Nykykäsityksen mukaan Aurinkokuntamme synty, joka ilmeisesti tapahtui noin 4,6 miljardia vuotta sitten, liittyy oleellisesti tähtien syntyyn. Käsitys pohjautuu havaintoihin, joiden mukaan tiettyjen tähtien ympäriltä on löytynyt pölykiekkoja. Näiden pölykiekkojen oletetaan olevan tähtiä kiertävien planeettakuntien esiasteita. Vaikka viime vuosina onkin löydetty vakuuttavia viitteitä muiden tähtien ympärillä kiertävistä planeetoista, paras Aurinkokunnan synnyn tutkimuskohde on silti oma Aurinkokuntamme.

Kuten sanottu, vielä tutkijat eivät ole pystyneet luomaan mitään yleispätevää Aurinkokunnan syntymallia. Jo Descartes yritti 1644 pyörreteoriallaan selittää Aurinkokunnan ilmiöitä, mutta varsinaisen ensimmäinen tieteellinen Aurinkokunnan syntyä koskettavan teorian julkaisi vuonna 1755 Immanuel Kant. Tämän nebulaarihypoteesin mukaan Aurinkokunta syntyi tiivistymällä suuresta kaasu- ja pölypilvestä. Laplace epäili taas, että Auringosta olisi kehityksensä alussa irronnut kaasua, josta planeettakunta olisi syntynyt. Lisäksi historian aikana on esitetty, että planeettakunta olisi syntynyt komeetan (tai tähden) ja Auringon valtaisan törmäyksen tuloksena. Mitkään tunnetut teoriat eivät kuitenkaan selitä kaikkia ilmiöitä tyydyttävästi. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että tällaisen 'täydellisen' mallin olisi pystyttävä selittämään seuraavat asiat:

• Planeettojen ratatasot ovat keskinään hyvin samankaltaisia - kaikki ovat lisäksi lähellä Auringon ekvaattoria eli päiväntasaajaa
• Planeettojen radat ovat lähes ympyröitä
• Planeetat kiertävät samaan suuntaan kuin mihin Aurinko pyörii akselinsa ympäri
• Planeetat pyörivät keskenään vertailtuna samaan suuntaan (paitsi Venus ja Uranus)
• Planeettojen impulssimomentti on satakertainen Auringon vastaavaan, vaikka planeettojen massa on vain 0,15% koko Aurinkokunnan massasta
• Erityyppisten planeettojen (maankaltaiset, jättiläisplaneetat) keskinäinen järjestys ja etäisyys toisistaan sekä Auringosta
• Kiviaineksen ja jään suhteellisen osuuden muuttuminen eri etäisyyksillä Auringosta

1. Aurinkokunta syntyi pyörivästä kaasu- ja pölypilvestä, jonka massa oli noin 2-3 kertaa nykyisen Aurinkomme massa.
2. Pilven keskiosat kutistuivat reunoja nopeammin, jolloin syntyvän Auringon (pilven 'ydin') ympärille muodostui kaasu- ja pölykiekko.
3. Pölyhiukkaset törmäilivät toisiinsa kiihtyvällä nopeudella muodostaen koko ajan suurempia hiukkasia ja lopulta vajoten samaan tasoon litteäksi pölykiekoksi.
4. Hiukkaset kokoontuivat koko ajan suuremmiksi kokonaisuuksiksi, jopa nykyisten asteroidien kokoluokkaan.
5. Löyhät ainekokonaisuudet muodostivat lopulta planeettamaisia kasaantumia, ns. planetesimaaleja.
6. Alkuplaneetan massan kasvaessa se pystyi keräämään ympärilleen kaasua ympäröivästä pilvestä.
7. Voimakas aurinkotuuli puhalsi ylimääräisen kaasun ja pölyn pois päättäen planeettakunnan syntytapahtuman tähän.