| ENSIMMÄINEN KAPPALE |
| Buffy tuijotti mietteliäänä eteensä. Pienessä huoneessa oli hiljaista. Äänettömyyden rikkoi vain yöpöydällä vaimeasti raksuttava herätyskello. Tyttö pyöritteli sormissaan lyijykynää, jonka toinen pää oli kärsinyt melkoisesti ahkerasta pureskelusta. Nytkin hän jälleen tiedostamattomasti työnsi kynän pään etuhampaidensa väliin ja yritti ymmärtää lukemaansa.
Vihdoin hän huokasi raskaasti ja paukautti paksun psykologian kirjansa kiinni. Tästä ei ollut mitään hyötyä – vaikka hän kuinka yritti, ei juuri luetusta muistanut enää mitään muutaman minuutin jälkeen. Ajatukset eivät pysyneet millään kasassa, vaan vaeltelivat levottomasti sinne tänne. Tyttö antoi katseensa kiertää ympäri huonetta. Heti oven vasemmalla ovesta sisään tultaessa oli pieni vaatekaappi. Sen jälkeen kirjoituspöytä, jonka edessä oli seinään kiinnitetty hyllykkö ja sen alla suoraan pöydän edessä ilmoitustaulu. Suoraan ovesta katsottaessa vastakkaisella seinällä oli ikkuna. Pöydän vastaisella seinällä oli sänky. Sängyn jalkopäähän Buffy oli hankkinut vanhan ja nuhjaantuneen nojatuolin. Muuta huoneeseen ei sitten juuri mahtunutkaan. Koulussa huoneet oli pidettävä siistinä ja tavarat järjestyksessä. Aina silloin tällöin asuntoloihin saatettiin tehdä yllätystarkastuksia. Aina joskus joku onneton sai siisteysrikeilmoituksen. Vain tytöille tarkoitettu koulu ei myöskään sallinut opiskelijoiden pitää seinillään kuvia tai julisteita miespuolisista pop- tai filmitähdistä, kuten useimmat senikäiset normaalisti olisivat tehneet. Säännöt ja kuri olivat tiukat myös muunlaisen sosiaalisen elämän suhteen. Muiden miespuolisten henkilöiden kuin sukulaisten asiointi ja oleskelu kampuksella oli kiellettyä. Myöskään opiskelun ulkopuolista kanssakäyntiä vastakkaisen sukupuolen kanssa, kuten seurustelua, ei millään tavoin rohkaistu. Sen katsottiin vain häiritsevän nuorten opiskelijoiden työtä ja siksi sitä jyrkästi vastustettiin. Uskonnollisen yliopiston moraaliset arvot paheksuivat miltei kaikkea ennen avioliittoa tapahtuvaa kanssakäymistä. Jo pelkkä käsitys kahden ihmisen välisestä suhteesta oli hyvin mustavalkoinen. Eräs oman sukupuolensa edustajan kanssa salaa seurustellut tyttö erotettiin koulusta. Buffy ei kerta kaikkiaan voinut ymmärtää miten ahdasmielisiä ihmiset voivatkaan olla. Buffyn huoneen seinällä oli delfiinejä esittävä taulu, sekä muutamia perhettä ja ystäviä esittäviä valokuvia. Hän katseli ilmoitustaulua seinällä pöytänsä edessä. Siinä oli vain jotain koulupapereita ja muistilappuja. Hän irrotti yhden lapuista...jonka takana oli piilossa kuva hänestä ja salaisesta poikaystävästään Angelista. Buffy poimi kuvan käteensä. Se oli otettu viime kesänä aurinkoisena päivänä merenrannalla. Siinä mies oli kietonut hänet syleilyynsä takaapäin ja hän nojasi päänsä tämän olkaan. Buffy sulki silmänsä. Hän saattoi vieläkin tuntea nenässään meren suolaisenmakean tuoksun...ja Angelin rakastavat käsivarret ympärillään. Hän ei voinut käsittää, kuinka järjettömästi tätä ikävöikään. Oikeastaan oli melkoisen uhkarohkeaa pitää esillä senkaltaista kuvaa – edes piilossa – mutta joskus kun ikävä tuntui kestämättömältä, jo pelkästään tieto siitä että piilossa kaikkien lappujen alla oli hänen rakastettunsa kuva, toi huumorin pilkahduksen silmiin ja auttoi läpi raskaiden hetkien. Silloin hän tunsi edes pienen, ohikiitävän hetken ajan, ettei ollut vain yksi koulun ilmeettömistä ja etiketin pikkurilliään myöten hallitsevista neitokaisista. Hymyillen Buffy selasi pöydän reunalla olevaa muistiinpanovihkoaan, jonka välistä putosi passikuvaliuska. Hän nosti sen käteensä ja katseli kuvia. Se oli hänen viimeisimmältä tapaamiseltaan Angelin kanssa. He olivat onnistuneet katsomaan kameraan vain ensimmäisessä kuvassa, sen jälkeen sylikkäin istuminen ahtaassa paikassa oli koitunut liian suureksi kiusaukseksi ja he olivat hukkuneet kiihkeään suudelmaan… Oli eduksi, että Angel asui ja työskenteli naapurikaupungissa. Siellä näet harvemmin liikkui ketään koulun oppilaista tai opettajista, joten kiinnijäämisen mahdollisuudet olivat pienemmät. Angel työskenteli pienessä taidegalleriassa ja hänellä oli asunto sen lähellä. Kovin usein ei Buffy sinne onnistunut livahtamaan, sillä kampukselta poistumiseen tarvittiin koulun johtajan allekirjoittama lupalappu. Lisäksi poistumisaikeista oli ilmoitettava vähintään 3 päivää etukäteen. Buffy oli sepittänyt onnistuneen valheen naapurikaupungissa asuvasta sairaasta tädistään, joka tarvitsi joskus apua ja jonka luona hänen oli oltava joskus yönkin yli...Vanha kunnon “Angela-täti”, Buffy usein naureskeli itsekseen. Vielä jonkin aikaa lukea koetettuaan Buffy antoi periksi ja laittoi kirjan takaisin pöytänsä yläpuolella olevaan hyllyyn. Hän huokasi hiljaa ja hautasi päänsä käsiinsä, kyynärpäänsä pöydänreunaan nojaten. Tämä aika iltapäivästä oli tarkoitettu hiljaiseen opiskeluun omissa tiloissa, mutta tänään siitä ei yksinkertaisesti tuntunut tulevan yhtikäs mitään…ajatukset vain harhailivat eikä mikään luettu tuntunut pysyvän päässä juuri muutamaa sekuntia kauempaa. Kello oli vasta viisi. Iltateehenkin olisi vielä aikaa… Viktoriaaniselta aikakaudelta peräisin oleva yliopisto noudatti tiukkaa päiväaikataulua ja oletti opiskelijattariensakin elävän noiden sääntöjen mukaisesti. Tunnit alkoivat joka aamu säntillisesti kello kahdeksan ja päättyivät iltapäivällä kello neljä, ellei muunlaista ohjelmaa ollut tiedossa. Opiston nuoret neidit osallistuivat säännöllisesti seudun hyväntekeväisyystapahtumiin, osallistuivat varainkeräyksiin vanhusten ja orpojen hyväksi ja näyttivät silkoisen sileätä ja siveätä esimerkkiään muulle maailmalle. Yliopiston johtokunta piti itseään ja laitostaan jonkinlaisena uuden pelastuksen Mekkana, viimeisenä mahdollisuutena tuoda korruptoituneeseen maailmaan entisaikojen loistoa ja moitteettomuutta, muokkaamalla kasvateistaan tiukan mallin mukaisia, säädyllisesti eläviä olentoja. Viis yksilönvapaudesta, kunhan lopputulos oli siisti. Kampusta ympäröivät vehreät puistoalueet, joiden nurmikenttiä halkoivat viivasuorat, valkoisiksi hiekoitetut polkuverkostot. Nuorten neitien asuntola oli siisti ja moitteeton, kuten sen asukkienkin edellytettiin olevan. Huoneiden kalustus pidettiin minimissä, koska turha materia vain häiritsi hurskasta mieltä. Päivittäiset rukoushetket rytmittivät osaltaan päivää ja jokasunnuntaisen jumalanpalveluksen tehtävänä oli pitää paholainen pois nuorten neitojen mielistä. Minkäänlaisia julkeina pidettyjä aktiviteetteja ei sallittu, ei nykyaikaisten paljastavien vaatteiden pitämistä kampuksen rajojen sisäpuolella, saati rock-musiikin kuuntelua. Konservatiivinen uskomus sellaisen musiikin kuulumisesta paholaisen töihin oli arkipäivää Clare's Collegessa. Ylitsevuotavainen uskonnollisuus oli myös omiaan käännyttämään tyttösiä pois kirkon helmasta. Harhautuneita tapauksia ilmaantui joka vuosi. Näin nimitettiin koulusta erotettuja tapauksia. Heitä ei enää kaidalle tielle kirkko pystynyt pelastamaan, kuten asian virallinen ilmaisu kuului. Tämän takia ei Buffykaan minkäänlaiseen julkiseen kapinointiin ollut rohjennut ryhtyä. Oli vain tyydyttävä näyttämään ulkoisesti osansa hyväksyvältä. * * * |
| KAPPALEET Alkusanat Ensimmäinen kpl Nuoret neidit, siveyden sipulit Toinen kpl Angela-tädin konvehdit Kolmas kpl Jälleennäkeminen Neljäs kpl Lounasta vai jälkiruokaa Jatkoa luvassa... |
| Nuoret neidit, siveyden sipulit |
 |
| (PG-13) |