Toisen retkipäivän elämyksiin kuului myös donitsilautan teko ja testaus. Kuten kuvista näkyy, selviydyimme tehtävästä hyvin: kaikki kelluivat eikä kukaan hukkunut. Alla näet urheat vesipetomme valmistamassa lauttaa, joka tulisi kantamaan heitä tai sitten ei. Tässä vaiheessa kukaan ei tien- nyt, olisiko luvassa mielenkiintoinen elämys vai siirtyminen kirkkauteen

 
 

Pian kuitenkin selvivi, ettei ke- tään meistä vielä ollut määrä ylen- tää kirkkauteen. Donitsi ei ollut se väline, jolla siirty- minen ajasta iäi- syyteen  kohdal- lamme tapahtuisi (ei ainakaan tällä retkellä). Itse asi- assa   kukaan ei edes kastunut. Laut- tamme oli niin kestävä että aina niin Rohkea Max saattoi näyttää, kuinka veneessä EI olla. Tämän hän teki puhtaasti opetustarkoituksessa, eikä suinkaan yltiöpäisyyttään, niinkuin saattaisi luulla. Alakuvissa siis oikeaoppinen ajoasento:

 

Myös Jorman on helppo hymyillä superturvallisen lauttamme kantaessa häntä Hanijärven pinnalla. Timo ja Pena eivät tyytyneet hillittyyn hymyilyyn vaan riehaantuvat lähes karkeloimaan lautan lipuessa kohti uusia seikkailuja.

Sisarten puolesta Ellu antoi Lotan kokea vauhdin hurmaa ja näytti meille kaikille kuinka lauttaa viedään. H'än piiskasi purtensa sellaiseen kiitoon, ettei kamerakaan pysynyt vauhdissa mukana. Vauhti oli niin huimaa, ettäjopa Matti "Ruutulippu" Kyllönen olisi mennyt sanattomaksi. Onneksi Minna ja Annika tyytyivät hillitympään menoon.

Edellinen

Seuraava