| TOINEN KAPPALE |
| Seuraavana aamuna Buffy oli jo herätessään aivan erilaisissa tunnelmissa. Tyttö venytteli raukeasti kapealla vuoteellaan ja loi silmäyksen ilmoitustaululla riippuvaan kalenteriinsa. Unista katsettaan terästäen hän varmisti, että oli varmasti perjantai…ja kuun loppu. Nyt oli jokakuukautinen perheviikonloppu. Ne, joiden koti oli liian kaukana matkustamiseen, menivät yleensä joidenkin sukulaistensa tai ystäviensä luokse. Ja Buffyn “Angela-tätihän” asui varsin kohtuullisen matkan päässä…! Perheviikonloput olivat ainoita varmoja ajankohtia, jolloin tyttö saattoi varmasti tavata poikaystävänsä. Buffyn kotikaupunki oli niinkin kaukana kuin toisella puolella maata, joten sinne matkustettiin vain pitemmillä lomilla, kuten kiitospäivänä, jouluna ja kevätlomalla. Joskus jos jompikumpi vanhemmista teki työmatkoja toiselle puolen maata, tulivat he silloin toki tytärtään tervehtimään.
Sinänsä pitkät erot perheestä olivat asioita, joihin jo nuorena sisäoppilaitoksissa kasvanut Buffy oli jo vuosien aikana tottunut. Vaikka Clare’s College oli tiukasta kuristaan tunnettu oppilaitos, oli se silti huomattavasti siedettävämpi paikka kuin Buffyn aiemmat koulut. Yliopistossa opiskelijoilla oli omat huoneet ja huomattavasti enemmän yksityisyyttä. Koulupukukäytäntö saattoi vaikuttaa lapselliselta yliopistoikäisten nuorten oppilaitoksessa, mutta se vain oli käytäntö johon vain oli mukauduttava. Ja olihan tapa ollut sama kaikissa hänen aikaisemmissa kouluissaankin. Ensimmäisenä yliopistovuotenaan oli Buffy rohjennut tuoda asian julki oppilaskokouksessa ja saanut osakseen niin jäätäviä katseita ja puhetta, ettei sen koommin ollut asiaan enää uskaltanut puuttua. Paatoksellisen saarna oli seurannut siitä, kuinka hän julkesi kyseenalaistaa vuosisataisen perinteen ja kehdannut ihmetellä syitä siihen, miksi yhdenmukaisuus ei koituisi kaikkien eduksi. Seuraukseksi koitui, että Buffyn oma pukeutuminen oli valvovan silmän alla kymmenkertaisesti toisiin verrattuna. Jo se, että hän rohkeni ottaa asian esille, väikkyi akateemisen kasvatuslaitoksen johtotason silmissä kuin punainen vaate. Voi sitä, joka yhdenmukaisuuden tiukasta muotista edes yritti livetä. Tämänkaltainen ajatteluhan voisi koitua vaaraksi koko yliopistolle, jos vuosisataisia perinteitä käytäisiin suuremmallakin joukolla kyseenalaistamaan. Neiti Summersin kaltaiset niskuroijat piti ottaa tiukkaakin tiukemman valvovan silmän alle ja ensimmäisestä yliopistopäivästä viimeiseen päivään vahtia tiukasti kuin haukka saalistaan. Näissä mietteissä Buffy nousi vuoteesta ja pukeutui kouluvaatteisiinsa. Koulun puku koostui tummansinisestä ja vihreästä. Polvimittainen hame oli tummansininen ja siihen kuuluva paitapusero kauniin metsänvihreä. Koulun logolla varustettu v-aukkoinen villapaita oli niin ikään tummansininen. Hameen kanssa sai käyttää joko valkoisia tai mustia sukkia ja kenkien tuli olla mustat tai ruskeat kävelykengät. Meikata sai hillitysti, mutta muut kuin uskonnolliseen vakaumukseen viittaavat korut (kuten ristit ja krusifiksit) eivät olleet sallittuja. Buffy harjasi hiuksensa ja sitoi ne niskaansa tummanvihreällä hiusnauhalla pukeutumisetiketin edellyttämällä tavalla. Sen mukaan hiusten tuli olla luonnollisen väriset (edes raidat eivät olleet sallittuja) ja niiden tuli olla vähintään niin pitkät, että ne sai niskasta kiinni. Buffyn kauniin luonnonvaaleat hiukset valuivat pehmeästi alas selkään, aina lapaluiden alapuolelle saakka. Monasti hän oli miettinyt niiden leikkaamista hiukan lyhemmiksi, mutta oli luopunut ajatuksesta Angelin pyynnöstä. Mies kuvaili usein hänen hiuksiaan enkelin kultaiseksi kruunuksi, joka välkehti kultalangan tavoin auringon osuessa siihen. Buffy katseli hetken itseään peilistä. Milloin hän oikein oli kasvanut naiseksi? Hän käytti täsmälleen samanlaisia vaatteita kuin lastentarhassa viisivuotiaana koulun aloittaessaan. Yhtenäinen ilme pukeutumisessa teki kaikenlaiset normaaliin kasvuun kuuluvat vaiheet vaikeammin huomattaviksi. Buffykin oli vain yhtenä päivänä havahtunut huomaamaan, että hänen vartalonsa oli muuttumassa. Tämä teki naiseksi tulemisen kokemuksen ymmärrettävästi paljon normaalia sekavammaksi. Välillä koulupuvut kerta kaikkiaan tympäisivät. Tuntui niin naurettavalta olla 19-vuotias ja pukeutua täsmälleen samalla tavoin kuin 14 vuotta sitten. Kerran Angelin luona, vaihtaessaan ylleen kouluvaatteitaan, Buffy oli maininnut tämän katsellessaan turhautuneena itseään peilistä. Tähän mies oli vain vastannut, että hänen mielestään koulupuvut olivat hyvin seksikkäitä. Siitä lähtien hänellä oli ollut aivan toisenlainen katsantokanta koko koulupukukulttuuriin. Ja aina, kun joka-aamuinen puvun päälle pukemisen rutiini alkoi maistua puulta, hänen tarvitsi vain ajatella Angelin kommenttia, kun hän sillä samalla hetkellä tunsi jo olonsa paremmaksi…! Jutusta oli tullut heidän sisäpiirin vitsinsä, ja joka sai miehen vaikuttamaan jos mahdollista vielä entistäkin haluttavammalta hänen tyttöystävänsä silmissä…! Sillä viikolla Buffy oli saanut Angelilta pienen paketin, jonka mukana oli viesti: "Tervehdys rakkaani. Tänä viikonloppuna saamme taas hiukan aikaa vain meille kahdelle. Ohessa pieni lahja, joka toivottavasti muistuttaa, kuinka paljon sinua alati ajattelen. Päiviä ja tunteja tapaamiseemme laskien, rakkaudella Angel" Paketti oli selvästi aukaistu saapuessaan…jälleen käytäntö, johon törmäsi usein sisäoppilaitoksissa. Onneksi Angel oli tietoinen tästä ja pakkasi lahjansa aina ovelasti ja huolellisesti. Tällä kertaa paketissa oli suklaakonvehtirasia. Hyvin viatonta. Lähetysosoitteestakaan ei selviäisi mitään kummempaa, kuin että Angela-täti oli muistanut sukulaistyttöään konvehtirasialla. Yhden kirjaimen eron nimessä voisi aina hätätilanteessa tulkita painovirheeksi, mikäli osoitteen todenperäisyys tarkistettaisiin. Viattoman oloista pakkausta ei onneksi ollut ratkottu auki…sillä sisältö oli kaikkea muuta! Paketissa oli silkkipaperiin kiedottuna kaunis musta alusasusetti. Buffy oli huokaissut ihastuksesta lahjan avatessaan. Hän oli saanut Angelilta alusvaatteita lahjaksi muutaman kerran aikaisemminkin. Niiden piilottaminen muiden katseilta oli haaste sinänsä, mutta varmasti kaiken vaivan arvoinen! Opiskelijoiden nimittäin oletettiin käyttävät säällistä vaatetusta myös koulupukunsa alla. Tuona perjantai-aamuna hän oli laittanut uudet alusvaatteet aamulla ylleen ja virnistäen peittänyt ne siveellisen koulupuvun alle. Jo pelkkä ajatus sai mielen vaeltamaan vallan syntisillä poluilla…! Angelin tapaamisen odotus toi aina kaikenlaisia pikkutuhmia ajatuksia hänen mieleensä, mikä yleensä piti salaperäisen virneen hänen huulillaan koko perjantaipäivän aina siihen saakka, kunnes hän saapui naapurikaupunkiin... Seinällä oleva kello tikutti kerrassaan rasittavan hitaasti kohti neljää. Buffy tuijotti hajamielisenä eteensä, odottaen että luento päättyisi. Tietysti juuri tänään professorin piti olla sairaana ja luennon tuli pitämään joku yli-innokas sijainen, jonka mielestä riemastuttavin tapa perjantai-iltapäivän viettämiseen oli kuluttaa se luennoimalla ylipitkästi kirjallisuuden historian kielenrakenteiden muutoksista... Kello raksutti 15.45... 15.50... 15.55... 15.59... Ja vihdoin 16.00! Lennossa Buffy nappasi kansionsa ja kynänsä ja lähti kiiruhtamaan kohti asuntolaa ja huonettaan. Käytävässä hänet pysäytti johtajattaren sihteeri. Tiukka nutturapäinen vanhapiika loi koukkuista nenänvarttaan pitkin jäisen katseen nuoreen opiskelijaan. – Neiti Summers, kehottaisin teitä muistamaan koulumme arvokkaat perinteet ja olemaan juoksentelematta pitkin käytäviä kuin viisivuotias. Buffy mumisi anteeksipyynnön ja aikoi juuri kääntyä jatkamaan matkaansa, kun nutturapää huomautti nuivasti, – Ja saanen huomauttaa neiti Summers, että hiuksenne ovat varsin epäsuotavalla tavalla kammatut. Vetäkää ne enemmän pois kasvoilta ja tiukemmin taakse kiinni. Teidän hiustenne pituudella voisitte kernaammin pitää niitä vaikkapa siistillä ranskanletillä. Poninhännästä valtoimenaan leimuavat hiukset eivät ole kovin sievät. Myöskin nutturaa voisitte harkita. Ja tyttö hyvä...napittakaa ihmeessä paitanne ylös asti! Täällä ei kuljeksita kaula paljaana kaiken kansan katseltavana! Näine hyvineen nutturapää nyökäytti päätään ja jatkoi matkaansa. Puolihuvittunut Buffy pyöräytti silmiään ja kääntyi jälleen kannoillaan. Huoneessaan Buffy asetti kansionsa hyllyynsä ja nappasi sängyltään valmiiksi pakatun laukun. Pihamaalle päästyään hän kaivoi “kulkuluvan” kassistaan ja näytti sitä porttivahdille. Alueelta poistumiseen tarvittiin tällainen eräänlainen passi. Johtajatar oli suhtautunut hivenen epäilevästi Buffyn “Angela-tätiin”, joka ei koskaan ilmaantunut koululle allekirjoittamaan virallista huoltolupaa, joka opiskelijoita perheviikonloppuina majoittavien sukulaisten tuli koulusta noutaa. Onneksi Buffy sai naisen vakuutettua kertomalla, kuinka sairas täti oli ja miten hän oli ainoa lähietäisyydellä oleva omainen. Lopulta johtajatar oli ihaillut Buffyn humanitaarisuutta ja lojaaliutta lähimmäisiään kohtaan ja oli suostunut, että “täti” allekirjoittaa lappusen kotonaan ja Buffy sitten tuo sen mukanaan hänelle. Ja näin Buffy Summersin perhehuoltajaksi oli nimetty Angela di Ferro. * * * |
| KAPPALEET Alkusanat Ensimmäinen kpl Nuoret neidit, siveyden sipulit Toinen kpl Angela-tädin konvehdit Kolmas kpl Jälleennäkeminen Neljäs kpl Lounasta vai jälkiruokaa Jatkoa luvassa... |
| Angela-tädin konvehdit |
 |
| (PG-13) |