Juttua

Päiväkirjan toinen sivu
Valokuvia!

Perjantaina 21.8.1998

Koulu alkoi maanantaina 17.8.1998. Ensin oli tyypillinen tiedoitustilaisuus jossa ei puhuttu mitään hyödyllistä eikä kerrotuu oikeastaan mitään mikä olisi kiinnostanut. Tuli puolisen tuntia tekstiä uuden hienon ammattkiorkeakoulun (väliaikaisen) joistain piirteistä ja muuta hienoa puhetta joka olisi sopinut paraiten eduskuntaan pisteidenkeräämispuheeksi.

No kun ekan kerran tapasimme tämän legendaarisen Steven Bowlesin josta oli puhuttu paljon, niin tunnelma rentoutui ja vapautui. Äijä olikin ihan rennon oloinen eikä hänellä tuntunut olevan mitään henkilökohtaisia ambiitioita jotka olisivat vaikuttaneet meidän odottavaana tunnelmaamme. Tai eihän sitä ikinä tiedä...

Puheltiin hieman ja katsottiin paikkoja. Seikkailukurssin päämajana toimii vanha meijeri, jonka nimi on Hannunkolo. Iso toimiva luokka, jonka yksi seinä on kiipeilyseinä, huonokuntoinen tosin. Lisäksi kuivattelutilaa tavaroille ja paljon erätavaraa. Talon toinen puoli sisältää pertiolaisten omistman keittiön ja oleskelutilan joka on aika tyylikäs ja tunnelmallinen.

Mutta koska Kolo on kuulemma meidän oma tilamme, saamme muokata sen mieleiseksemme. Tytöt halusivat maalata, meillä miehillä oli kiinostus hieman muunlaisiin seikkoihin, esim tikkatauluun ja kiipeilyseinään.

Ensimmäinen opetus oli pohtia milisen koulun haluaisimme. Tuli asioita kuten "enemmän opettaja oppilaiden kanssa", "enemmän luontoa ja retkiä" jne. Eli juuri sitä mitä ns nykyinen koulu ei ole. osa meistä havaitsi hieman Stevenin johdattelevan meitä haluamaansa suuntaan, vaan en minä mitään huomannut.

Sitten meille kerrottiin että saisimme tehdä pelko paljon juuri sitä mitä me itse haluaisimme. Suunnittelimme. Halusime ruskaretkiä ja muuta seikkailua. Mutta ainakaan minulla ei vielä ole ihan kirkasta kuvaa siitä mitä se on. No, Steve heitti asian että meidän pitäisi vuoden aikana reissata Kungsledeniä noin 400 kilsaa. Aloimme suunnittelemaan. Soppaahan siitä tuli mutta tulokseksi saimme allakkaan merkittyä kolme viikkoa Kungsledenin vaellukseen. Siellä on Kebnekaise (2111m) ja muuta.

Luokallamme on 11 oppilasta, Tuula tiskaa, Terhi työntää, Merja meloo, Tanja toikkaroi, Henna heittää (?), Marjo matkii, Mika makoilee, Sanna ?, Aki autoilee, Timo (minä) törisee, Susse ? Kuka puuttuu... no jatkan sitten.

Tänä viikonloppuna tulee eurooppalaisia kuulemma 13 kappaletta. Kaksi naista on jo tullut ja kaksi miestä kanssa. Yhteensä naisia tulee olemaan 4 ja miehiä 9, siis eurooppalaista. Meitä koko luokalla on siis, öö, 24?

No ensi viikolla Tutustutaan ja laitellaan nuotiopaikka kuntoon maanantaina. Tiistai ja keskiviikko treenataan altaalla kajakkeja ja kanootteja, iltapäivisin tehdään käsitöitä, fleecetakkeja ja melontapusseja kai. Torstai ja perjantai melotaan. Ja oliko se sitten seuraava viikko kun pitäisi tehdä viikon melontareissu merensaaristoon, oliko se jokin Perämeren Kansallispuisto tai jotain. Ja saaria oli tarkoitus tutkiskella.

Tätä reissua kun suunnittelimme, niin Steve piirsi taulukon jossa oli kohdat: why?, how?, where? and comments. Kas Steve is enklishshsspiikkin. Ja kun suunnittelusta tuli puuroa, teimme leikin jossa jokainen laittoin kolme asiaa paperille itsekseeen mitä odotti reissulta. Sitten sekoitettiin ja luettiin yksi kerrallaan ääneen. Meidän piti arvata kenen se on. Ja ryhmän arvaama henkilö meni arvattavan lapun luo. Jatkettiin kunnes kaikki seisoivat jonkkin lapun luona. Sitten pyydetiin niitä jotka seisoivat oman lappunsa edessä astumaan eteen. 11 astui 2 eteen. Mitä se kertoi siitä miten paljon tiesimme mitä muut haluavat reissulta?

No steve palautti meidät alkuun ja taas suunnittelimme kohtaa why. No saimme syiksi: fun, learning ja grrroup. (inside-juttu).

22.8.1998 Timo Haaksluoto

Sunnuntaina 23.8.1998


Tänään kukonlaulun aikaan tuli meille lisää eurooppalaisia opiskelijoita luokallamme. Nyt kasassa ovat miespuoliset Alexander, Peter ja Job. Naisia on Helen, ja pari muuta kun ei muista. Mahdottoman iloisen ja vilkkaan tuntuisia ihmisiä. Jäyhä suomalainen ihan innostuu ja aktivoituu tämmösessä höykytyksessä. Heti aamulla kun iloinen "GOOOD MOORRNING! HOW DID YOU SLEEP? BLAA BLAA..." roiskahtaa vasten kasvoja, niin se on kuin aamu-uinti. Ei tunnu hyvältä, mutta on hyväksi. Ja kyllä se sitten on ihan mukavaa kun itse pääsee vauhtiin niin kiva se on kun suomikaverit sammuu ja itellä vaan tulee juttua niin tosikiva se on kun voi pälättäää läpi yön ja aamun ja päivällekin jopa.

Täällä on aika toimivat rummut ja tilava soittohuone. Tuli kokeiltua. Tuntui tälläisestä amatööristä aivan uskomattoman hyvältä setiltä! Mahtavat soundit! Sitten yksi ammattilainen, Arttu taiteilijanimeltään, kertoi että ne ovat aika huonot rummut. No sama kai se on jos etiopialaislaiheliinille antaa kouluruokaa niin toki se on taivaassa mutta kouluruokaan tottuneet (lue: immuniteetin kehittäneet) eivät sitä paljoa ehkä arvosta.
Sunnuntaina 23.8.1998

Tiistaina 25.8.1998

Nyt on tiistai. Aamusta oltiin altaalla treenaamassa hengenpelastusalkeita ja kajakkia. Pyörittiin ympyrää ja kaatunee pelastusta oli, kai se oli X-pelastusta nimeltään. Eilen oli tutustujaisiltaa. Paistettiin makkaraa ja osa otti hieman limonadia. Sisällä oltiin ja kun siirryttiinulos, osa haihtui unille. Tanskaliset osoittautuivat vallan mainion hauskoiksi seuramiehiksi ja laulattivat meitä pitkään. Osasivat ne hollantilaisetkin tosin. Naiset olivat vähemmistönä. Sitkeimmiksi osoittautuivat tanskalaiset (ulkomaalaisista). (Tietysti). Luokkamme 3 miestä olimme me viimeisiä, dokasimme limonadia ja kelasimme. Emme tosin kaikki.

Iltapäivästä suunnittelimme miten valmistamme itse fleece-vaatteita, vesitiiviitä varustepusseja, kengänsuojia sun muuta eräkampetta. Ostin uuden sählymailan Torniosta kun vanha meni eilen sököksi. Maksoi 99mk. Laitamme kimpparuokaa päivisin. Huomenna on meidän, minun ja Mika, vuoro. Se on pyttipannua...
Tiistaina 25.8.1998 Timo Haaksluoto

Keskiviikkona 26.8.1998

Ja taas tulee. Heti kahdeksalta aamulla altaalle. Aloitimme eskimokäännöksen harjoittelun. Meni aika hyvin, pari sai pelkillä käsillä itsensä ylös. Minä tarvitsin kelluntatyynyn. Pelastuksiakin harjoiteltiin. Käytiin kirpaareilla ja kierrätyskeskuksissa katteleen sisustusta luokkataloon. Saalina sohva, pari säkkituolia sun muuta sälää, pöytä jne... Saadaan käyttää tonni koulun rahaa siihen.
Luokalle tulee oma tili. Päätettiin valmistaa vesitiiviitä melontapusseja sarjatuotantona. Huomenna mennään joelle tekemään real aktionia, jee! Joillakin on ihan sukelluspukujakin....
Keskiviikkona 26.8.1998 Timo Haaksluoto

Torstaina 27.8.1998 (Tanja kirjoittaa)

Heräsin jälleen puoli tuntia sen jälkeen, kun kello oli soinut... eipä tullut kiirus -eipä, koska tämä on niin sanottua vapaata opiskelua. Ryhmä odottaa, mutta mikään kirjoitettu sääntö ei velvoita minua saapumaan ajoissa paikalle. Joten olen vastoin totuttua tapaani ajoissa vaikka henki menisi, ja meneehän se.
Ryhdyimme työskentelemään mielestäni ihmeellisen tarmokkaasti. Kyseessä oli HANDWORKS eli ompelemme nyt näin aluksi melontaa varten kuivapusseja, suunnitelmissa on tehdä kokonaisia asukokonaisuuksia! Outoa ja opettavaista ilmastointiteipin ja nitojan suosijalle.
Ruokailun ja ruokaLEVOn jälkeen lähdimme tutustumaan melonnan ihmeelliseen maailmaan. Keskustelimme ennen sitä aika kiihkeästi melontaturvallisuudesta ja ennenkaikkea märkäpukujen käytöstä. Keskustelut tulevat varmasti olemaan osa jokapäiväistä elämäämme seuraavan vuoden aikana, koska etsimme erilaisia tapoja tehdä asioita. Jokapäiväisyys murtuu. Kulttuurierot tasoittuvat. Särmät hiuoutuvat erimallisiksi, eivät pois- ainakin toivon niin. Ryhmäytyminen etenee.
Nautin tuskastakin, joka syntyy kun 23 ihmistä etsii tapaansa toimia yhdessä. Ja se on kyllä todellista työtä! Mutta opettavaista. Ja seikkailu syntyy korviemme välissä, joten onko hernepallon epätoivoinen ympäristön ymmärtämisyritys ( nk. 3K:n ohjelma...) seikkailua? Kokeilkaa itse, niin tiedätte.
Kanotointi sujui mukavasti ja epävarmimpienkin kommentit olivat: I think I`m starting to like this. Olemme tehneet nk. hyviä hankintoja ja niinpä osa uskaltautui testaamaan varusteitaan aikamoisen kylmässä Torniojoessa. Minä en ollut yksi heistä...
Ihan ok päivä siis. Eikä ruumista ole vielä löydetty..
27.8.1998 Tanja Pellikka

Torstaina 27.8.1998


No joo, oli ihan kivaa. Kaaduin tahalleen ja kastuin vaikka oli eilen kirpparilta ostettu kurapuku päällä. Mutta oli kivaa. Ostin safkaa varasstoon ja meni rahaa aikas liian paljon. Pitäisi alkaa laihikselle kun on noita vatsamakkaroita tullut...
Tänä iltana on tarkoitus lähteä kaupungille. Istumme varmaan iltaa ja sitten zäng-zädä-zäzäng-zäng-zäng-zää! Eli siis ei mitään kaksimielista, vaan ihan vain diskokeikka. Huomenna onneksi vasta yhdeltä veteen. Torstaina 27.8. Timo Haaksluoto

Sunnuntaina 30.8.1998

Perjantaina aloitimme aamulla kasaamaan kamojanne. Kas torstain kajakkitreeneissä saimme kuulla että avustamme luokkana poliisia sillalta pudonneen pojan etsinnöissä. Eli perjantaina luokkamme lähti melomaan Tornionjokea etsien poikaa. Hänellä oli kuulemma tummat vaatteet niin että hankal löytää. Johtuen torstai-illasta olin itse tukijoukoissa kulkien maalla joenrannalla. Eipä löytynyt. Lauantaina sitten laitoimme puolijoukkueteltan Ruotsin puoleiselle rannalle. Sieltä käsin vaihdoimme melojia ja pääsin itsekin etsimään. Tornionjoessa on yllättävän kova virta vielä sen laajentuessa mereenkin. Tänään kirjoitan päiväkirjaa, eli koska eilen oli ilta, en tänään ole ollut itse vesiteamissa, enkä edes maatiimissä, vaan sänkyteamissa.
Huomenna aloitamme vesiretken suunnittelun. Tänään pitäisi vielä syödä, siivota ja selvitä. Ehkäpä illemmalla...
Ai niin, nyt luokallamme on jo iso kasa eurooppalaisia, eli Hollannista Peter, Alex ja Job / Simone, Tanja, Hellen ja Ellen. Tanskalaiset ylisärmät äijät Steven ja Henrik ja vielä kaksi uutta joihin en ole ehtinyt tutustumaan. Niin ja Katherine jostain. Alkaa mennä jo solkkaukset sekaisin... Sunnuntaina 30.8.1998 Timo Haaksluoto

Tiistaina 1.9.1998

Maanantaina saimme tietää että etsinnät jatkuvat. Päätimme perustaa tukikohdan etsittävän alueen läheisyyteen voittaaksemme enemmän valoisaa etsintäaikaa, sillä varusteiden ja henkilöiden kuljetus vei usean tuntia päivästä.
Saavuimme alueelle, laitoimme leirin pystyyn. Ajankuluksi kävin uimassa sekä päätin leikkiä Tarzania. Otin peräkärryn sidontaköytenä käytetyn hylsyn kiipeilyköyden ja aloitin komiaan noin 20-metriseen koivuun. Laittelin välisolmuja tiuhaan mutta kauan siinä meni, ainakin vartti. Jonnekin 15 metrsin korkeuteen kiipesin kunnes kävivät oksat liian ohuiksi.
Kuitenkin varmaan kaikilla oli syvällä ajatuksissaan hukkunut poika. Itsellä pimeä meri kirvoitti virittelemään synkkiä laulunsanoja, vaikka nuotiolla lauloimmekin iloisia ja pikkutuhmia lauluja. Kylmä oli nukkua.

Tänään tiistaina heräsimme helteeseen. Olin juuri syömässä valkoisia papuja tomaattikastikkeeessa, kun ensimmäisenä lähtenyt kajakki ja Henrik sen kyydissä, alkoi metelin. Ja heti kun ensimmäinen tajusi sen ääneen, alkoi syntyä vipinää. Kaikki joilla oli aikomus lähteä vesille, tekivät sen noin minuutissa. Puolen minuutin kohdalla tuli varma tieto että he ovat löytäneet ruumiin. Opettajamme Matti teki ilmoituksen vasta saatuaan kuulla ruumiin luona melovilta, että hiusten väri ja vaatetus täsmäsivät. Ruumis on nyt viranomaisten huostassa.
Pistin tänään menemään 3550 mk Gore-Texiin. Sanalla sanoen vituttaa. Mutta kuitenkin se oli harkittu päätös, eipähän voi syyttää reissussa sitten mitään muuta kuin korvien väliään. Tänä iltana meillä on bileet, ihan vain luokan kesken ja rannassa. Nuotiota ja makkaraa. Ajattelin lähteä.
Tiistaina 1.9.1998 Timo Haaksluoto

Perjantaina 4.9.1998

Tänään meillä on välipäivä. Nukuin pitkään ja hartaasti, vaikka tuli mentyä kohtuuaikaisin eilen nukkumaan. Meillä oli aika riehakkaat bileet solussa illalla. Harmi että hiljaisuus alkoi yhdeltätoista.
Pidän nyt pientä taukoa kirjoittamisessa. Perjantaina 4.9.1998 Timo Haaksluoto

Maanantaina 7.9.1998

Tultiin juuri joesta. Olen ihan jäässä, treenattiin reskutusta, eli pelastuksia ja vesi oli Kylmää! Tänään on tutustumisbileet ja kaikki meinaa pitää hauskaa. On ohjelmaa sun muuta. Keskiviikkona lähdetään testivaellukselle yhdeksi yöksi.
Tämän päivän anti oli huomata että kyky tehdä päätöksiä ryhmässä on aika vaikeaa. Ainakin sellaisten päätösten, joiden takana Kaikki ovat. Demokraattinen päätöksenteko ja aristokraattinen päätöksenteko, hmm.. Vaikeaa oli ja monilla paloi pinna mutta ei sitä kehdaattu näyttää. Ryhmäprosessi on hyvässä käynnissä, puluputtaa ja sihisee. Konfliktejakin on jo esiintynyt, mutta ei vielä henkilökohtaisia. Odotan innolla kun aikuiset menettävät roolinsaa ja joutuvat olemaan sitä mitä todella ovat.
Maanantaina 7.9.1998

Tiistaina 8.9.1998

Eiliset tutustujaisillanvietot olivat varsin hauskat. Jo heti alkupeleistä seikkailijat näyttivät osaavansa pitää hauskaa. Niilonsalissa vietetyt pari tuntia vierähtivät heiluessa upean bändin tanhtien mukaan tahi sitten erilaisissa leikeissä. Musiikki-esitys-leikin muuten voitti seikkailijoiden "S.O.D."-numero. Yleisön hurratessa haltioituneena voittajajoukkue antoi kaikkensa ja show olisi varsin kelvannut vaikka minkä jenkkikylän MTV:lle.
Uudistuneessa ravintola Greenelinessa valtioiden rajamailla oli riehakas meno jo heti opitolaisten sinne saapuessa. Tanssilattia oli täynnä koko ajan. Kaikkien hengissä olevien naisten sisällä alkoi kuumeta Naisenryöstö-ohjelman alkaessa. Neljän Chippendaleiksi kelpaavan uroksen astuessa lattialle kaikki odottivat jotain ennenkuulumatonta. Ja sitä saatiin! Jobin, Peterin, Hannun ja Alexin esittäessä lievästi sanottuna riettaita tanssi- ja stripteasepätkiä kuului koko ajan ainakin minun korvissani huumaava pauhu joka sai alkunsa naisten kannustaessa poikia kurkku suorana ja kiharat oikosessa.
Illan viimeinen ohjelmlanumero oli tanssikilpailu jossa viisi ehdokasta esitti kikkailujaan jyty-tyty-musiikin tahdissa. Ja ellette arvaa, miltä luokalta voittaja oli, painakaa tästä. Tutustumisbileiden iloisin ryhmä oli ADED 9!!! (Eli siis me seikkailijat)
Tiistaina 8.9.1998 Timo Haaksluoto

Keskiviikkona 9.9.1998

Kello on 13:40. Lähdemme yhden yön testivaellukselle ja valmiina pitää olla kello 3. Sain Henrikiltä ja Katherinelta jo kuvia joita piti laittaa nähtäväksi jo aamupäivällä mutta sosiaalis-teknisistä syistä se ei vielä onnistunut. Ehkä puolen tunnin päästä...
Varsinkin hollantilaisilla tuntuu olevan tapana organsioida pieniltäkin tuntvat asiat. Yhden päivän reissun suunnittelu tuntui hassulta. Liekö kansallisuusero vai ero yksilöiden välillä, mutta suomalaisilla tuntuu olevan tapana "vain lähteä" asioiden annettaessa sujua omalla painollaan. Lähden kauppaan ja kokeilen skannata kuvia sen jälkeen. Siis mikäli ehdin kun pakatakin pitäisi...
Keskiviikkona 9.9.1998 Timo Haaksluoto

Torstaina 10.9.1998

Tulimme juuri yhden yön testivaellukselta. Vielä lähtiessä (eilen keskiviikkona) Matti-ope kysyi niinkin tyhmiä kysymyksiä, kuten "minne te aiotte mennä?" ja sen sellaista. No sitä vähän arvottiin mutta ei sillä oikeastaan ollut mitään väliä. Ehdotinkin, että etsimme polun ja lähdemme kävelemään, mutta onneksi Aki tiesi Karsikkojärven Ruotsin puolella. Sitä järveä sitten kiersimme hieman matkaa. Alku oli helppoa metsätietä ja talojakin näkyi, mutta kunhan ne loppuivat noin 3 kilsan kävelyn jälkeen, pääsimme ihan oikeaan luontoon. Sitä kävelimme jotain 400 metriä, kunnes tuli ensimmäinen ehdotus että jäädään tähän yöksi. Ryhmän PäätöksenTekoProsessi eli RPTP yskähti ja saimme tulokseksi että jatketaan. Oli meillä ihan oikea määränpääkin, kahden järven välinen maasto ja tänään oli tarkoitus kiertää takaisin, mutta alkoi eräily jo käymään psyykelle, joten parin RPTP-arvonnan jälkeen tuli ensimmäinen Ongelmallinen RyhmäTilanne, eli ORT. Osa lähti suoraan sovittuun paikkaan pienen suon poikki, mutta osa jäi miettimään että pitäisikö vai juu-ei jatkaa. Koska kärki kieltämättä vain meni ilman että istuimme koko ryhmässä alas ja puhuisimme asiasta, ilmeni kärkeitä kommentteja, että onko se nyt Ryhmän Päätös, eli RP, jatkaa vai ei-juu.
Kuitenkin koko ryhmä, eli englanniksi team, jatkoi eteenpäin. Noin kilometrin päässä ensimmäisestä ehdotetusta yöpaikasta tuli jälleen yöpymisehdotuksia. RP oli että vielä 15 minsaa ja sitten sisämaahan päin unille (joka osoittautui tänään suoksi). Löysimme kuitenkin hyvän kuivan paikan ja laitoimme leirin pydeen. Onta kuuppaan ja itse heräsin aamulla ensimmäisenä noin kello 6:20. Sain nukuttua täysin kuivana vaikka satoikin koko yön. Minulla oli kevytpeite päälläni viiksilangalla viritettynä ja parimetrisiä puunrankoja alla. Hyvä oli! Joillain ei teltta/kevytpeiteviritys toiminut, joten osa kastui. Ja tanskalaisvahvistuksillamme kun ei ollut muita varusteita kuin narua ja polttopuita, he pääsivät naisten makareihin, he he...
Takaisintulo oli oiva esimerkki RPTP:n kankeudesta. Tulos oli että kiersimme noin 200 metrin matkan kosteaa rantaa, jossa lankkarit olisivat kastuneet "suon", jossa kastuivat sekä kengät että housut, kautta. Eli kun olimme tehneet noin 3 kilsan lenkin ja kastuneet, päädyimme siis 200 metrin päähän siitä mistä olimme lähteneet. Real Learning-by-doing. Nyt olemme back ja mijnä lähden stadiin ostamaan nix-waxia gore-fest-kenkiini.
Torstaina 10.9.1998 Timo Haaksluoto
P.S. Huomenna yrittelen niitä kuvia laitella!!!

Perjantaina 11.9.1998

Tänään oli jotenkin vain vaikea herätä. En vain herännyt herätykseen. Mutta saimme aamusella aikaiseksi päätöksen että osallistumme 22.9. tiistaina jonkukn nuorisoluokan vesiretkeen. Varmistamme heidän turvallisuutensa ja leikitämme hieman. Luokkamme saa siitä rahaakin.
Ja aloitimme Kungsledenin suunnittelun! Kuulun varusteryhmään Jaquesin ja Ellenin kanssa. Meidän piti jokaisen laittaa yksi asia taululle mitä haluamme tehdä retkellä. Pari rautaista "haluan löytä rajani" ja "nukkua yksin" (vapaa suomennos) oli mukana, mutta mitäs mietitte jos halutaan: Ei siinä mitään, itse halusin juuri puukiipelyä, mutta katsoos nyt mitä tapahtuu. Jotenkin tuntuu että olemme lähdössä pitämään hauskaa urheilun ja liikunnan merkeissä, vaikka tuntuisi että pitäisi enemmänkin perehtyä reissuun syvällisesti. Ryhmäprosessointia ja "miten-vetäisin-itse-samanlaista-ryhmää" -mentaliteettia...
Niin! Ja juuri äsken skannasin kuvia, kohta laitan ne näkyville sinne tänne päiväkirjaa. Ne eivät ehkä kronologisesti vastaa päivän tapahtumia, mutta so what. Ovatpahan silmän ilona. Stefan kysyi laitoinko sen kuvan missä miehet ovat alasti saunassa ja kikulit keikkuu mutta enhän minä nyt semmoisia...
Perjantaina 11.9.1998 Timo Haaksluoto

Maanantaina 14.9.1998

Viime lauantain virittelin näitä sivuja kovasti. Varsinkin linkkisivu on nyt kokenut suuren uudistuksen ja siellä on paljon lähinnä vaellusaiheista tavaraa. Lisäksi laittelin kuvia näkymään, harmi etten saanut omia kuvia lisättyä pyörivään kuvakaruselliin.
Opistollamme vieraili lauantaina ryhmä norjalaisia 17-18 vuotiaita koululaisia, joita sitten tulkkasin keittiöemännän pyynnöstä. Asiat selvisi joten kuten vaikka en norjaa puhunutkaan. Vaikka oma englanti sujuukin niin jos vastapuoli ei oikein ole sitä aiemmin puhunut niin hauskaa sen yrittää tulkata.
Iltasella tuli lähdettyä katsomaan Tornion yöelämää. Paradisiossa tapasin yhden mukavan tytön, mediataiteilija jos en väärin muista. Enpä tiennyt sellaista koulua Torniossa olevankaan. Sunnuntaina tuli sitten ihmeteltyä ja kuunneltua Therionia.
Tänään aloitimmekin yllättävästi suoraan suunnittelemalla Kungsledenia ryhmissä. Erehdyin olemaan paikalla vähänyli puoli 9, ja olin jo valmistellut anteeksipyyntölausahduksen, kun huomasin etteipä ollutkaan ketään. Trangioita on tullut jynssättyä koko päivä. Taisivat viime vuoden seikkailijat jättää trangiat aivan pesemättä suoraan reissusta laatikkoon?
Huomenna uudet kujeet! Maanantaina 14.9.1998 Timo Haaksluoto

Tiistaina 15.9.1998 (Tanja kirjoittaa)

Ja minä aloitan tänään todistamalla, että Timo oikein tosissaan AIKOO kuvittaa näitä sivuja: kuvat makaavat tuossa vieressä ja skanneri ei toimi, joudun siis selaamaan ne ihan ite ihan omilla rähmätasuillani. Tassuilla, jotka muuten juuri pääsivät läpi PALJON PELÄTYSTÄ JA KAUHUJA SISÄLTÄVÄSTÄ me-lon-ta-tes-tis-tä. Iik ja hui ja Timo se vasta aikapoika olikin omalla sarallaan: mies teki ensimmäisen hyytävän jäisen jokieskimokäännöksensä. Hyvä Timo! ( tienaan tällä nuoleskelulla varmasti suklaakakun, tienaanhan..) Kylmää on siis tänään piisannut joessa, mutta sitä vaan ihmettelen, että kuinka näin lähellä poroja voi olla NÄIN lämmin, syyskuun puolessa välissä voi melkeinpä tsippailla ulkosalla t-paidassa, jooo? ja rankkaakin rankempi Kungsledenin suunnittelutyö jatkuu. Tämä päivä on löysääkin löysempi päivä, ensimmäinen laatuaan tässä opinahjossa. Toivottavasti jääkin aika viimeiseksi. Hmm. Tämä ryhmä pitää syntymäpäivistä ja niitä aiommekin viettää jatkossakin lisää ja paljon jne. kirjoitti AikuinenNainen3mmTukkansaKera
Tiistaina 15.9.1998 Tanja Pellikka

Tiistaina 15.9.1998 (Taas minun tekstiä)

Olihan se eskimokäännös aika upeaa ja se pääsi vielä videollekin, ja ehkä se videöpätkä päätyy vielä Teidänkin nähtäväksi, mutta kyllä se vain on yksi karmea asia mielessä:
Tytöt veti päänsä kaljuksi! Se jotenkin kouraisee niin syvältä, kuin jokin nimetön uinuva pelko, jota ei ole kohdannut siten lapsuuden painajaisten, röyhtäisisi rikinkatkuisen horrorin jostain alitajunnan tukahduttavista sokkeloista. Kai minä sitten olen vanhanaikainen tai jotain, mutta tuntuu pahalta nähdä naisia ilman hiuksia. Ei niin etten hyväksyisi, mutta kun se niin riipaisee...
Ai niin, ostin käytetyn 65 litran Karrimorin rinkan armeijan ylijäämävarastosta.
Niin, ja Kinnusen Rebeli on nyt sitten virallisesti Suomen rumin auto!
Tiistaina 15.9.1998 Timo Haaksluoto

Keskiviikkona 16.9.1998

Aamusta oli pieni kertaus paleltumisvammoista ja hypotermiasta. Sitten alkoi taas Kungsleden takominen. Saatiin reitti ainakin selville ja yleistä kamaa. Aloitan vaellussivun aiheesta.
Huomenna torstaina on luokkamme järjestämät bileet ravintola Green Linessa tai oikeastaan se on nykyään Mamas & Papas tai jotain. Omistaja teki källit ja otti Neumanin sinne hoilaamaan ja korotti liput 30 markaan kun me ehdittiin mainostaa iltaa 10 lipuilla. Jee!
Keskiviikkona 16.9.1998 Timo Haaksluoto

Maanantaina 21.9.1998 Ompas kerennyt taukoa kulua sitten viime kirjoittamisen. Aika on kulunut paljolti yhden mukavan tytön luona... Mutta nyt meillä alkoi Kungsledenin suunnittelu tosissaan. Steve tuli kongressista takaisin ja antoi äsken pari pintä mieleipidettä jotka aiheuttivat myrskyn luokassa. Mitä se kertoo suunnitelmiemme joustavuudesta ja muutenkin, jos pieni muutos järisyttää niinkin pahasti kun se äsken järisytti. Suunnitelmamme ovat kuin korttitalo. Silti minä luotan suunnitelmiimme aivan tarpeeksi, ja uskallan lähteä niiden varassa. Kas epävarmuushan on osa seikkailua ja oppimista.
Ruoan jälkeen saimme aika paljon yhteisymmärrystä toimiin, kun Steve vähän organisoi. Mutta tuli yksi hyvä idea: laitamme base-campin Niktaluoktaan. Aika iso keskustelu oli turvallisuudesta, miten varmistamme turvallisuuden. Lyhyesti ja omin sanoin sanottuna emme voi olla varmoja, mutta voimme luottaa harkintaamme ja järkeemme. Ja meidän täytyy tietenkin aina toimia tilanteen mukaan (Situation-led). ja sattui eräs iloinen ylläri! Nyt uskaltaa kirjoitella päiväkirjaa millin ehtii, kerron sitten keväällä!
Yksi leikki: Rinkiin, jokainen miettii itsekseen parhaan kokemuksen ulkona/metsässä. Sitten käännytään joka toinen kasvokkain ja vaihdetaan pareja kulkemalla eteenpäin vaikka viidestä ohi. Kerrotaan lyhyesti kokemus. Lopuksi jokainen kertoo vuorollaan jonkun kuulemansa kokemuksen koko ringille.
Maanantaina 21.9.1998 Timo Haaksluoto

Maanantaina 21.9.1998 Tanja kirjoittaa!

Steve palasi luoksemme viikon kongressistaan ja haa: mies joutui koetukselle! Ryhmä on ollut aika hermostunut suunnittelusta, suunnittelusta, suunnittelusta, selviämisestä, suunnittelusta selviämisestä, selviämissuunnittelusta ja kaikki on kaikkea muuta paitsi selvää suunnitelmaa. Oi tulevaisuus, tule jo, jotta näkisimme mitä tuot tullessasi! Noo, itapäivä toi kuitenkin Helpotuksen Meijerille nimeltä JOUSTAVUUS! Löysimme uuden hittisanan ja asennekin on mahtava- let`s see ! Tykkäämme jo hiukan enemmän toisistamme ja ehkä vielä joku päivä tässä vielä selviää arvoituksistakin suurin: Miksi olemme tällä kurssilla? Illalla puhumme pehmeästi, iisisti kurssimme tavoitteista ja sen jälkeen tidii menemme "Trust Me Deutch Devil" Carstenin synttärinuotiolle.
Itselläni on jo tukka sekaisin, huomisaamuna se on jo kai ihan silmillä.
Viikonloppu oli muuten ihan great: PPO antaa loistavan mahdollisuuden passivoitumiseen! Tuijota itse telkkaria MONTA tuntia ja sen jälkeen muistuta itseäsi: olen outdoor adventure- kurssilla… matalaksi vetää mielen. Tulipahan koettua ja nyt on taas ENERGIAAA! Pääsemme purkamaan sitä huomenissa Suuressa Ensimmäisessä Elävien Etsinnöissä eli lähdemme safety groupiksi Kukkolankoskeen ja saamme itekkii laskia kumivenneellä tuon jutun ales. Nyt on hurjaa piste
Olipa muuten älyn hyvät ruuat, jotka kokkasimme Hennan kanssa lauantaina, yritimme tuhota sunnuntaina kaksoisveljeni Mikin kanssa (mutta kattilantäyte vaan lisääntyi!), nautimme Hennan kanssa jälleen maanantaina lounaaksi ja ilmeisesti päivälliseksi ja illalliseksi ja yöpalaksi. Ehkä sitten jo vois vaihtaa pöperöä- tytöt väähän innostui.
Saimme myös koulun keittiön käyttöömme - JIPII- ei täällä laihtumaan ainakaan pääse. Eikäköö, laitamme ihan itee meijän kuivalihan (ts. kuivatun jauhelihan- missäs ne porot on…) keskiviikkona.
Tänään pääsis muuten harrastamaan karatea ja huomenna lentopalloa ja toisena päivänä sählyä ja semmosta. Elikä kyllä täällä oikeesti viikolla rittää touhua, ihan niin kuin viikonloppujen tasapainottamiseksi. Ja nyt Timo aikoo opettaa minut täyttämään näitä kotisivuja- ei varmaan raasu muista, että mulla oli ennen vaalee tukka…
Maanantaina 21.9.1998 Tanja Pellikka

Jatkuu...


Vierailuja tällä sivulla / Visits in this page

Edellinen sivu

Palaute

Jos haluat lähettää minulle tai muille viestiä matkapuhelimeen, paina tästä!
Valitse verkko ja kirjoita vastaanottajan puhelinnumero ilman verkkotunnusta (050, 040 jne..)
Numeroni muuten on 050-3590299 ja Suomen tunnushan on +358 eli koko systeemissä pitäisi näkyä +358503590299 justiinsa! Tekstiviesti
This page hosted by Get your own Free Home Page