Aurinkokunnan kehitys pysynee vakaana vielä arviolta noin 5 miljardia vuotta. Tämä johtuu siitä, että Aurinkokunnan kehitys on vankasti sidoksissa Aurinkomme kehitykseen ja toisaalta siitä, ettei näillä näkymin Aurinkokuntaa uhkaa mikään suuri ulkoa tai planeettakuntamme suunnalta tuleva katastrofi. Aurinkomme onkin tällä hetkellä keskivaiheessa niin sanottua tähden pääsarjavaihetta, joka kestää Auringon kaltaisen kevyen tähden kohdalla noin 10 miljardia vuotta.

Kun Auringon pääsarjavaihe lopulta päättyy, Aurinko on polttanut kaiken ytimensä sisältämän vedyn heliumiksi; tällöin Aurinko on siirtynyt väkivaltaisempaan jättiläisvaiheeseen polttaen kovaa vauhtia ulkokerrosten vedyn. Tämän vaiheen lopussa kuoleva Aurinkomme oksentaa ulko-osansa avaruuteen säteilypaineen vaikutuksesta. Ulko-osista tulee laajeneva kaasupilvi, jota kutsutaan planetaariseksi sumuksi ja ytimestä tulee valkoinen kääpiö. Auringon elinkaaren väkivaltaiset loppuvaiheet aiheuttavat sen, että sisäplaneetat - oletettavasti Maa niiden joukossa - palavat poroksi ja ulkoplaneetat jäänevät kiertämään heikosti säteilevää kuollutta kääpiötä. Näin siis voidaan ajatella, että hiilipohjaisilla elämänmuodoilla on 5 miljardia vuotta aikaa etsiä uusi kotiaurinkokunta!