Taakse Eteen
Olet päätynyt päiväkirjani sivuille! Tänne kirjoitetut asiat ovat vain palasia minun arjestani, sisältäen minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni. Jos tulit tänne hakukonetta käyttäen, saatatpa hyvinkin olla aivan väärässä paikassa...
Viikko 34
Maanantai | Tiistai | Keskiviikko | Torstai | Perjantai | Lauantai | SunnuntaiMaanantai 18.8.2003
Torstai 21.8.2003
Tänään teimme Mirjan kanssa aivan tajuttomasti töitä, jotta saimme huomisen vapaaksi. Minä ajattelin olla perjantain kotona, jotta saisin pakattua tavarat rauhassa viikonloppumatkaa varten. Paikkakin alkaa jo tarkentua - suuntaamme Kitkajoelle jonnekin Oulangan kansallispuiston nurkalle. Jos vaikka kalastusluvan mukana saisi vihjeitä hyvistä laavupaikoista...
Illalla olin niin poikki, etten jaksanut tehdä mitään järjellistä. Karrikin oli sopivasti pelaamassa koko illan, joten sain laiskotella rauhassa.
Katri ja Tomi kyselivät illalla meitä luokseen katsomaan hankkimiaan karttoja ja hieman miettimään suunnitelmaa porukalla. Jouduin kuitenkin kieltäytymään kutsusta, koska Karri tosiaan oli muualla ja toisaalta tällä kertaa mulle oli aivan yksi ja sama minne menisimme. Joten päätöksenteko jäipi oikeastaan Tomin harteille ja niinhän sen pitääkin, kun Tomi on kuitenkin meistä ainoa, joka haluaa kalastaa. Meillä muilla ei ole paikkojen suhteen niin tärkeitä toiveita.
Perjantai 22.8.2003
Aamulla Karri lähti töihin "ensimmäistä kertaa", kun siellä oli koko henkilökunnalle jotakin ohjelmaa. Minä kävin heittämässä sen töihin, vaikka sen uusi työpaikka onkin tuossa kivenheiton päässä. Kävi muuten uskomaton tuuri, että sen uudellekin työpaikalle pystyy kävelemään alle puolessa tunnissa! Eipähän tarvitse miettiä julkisen liikenteen aikatauluja tai toisen auton hankintaa.
Minä tein kotona kaikkea hyödyllistä ja hyödytöntäkin. Enimmäkseen tein cd:istä ämpeekolmosia ja pakkasin tavaroita. Teltta, makuupussit, alustat, rinkat, vaatteet, kamera, jalusta, radiopuhelimet, taskulamppu, Trangia, tenttu, puukko, astiat, makkarat, karkit, viinakset, pussikeitot, leivät ja keksit. Niin ja tietenkin Karrin "värkkäyspurnukka", josta löytyy kaikkea sekalaista, joiden avulla voi rakennella leirissä vaikka ja mitä. Niillähän sitä jo pärjää.
Iltapäivällä aloimme viestitellä lähdöstä. Katri ja Tomi aikoivat tulla meille kolmelta ja auton pakkausken jälkeen hakisimme Karrin ja lähtisimme matkaan, jotta pääsisimme ennen pimeää perille. Karri kuitenkin ehti ilmoitella ennen kolmea päässeensä pois, joten kipaisin hakemaan sen kotiin ennen Katrin ja Tomin tuloa. Parempi niin, sillä Karri pystyi vielä tarkistamaan, että kaikki tarvittava oli pakattu mukaan.
Puoli neljän aikoihin saimme viimeisetkin pussukat tungettua autoon ja pääsimme matkaan.
Kuusamon citymarket tarjoili kalastusluvat ja näytti kartalta laavupaikkoja. Laavula olisi kolme lähekkäin. Kysyimme, onko laavuilla väkeä. "99 prosentin todennäköisyydellä ei." Kuulosti hyvältä. Ei kun matkaan.
Löysimme kohteeseen heti helposti, kiitos uuden tiekartastomme, jossa pienimmätkin kärrypolut näkyivät. Auton jätimme summassa yhdelle levikkeelle, josta arvelimme joka tapauksessa osaavamme laavuille. Matkaa kun ei olisi kuin vaivaiset pari kilometriä ja jokikin näkyi laaksossa (tai tarkemmin joesta nouseva usva näkyi, ei joki itse). Rinkkoja pakatessa naureskalimme niiden painoa, joka oli lähes tuplat siihen verrattuna, mitä on mukana viikon vaellukselle lähdettäessä. Jyrkässä ja sateen liukastamassa rinteessä hymyt kyllä meinasivat hyytyä...
Ensimmäinen laavu löytyikin vaivatta. Paikka oli todella ihana! Joki teki kohdalla mutkan ja laavu sijaitsi joen törmällä. Laavussa oli kylläkin jo pari reppua, mutta missään ei näkynyt makuupusseja tai muutakaan yöpymiseen viittaavaa, joten taisivat olla vain päiväretkeläisten tavaroita.
Hteken päästä joelta kävelikin pari kalastajaa jututtamaan meitä. He olivat tosiaankin lähdössä pimeän tieltä pois. Saisimme ehkä olla ihan rauhassa... Ellei lisää porukkaa ilmaantuisi.
Pystytimme teltat laavun viereen osoitetulle paikalle ja laitoimme tulet laavulle. Tomi olikin jo siinä vaiheessa pukenut kahluuhousut jalkaan ja lähtenyt kokeilemaan onneaan. Me muut istahdimme laavulle ja sihautimme ensimmäiset oluttölkit auki. AAH, mitä elämää!
Ilta alkoi hämärtää ja laavulla oli todella tunnelmallista. Ympärillä oli uskomattoman hiljaista ja rauhallista. Ja tuli... sillä vain on hypnotisoiva vaikutus...
Pimeän laskeuduttua Tomikin hiipi joelta laavulle. Tänä iltana ei ollut onnea kalastajalla. Elämää joella kyllä oli, mutta harmi kyllä se taisi olla pääasiassa alamittaista, mitä siellä joessa uiskenteli.
Laavulla istuskellessamme aloimme ajatella, kuinka mukava olisi kokeilla laavussa nukkumista, kun Karri oli meistä ainoa, joka oli moista harrastanut. Ja jos totta puhutaan, minua ei ainakaan houkutellut kömpiä kylmään ja kosteannihkeään telttaan yöksi... Vaikka valoisan aikaan olikin ollut jonkin verran polttiaisia liikkeellä, ne olivat pimeällä kaikonneet, joten itikoiden kannalta laavussa voisi kyllä olla. Ja kun ei esteitäkään asialle ollut, haimme makuupussit ja alustat teltoista ja laitoimme laavun yöpymiskuntoon. Päätimme sahata laavun viereen riittävästi polttopuita ja se, joka olisi kylmissään, lisäisi niitä tarvittaessa.
Muut jatkoivat vielä hetken aikaa iltaa minun jo käpertyessä tyytyväisenä makuupussin syleilyyn.
Lauantai 23.8.2003
Palelevista kavereista on hyötyä silloin, kun määrättyjä kipinävuoroja ei ole. En herännyt yön aikana kertaakaan lisäämään puita. Tosin Tomilla ei varmaan ollut kovin levollinen yö, kun hän oli vähän väliä herännyt lämmittelemään.
Tomi viihtyi melkein koko päivän joella. Ja mikäpä miehen oli viihtyessä, kun heti aamusta perhoon tarttui vaadittavat mitat omaava harri! Illalla olisi kalaa luvassa...
Me muut lähdimme patikoimaan joen rantaa pitkin Ahvenperää kohti. Matkalla oli hieno kalliojyrkänne ja komeita maisemia muutenkin. Ahvenperän laavu oli mahtavalla paikalla jokitörmän niemenkärjessä. Aivan mielettömän upea paikka! Päätimme oitis, että joskus tulemme takaisin paremmalla ajalla. Kolme laavua sijaitsivat niin vierekkäin, että johonkin niistä mahtuu takuulla milloin vain. Ja ainakin nämä pari päivää osoittivat, ettei siellä kovin montaa ihmistä liikuskele häiritsemässä rauhaa...
Illalla Karri rakenteli kaarnalaivoja ja me Katrin kanssa annoimme ohjeita.
"Laita siihen peräsin."
"Ei noin pitkiä mastoja!!"
"Tee siitä isompi."
Viimeinen veistäjän käsistä maailmalle lipunut oli noin puoli metriä pitkä, kolmimastoinen jättiläinen.
Iltahämärissä Tomi siirtyi laavun läheisyyteen kalastamaan. Katri ikäänkuin vaati sitä muistaessaan kaikki Tomin kauhukertomukset jalat pystyssä kelluvista kalamiehistä. On kai se jopa aiheellinen pelko? Anyway, kävin sitten katsomassa, kun Tomi kalasti koskessa ja nappasin pari kuvaa... Kun sitten yhtäkkiä kuulin rapinaa aivan vierestäni. Katsoin jalkoihini ja aivan siinä lähellä, ehkä noin kahden-kolmen metrin päässä, turkkiaan ravisteli kuivaksi uimaretkeltään rannalle noussut saukko! En ehtinyt ottaa edes kuvaa, kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Saukko kuivasi turkkinsa, katsoi minua suoraan silmiin hetken ja lähti sitten kipittämään aluskasvillisuuden suojissa pakoon. Myöhemmin löysin pari saukon pesäkolon suuaukkoa lähistöltä ja vieressä oli saukon jälkiä rantamudassa. Itse nappisilmä tosin pysytteli piilossa.
Iltapalaksi savustimme Tomin nappaaman harrin... Että osasikin kala maistua hyvälle!
Mukavasta illasta huolimatta taisin olla taas ensimmäinen, joka kömpi makuupussiinsa. Laavu tuntui jo lähes kodilta.
Sunnuntai 24.8.2003
Päivä kului mukavasti laavun ympäristössä. Iltapäivällä minua ja Katria alkoi ramasemaan, joten otimme päikkärit Karrin lähtiessä koluamaan lähimaastoja. Onneksi kukaan vieras ei tullut (?) laavulle nokostemme aikana, olisi nimittäin saattanut olla hieman epämiellyttävää herätä siihen, että joku kaksikymmenpäinen vaeltajaremmi olisi paistellut makkaroitaan metrin päässä...
Mistä tulikin mieleen hassu porukka, joka kesken päivän ilmestyi kuin tyhjästä laavulle ja ryntäsi heti rantaan suunnittelemaan joen ylitystä. Puolet olivat jo lähdössä kahlaamaan joen yli, kun Tomi kävi kertomassa, että joki oli siltä kohtaa niin syvä, että ryhmän pienimmillä jäsenillä vesi ulottuisi suunnilleen kaulaan asti. Sen lisäksi virtaus oli kohdalla niin kova, että Tomillakin oli eilen vaikeuksia pysyä pystyssä, vaikka hänellä oli sentään kahluukeppi tukenaan...
Toisaalta olisi ollut hauskaa nähdä ryhmän "uivan" joen yli todella raskaannäköisine rinkkoineen. Porukka ei nimittäin vaikuttanut kovin kokeneilta vaeltajilta. Mutta koska olimme ystävällisellä ja avuliaalla tuulella (niin kuin toki tilanteeseen kuuluukin), neuvoimme paremman kahluupaikan yläjuoksun suunnalla. Jäimme tapauksen innoittamana tulille paistelemaan makkaraa ja suunnittelemaan omaa vaellusfirmaa.
Firman liikeideana olisi järjestää vaellusretkiä. Mutta ei ihan mitä tahansa retkiä, vaan sellaisia "viimeisiä retkiä", joille voisi lähettää hermoille käyvän teinipoikansa tai puolisonsa tai kenet tahansa, josta haluaisi eroon. Suosittuja paketteja voisi olla työpaikkojen virkistysmatkat, joilta joku ennaltamääritelty työpaikan mätäpaise vain ei palaisikaan takaisin.
Ja ideahan olisi yksinkertainen: Lähdetään eräoppaan johdolla vaikkapa Kitkajoen maastoon ja seikkaillaan siellä. Ja aina, kun pitäisi ylittää joki, mentäisiin tietenkin kavalimpaan virtakohtaan (ei ne pölvästit kuitenkaan osaisi valita parempaa paikkaa). Siinä eräopas sitten voisi seistä virrassa "auttamassa" porukkaa turvallisesti yli, kunnes tulisi sen eliminoitavan yksilön vuoro, jolloin menoa voisi vauhdittaa vaikkapa potkaisemalla tyyppiä polvitaipeeseen keskellä jokea... Ja hommaa helpottamaan voisi jopa lastata etukäteen pari kiveä tyypin rinkkaan painoksi. Virtakohdissa on hyvä, jos on painolastia, niin pysyy jalat tukevasti pohjassa...
Sitten kuitenkin, kesken mielikuvituksellisimman suunnittelun, joku tuumasi "alkaisikohan ne Kuusamon poliisilaitoksella ihmetellä, kun aina seikkilumatkan jälkeen Kitkan alajuoksulta löytyisi osallistuja, joka olisi hukkunut kiviä rinkassaan ja polvilumpio sijoiltaan...?".