Historia
Hernando Cortes rantautui hevosineen vuonna 1519 Meksikoon ja häntä seurasivat aspanjalaiset valloittajat, seikkailijat ja kirkonmiehet. Hevoset olivat vahvoja ja nopeita espanjalaisiaristeytyksiä, joiden suonissa virtasi andalusianhevosen, arabin, berberihevosen ja jennethevosen verta. Nimi mustangi tulee espanjan sanasta mestena, joka tarkoittaa laumaa tai hevosryhmää. Hevosten kestävyydestä kertoo se, että ne selvisivät koettelevasta merimatkasta Atlantin yli. Vähitellen espanjalaiset hevoset levisivät valloittajien mukana Pohjois-Amerikkaan eikä intiaaneilla ollut paljoa mahdollisuuksia voittaa valkoisia tulokkaita, jotka taistelivat heitä vastaan ratsain. Aluksi hevonen oli tervetullut lisä ruokavalioon ja sai elää vaapaana laumoissa, mutta hiljalleen intiaanitymmärsivät sen arvon ratsuna. Erityisen suosittuja olivat kirjavat hevoset luultavasti siksi, että niillä oli luonnollinen suojaväri. Intiaaneista tuli varsinaisia hevosasiantuntijoita ja jotkin heimotharjoittivat jalostusta. Irti päässeet hevoset elivät laumoissa ja viliintyivät omia aikojaan.
1800-luvun puoliväliin tultaessa Amerikan mantereella vaelsi yli kaksi miljoonaa villihevosta, mutta niiden lukumäärä romahti vuosisadan vaihteessa. Maanviljely ja uudisasukkaat valtasivat preerian, ja villihevosten elinalue kutistui. Lisäksi monia villihevosia tapettiin, koska niiden lihaa käytettiin eläinruokateollisuuden halpana raaka-aineena. Etenkään maanviljelijät eivät olleet ihastuneet villihevosiin, sillä ne tuhosivat heidän satonsa. Nykyään mustangi on rauhoitettu. Hevosia on jäljellä enää 50 000. Monet laumoista ovat niin pieniä, että sisäsiittoisuutta ei voida välttää.
Kuvaus
Villihevosetovat täysikasvuisia vasta 4-7 vuotiaina.Keväisin ja kesäisin ne kehittyvät kuten muutkin hevoset, mutta syksyisin ja talvisin rehun puute hidastaa kasvua. Silloinhevoset käyttävät kaiken energian lähinnä tasaisin ruumiinlämmön ylläpitoon.
Hevosen ulkomuoto vaihtelee, ja usein laumoista voikin erottaa hallitsevat verilinjat. Joissakin laumoissa on selvästi peritty quaterhevosen ominaisuuksia, kun taas toisissa voi nähdä täysiverisen englantilaisen, arabin tai morganien piirteitä.
Myös värejä löytyy monia - joissakin laumoissa on eniten kirjavia hevosia, toisissa taas ruunikoita. Villihevosillakin on vahvat jalat ja vankempi luusto kuin hevosilla yleensä. Myös kaviot ovat kovemmat. Hevostenhan pitää juosta kaikenlaisessa maastossa ilman kenkiä.
Käyttö
Ihminen ei luonnollisestikaan käytä villihevosta hyödykseen, mutta joitakin villihevosia kesytetään, minkä kälkeen ne työskentelevät esimerkiksi ratsuina.
Villihevoslauma
Jokaisessa laumassa on johtajaori ja -tamma. Tamma on lauman varsinainen johtaja. Kun lauma on liikkeessä, johtajaori roikkuu sen kannoilla varmistamassa, että kaikki pysyvät ruodussa ja vauhdissa. Se myös varjelee laumaa vaaroilta. Vaaran uhatessa se syöksyy lauman kärkeen uhmatakseen tunkeilijaa.
Ori on koko ajan valppaana, jotta sen laumalaiset voisivat rentoutua ja laiduntaa rauhassa. Nuoret orit se karkoittaa laumasta, kun ne ovat 2-3 vuotiaita, ja nuoret tammat saavat lähtöpassit ensimmäisen kiimansa myötä. Nuoret hevoset muodostavat karkotuksen jälkeen omia laumojaan. Tämä on luonnon oma keino välttää sisäsiittoisuutta.
Tekstin lähde: Pollux-hevoskerho - Amerikan Unelmahevoset
Morganinhevonen
Historia
Morganinhevonen on nimensä velkaa Justin Morganille, massachusettlaisella opettajalle. Kun Morgan muutti Vermonttiin vuonna 1789, osti hän ruunikon orivarsan. Varsa nimettiin Figureksi, ja se on koko rodun ainoa kantaisä. Tarkalleen ei tiedetä, millainen sekoitus Figuren suonissa virtasi, mutta luultavasti siinä oli joko englantilaista tai arabialaista täysiveristä. Justin Morganin kuoltua Figurea alettiin kutsua yksinkertaisesti Justin Morgan-hevoseksi. Pieni ori (vain 140-senttinen) saavutti suurta mainetta Uudessa Englannissa, koska se oli komea, mutta lisäksi upea luonteeltaan, sitkeä, vahva ja kaiken kukkuraksi nopea. Se oli haluttu siitosori, sillä se periytti hyvät ominaisuutensa jälkeläisilleen.
Figure vietti suurimman osan elämäänsä pelloilla työhevosena, mutta osallistuipa se muutamaan kisaankin. Ori kuoli vuonna 1821 vammoihin, joita se sai toisen hevosen potkuista. Kolme Figuren jälkeläistä, orit Sherman, Bulrush ja Woodbury, periyttivät edelleen isänsä hyvät ominaisuudet tulevien morganinhevosten sukupolvelle.
Ensimmäisiä morganeita käytettiin metsä- ja taloustöissä työhevosina, mutta niitä nähtiin usein myös vaunujen edessä kaikkialla Uudessa Englannissa.
1840-luvulla muutamat kasvattajat aloittivat toimet, joiden päämääränä oli yhtenäistää morganhevosten jalostus.
Työn tuloksena syntyivät Figuren kolmannen ja nelnännen polven jälkeläiset, jotka muodostivat rodun perustan. Morganhevosesta tuli himoittu -ei kuitenkaan halpa- hevonen, jota myytin kaikkialle USA:han.
Raviurheilun alkutaipaleella morganinhevonen oli yksi suosituimmista ravihevosroduista, mutta myöhemmin siitä on kehkeytnyt erinomainen työ- ja yleis hevonen.
Sisällissodassa yksi jos toinenkin morganinhevonen joutui armeijan leipiin ja valitettavasti moni menetti henkensä taisteluissa.
Nykyään morganinhevosia on kaikkialla USA:ssa sekä yli kahdessakymmenessä muussa massaa.
Kuvaus
Morganinhevonen on kestävä sekä aulias ja rehti luonteeltaan. Sillä on ilmavat, hyvät liikkeet. Pää on pienehkö ja ilmeikäs, otsa leveä, silmät suuret ja profiili suora tai hieman kovera. Lyhyet korvat ovat hyvin muodostuneet ja kaukana toisistaan. Tammoilla on oreja pidemmät korvat. Runko tiivis, selkä lyhyt (heikko, matala tai liian pitkä selkä on virhe), lautaset leveät ja rintakehä syvä. Häntä kiinnittyy korkealle ja hevonen kantaa häntäänsä hienostuneesti. Morgan ei saa olla takakorkea.
Käyttö
Morgan on omimmillaan vaunujen edessä, mutta sitä käytetään lisäksi lännenratsastuksessa ja klassissessa tyylissa, esteillä, koulussa ja matkaratsastuksessa. Rauhallisen luonteensa ansiosta siitä on tullut hyvin suosittu vammaisratsastuksessa. Morgan on niin ystävällinen ja uskollinen, että ostajat väittävät saaneensa hevosen sijasta uuden perheenjäsenen!
Tekstin lähde: Pollux-hevoskerho - Amerikan Unelmahevoset
Morab
Morgan + arabi = morab
Jotkut voisivat luulla, että morab on vain arabin ja morganinhevosen risteytys, mutta se on Yhdysvallois oma rotunsa (joka tietenkin perustuu morganinhevoseen ja arabiin). Vain ensimmäisen sukupolven hevosissa oli puolet morgania ja puolet arabia. Sen jälkeen jalostuksessa on käytetty vain morabeja. Rodun edutajien määrä on kasvussa.
Tekstin lähde: Pollux-hevoskerho - Amerikan Unelmahevoset
