|
Etusivu Ankkurit Kuvat Taulukot Lomake Sekatekniikat Aurinkokunta |
Komeettoja kutsutaan joskus likaisiksi lumipalloiksi tai jäätäviksi mutapalloiksi. Ne ovat muodostuneet pääasiassa vesijäästä, jäätyneistä kaasuista ja pölystä, joka on jäänyt yli kun Aurinkokunta syntyi. Tämä tekee niistä erittäin mielenkiintoisia, koska ne ovat tavallaan näytteitä Aurinkokunnan aikaisemmasta historiasta. Lähestyessään Aurinkoa, jonka lämpö aiheuttaa muutoksia muutoin paljain silmin näkymättömään komeettaan, se muuttuu usein komeaksi pyrstötähdeksi, josta voidaan erottaa useita eri osia:
Toistuvat vierailut Aurinkokunnan sisäosissa kuluttavat komeettoja. Noin 500:n tai yli Auringon ohituksen jälkeen suurin osa pyrstötähden jäästä ja kaasusta on kadonnut jättäen jäljelle ainoastaan kivisen kohteen, joka muistuttaa hyvin paljon asteroidia (On mahdollista, että puolet Maan-läheisistä asteroideista on "kuolleita" komeettoja).
Saattaa myös käydä niin, että komeetta jonka rata kulkee läheltä Aurinkoa, saattaa iskeytyä jollekin planeetalle, Aurinkoon tai ajautua ulos Aurinkokunnasta lähiohituksen seurauksena jonkin planeetan (esim. Jupiterin) kanssa.
Tämä alue on pitkäperiodisten komeettojen lähde (kiertoaika yli 200 vuotta). Nämä komeetat tulevat aurinkokunnan alueelle satunnaisista suunnista, mikä viittaa juuri Oortin pilven pallomaiseen luonteeseen. Täyttä varmuutta Oortin komeettojen määrästä ei ole eikä liioin niiden koosta. On kuitenkin arvoitu, että niiden yhteismassa saattaisi olla Jupiterin massan luokkaa.
Uskotaan, että silloin tällöin Oortin pilvessä tapahtuu kappaleiden yhteentörmäyksiä, tai nämä kappaleet joutuvat toisten tähtien painovoiman vaikutuksen alaisiksi, jolloin kappaleita (komeettoja) saattaa sinkoutua aurinkokunnan sisä- ja ulko-osiin. Suurin osa näistä sinkoutuneista kappaleista ei koskaan joudu planeettojen ratojen tielle. Vain harvojen onnistuukin kulkeutua aurinkokuntien sisäosiin, jolloin ne voidaan havaita pyrstötähtinä myös Maasta käsin joko paljaalla silmällä tai kaukoputken avulla. Oortin pilvi on edelleenkin ainoastaan teoria-asteella ja sen olemassaolo perustuu tällä hetkellä vain epäsuoriin havaintoihin.
Kuiperin vyöstä tulevat komeetat liikkuvat planeettojen ratatasossa. Jättiläisplaneetat saattavat joskus häiritä Kuiperin vyössä olevien kohteiden ratoja siten, että ne siirtyvät Neptunuksen radan sisäpuolelle, josta Neptunuksen painovoima heittää ne ulos koko aurinkokunnasta, muiden planeettojen kiertoratojen poikki tai jopa aurinkokunnan sisäosiin.
Jupiterin ja Neptunuksen ratojen välillä kiertää 20 Kuiperin vyöstä peräisin olevaa kohdetta, joita kutsutaan Kentaureiksi. Niiden radat ovat epästabiileja, mutta Kentaurien tulevaa kohtaloa ei pystytä ennustamaan. (On arveltu, että myöskin jotkut Saturnuksen uusista kuista saattaisivat olla Kentaureja).
Oortin pilven kohteet ovat luultavasti muodostuneet lähempänä Aurinkoa kuin Kuiperin vyön kappaleet. Jättiläisplaneettojen lähellä olevat objektit ovat sitten osittain painovoimien heittäminä lentäneet ulos koko aurinkokunnasta ja osa niistä on muodostanut Oortin pilven. Ulompana Auringosta olleet pienet kappaleet eivät joutuneet jättiläisplaneettojen painovoimien vaikutuksen kohteeksi ja muodostivat Kuiperin vyön.
Kuiperin vyön olemassaolosta on saatu vasta viime vuosina varmuus, kun on voitu havaita useita Kuiperin vyön kohteita kuten Jane X. Luun ja David C. Jewittin (Havaijin yliopisto) havaitsemat löytövuosiensa mukaan nimetyt 1992 QB1 ja 1993 SC . Ne ovat pieniä Pluton tai Neptunuksen kuun Tritonin kaltaisia jäisiä kappaleita. Nykyään useat tutkimusryhmät etsivät Kuiperin vyön kohteita. Vuoden 2000 loppuun mennessä Neptunuksen radan tuolla puolen olevia Kuiperin vyön kohteita oli löydetty reilut 100.
Kuiperin vyön kohteilla on joitakin yhteisiä ominaisuuksia. Ne kaikki sijaitsevat Neptunuksen radan takana, mikä viittaa siihen, että Neptunus rajaa vyön sisäreunan. Kohteet liikkuvat radoilla, jotka ovat vain vähän kallellaan planeettojen ratatasoon nähden, mikä on yhdenmukainen lyhytperiodisten komeettojen liikeratojen kanssa. Kuiperin vyön kohteita ei voi nähdä paljain silmin. Kohteiden halkaisijat vaihtelevat 100 km:n ja 400 km:n välillä, joten ne ovat selvästi pienempiä kuin Pluto (halkaisija 2300 km) tai Pluton kuu Charon (halkaisija 1100 km).
Vuorokautta ennen törmäystä luotaimet irroitetaan toisistaan ja noin 350 kg painava törmäysosa jatkaa matkaa kohti komeetan ydintä törmätäkseen siihen suurella nopeudella, synnyttäen jalkapallokentän laajuisen ja useita kymmeniä metrejä syvän kraatterin, toisen luotaimen tarkkaillessa tilannetta noin 500 km etäisyydeltä ja lähettäessä kuvia ja mittaustuloksia maahan.
Myös törmäysosassa on kamerat ja se lähettää maahan kuvia, joista viimeisen uskotaan saatavan ainoastaan sekunti ennen törmäystä. Törmäysosa suuntaa kulkunsa siten, että törmäys tapahtuu komeetan ytimen auringon valaisemalle puolelle.
Irtautumisen jälkeen tarkkailuosa muuttaa kurssiaan siten, että se ehtii ennen törmäystä noin 500 km etäisyydelle komeetasta, josta se kykenee kuvaamaan ja tekemään mittauksia törmäyksen avaruuteen sinkoamasta aineesta sekä komeetan ytimen pinnan alaisesta rakenteesta.
Kuljettuaan komeetan kaasukehän (koman) läpi, luotain tekee ratakorjauksen ja palaa tutkimaan lähemmin törmäyksen vaikutuksia ytimeen, kuvaten sitä toiselta puolelta ja tehden havaintoja komeetan aktiivisuuden muutoksista. Kuvat ja mittaustulokset lähetetään maahan joko suoraan tai osa voidaan myös tallentaa ja lähettää myöhemmin. Törmäys ei vaikuta komeetan rataan.
Komeetta Tempel 1:n löytäjä oli Ernst Wilhelm Leberecht Tempel vuonna 1867. Komeetan kiertoaika Auringon ympäri on ainoastaan 5,5 vuotta.
Alkuun.