Taakse Eteen

Olet päätynyt päiväkirjani sivuille! Tänne kirjoitetut asiat ovat vain palasia minun arjestani, sisältäen minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni. Jos tulit tänne hakukonetta käyttäen, saatatpa hyvinkin olla aivan väärässä paikassa...

Viikko 31

Maanantai | Tiistai | Keskiviikko | Torstai | Perjantai | Lauantai | Sunnuntai

Maanantai 28.7.2003

Tiistai 29.7.2003

Keskiviikko 30.7.2003

Torstai 31.7.2003

Perjantai 1.8.2003

Aamulla kellon soidessa teki mieli paiskata koko rakkine seinään ja kääntää kylkeä. Mutta koska olen tunnollinen ja vastuuntuntoinen ihminen (ha!), nousin ylös ja kävelin keittiöön keittämään kolpakollisen kahvia. Jostain syystä aamutoimet sujuivat sutjakasti kahvin valmistuessa, joten päätin lähteä ajelemaan töihin sen sijaan että olisin odotellut kotona kahvin jäähtymistä juotavaksi. Nappasin keittiön pullokaapista ensimmäisen käteen osuneen pullon ja kaadoin kahvin siihen mukaan otettavaksi. En tietenkään kyennyt järkevään toimintaan siinä viheessa, joten en sitten hoksannut, että pullo olikin ruskea siideripullo... Eihän se mitään, paitsi kun sitten join sitä aamuruuhkassa, oli koko ajan sellainen tunne, että teen jotain rikollista. Vaikka tiesin, että pullossa oli kahvia, ei siideriä (tosin muut autoilijat eivät tienneet). Pääsin kuitenkin töihin asti ilman että perääni soitettiin poliiseja...

Töissä oli reissupäivä, tällä kertaa olin yksin matkassa. Ajaessani metsätietä keskellä ei yhtään mitään, huomasin yhtäkkiä auton ojassa katollaan ja tuoreennäköiset jarrutusjäljet, jotka sinne johtivat... Peruutin heti takaisin ja koitin psyykata itseäni toimimaan fiksusti ja niin kuin pitääkin (mä olen niitä, jotka lamaantuvat täysin tosipaikan kohdatessa)... Kaivoin puhelimen laukusta ja syöksyin onnettomuuspaikalle. Mitä lähemmäs autoa pääsin, sitä enemmän alkoi pelottaa. Tiesin, että olen niin syrjässä, että on aivan turhaa kuvitella paikalle osuvan apujoukkoja... Lähimpään taloonkin oli kilometrejä.

Koska autossa oli tummennetut lasit, en nähnyt sisälle. Kuljettajan ovi oli raollaan eli jotain liikettä oli auton luona ollut. Auto oli todella syvän ojan pohjalla katollaan, katto kokonaan sisään painuneena... Ojan penkoilla oli kuitenkin selvät jäljet, jotka johtivat autolle. En ollutkaan ensimmäinen paikalle eksynyt! Huh!!! Olisi kammottavaa joutua kolaripaikalle ensimmäisenä...

Töiden jälkeen yritin ehtiä siivoamaan ennen kuin Karri ehtisi kotiin kalastusretkeltään. Ehdin ainoastaa keräämään astiat tiskikoneeseen, kun ovi jo kävi. Karri toi vielä ison kasan tavaraa olohuoneen lattialle... Siinäpä ne menisivät entisten jatkeena. Blääh.

Käytiin kaupassa ja pohdittiin jaksettaisiinko lähteä illalla kavereiden kanssa terassille. Lopulta kallistuttiin puolittaiseen ratkaisuun. Lähdettiin terassille, mutta minä olin kuskina ja kotiin palattaisiin hyvissä ajoin nukkumaan. Huomenna minua tarvitaan töissä konferenssin järjestelyissä. Aikainen herätys tiedossa.

Terassilla oli ihan jees istuskella selvinkin päin. Ainoa mikä haittasi, oli työviikon jälkeinen uupumus. Ja tieto siitä, että huomennakin herätyskello pakottaisi lähtemään töihin, vaikka onkin viikonloppu.

Lauantai 2.8.2003

Sunnuntai 3.8.2003

Taakse Eteen