|
|
"Quam primum rapienda
tibi est occasio prona,
ne rursus quaeras iam
quae neglexeris ante"
Tartu tilaisuuteen heti kun se
koittaa, ettei sinun tarvitse lähteä
etsimään sitä mistä
kerran
kieltäydyit.
~Cato vanhempi~
nimi
Mari-Miia M. Heino.
Voisin paljastaa keskimmäisen nimenikin jos haluaisin, mutta en halua.
Pelkkä alkukirjain kuulostaa niin paljon hienommalta (vrt. John F.
Kennedy/Lee Harvey Oswald). Tai sitten ei.
Netissä irccailen
myöskin useilla eri nimimerkeillä. Joskus. Harvoin. No, aika
useinkin.
syntynyt
Olen, joskaan en
itse ole todistettavasti pystynyt palauttamaan moista tietooni. Minun on
siis luotettava äitini kertomukseen siitä, että olen syntynyt
22. helmikuuta vuonna 1978 kello 23.55. Yökukkuja olen siis ollut
aina, kaiketi. Mitä todistanee sekin, että päivisin unenlahjani
ovat jotakuinkin vampyyrin luokkaa. Äitni mukaan nukuin läpi
koko kastejuhlani, joten ihan pieneen en ole herännyt lapsena enkä
nyt isompanakaan lapsena.
erikoistuntomerkit
Itse asiassa taidan
olla yhtä erikoistuntomerkkiä kokonaisuutena... :)
Pukeudun kuinka
sattuu (ihan mihin tilaisuuteen sattuu) joten en ole parhaimmillanikaan
olla mikään ns. pintaliitäjä. Nenälävistys
löytyy, samaten kaksi tatuointia: hämähäkki verkkoineen
sekä tribaali.
Gootti joka ei näytä
gootilta eikä kaipaa ketään määrittelemään
itseään sellaiseksi?
horoskooppi
Intomielisimmät
horoskooppien ystävät lienevät jo huomioineet minun olevan
märkäpää, eli kalat. Nouseva merkkini on skorpioni,
mikä uskoakseni kyllä näkyy luonteessani. Yleisesti ottaen
en usko horoskooppeihin, mutta täällä voit lukea luonnehoroskooppini
joka tuntuu aika hyvin pitävän kutinsa. Kiinalaisessa olen hevonen,
mutta koen tämän horoskoopin hyvin epäsoveliaaksi omalla
kohdallani. Ja jos se jotain niin hemmetisti kiinnostaa, puuhoroskoopissa
olen mänty ja herjaksi tehdyssä kalevalaisessa läyhiö.
Läyhiön koen ehkä omimmaksi –osin siksikin, että se
kuulostaa sanana omissa korvissani hauskalta.
asun
Hemmetin upeassa
lukaalissa eli kunnan 38 neliön yksiössä Viialassa (pieni
kunta lähellä Tamperetta). Talouteni jakavat kaksi koiraa kuten
tyhmempikin on saittini etusivulta jo voinut nokkelasti oivaltaa. Viihdyn
ihan hyvin Viialassa, enkä itse asiassa välttämättä
halua täältä muuttaakaan. Ainakin isommat kaupungit ovat
täysin poissuljettu vaihtoehto, pelkät visiitit Tampereelle ovat
minulle riittävän suurta tuskaa.
perhe
Koirat, tietenkin.
Ihan lähisukuun laskettakoon myös pikkusiskoni Maarit vuosimallia
-82 ja vanhempani, joiden ”parasta ennen” ppäivämäärä
ei ihan vielä kai ole umpeutunut. Ainakaan, mikäli se on yhtä
kuin ajokortin uusimisvuosi.
ystävät
No voi juma, siis
mitkä?
Ei vaan, eiköhän
niitäkin jonkun verran ole. Minä nimeän ystäviksi hyvin
harvat ihmiset, sillä en usko laajoihin ystäväpiiriin vaan
mieluummin pidän kunnolla yhteyttä vain joihinkin. Mainittakoon
vielä, että parhaat ystävänikin ovat toisistaan sikäli
erillään, että he eivät kaikki ole edes tavanneet toisiaan
ja se sopii minulle aivan hyvin. Arvostan ystäviäni korkealle,
mikä ei tosin sulje pois heidän syvän halveksimisensa mahdollisuutta
silloin kuin se tarjoutuu ;-)
huumorintaju
No jaa. Äitini
usein sanoo, että olen täysin huumorintajuton ihminen mutta onpa
toisinkin väitetty joskus jossakin. Olen aika kyyninen ja ironinen
mitä huumorintajuuni tulee, mutta toisaalta jollakin tuulella ollessani
en tunnista vitsiä vaikka se iskisi minua nyrkillä naamaan -ja
jos iskisikin, saisin niin kauhean raivarin, että vitsi olisi jo sivuseikka.
En kuitenkaan pidä muiden räikeästä mollaamisesta huumorina,
tunnen sitten ivattuja tai en. Periaatteessa olen hyväntahtoisempi
kuin luulisi. Ongelmani ehkä on se, että minusta on usein mahdoton
huomata olenko vakavissani vai en.
luonne
Lojaali, ainakin
silloin kun katson sen tarpeelliseksi. Perfektionisti ainakin jossain määrin,
huumorintajuinen mutta ymmärrän huumoria vain silloin kun satun
haluamaan. Olen jonkin verran määräilevä ja otan pulttia
jos jokin asia ei hoidu niin kuin minä haluan. Olen yleensä etäinen
enkä halua ihmisten kanssa lähempää tuttavuutta, joskin
siedän tarvittaessa muita ihmisiä samassa tilassa. Olen siis
aika yksityinen luonne, kyyninen ja kuitenkin peruspositiivinen. Kahtiajakoinen?
Ehkä. Sitä on niin ambivalentti oman itsensä suhteen.
asenne
Ei kaiketi kehuttava.
Usein avoimen aggressiivinen tai kyyninen. Uskon, että elämä
kantaa jos sen antaa kannatella mutta en mitään inhoa niin paljon
kuin niitä, jotka eivät ota vastuuta omasta elämästään
tai rutisevat asioista muuttamatta niitä.
Asennepuolella minulla
on kaksi idolia: Homer Simpson ja Eric Cartman. Inhimillisempi toiminta
on tietenkin toivottavaa, mutta noissa kahdessa on paljon sellaista, mihin
voin samaistua ja mitä ymmärränkin. Ikävä kyllä.
sappea kiehuttaa
Itse asiassa monetkin
asiat. Kaikenlainen eläinten kaltoin kohteleminen on ehkä suurin
yksittäinen asia, joka ihan tosissaan pistää vihaksi. Samaten
eläinten vähättely tai lässyttely. Eläinsuojelulliset
rikkomukset tai eläinten arvoa alentavat asiat, siis. Ja laajempana
kokonaisuutena minua ketuttaa koko ihmiskunta aivan suunnattomasti -ainakin
se mätä aines, joka kohottaa itsensä muiden eläinten
yläpuolelle.
Pienempiä verenpaineen
nousujahan on aina ja joka asiasta, tietenkin :)
arvostan
Ihmisiä, jotka
kulkevat omia polkujaan sellaisina kuin ovat. Edellyttäen, että
he eivät kuulu sappea kiehuttavaan ryhmään. Eettisyyttä,
eläinrakkautta, luonnon arvostamista, oman itsen tuntemista.
harrastukset
Lähinnä
koiraharrastus, eli palveluskoiratoiminta ja tokoilu. Yleisesti ottaen
touhuan ja toivon voivani kilpailla jatkossa aktiivisesti omien koirien
kanssa, mutta todistettavasti minut on bongattu myös mm. maalimiehenä
hakukisoissa. Yhdistysaktivismi hallinnon yms. tasolla sen sijaan saa minun
puolestani jäädä muiden hoidettavaksi, koska useimmiten
siitä saa vain päänvaivaa ja tikkuja käsiin. Konkreettinen
tekeminen on sitä paitsi tuplasti hauskempaa!
Harrastelen myös
elokuvien katselua, jonkin verran lukemista ja tietokoneella räpläilyä.
Viimeksi mainitun ei pitäisi olla kovin yllättävää,
kun ottaa huomioon mistä tätäkin tietoa lukee. Jonkin verran
vietän aikaa ystävien kanssa, mutta enimmäkseen viihdyn
omissa oloissani. Harrastelen maanisempina kausina myös piirtämistä,
kirjoittamista ja sekalaisenomaisesti kaikkea luovaa, mikä kulloinkin
sattuu inspiroimaan. Keittiöfilosofointi ja kaikenlaiset aatteet sun
muut saavat aivonystyrät käyttöön riippumatta siitä,
olenko eri vai samaa mieltä niiden asioiden ja käsitteiden kanssa,
joita tutkin satunnaisella innokkuudella. Myös historia kiinnostaa
jonkin verran ja ensisijaisesti tavallisen ihmisen näkökulmasta.
Poliittinen historia ei voisi vähempää hetkauttaa, mutta
esimerkiksi keskiajan elämä kylläkin.
ammatti
Kirjastokoira. Eli
olen heikkona hetkenä sortunut suorittamaan informaatio- ja kirjastopalvelualan
ammattitutkinnon ja tällä hetkellä, vielä heikompana
hetkenä, laajennan ammattitaitoani myynnin puolelle. Kukaan ei tosin
vielä tiedä mikä minusta tulee isona, mutta ääneen
lausumattomia toiveita tietenkin on. Aika näyttää, kuinka
meikäläisen käy.
kirjat
Okei, minä
en ole vielä päässyt maailmankirjallisuuden lukijoiden eliittilistoille.
Sota ja rauha on lukematta (ja hyvä niin), mutta Stephen Kingin tuotanto
on suuri aarteeni, samaten Tolkienin kirjat. Fantasia ja kauhu ovat minulle
parasta mahdollista luettavaa, samaten jotkin ehkä itseironisen otteen
säilyttäneet sci-fi tarinat. En yleensä kuitenkaan ole minkään
palikkakirjallisuuden ystävä, joten jokin säväyttävä
juju tarinassa on oltava. Jos jotakin muka ylevää kirjallisuutta
luen, minut yllättää todennäköisimmin Hessen tai
Kafkan parista.
Harrastuksiini liittyvä
kirjallisuus on ehkä kuitenkin se genre, jota eniten kulutan. Viimeksi
olen lukenut tietokirjapuolelta teoksen "Training with awareness" (ei,
se _ei_ liity sado-masojuttuihin) ja romskuista "Eye of the Beholder",
joka tosin ei ollut lainkaan niin hyvä kuin leffa. Tai oli ja ei ollut..
Se oli vain kovasti paljon erilainen.
musiikki
Kuuntelen kyllä
ja vieläpä aika laidasta laitaan. Red Hot Chili Peppers, the
Doors, Temple of Rain, HIM, Robbie Williams, Bad Religion, Nine Inch Nails,
Paris Burning, Cure, Loreena McKennitt... melkeinpä mikä vain
sopii minulle. Erotuksena naurettava ja ylinaivi teinipoppi, metalli (poikkeuksia
on), kamarimusiikki sun muut eivät tosin kuulu minun suosikkeihini.
tv
Täytynee tunnustaa, että aika
vähän tulee telkkaria katsottua ja kun tv-lupamaksu vain nousee,
lopetan kohta koko lystin jos minua miellyttäviä ohjelmia ei
ala tulla enempää. Pidin kovasti Salaisten Kansioiden 1. ja 2.
tuotantokauden jaksoista mutta en juuri sen useammista. Oz oli aivan loistava
(kiitti, Nelonen, se on varmasti yksi sarjoista joita ei koskaan uusita)
ja NYPD Blueta on ihan kiva silloin tällöin katsoa. Yleensäkin
poliisisarjat (laadukkaat), dokkarit ja etenkin kauhu- ja scifisarjat kolisevat,
mutta ne pitää olla todella laadulla tehty. Esimerkiksi kolmosella
pyörivä Poltergeist on sarjana suurimmilta osin aivan naurettava
liirumlaarumhapatus.
elokuvat
Yleensä pidän
leffoista, joissa on jokin kiinnostava käänne, omalaatuinen tapa
käsitellä asioita tai jokin muu mikä iskee suoraan tajuntaan.
En myöskään pahemmin perusta tyylisuunnasta vaan olen sikäli
suhteellisen avoin, joskin Moulin Rouge on ainoa musikaalityyppinen tarina,
josta olen pitänyt. Taru sormusten herrasta on aivan loistava, samaten
Trainspotting, Matrix ja Star Wars. Jos muita tunnetumpia mainitaan niin
American Beauty, Kuudes aisti, Signs yms. kolisevat kovasti. Nyrkkisääntönä
voinee kohdallani pitää myös, että mikään
Kevin Spaceyn elokuva ei voi olla täysin huono. Komedioita kulutan
jonkin verran, mutta yleensä ne tapaavat olla huonoja – samaten kuin
kauhuelokuvat. Monia suuria klassikoita inhoan syvästi (Kellopeli
appelsiini, Ilmestyskirja Nyt!) enkä muutenkaan määrittele
elokuvia niiden saamien arvostelujen tai palkintojen perusteella.
Vähemmän
arvostetuissa elokuvissa on kuitenkin joitakin aivan ehdottomia helmiä
jotka joko ideallaan tai jostain analysoinnin yläpuolella olevista
syistä räjäyttävät pankin minun kohdallani. Yksi
näistä on Eye of the Beholder (Katseen vankina), josta en vielä
ole osannut määritellä miksi se kolisee. Se vain tekee niin.
|
|
