*Main* *Why FR?* *FanArt* *Writings* *Links* *FairyTales* *YourDream* *Babbles* *Thanks* *Dreamland* *SecretGarden* *Vision*
CORAZON
Current amount of lemons: 7
The one with Angel & his gang saving a school from evil demons.
Tämä uni sisälsi sivuosissa myös henkilöitä brittiläisestä Teachers-draamasta. Ja miljöönä oli koulurakennus, joka oli kuin hybridi Teachersin koulusta ja Buffyn yliopistosta. Niin ihmeellistä kuin se olikin, olin tässä unessa itse opettaja. Hiljalleen alkoi tuntua siltä, että koulun rehtorissa oli jotain todella outoa (jos voi sanoa, että jossain on outoa, kun kyseinen henkilö jättää kävellessään limavanan lattialle...). Epämääräisten tilanteiden jälkeen Corrie-opettaja löysi itsensä koulun kellarista, jonne oli rakennettu jonkinlainen uhrialttari, ja sai huomata olevansa se uhri. Rehtorikin oli tässä vaiheessa jo oma limainen demoni-itsensä. Yuck. Juuri kun meikälle oli käydä kalpaten, rynnisti Angel, Doyle ja Cordy perässään, paikalle oven läpi, mukanaan aika rajun kokoista, scifielokuvasta varastetun näköistä pyssyä rontaten. Siis sellaista, jolle voisi kyselemättä antaa nimeksi vaikkapa ?Demon Destructor 3000?... Angel possautti demonirehtorin tomuksi asellaan ja pelasti Corrien. Ja minä onnistuin saamaan polveni hyytelöksi Angelin ihanuudesta jopa unessa. :) Truly a wonderful man.
The one which I don?t quite remember, but it had Wesley ?n Angel in it.
Demoneja. _Isoja_ demoneja. Neljä isoa demonia. Ja ne olivat Ravattulan Anttilan (Se oli muuten Kaarinassa; nykyään paikalla on Ravattulan Citymarket. Didn?t like the change.) aulan sisällä. Tällä kertaa minä olin osa Angel Investigationsin porukkaa. Angelin johdolla rynnistettiin siis kauppakeskuksen aulaan, tappelemaan demoneja vastaan. Minä onnistuin taas joutumaan pinteeseen yhden demonin kanssa ja Angel sai auttaa meikäläistä. Yksi niistä ilkimyksistä rikkoi Wesleyn lasit! Kaksi demonia saatiin lyötyä, kaksi karkasi. Angel lähti metsästämään karkureita ja jätti Wesleyn minun kanssani kirveet kädessä vartioimaan aulaan, jos ne rumilukset sattuisivat palaamaan. Voin sanoa, että ihmiset _hieman_ katsoivat oudoksuen, kun me siellä ikivanhat sotakirveet kädessä heiluimme. Eikä niitä demoninraatojakaan oikein ymmärretty... Yhden erityisen yksityiskohdan unesta muistan: olin uskomattoman pissed off Cordylle, joka ei ollut tullut töihin tuona päivänä. Jos Cordy olisi vaivautunut paikalle aamulla, minä olisin saanut pitää vapaapäivän, enkä olisi joutunut sekoilemaan ostoskeskuksessa! Thanks a lot, nicknamesake Cor. Pfft.
The one that was hilarious to dream of.
Jostain selittämättömästä syystä seisoskelin Spiken kanssa jossain suihkuhuoneessa (saattoi olla jonkun koulun sellainen, koska siellä välillä näytti olevan useampia suihkuja. Mutta välillä se näytti taas aivan ykstyishuoneiston kylppäriltä. Joka tapauksessa, taisimme puhua jotain nahkatakkien puhdistamisesta tms. Äkkiä jostain rynnisti joku tyyppi (aloitteleva freelancer-amatööriTappaja, kuten myöhemmin kävi ilmi), joka laittoi suihkun päälle ja tuuppasi Spiken veden alle suihkukoppiin. ?Hahaa! Sainpas sinut, senkin göteborgilaisittain ruotsia puhuva ranskalainen vampyyri!? tyyppi riemuitsi, heilutellen kädessään opaskirjaa ?Näin tapat göteborgilaisittain ruotsia puhuvat ranskalaiset vampyyrit?. Spike kömpi muristen pois suihkukopista ja minä suutuin tälle aloittelevalle tappajalle, joka opaskirjoihin tukeutui.?Idiootti! Etkö sä huomaa, että Spike on _britti_!? Eihän se edes osaa ruotsia!? Tappajan ilme muuttui pettyneeksi ja hieman noloksikin, kun hän sanoi vaimeasti: ?Oho. Sori.? Tämän sanottuaan hän rynnisti pois, jättäen Corrien etsimään pyyhettä litimärälle ja vihaiselle Spikelle.
The one about chess.
Tämä oli viime viikolla. Istuin pienen, neliskanttisen pöydän ääressä. Huonekin oli lähes neliö, vasemmanpuoleisella seinällä minusta katsoen oli ovi. Huone oli koristettu enimmäkseen viininpunaisilla samettiverhoilla. Muita aukkoja huoneesta pois ei ollutkaan. Pöydällä oli upea, helmiäistä valkoisissa ruuduissaan sisältänyt shakkisetti, jossa oli peli kesken. Ja vastapäätä minua istui... Niin, kukapas muukaan kuin Angel, tummissa vaatteissa, otsa rypyssä. (Se muuten saattoi olla Angeluskin - ei siitä ottanut oikein selvää. he smiled a lot, that?s for sure.) Angel oli yllättävän hyvä pelaaja, mutta ei Corriekaan huono ollut. Oman lisänsä peliin toi Spike, joka ramppasi huoneessa jatkuvasti. Hän vietti ilmeisesti aikaansa viereisessä, valoisammassa huoneessa. Platinablondimme kävi jankuttamassa repliikkejä tyyliin ?Do I get to play? _When_ do I get to play?? ja ?I?m better than you two, y?know?. Angel(us) kuitenkin hätyytti blondinallen joka kerta pois. Peli lähestyi loppuaan... Ja Corrie voitti! Angel ei tästä pitänyt, vaan paiskasi loput nappulat laudalta tummalle kokolattiamatolle ja marssi huoneesta. Kuulin vielä kuinka komistus sanoi Spikelle ?Nyt voit pelata?, mutta heräsin juuri ennen kuin peli saattoi alkaa. Damned.
The nightmare-ic one.
Täytyyhän sitä nyt vähän niitä pelottavampiakin unia nähdä. Tällä kertaa olin mummolassani (tosin mummoni ei asunut siellä, mutta talo oli sama). Angelin Lilah piti minua ja serkkuani ja muutamia muita tyyppejä vankeina siellä, tuntemattomasta syystä. Oli talvi. Minun onnistui sitten paeta ulos ja kauas, kohti metsää. Piilouduin peltoon, kun olin juossut omasta mielestäni uskomattoman kauas, mutta kohta Lilah seisoi meikän vieressä. Eihän se edes ollut nähnyt kun pakenin! Tuli nimittäin siinä juostessa katsottua aika monta kertaa taakse, eikä Lilahia _silloin_ missään näkynyt. Heräsin juuri kun Lilah alkoi raahata minua takaisin. Kyllä meni hetken aikaa, että sydän rauhoittui. Olin meinaan ihan oikeasti todella peloissani. Ja Lilah ei kyllä hetkeen tulee saamaan minulta minkäänlaisia positiivisia tunteita puolelleen...n
The one with the Prof. Walsh-incarnation.
Tämä uni on tätä kirjoittaessani vielä hyvin tuore. Näin sen nimittäin viime yönä (21.-22. 4. -03).
Koko juttu tapahtui Helsingin juna-asemalla. Unen alku ei jäänyt mieleen, oli vähän turhan sekava, mutta loppupuolta muistan. Corrienne oli lähdössä junalla jonnekin, Anyan kanssa. Äkkiä Anya hävisi jonnekin. Meikä ei _todellakaan_ innostunut tästä, koska meillä alkoi olla pikku hiljaa aika kiire, jos halusimme ehtiä junaan. Ryntäilin jonkin aikaa ympäriinsä etsimässä Anyaa, ennen kuin rynnistin isoon, steriilin näköiseen, lähes sairaalamaiseen huoneeseen. (Asemaa tunteville voisin sanoa, että kyseisellä paikalla on todellisuudessa kahvila/ravintola/whatevah Eliel). Siellä Anya oli tuoliin kahlittuna. Huoneessa oli myös toinen nainen valmistelemassa leikkaustarvikkeita. Jostain selittämättömästä syystä vain tiesin, että kyseessä on professori Walshin tilalle Aloitteen johtoon lähetetty nainen. Kyseinen naikkonen oli jollain ihmemittareillaan todennut Anyasta huokuvan hyvin pienen määrän demonienergiaa ja halusi selvittää tähän syyn - avaamalla Anyan kallon ja sörkkimällä tämän aivoja. Tilanne alko käydä tukalaksi. Onneksi satuin seisomaan naisen selän takana - eikä tämä jostain syystä huomannut sisääntuloani. Yhtäkkiä tajusin omaavani maagisia kykyjä. Loistavaa! Juuri kun Walsh-inkarnaatio aikoi tehdä aloitusviillon hysteerisen ja täysin tajuissaan olevan Anyan ihoon, Corrie lennätti skalpellin tämän kädestä ja kolkkasi naisen matkalaukulla tajuttomaksi. Saman tien vapautin Anyankin ja juoksimme hyvin, hyvin nopeasti pois paikalta... Ja ehdimme junaan! Yeah!
The one with flyin? to Africa.
Tämä on toissayöltä, melkein siis yhtä tuore kuin Anya-unikin. Alussa katselin televisiota jonkun ison kaupan makeis- ja pehmoleluosastolla - jossa oli hämärää, vaikka kauppa oli auki ja jokapaikassa soja joukkoja asiakkaita. (Yep, your Corrie has got herself a crazy subconcience.) Siellä televisiossa joku lähti lentäen Afrikkaan. ?Kuka hullu haluaisi lentää Afrikkaan?? mietti Corrie. Ja sitten kaikki meni aivan suhruiseksi...
...ja kohta Cor löysi itsensä lentokoneesta. Menossa. Afrikkaan. Ja keiden kanssa? Willown, Taran, Xanderin ja Buffyn. Mennessämme koneeseen muistan Anyan laulaneen.(Yeah, been listenin? to that soundtrack _way_ too much...) Käskin sen olemaan hiljaa, minkä jälkeen Anya murjotti loppumatkan. Matkalla käydyistä keskusteluista selvisi, että matkalla oltiin, koska Spike oli häipynyt Afrikkaan ja se olisi pitänyt hakea takaisin. Matkalla asiaa mietittiin tarkemmin, ja huomattiin, ettei ollut mitään järkevää syytä hakea Spikea, koska kukaan ei häntä takaisin oikeastaan halunnut. (Käsittämätöntä!) Perillä Afrikassa löysimme Spiken haastamassa riitaa jonkinlaisen viidakonvartijan kanssa. Pelastimme tilanteen ja nappasimme blondin mukaamme. Paluumatkalla oli Spiken vuoro murjottaa, koska hänkään ei olisi halunnut takaisin... Loogista.