BH Vellu

Xu BH Vellu Cpku Pandarellan Dimi Delicato Cpku Pandarellan Nuu Nuu Galleria Tuloksia Harrastukset
Mari-Miia Mietelauseita Artikkelit Päiväkirja Yhteydenotot Linkkivinkit

BH Vellu
* 9.3.2002, Tallinna
rotu: x, seropi, paimenkoira x, tallinnalainen myyräkoira...
sukupuoli: uros
e: Jaanika (sekarotuinen)
i: saksanpaimenkoira (ilmeisesti naapuruston kiertävä kamasaksa)

Luonnollisesti Vellulla on myös lukuisia lempinimiä
Petteri Summasesta Velluskaan, Veeluun ja Pupsiin..

Vellulle ja Tipille
~ He is my other eyes that can
see above the clouds; my other
ears that hear above the winds.
He is the part of me
that can reach out into the sea.
He has told me a thousand times
over that I am his reason for being;
by the way he rests against my leg;
by the way he thumps his tail at my
smallest smile; by the way he shows
his hurt when I leave without taking him.
(I think it makes him sick with worry
when he is not along to care for me.)
When I am wrong,
he is delighted to forgive.
When I am angry,
he clowns to make me smile.
When I am happy, he is joy unbounded.
When I am a fool, he ignores it.
When I succeed, he brags.
Without him, I am only another man.
With him, I am all-powerful.
He is loyalty itself.
He has taught me the meaning of devotion.
With him, I know a secret comfort
and a private peace.
He has brought me understanding
where before I was ignorant.
His head on my knee can heal
my human hurts.
His presence by my side is protection against my fears of dark
and unknown things.
He has promised to wait for me...
whenever... wherever
- in case I need him.
And I expect I will - as I always have.
He is just my dog. ~
(Gene Hill)

Keväällä 2002, jaettuni kotini ja elämäni Tipin kanssa aloin vähitellen elätellä ajatuksia uudesta perheenjäsenestä. Koska Tipi ei hyväksy hyvin vieraita koiria, vaihtoehtoni rajoittuivat pentuun tai nuoreen koiraan, mieluummin vielä urokseen jotta uoksuajat eivät olisi ongelma. Näistä ehdoista huolimatta tai paremminkin niistä tietoisena halusin kuitenkin tarjota kodin sitä todella tarvitsevalle ja kuin sattumalta ajauduin Pelastetaan Koirat ry:n kotisivuille.
Tallinnalaisten, kotia etsivien koirien kuvia katsellessani huomasin ilmoituksen Jaanikan pennuista, joita olikin melkoinen katras: kaksi urosta ja neljä narttua. Tiedustelin, joko nämä pienokaiset ovat löytäneet kodit ja kuulin kaikkien olevan yhä vailla omaa paikkaa. Samalla sain siis etuoikeuden valita haluamani koiran kunhan kuvat saataisiin nettiin.
Aika kului hyvin hitaasti kun odotin kuvien ilmestymistä sivuille.. Vihdoin ja viimein ne kuitenkin tulivat ja eräs pennuista herätti heti huomioni (Täältä löydät kuvan Vellusta vauvana ja täältä kuvat Jaanikasta sekä koko pentueesta). Onnekseni haluamani pentu oli kuin olikin uros. Tästä alkoikin sitten piinallinen odotus koiran kotiin saamiseksi..
Suomeen Vellu tuli kahdeksan viikon ikäisenä pallerona ja kun väsyneenä, keskellä yötä odottelin ystäväni kanssa pentua Tampereen rautatieasemalla ihmettelin jo hetken mitä oikein olin tekemässä, vaikka kuinka innoissani olinkin. Heti kun näin Vellun ja sain sen syliini tiesin, että me kuuluimme yhteen. Ehkä näin ainutlaatuinen koira ei olisi voinut tulla elämääni muuten kuin näin ainutlaatuisella tavalla :-)
Pentuna Vellu oli taipuvainen tekemään pahaa ja sillä tuntui olevan energiaa enemmän kuin koirassa sopii olla. Aina, pahintakin sotkua siivotessani, olin kuitenkin onnellinen ja tyytyväinen päätökseeni. Paitsi että olen saanut loistavan ystävän, olen saanut myös koiran jossa on potkua harrastukseen kuin harrastukseen. Tärkeimmät arvot ovat kuitenkin ihan muualla kuin koetoiminnassa:
Mikään ei saa minua niin onnelliseksi kuin Vellu, joka aamulla nousee heiluttamaan häntää ja hymyilemään koko naamallaan toivottaakseen hyvää huomenta. Tai työntää kirsunsa kiinni silmämunaan sillä hetkellä kun avaan uniset silmäni aamulla. Kai koira vain on maannut pää tyynyllä jo tunnin tuijottamassa minua, odottaen heräämistäni.
Eikä mikään tuota niin suurta iloa, kuin luottavainen, iloinen ja rakastettava koira joka sekoaa riemusta kun lähdemme yhdessä touhuamaan jotakin kivaa, tai kun pääsee leikkimään kanssani jollakin leluistaan. Puhumattakaan siitä, kun asetun lattialle lueskelemaan ja se tulee vain olemaan ihan viereeni, heittäytyy pitkäkseen ja alkaa nukkua, tyytyväisesti uneksien.
Viereisen palstan teksti kuvaa tunteitani paremmin kuin itse osaan ne ilmaista.
Minä arvotan elämäni mielelläni koirani ja sen onnen perusteella: niin tehdessäni en voi muuta kuin todeta, että minulla on kaikkea mitä tarvitsen, eikä minulta puutu mitään.
Kiitos, Vellu, kun olet olemassa!

Sivusto luotu: 8.7.2003
tuplaäMMä (c) väkersi nämä sivut.
Kunnioitathan oikeuttani materiaaleihini. Kiitos.

nkdffddlnklnklhhnknklnkfdnknnklnknkllknklnlnklnklnklnklnklnklnklnklnklnknklnghgfhghfhfgfhhfhhhklnklnklnklnklnk

		BH Vellu * 9.3.2002, Tallinna rotu: x, seropi, paimenkoira x, tallinnalainen myyräkoira... sukupuoli: uros e: Jaanika (sekarotuinen) i: saksanpaimenkoira (ilmeisesti naapuruston kiertävä kamasaksa) Luonnollisesti Vellulla on myös lukuisia lempinimiä Petteri Summasesta Velluskaan, Veeluun ja Pupsiin..
*Vellulle ja Tipille* ~ He is my other eyes that can see above the clouds; my other ears that hear above the winds. He is the part of me that can reach out into the sea. He has told me a thousand times over that I am his reason for being; by the way he rests against my leg; by the way he thumps his tail at my smallest smile; by the way he shows his hurt when I leave without taking him. (I think it makes him sick with worry when he is not along to care for me.) When I am wrong, he is delighted to forgive. When I am angry, he clowns to make me smile. When I am happy, he is joy unbounded. When I am a fool, he ignores it. When I succeed, he brags. Without him, I am only another man. With him, I am all-powerful. He is loyalty itself. He has taught me the meaning of devotion. With him, I know a secret comfort and a private peace. He has brought me understanding where before I was ignorant. His head on my knee can heal my human hurts. His presence by my side is protection against my fears of dark and unknown things. He has promised to wait for me... whenever... wherever - in case I need him. And I expect I will - as I always have. He is just my dog. ~ (Gene Hill)		Keväällä 2002, jaettuni kotini ja elämäni Tipin kanssa aloin vähitellen elätellä ajatuksia uudesta perheenjäsenestä. Koska Tipi ei hyväksy hyvin vieraita koiria, vaihtoehtoni rajoittuivat pentuun tai nuoreen koiraan, mieluummin vielä urokseen jotta uoksuajat eivät olisi ongelma. Näistä ehdoista huolimatta tai paremminkin niistä tietoisena halusin kuitenkin tarjota kodin sitä todella tarvitsevalle ja kuin sattumalta ajauduin Pelastetaan Koirat ry:n kotisivuille. Tallinnalaisten, kotia etsivien koirien kuvia katsellessani huomasin ilmoituksen Jaanikan pennuista, joita olikin melkoinen katras: kaksi urosta ja neljä narttua. Tiedustelin, joko nämä pienokaiset ovat löytäneet kodit ja kuulin kaikkien olevan yhä vailla omaa paikkaa. Samalla sain siis etuoikeuden valita haluamani koiran kunhan kuvat saataisiin nettiin. Aika kului hyvin hitaasti kun odotin kuvien ilmestymistä sivuille.. Vihdoin ja viimein ne kuitenkin tulivat ja eräs pennuista herätti heti huomioni (Täältä löydät kuvan Vellusta vauvana ja täältä kuvat Jaanikasta sekä koko pentueesta). Onnekseni haluamani pentu oli kuin olikin uros. Tästä alkoikin sitten piinallinen odotus koiran kotiin saamiseksi.. Suomeen Vellu tuli kahdeksan viikon ikäisenä pallerona ja kun väsyneenä, keskellä yötä odottelin ystäväni kanssa pentua Tampereen rautatieasemalla ihmettelin jo hetken mitä oikein olin tekemässä, vaikka kuinka innoissani olinkin. Heti kun näin Vellun ja sain sen syliini tiesin, että me kuuluimme yhteen. Ehkä näin ainutlaatuinen koira ei olisi voinut tulla elämääni muuten kuin näin ainutlaatuisella tavalla :-) Pentuna Vellu oli taipuvainen tekemään pahaa ja sillä tuntui olevan energiaa enemmän kuin koirassa sopii olla. Aina, pahintakin sotkua siivotessani, olin kuitenkin onnellinen ja tyytyväinen päätökseeni. Paitsi että olen saanut loistavan ystävän, olen saanut myös koiran jossa on potkua harrastukseen kuin harrastukseen. Tärkeimmät arvot ovat kuitenkin ihan muualla kuin koetoiminnassa: Mikään ei saa minua niin onnelliseksi kuin Vellu, joka aamulla nousee heiluttamaan häntää ja hymyilemään koko naamallaan toivottaakseen hyvää huomenta. Tai työntää kirsunsa kiinni silmämunaan sillä hetkellä kun avaan uniset silmäni aamulla. Kai koira vain on maannut pää tyynyllä jo tunnin tuijottamassa minua, odottaen heräämistäni. Eikä mikään tuota niin suurta iloa, kuin luottavainen, iloinen ja rakastettava koira joka sekoaa riemusta kun lähdemme yhdessä touhuamaan jotakin kivaa, tai kun pääsee leikkimään kanssani jollakin leluistaan. Puhumattakaan siitä, kun asetun lattialle lueskelemaan ja se tulee vain olemaan ihan viereeni, heittäytyy pitkäkseen ja alkaa nukkua, tyytyväisesti uneksien. Viereisen palstan teksti kuvaa tunteitani paremmin kuin itse osaan ne ilmaista. Minä arvotan elämäni mielelläni koirani ja sen onnen perusteella: niin tehdessäni en voi muuta kuin todeta, että minulla on kaikkea mitä tarvitsen, eikä minulta puutu mitään. Kiitos, Vellu, kun olet olemassa!
		Sivusto luotu: 8.7.2003 tuplaäMMä (c) väkersi nämä sivut. Kunnioitathan oikeuttani materiaaleihini. Kiitos.

		nkdffddlnklnklhhnknklnkfdnknnklnknkllknklnlnklnklnklnklnklnklnklnklnklnknklnghgfhghfhfgfhhfhhhklnklnklnklnklnk