Elokuu 2003

Olet päätynyt päiväkirjani sivuille! Tänne kirjoitetut asiat ovat vain palasia minun arjestani, sisältäen minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni. Jos tulit tänne hakukonetta käyttäen, saatatpa hyvinkin olla aivan väärässä paikassa...

Viikko 33

Maanantai 11.8.2003

Mirja palasi tänään kuukauden tauolta töihin. Ulkomaanmatka oli ollut antoisa elämys, mutta paluu arkeen tapahtui nopeasti, kun työlistaa selailtiin. Tästä tulisi mielettömän kiireinen viikko...

Työpäivä oli taas yhtä lentoa. Miljoona asiaa, miljoona työtä. Onneksi ainakin sata tuli tehtyä pois jaloista pyörimästä.

Kotona ilta sujui raatona sohvalla. Ei jaksanut mitään. Paitsi toljottaa teeveetä. Sehän piristääkin aina yhtä paljon mieltä. Blääh.

Tiistai 12.8.2003

Aamu alkoi tiimin palaverilla, jossa sain valtuudet hankkia lisää työvoimaa ja vuokra-autoja, jotta liikkuminen onnistuu paremmin. Mutta mistä otetaan yhtäkkiä 3-4 työtäpelkäämätöntä, ahkeraa ja fiksua tyyppiä kuukauden-kahden mittaiseksi ajaksi?? Ei niitä ole tosta vain otettavissa. Onneksi Eeva lupasi myös kysellä, jos jostain liikenisi joku. Hope so.

Päivän hyvä uutinen oli, että Mirjan veli voisi tulla ainakin tuntityöläiseksi koulunsa lisäksi. Koulua olisi kuitenkin enää parina päivänä viikossa, koska opiskelu on loppusuoralla. Jesh! Sen lisäksi töissä yhdellä toisella osastolla olisi joku kesätyöläinen, jolta loppuu työt parin viikon päästä. Siinä olisi jo kaksi työntekijää!! Jipii! Valoa tunnelin päässä!

Illan pelit oli peruttu, joten sen sijaan piti keksiä jotakin muuta. Kävimme kaupungilla pyörähtämässä ja sen lisäksi tunnin iltakävelyllä ennen saunaa. Uimarannalla syksyn lähestymisen pystyi aistimaan. Vasta kaksi viikoa on kulunut siitä, kun lämpötilaennätyksiä rikottiin ja rannat kuhisivat ihmisiä! Uskomatonta, kuinka nopeasti kaikki muuttuu. Toisaalta se on hyväkin... Syksy on jotenkin niin unettavan rauhoittavaa aikaa. Syysmyrskyt ja pimeys tulevat taas... Ihanaa!

Keskiviikko 13.8.2003

Töissä jo ainakin miljoona asiaa tehty. Alkaa näyttää valoisammalta. Eiköhän tässä päästä normaalin työrytmiin kiirehuippujen jälkeen.

Kotona odotti iso yllätys. Karri ilmoitti, että hänelle on tarjottu työpaikkaa. Eikä mitä tahansa, vaan sellaista, joka olisi tosi hyvä mahdollisuus. Ei nyt ihan kerran-elämässä-tyyppinen tilaisuus, mutta riittävän lähellä. Asiassa on kuitenkin yksi valtava mutta. Paikka olisi nimittäin täältä. Ja pesti vuoden mittainen. Muutosta ei siis tulisi mitään.

Sain valtavan ahdistuskohtauksen. Olisin vielä yhden vuoden vankina täällä! Kerroin Karrille tulevani hulluksi, jos minun pitää asua meidän pikkukopperossa vielä vuosi. Ja varsinkin, jos minun pitää olla talvi töissä. Tuntui, että happi loppuu, kun ajattelikin asiaa. Ei tahdo!!!

Karri lupasi, että jos hän ottaa työn vastaan, minun ei tarvitse silti jatkaa töissä. Ei, vaikka jäisin sen jälkeen työttömäksi. Jotenkin se vain sotii omaa arvomaailmaani vastaan. Ja on siinä sekin, etten ole vielä ollut liitossa riittävästi saadakseni ansiosidonnaista...

Mutta eniten masensi se, että en pääsisi muuttamaan. Olen jo haaveillut vajaan tunnin ajomatkasta Eetun ja Aten luo. Maalle muutosta, omasta pihasta, isosta talosta, uudesta työpaikasta, kaikesta uudesta... Ja nyt sitten ei mitään. Taas vuosi vankina? Paskamaista. Miksi aina käy näin?

Karri lupasi kysellä huomenna työpaikasta lisää ja ilmoittaa perheneuvottelun jälkeen perjantaina, ottaako vai jättääkö. Asia pitää ilmoittaa jo tällä viikolla, koska työkin alkaa jo parin viikon päästä. Argh.

Torstai 14.8.2003

Töissä alkaa jo helpottaa tämän viikon osalta. On meillä vain huippuporukka, kun kaikki rästihommatkin on kohta saatu tehtyä. Taas aletaan olla aikataulussa. Jesh!

Karri ei ollut saanut mahdollisen työpaikan yhteyshenkilöä kiinni. Sen sijaan yksi hylkäyskirje tuli taas etelästä. Olivat löytäneet jonkun pätevämmän, taas kerran. Tarjotun työn vastaanottaminen alkaa vaikuttaa järkevimmältä vaihtoehdolta, valitettavasti. Toisaalta minä alan jo alistua siihen, että näin tässä nyt sitten käy. Vielä vuosi täällä, mutta eihän se ole kuin vuosi... Nopeastihan se menee, joopa joo.

Lohdutukseksi "päähän potkittu" haki kaupasta pari dvd:tä. Nythän meillä on taas rahaa, kun Karri ottaa sen työn kuitenkin vastaan. Jotenkin mulla on sellainen kutina.

Perjantai 15.8.2003

Päivällä Karri ilmoitti, että iltapäivällä saisi lisätietoja työpaikasta. Minä ajattelin tehdä kaikki päivän pakolliset työt 200-prosenttisella teholla ja lähteä aikaisemmin kotiin. Tänään tekee mieli pihviä, joko lohdutukseksi tai juhlimiseksi. Tai itse asiassa molemmiksi, kävi asiassa kuinka tahansa.

Karri päätti ottaa työn vastaan. Tai me päätettiin... Minä annoin Karrille luvan tehdä, mitä haluaa. Kyllähän siitä näki, että se todella haluaa sen paikan.

Toisaalta tuntuu hyvältä, toisaalta ei. Aika ristiriitainen olo. Ensi viikolla aletaan laittaa kaikkia niitä asioita kuntoon, jotka ovat olleet rempallaan, kun ei olla viitsitty tehdä niiden eteen mitään, kun ollaan luultu, että kohta muutettaisiin kuitenkin.

Kotiin hommataan nettiyhteys ja pari pätkää kirjahyllyä lisää. Sitten hankitaan Elfat makuuhuoneen kaappeihin. Ja kehitellään muita ratkaisuja tilaongelmiin. Ja Morrisonin koppiin tehdään remppa. Ja sitten sitä ja tätä ja tota. Elämä on taas palannut on-asentoon pitkän holdin jälkeen. Kai?

Illaksi käväisimme ostamassa sisäfilepihvit ja valkosipuli-aurajuustoperuna-ainekset. Ja portugalilaista punaisella lätkällä varustettua pihviviiniä. Ai niin, ja tarttui kaupungilta mukaan dvd-soitinkin. Kun ei kerran enää tarvitse säästää, niin samapa se on sitten vähän shoppaillakin. Onhan meillä jo riittävästi säästöjä muuttoa varten (se muuttohan tulee ensi kesänä!!).

Kotona teimme ruoan ja nautiskelimme sekä siitä että hyvästä seurasta. Ilta meni kuitenkin melko ristiriitaisin tuntein. Toisaalta oli ihan hyvä saada jahkailulle loppu ja olin minäkin ihan iloinen Karrin puolesta. Mutta toisaalta... Vielä kokonainen vuosi täällä! ARGH.

Ruoan jälkeen jäi ryyppy päälle. Joimme lisää punkkua, vodkakolaa, viskiä, olutta... Yöllä minä koitin vähentää viinanjuontia (ja onnistuinkin aina, kun Karri ei tehnyt minulle vodkapaukkuja), mutta toisaalta sen harvan kerran, kun Karri haluaa ryypätä oikein olan takaa, niin mukavaahan se on... Katseltiin dvd-extroja ja musiikkidvd:tä ja kuunneltiin mp3:sia. Ihan vain testailtiin uutta soitinta. On se ihana!!

Lauantai 16.8.2003

Myöhäiseksi venähtäneestä illasta huolimatta heräsin jo kahdeksalta. Ja heti aamusta asti puhkuin intoa suunnitella ja toteuttaa kotona tilojen uudelleenjärjestelyoperaatio. Ensiksi piti kuitenkin ottaa varmuuden vuoksi särkylääke, jotta orastava jomotus ei pääsisi yltymään sietämättömäksi! Sitten vain mittanauhan kanssa tutkimaan paikkoja.

Siinä mittaillessa suunnitelmat alkoivat selkiintyä. Kaappeja, lipastoja, Elfoja, hyllyjä... Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuisi!

Koko päivä meni kierrellessä rautakauppoja ja huonekalukauppoja. Mukaan tarttui paketillinen Elfoja, pari sängynaluslaatikkoa ja vessaan yksi hylly. Paljon syntyi mielessä uusia ideoita ja suunnitelmia, kun pääsi katselemaan kaikkea tarjolla olevaa tavaraa. Naulakkojen kanssa meinasi mennä hermot (mä en halua sellaista perinteistä jalkamallia), kunnes yhdessä liikkeessä käveli vastaan seinään kiinnitettävä, hieman oskarinoksantyyppinen ratkaisu. Se maksoi kuitenkin 150 euroa, joten voisi kyllä värkätä samanlaisen itsekin. Sitten kun ehtii ja jaksaa...

Ilta meni kotosalla puuhaillessa. Kauppakierros vei mehut niin viimeisiä myöten, että olo oli melko rätti. Mieli oli kuitenkin hyvä!

Sunnuntai 17.8.2003

Päivällä kävimme vielä hakemassa toisen paketin Elfoja (on ne ihania!) ja pari sängynaluslaatikkoa lisää.

Iltapäivällä Karri lähti softaamaan ja minä jäin laittelemaan uusia Elfoja kasaan. Jouduin hieman muuttelemaan kaappien järjestystä, jotta sain Elfat mahtumaan tankokaapin alaosaan. Siinä se sitten oli, meidän uusi pyykkikori! Innosta puhkuen lajittelin heti kaikki pyykkikorista oikeihin laatikoihin. Yksi mustille, yksi harmaille, pikkulaatikko valkoisille ja viimeinen laatikko värikkäille. Hmm... Voisikohan siitä päätellä mitään, että mustien loota tuli heti ääriään myöten täyteen ja värikkäiden laatikossa oli tilaa vaikka kuinka?

Illalla, kun Karri palasi softaamasta, esittelin sille heti uuden pyykkikorin. Näytin ylpeänä, kuinka hieno systeemi oli. Kun on pyykkipäivä, voi vain vetäistä laatikon kaapista ja kävellä sen kanssa vessaan pyykille. Karri yritti näyttää kiinnostuneelta. Ihan vain minun mieliksi.

Illalla koitimme vielä järjestellä pahimpia kaaoksen keskuksia olohuoneestamme, mutta melko laihoin tuloksin. Pitäisi ensi saada uusia kirjahyllyjä ym. ym. ym. Pikkuhiljaa.

Taakse Eteen