokuvassa "Pahat pojat". Mä en tiennytkään, että Daltonit olivat lestoja. Tai no, eihän ne välttämättä ole olleet, kyseessähän on fiktiivinen elokuva fiktiivisistä henkilöistä. Vähän niin kuin päiväkirjani, hih! Sitä ei vain kaikki tajua, mitä eroa niillä asioilla on. Siis että oikeista henkilöistäkin voidaan tehdä fiktiivinen tai osittain fiktiivinen teos...

Aloimme katsomaan vielä Inhimillistä tekijää, jossa haastateltiin väkivaltarikoksen uhrien omaisia. Ei voi kuin ihailla Miia Lappalaisen kykyä hallita itsensä ja tunteensa, kun keskusteltiin hänen muistikuvistaan liittyen siskonsa katoamiseen ja surmaamiseen reilu vuosi sitten... Välillä huomasi, kuinka vaikea hänen oli muistella niitä asioita.

Keskiviikko 15.1.2003

Töissä sain kuulla uutisia tulevaisuutta koskien. Mun jatkosuunnitelmat alkavat selkiytyä, mutta saapas näkee ja tohveli tietää, miten suunnitelmat sitten toteutuvat. Karrin kanssa vaan tuntuu menevän sukset ristiin ajoittain, kun tulee puhetta muutosta. Sen mielestä minun pitäisi hommata "pysyvä" työpaikka, jonka perässä sitten muutettaisiin. Mun mielestä asia on päinvastoin. Koska Karrin on todella helppo löytää itselleen töitä ja hän tienaa joka tapauksessa tuplasti niin paljon kuin minä, meidän kannattaisi ennemminkin perustaa päätökset sen mukaan, missä hänelle olisi hyvä työpaikka. Mulle on aivan se ja sama, mitä teen ja olen ajatellutkin muuton jälkeen hakeutua edes pariksi kuukaudeksi johonkin sellaisiin töihin, jossa ei tarvitse ajatella mitään. Kuitenkin aikaa menee sopeutuessa uuteen paikkaan ja hoitaessa kaikkia juoksevia asioita, niin on parempi, ettei ota mitään sellaista työtä, jossa pitäisi keskittyä 150-prosenttisesti... Sitä paitsi mä kaipaan jotakin konkreettista tällä hetkellä. Oli se sitten kaupan hyllyjen täyttämistä tai ojan kaivamista.

Olimme Katrin kanssa alustavasti suunnitelleet menevämme lenkille tänään, jos elohopea vain käyttäytyy suotuisasti, mutta vaikka pakkasta olikin vain kymmenisen astetta, kiusana oli tosi kova tuuli, jonka vuoksi päätimme lopulta jättää lenkin väliin. Eipä haitannut yhtään, kun motivaatiokin on taas hukassa.

Menimme Karrin kanssa kaupungille. Minulla oli tosi hyvä mieli, joten päätin ostaa Aknestikin dvd:n sen kunniaksi. Se onkin ensimmäinen musadvd:ni, jos Woodstock-dokkaria ei lasketa. Sen lisäksi Karri löysi meille kotimaisen Blues-levyn (jossa oli eri artistien esityksiä) kolmella eurolla. Ruokaosastolta ostimme lohifileen ja ranskalaisia ja Alkosta valkkaria.

Kotona teimme ruoan ja söimme samalla, kun kuuntelimme bluesia. Meidän molempien mielestä levyllä ollut Pelle Miljoonan esitys oli paras. Ruoan jälkeen katsoimme uutta dvd:tä. Siinä oli tuhottoman paljon kaikkea, mm. 260 minuuttia musiikkia yms. ja kaiken maailman tietoa bändistä. Pienellä budjetilla tehdyt musavideot oli tietenkin hauskoja, mutta hauskimmaksi osoittautui kuitenkin bändin videokameralla tekemät Akne-TV-jutut. Varsinkin poikakalenteri oli huippu ja samoin bändin eräästä keikkareissusta kertova melkein 8 minuuttia kestänyt dokumentti. Sensuroimaton versio samasta oli kuulemma ollut 15-minuuttinen (se olisi voinut olla vielä hauskempi)... Ainoa miinus, jonka dvd:lle voi antaa, on se, että se kammottava Akne-TV-tunnari on soinut päässäni jo monta tuntia. "Ak-ne-teeee-veeee, ak-ne-teeee-veeee..." ARGH!!!!

Torstai 16.1.2003

Kotimatka sujui rattoisasti rupatellessa Eevan kanssa (hän tarvitsi kyydin kotiin). Puolentoista viikon yksin kulkemisen jälkeen oli todella virkistävää saada seuraa matkaksi. Varsinkin, kun Eevan kanssa oli paljon juteltavaa, koska olemme nähneet viime aikoina niin harvoin (eikä silloinkaan ole voinut jutella mistään kovin "salaisista" asioista, koska työpaikan seinillä on korvat ja ihmisillä suut ja pakottava tarve levittää asioita eteenpäin). No, nyt saimme selvitettyä monta asiaa yhdessä ja on todella paljon mukavampi katsoa tulevaisuuteen, kun tietää, missä mennään. Taas kerran saa hyvällä mielellä todeta, että Eeva on todella viisas nainen!

Kotona ehdin syödä ja sitten pitikin jo lähteä jumppaan. Uppouduimme Karrin kanssa niin innokkaasti keskustelemaan asioista, että mulle tuli armoton kiire. Onneksi matkaani helpotti vihreä aalto, jonka ansiosta pääsinkin salille ihan sopivan aikaisin.

Jumppasalissa oli varmaan kolme kertaa yhtä paljon sakkia kuin viime viikolla. Yllättävän paljon oli uutta verta joukossa ja osa oli tullut oikein porukalla aloittamaan jumppaamisen. Katria ja mua moinen väenpaljous pisti ahdistamaan, mutta oli meillä sitten hauskaakin, kun mä aloin heittää tsoukkia asiasta... Katrilla repes pokka ihan täysin ja sen oli jossain vaiheessa pakko mennä syrjään hirnumaan.

Ilmoitin Katrille, ettei me lähdettäisi Karrin kanssa tanssikurssille opettelemaan valssia (Katri ja Tomi ovat menossa harjoittelemaan häitä varten ja pyysivät meitäkin). Katri kiros, että nyt pitää mennä yksin sinne kuuskymppisten, haisevien ukkojen joukkoon... Sanoin, että samahan se tilanne olisi, vaikka olisimme mukaan lähteneetkin, johon Katri tuumas, että olis silti mukavampaa, kun olis kohtalotoveri mukana, jolle manata.

Jumppa meni kituuttaessa. Sarjat vitutti, koska koko ajan meinas jyrätä jonkun yli tai tulla jyrätyksi. Siellä olis ehkä mahtunut tekemään ne kunnolla, jos porukkaa olisi ollut vain puolet. Jos toi jumppavuoro on aina noin täynnä, pitää ilmeisesti kehitellä jotain muita aktiviteetteja, koska siellä sardiinipurkissaolo ei tosiaankaan ole mielenterveyttä edistävä asia... Lihasliikkeet nyt silti meni jotenkuten, mutta siinä vaiheessa mun tälle päivälle varattu aivokapasiteetti ylittyi ja sätkin lopun aikaa tajuamatta mitään.

Kotona söin eineskanakeiton ja vanilja-kahvivanukkaan (oli ihan jees, mutta muistutti ihan Valion kahvijugurttia). Niin, ja otin ykkösoluen ruokajuomaksi, mutta unohdin juoda sen ruoan kanssa ja join sen sitten heti kohta katsoessani Kotikatua. Kotikadun paras juttu oli tällä viikolla se, kun Pertti oli sairaalassa ja loput tiernapojat kävi tervehtimässä sitä ja veivät sille kultaisen, pallon muotoisen kynttilän. Pertti kiitteli, mutta kysäisi, että eikös kynttilöitä ole tapana viedä haudalle, johon Onni vastas, että se kynttilähän ei ole mikä tahansa, vaan se symboloi muodollaan sitä Pertin pallolaajennusta. Hihittelin pitkään tota juttua. Ai niin, nyt se naispappia Porissa vainonnut sekopää tuli sitten vihdoinkin Hesaan. Se näyttelijä teki kyllä tosi hyvän suorituksen, kun se esitti hullua. Sille oli varmaan laitettu jotain pupilleja pienenetäviä silmätippoja, kun sen silmät oli niin omituiset. Vaikka oon mä kyllä joskus tuntenu yhen tyypin, jolla oli tosi pikkuruiset pupillit ja se näytti ihan narkkarilta ja sai useesti kuullakin asiasta...

Kotikadun jälkeen katsottiin vielä Aknestikin dvd:tä (nyt vasta huomasin, et niiden musiikkivideoiden päälle saa ääniraidan, jossa bändi muistelee videon tekemistä yms, ihan kiva bonus!). Katsottiin sitten levyllä ollut elokuvantapainen Humppakostaja. Se oli kyllä erittäin karmivaa katsottavaa. Vaikka ajoittain se onnistui olemaan ihan hauskakin. Siinä oli muutes kossupullonkorkinhenkenä (tai siis hengen äänenä) mukana Jarkko Martikainen. Olikohan sama Jarkko kuin Yup:n laulaja? Eiköhän.

Telkasta katottiin vielä pätkä Poliisi-TV:tä ja Silminnäkijää, jonka aikana minä nukahdin. Sitä ennen kuulin ensimmäistä kertaa, että kuulemma olen ainoa Karrin tuntema ihminen, joka haukottelee unissaankin! Ja kun asiaa pohdin, niin enpä muista kuulleeni koskaan moisesta. Olenkohan jotenkin yliväsynyt nykyään?

Perjantai 17.1.2003

Illalla sitten tehtiin ruoka ja syötiin itsemme ähkyyn jopa kaksi kertaa. Minä keksin alkaa käsittelemään kuvia tarkoituksenani laittaa niitä tänne, ja siinä se ilta sitten menikin rattoisasti. Ai niin, käytiin saunassa tietty.

Lauantai 18.1.2003

Lisäsin kuvia. Ne näyttävät tosi tummilta, mutta luulen, että vika on tässä lipaston tietokoneen näytössä... Hmm. Kotona niissä kyllä oli kirkkaat värit. Hmmm.

Ai niin, lipastolla ehdin tsekata sivujani myös Netscapella ja Operalla ensimmäistä kertaa. Sorry folks, mutta mulla ei nyt ole tosiaankaan aikaa syventyä näihin sivuihin tarpeeksi, jotta voisin korjata sivut näkymään "oikein" muillakin selaimilla kuin IE:llä (toimivatkohan nämä edes kaikilla IE-versioilla....... Äh!). Sitä paitsi näiden sivujen sisältö ei takuulla edes kiinnosta ketään muuta kuin minua ja työpaikkani STT:tä, joten mitä väliä...?

Lipastolta riensin kotiin ja lähdimme siitä Karrin kanssa pesettämään autoa, koska lämpötila oli sen suhteen suosiollinen. Meillä kun ei ole autotallia, niin autoa ei voi pesettää pakkasilla ollenkaan. Muutamalle muullekin oli tullut sama idea mieleen, ja pesujono oli todella pitkä. Siinä sitten menikin melkein tunti, että päästiin takaisin kotiin... Ja sitten olikin jo kova kiire, että ehdimme siihen bussiin, jolla olimme Katrille ja Tomille luvanneet kaupungille tulla.

Katri ja Tomi treffattiin kiinalaisessa ravintolassa. Minä söin currykanaa (vaikkakin olen currylle allerginen), koska se on tosi hyvää. Me ei olla melkein vuoteen vierailtu kiinalaisessa, joten voin lievällä ylpeydellä mainita, että harjoituksen puutteesta huolimatta onnistuin syömään koko satsin alusta loppuun asti puikoilla! Tosin viimesen kipollisen aikana alkoi jo käsi krampata...

Kiinalaisesta suuntasimme biljardisalille. Katri ja Tomi ovat tietenkin innolla odottaneet pääsevänsä meidän kanssa pelaamaan sen jälkeen, kun kerroimme, että olemme käyneet vähän harjoittelemassa. Alkuun tuntui tosin, että meikäläisellä ei ole sitten niin yhtään jakoja pelata muiden kanssa, mutta toisaalta onnistuin taas välttelemään miinuksia tosi hyvin, joten siinä mielessä en ollut kovin raskaasti taakaksikaan pelipareilleni. Ja taas ekan tuopin jälkeen alkoi löytää luontevampia asentoja ja muutenkin rentoutui sen verran, että peli sujui jo astetta paremmin. Jossain vaiheessa kyllä pani vituttaan, kun alkoi sadella neuvoja joka tuutista. "Älä tee noin, vaan tee näin." Jotenkin mahdoton ajatuksenakin miettiä onko pikkuvarpaat oikeassa asennossa, kun kaikki keskittymiskyky menee siihen, että jotenkin vaan osuu valkoisella pallolla punaiseen... Tyylillä ei väliä... Mutta kaikki muut onkin pelanneet jo niin monia vuosia, että eivät varmaan muista, minkälaista on aloittaa tasolta nolla. Vaikka voihan se tietty olla, että mulla vain yksinkertaisesti on huonompi koordinaatiokyky kroppani suhteen? Oli niin tai näin, niin itse kyllä huomasin taas illan mittaan selvää kehitystä lyönneissäni. Jossain vaiheessa pääsin jopa pussittamaan väripallojakin!

Pelasimme nelisen tuntia ja sitten suuntasimme baariin jatkamaan hyvin alkanutta iltaa. Karri ja Tomi keskittyivät kaljanjuontiin ja uhkapeleihin ja me tytöt tanssimiseen. Minä join jäävettä muutaman tunnin välissä ja se oli taas järkiratkaisu, kun pohjalla oli jo kaljaa riittävästi, että oli mukavassa nosteessa.

Loppuillasta pojat olivat yhteistuumin rustanneet kauppakuittien taakse sopimukset meitä tyttöjä varten (hmmm, paljastettakoon vain, että sopimuksissa kyse oli intiimeistä toiminnoista). No, Katri lähti sitten tohkeissaan tanssilattialta hakemaan poikia tanssimaan, kun soitettiin jotain Boney M:ää tms ja tietty Tomi oli pyytänyt Katria allekirjoittamaan oman sopimuksensa. Katri oli sitten heittäny kiireessä nimensä sopimuksen alle tietämättä ollenkaan, mistä oli kyse. Tomi lähti sitten tyytyväisenä tanssimaan ja huikkasi mulle, että Karrilla on asiaa. Menin sitten pöytään, jossa Karri pyysi mua allekirjoittamaan. Tietenkin halusin lukea, mistä on kyse... Luin lapun ääneen (ääneenlukeminen helpotti humalaisen käsialan tulkitsemista) ja heitin nimeni alle (mun mielestä se vaan oli niin huvittava lappunen). Siinä vaiheessa pöydässä istunut meille tuntematon tyyppi meinas tukehtua olueensa...

Jostain syystä (?) meille tuli heti sen jälkeen suunnaton kiire ulos. Ulkona sitten Katri pinko 50 m edellä eikä ollut kuulevinaankaan, kun yritin huutaa sitä odottamaan. Se oli tosi vittuuntunu. Ihmettelin, mistä oli kyse, kunnes paljastui, että se oli suuttunut siitä sopimuksesta Tomille. Kyllä se sitten alkoi osoittaa leppymisen merkkejäkin vähitellen. Mentiin Heseen syömään ja siellä pojat kertoivat, miten se tuntematon mies heidän pöydässään oli meinannut pudottaa silmänsä, kun Katri oli noin vaan heittäny nimensä lappuun ja minä sitten perässä (vieläpä luettuani lapun ensin). Mä pystyin kyllä elävästi kuvittelemaan tilanteen... Mua alko sit naurattaan koko homma ihan tajuttomasti, se sopimus oli vaan niin älytön ja säälittävä pelkkänä ideanakin... Katri ei kyllä vieläkään oikein suostunut leppymään. Toisaalta, Katri sanoi, että Tomi tietää hyvin se taipumuksen olla tosikko, joten onhan se niinkin, että tekemällä ton jutun Tomi tavallaan kerjäsi verta nenästään. Toisaalta. Hmmm. Mun mielestä se oli siltikin niin hauska juttu, että hihittelin sitä vielä koko taksimatkan kotiin...

Sunnuntai 19.1.2003 Sopimus

Minä valokuvasin ja siirsin ja valikoin kuvia koko päivän. Oli ihan kiva puuhata tietokoneella (ja varsinkin kuvailla kaikenlaista). Kuvailin lähinnä kaikkia esineitä näille sivuille. En vain oikein tiedä, että onko cd-levyn kannesta otetun valokuvan oikeudet kuvaajalla vai onko cd:n kansi ns design-tuote, jonka tekijänoikeudet kuuluvat kyseiselle bändille tms? Hmm. Jos tiedät, mitä laki sanoo tästä, niin kerrothan minulle?

Karri jaksoikin tehdä hommia iltaan asti ja sitten, kun se oli valmis, se soitti mulle ja mä lähdin sitä vastaan. Ulkona ei ollut kylmä, mutta satoi jäistä tihkua ja tuuli, joten ilma oli aika karsee. Silti oli ihan mukava haukata happeakin vaihteeksi. Käytiin kaupassa ja kotipihassa oli tarkoitus laittaa auto piuhaan, mutta kuinkas ollakaan lukot oli jäässä... Olipas vaikee arvata, että niin kävisi, kun pesettää autoa talvella! Kaivettiin kaapit läpi kotona, mutta eihän meillä tietenkään ollut lukkosulaa...

Sulatettiin lukot kuumavesipussien avulla ja lähdettiin ostaan lukkosulaa huoltsikalta, koska muuten mä oon pulassa aamulla, jos lukot on taas jäässä. Ajeltiin pikku lenkki ja taas auto reistaili... Sama vanha vika; ensin sammu radio, sitten himmeni lyhdyt ja tuuletin hyyty ja sytty ABS-valo kojelautaan. Tuntuu, että virranjakajassa tai akussa olis vikaa? Mä en kyllä ymmärrä, että miten se voi olla niin, et jos on liian monta sähköä tarvitsevaa vempainta päällä yhtä aikaa, niin virta vaan "loppuu". Kuitenkin, jos jonkun sähkölaitteen laittaa kii, niin heti se ABS-valo sammuu ja tilanne palautuu normaaliks. Outoa! Onneks kohta on muutenkin aika huollattaa ja katsastaa auto, niin voi sitten samalla tarkistuttaa akkutilanteen yms.

Kun palattiin kotiin, kello olikin jo melkein yhdeksän ja sitten telkusta alko Selviytyjät ja me katottiin se, kun kerrankin huomattiin, et sekin tulee. Sen jälkeen mä pidin oman osuuteni meidän eilisestä sopimuksesta (ja Karri oman vaatimattoman osansa siinä sivussa).

Taakse Eteen