Sateenvarjokapina :: luku 4
kirjoittanut Rhi Marzano
suomentanut mena
ikäraja: PG-13
genre: romance/humor
Viaton ohikulkija Ginny joutuu keskelle Dracon taistelua vanhempien suunnitelmia vastaan. Mutta onko kumpikaan heistä valmis suhteeseen, joka tästä seuraa?
[A/N: Yay, Martina Sorbaran laulun sanoja tässä osassa! Suurkiitos Y!M:n tytöille juttuseurasta ja tuesta.]
* * *
"Kuollut?"
Draco miltei tunsi verensä jäätyvän. Hänen huulensa alkoivat liikkua omasta tahdostaan ja ulos tuli sanoja, joita hän ei ajatellut. Tapahtumat välkkyivät hänen mielessään yksi toisensa perään.
"Milloin?" hänen äänensä sanoi.
"Milloin liityt meihin?" Lucius kysyi koskettaen hitaasti omaa merkkiään.
"Myöhemmin," Draco sanoi kuulostaen kyllästyneeltä. "Jos tuntuu siltä." Miltä ei varmasti tuntuisi, helvetti soikoon jos hänestä tulisi Voldien juoksupoika.
"Viikko sitten," Howard sanoi. "Sen täytyi tapahtua heti sen jälkeen, kun olitte riidelleet ravintolassa. Äitisi sanoo, että hän oli poissa tolaltaan."
Narcissa seisoi hermostuneena ja väänteli käsiään. "Hän häipyi jonnekin eilen illalla eikä ole tullut kotiin. Olen kauhean huolissani."
"Kuinka?"
Kuinka monta kertaa hänen isänsä oli häipynyt omille teilleen? Liian monta. Kaksikymmentä? Kolmekymmentä? Draco oli tarttunut silloin ruoriin ja perheen liiketoiminta sekä omaisuudenhoito olivat sujuneet ihan hyvin. Hän pärjäisi kyllä, se oli varmaa.
Ainakin hän oli pätevä perillinen.
"Emme ole varmoja, sir," hovimestari sanoi.
Pitäisikö minun kertoa heille tänä iltana vai huomenna? Draco mietti. Olisi hienoa ottaa valta käsiinsä juhlissa. Merkittävää. Täyttää juuri kaksikymmentäkuusi ja nousta perheen pääksi.
Draco astuisi isänsä tilalle useissa hallituksissa. Hänen täytyisi keskustella omaisuudenhoitajiensa kanssa. Yleensä he tekivät hyvää työtä, mutta Dracon täytyi valvoa heitä. Valvomaton työvoima muuttui laiskaksi ja leväperäiseksi. He eivät varastaisi, jos hän pitäisi heitä tarkasti silmällä.
Ja sitten olivat vielä hänen liiketoimintansa hoitajat. Ensimmäinen Malfoy, joka oli ryhtynyt kauppiaaksi, oli ollut miltei hylkiö, mutta hänen ansaitsemansa raha oli tuonut hänelle paikan valittujen joukossa; pian suvulla oli imperiumi, pimeyden voimia sisältävien esineiden ja ihmeolioiden monopoli.
Oli hämmästyttävää, miten paljon rahaa ja valtaa pelkkä nimi Malfoy toi. Mutta Malfoyn suvun päämiehenä nuo asiat nousivat hämmästyttäviin korkeuksiin.
Kaksikymmentäkuusi oli hyvä ikä periä omaisuus.
Dracon isän ääni kummitteli hänen mielessään. "Tiedäthän, että periäksesi sinun tulee olla naimisissa."
"Voi paska."
* * *
Ginny värisi tuolillaan.
Hassua, että kun Draco oli ollut hänen vieressään, Ginny oli ollut kuumissaan ja punainen, mikä ei voinut näyttää hyvältä hänen vaalealla ihollaan. Mutta nyt kun Draco oli poissa ja Ginnyllä oli yllään vain pieni mekko, hän oli jäätymäisillään.
No, sen lisäksi olivat vielä kaikkien kuoneessa olevien kunnianhimoisten äitien ja tyttärien jäätävät katseet.
Kukaan heistä ei oikeastaan puhunut Ginnylle. He kuiskailivat puoliääneen ja mulkoilivat häntä ilkeästi. Hän pystyi kuvittelemaan sanat. Lutka, huora. Luultavasti he muistivat hänet niistä koko harmin aiheuttaneista lehtijutuista; luultavasti he tiesivät hänen olevan Weasley. Weasleyt olivat tunnetusti köyhiä, mikä ei Ginnyä juurikaan haitannut, paitsi kun nämä inhottavat naiset kuiskailivat ilmausta "kullankaivaja".
Pansy Parkinson marssi huoneen poikki ja rysähti tuolille Ginnyä vastapäätä. "En tiedä, mitä kuvittelet tekeväsi," Pansyn ääni oli hiljainen ja vihainen. Hänen silmissään oli myös jotain vialla, mutta Ginny ei kyennyt määrittelemään mitä.
"Tällä hetkellä," Ginny sanoi taistellen kylmänväristyksiä vastaan, "odotan, että kavaljeerini saa asiansa hoidettua hovimestarinsa kanssa." Hän sanoi 'kavaljeerini' vain ärsyttääkseen Pansya.
Se tepsi. Pansyn silmät näyttivät kiehuvan. "Draco vain käyttää sinua, tiedätkös. Kiusatakseen isäänsä. Hän ei oikeasti halua sinua."
"Ehkä. Tai ehkä hän ei vain välitä paskaakaan isästään enää."
"Tuskin." Ärähdys Pansyn hyvinkasvatetuilta huulilta. "Kun taas Parkinsonit ja Malfoyt ovat olleet liittolaisia vuosisatojen ajan. Ja teidän sukunne ovat inhonneet toisiaan lähes yhtä kauan."
"Nämä ovat treffit," huomautti Ginny. "Voimme tapailla ihan omine hyvinemme. Ei se tarkoita, että hän olisi kosinut minua."
Omahyväinen hymy vilahti Pansyn kasvoilla. Hänen silmänsä olivat nyt tavalliset - kuin tundran aukea tyhjyys. "Eikä varmasti kosi."
Tekee mieli lyödä hänen nenänsä lyttyyn. Ginny harkitsi sitä hetken vakavissaan, kunnes muisti, että voisi satuttaa kätensä - mikä tekisi kirjoittamisesta vaikeaa pariksi päiväksi.
Voisin käyttää vasenta nyrkkiäni. Hän hylkäsi tämänkin idean. Hän ei pystyisi lyömään yhtä kovaa vasemmalla kädellään ja huonosti osunut isku ei olisi enää yhtään hauskaa.
Ginny tyytyi hymyilemään Pansylle arvoitukselliseen 'sehän nähdään' -tyyliin ja siemaisemaan viiniään. Pansy paineli tiehensä vähemmän omahyväisen näköisenä.
Draco palasi. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, kädet heiluivat rytmikkäästi sivuilla. Hänen kulkunsa oli nopeaa ja päättäväistä ja hän selvitti tiensä väkijoukon läpi hetkessä.
"Meidän täytyy häipyä täältä," Draco sanoi hiljaa Ginnyn korvaan. "Nyt. Minun täytyy puhua kanssasi yhdestä asiasta."
"Okei," Ginny vastasi, sillä hän oli ikionnellinen päästessään pois.
* * *
Draco tarttui Ginnyn käsivarteen ja johdatti häntä kapeiden käytävien läpi kiemuraisessa labyrintissä kartanon ensimmäisen kerroksen alapuolella. Käännös, kulmaus, ja Ginnyn puolesta olisi voitu olla vaikka Cornwallissa. "Onko tämä tarpeellista?" hän kysyi hieman hengästyneenä.
"On," kuului vastaus kireiltä huulilta.
Lopulta Draco pysähtyi yhden käytävän päähän - se oli mitä ilmeisimmin umpikuja - ja asetti kämmenensä seinää vasten. "Ahaa, siinä," hän sanoi työntäen halkeamasta ja seinä aukesi. Hän katsoi Ginnyä odottavasti.
"Um," tämä sanoi miltei älykkäästi.
Draco oli kumartavinaan syvään. "Teidän jälkeenne."
Aukko seinässä lämähti kiinni siinä samassa, kun molemmat olivat päässeet sisään. Huoneen yksityiskohdista oli mahdoton sanoa mitään; oli pilkkopimeää. Ilma haisi heikosti mädäntyneille kananmunille.
"Valois," Draco sanoi hermostuneena heilauttaen sauvaansa.
Ginnyn mahassa tuntuva nipistely ei helpottanut yhtään ympäristön näkemisestä. "Et viitsisi kertoa, mistä tässä kaikessa on kyse?"
"Isäni on tapettu."
Ginny etsiskeli vihjettä Dracon ilmeestä, muttei löytänyt mitään. "Olen pahoillani?" hän yritti.
Draco sivutti Ginnyn surunvalittelut kädenheilautuksella. "Niinkuin ehkä tiedät, olen Malfoyn suvun omaisuuden, kiinteistöjen ja liiketoiminnan perillinen."
"Joten olet sikamaisen rikas. Tai rikkaampi. Onko sillä jotain merkitystä?"
Draco aloitti, pysähtyi sitten vetääkseen syvään henkeä, sitten aloitti ja lopetti taas. "Minun täytyy mennä naimisiin viikon sisällä tai menetän kaiken."
Ginnyn suu loksahti auki. "Mikä ihmeen jälkeenjäänyt sääntö tuo on?"
"Sääntö, joka on pätenyt suvussani viimeiset pari sataa vuotta," Draco sanoi katkerana. "Se varmistaa, että Malfoyn perilliset taipuvat järjestettyihin avioliittoihinsa."
"Annas kun arvaan," Ginny sanoi. "Pansy."
Draco nyökkäsi.
"Tuo on tosi kamalaa," Ginny sanoi kutakuinkin vilpittömästi. "Hän on yksi pieni-"
Silloin hänelle valkeni keskustelun samankaltaisuus heidän edellisen sopimuksensa kanssa. Vältelläkseen Pansyn seuraa Draco oli ottanut Ginnyn seuralaisekseen. Nyt, välttääkseen avioliiton-
"Olet järjiltäsi. Olet pahuksen järjiltäsi."
"Ginny," Draco sanoi hitaasti, viettelevästi, "tuletko vaimokseni?"
Ensimmäiseksi Ginny ajatteli, ettei malttanut odottaa päästäkseen kertomaan tätä päin Pansyn naamaa, mutta todellisuus palasi pian kuvioihin.
"En, en, tuhat kertaa en!" hän huusi heiluttaen villisti käsiään. "Oletko hullu? Sinun täytyy olla hullu! Ensinnäkin, koko perheesi vihaa minua - puhumattakaan siitä, että minun perheeni vihaa sinua - eikä kyseessä ole vain pieni nuiveus jostain viimeviikkoisesta kinasta vaan vuosisatojen vihasta, miltei sataprosenttiseksi käyneestä vihasta!"
"Miten se liittyy meihin?" Draco kysyi liikkuen Ginnyä kohti.
Ginny tökkäsi sormensa Dracon rintaan. "Täysin! Olisin onneton ympärilläni ihmisiä, jotka haluavat minun kuolevan! Treffeillä käynti silloin tällöin, okei, perheeni sietää sen koska se ei ole vakavaa - ja me emme ole vakavissamme, kunhan sekoilemme-"
"Minä olen vakavissani," Draco keskeytti.
"Etkä ole," Ginny leimusi. "Aivoistasi puuttuu jokin pala, minkä vuoksi tulit kosineeksi minua. Avioliitto on ikuinen asia, rakkausasia, lapsiasia. Se ei ole kysy-ketä-tahansa-tyttöä-asia."
"Ja lisäksi," Ginny sanoi 'pahus, olen pääsemässä vauhtiin' -vaihteen saattelemana, "mitä ihmettä oikein kuvittelit? Kosit minua tyrmässä? Ihan niinkuin sinulla ei olisi varaa ensiluokkaiseen kosintaan. Ilotulituksia, kukkia, polvistuminen maahan, pahus soikoon. Jos sinulle on niin pakkomielteisen tärkeää, ettei kukaan saa tietää, olisit kyllä löytänyt puutarhasta jonkin syrjäisen kolkan. Tämä paikka on suunnilleen yhtä romanttinen kuin lantakasa."
Ginny olisi voinut jatkaa motkottamista vielä kymmenen minuuttia, mutta Draco painoi hänet seinää vasten, tarttui hänen olkapäihinsä käsillään ja toi suunsa alas Ginnyn huulille. Luulepas vain, Ginny ajatteli ja puri Dracoa kieleen. Draco ei perääntynyt vaan lisäsi painetta. Ginny maistoi Dracon veren suussaan suolaisena ja ylitsevyöryvänä. Draco kiilasi reitensä Ginnyn jalkojen väliin ja painoi alavartalonsa häntä vasten ja Ginny saattoi ajatella vain olen mennyttä.
Ginnyn kädet tarttuivat tiukasti Dracoa hiuksista. Kymmenen, viisitoista minuuttia. Draco vain suuteli häntä tajuttomaksi. Ginny tunsi olonsa hylätyksi, kun Draco jätti hänen suunsa hetkeksi ja kumartui kohti hänen korvaansa.
"Malfoyt eivät usko rakkauteen," hän sanoi pehmeästi vetäen sormeaan alas Ginnyn kyljen kaarta.
Hän kumartui lähemmäksi ja hänen hyväilynsä muuttui kiihkeämmäksi. "Malfoyt eivät usko romantiikkaan."
Dracon käden liikkuessa ylös ja alas jokaista sen koskemaa kohtaa pakotti. Hänen suunsa hipaisi Ginnyn korvannipukkaa ja lopulta, hiljaa kuin henkäys, hän sanoi: "Mutta me uskomme intohimoon."
"Meillä on lasteittain intohimoa, Draco," Ginny muutti lantionsa asentoa mutta Draco siirtyi niin, että he olivat vielä lähempänä toisiaan kuin aiemmin. "Intohimoa loppuelämäksemme. Mutta avioliitto on sakramentti, se vaatii omistautumista. Perustukseksi tarvitaan jotain vakavaa."
"Ei ole olemassa kuin intohimoa."
"Onpas." Ginny ponnistautui irti. "Minä lähden kotiin. Johdata minut ulos."
Draco huokasi ja aloitti matkan ulos talosta.
* * *
Ginny näki unta Malfoyn kartanosta. Ylisuuresta, ikivanhasta, kylmästä. Hän näki unta loputtomista käytävistä ja huoneista, täynnä huonekaluja, palvelijoita ja kotitonttuja.
Ginny näki unta Lucius Malfoysta. Hän näki unta miehen terävistä kasvonpiirteistä, vaaleista hiuksista, itserakkaasta hymystä. Hän näki unta miehen vallasta, vallasta joka kuvastui hänen silmistään. Hän näki unta Luciuksen toukkien peittämästä raadosta.
Ginny näki unta ensimmäisestä Tylypahkan-vuodestaan. Hän näki unta Tom Valedrosta ja siitä, kuinka päiväkirja oli kuluttanut häntä. Hän näki unta Salaisuuksien kammiosta.
Ginny, outoa kyllä, ei nähnyt unta Harrystä.
Ginny näki unta Dracosta. Hän näki unta Dracon suudelmasta, silmistä. Hän näki unta, jossa Draco oli naimisissa Pansyn kanssa; Pansyn kädet kaulansa ympärillä, Pansyn kieli korvassaan, Pansyn vartalo sängyssään; Pansy raskaana Dracolle ja pitämässä huolta hänen taloudestaan.
Ginny heräsi ja oksensi.
* * *
Draco kertoi äidilleen keskiyön aikoihin isänsä kuolemasta. "Tiesin, että jokin oli vialla, minä vain tiesin," Narcissa iloitsi, mutta se ei ollut mitenkään erikoista, sillä hän oli "tiennyt" jotain kamalaa tapahtuneen Luciuksen aiempienkin huviretkien kohdalla eikä mitään ollut koskaan tapahtunut. Tähän saakka.
"Minusta meidän pitäisi haudata hänet keskiviikkona," Narcissa sanoi nyyhkytyksensa tyynnyttyä. "Hän rakasti keskiviikkoja."
Draco ajatteli itsekseen, että hänen äitinsä oli sekopää, eikä Lucius varmasti ollut pitänyt keskiviikoista - kuka ylipäänsä pitää keskiviikoista? Ei kukaan selväjärkinen, se oli varmaa. Mutta Draco ei sanonut mitään vaan käski Howardin järjestää hautajaiset keskiviikoksi puoli yhdeltätoista.
Epäröiden Narcissa sanoi: "Pitäisikö häät järjestää lauantaina?"
"Ei," Draco sanoi jyrkästi. "Minä pidän niistä huolen."
Hänen äitinsä päätteli, että hän menisi Pansyn kanssa naimisiin jo aiemmin; Draco jätti hänet siihen uskoon. Säästyipähän selittelyaikaa.
* * *
Lucius Malfoyn kuolemasta kerrottiin lehdissä tiistaina. Tilaisuus pidettäisiin Malfoyn sukuhautuumaalla keskiviikkona klo 10.30; Malfoy tunnettiin parhaiten rahoistaan ja lukuisista toimistaan Ministeriössä. Suremaan jäivät vaimo, poika ja monet muut sukulaiset. Muistokirjoitus oli kaunisteleva, mutta tuskin yksikään lehti olisi tohtinut kirjoittaa mitään ikävää kyseisestä perheestä juuri nyt.
Harry sekoitti teetään ja käänsi sivua. Kanuunat olivat hävinneet taas; se ei ollut mikään yllätys, mutta hän arveli Ronin olevan edelleen murtunut. Ronilla oli kohtuuttoman suuret odotukset kyseisen joukkueen suhteen.
Kello oli vartin yli yhdeksän. Harry pani kattilan liedelle uutta teepannullista varten. Kun vesi oli kiehunut, hän otti kaapista rasian appelsiininkukkateetä ja antoi lehtien hautua. Hän kaatoi kupin täyteen, lisäsi kolme lusikallista sokeria ja asetti sen tiskipöydän reunalle.
Yhdeksän kolmekymmentä Ginny käveli unisena keittiöön yllään vaaleansininen yöpaita ja hiukset kiinni sotkuisella nutturalla. Hän näytti horteiselta ja väsyneeltä. Hän käveli tiskipöydän luo, otti mukin ja maistoi ensimmäisen hörpyn.
Harry saattoi miltei nähdä yksityiskohtien hahmottuvan Ginnyn päässä - valmis tee, valot päällä, joku istumassa hänen keittiössään.
Ginny pudotti mukinsa.
"Mitä ihmettä teet täällä?" hän tivasi kootessaan palasia ja mutisi korjausloitsun.
"Jätin takkini viimeksi." Totta - Harry oli löytänyt sen vaarallisen läheltä Ginnyn takkaa.
"Entä jos minulla olisi ollut seuraa? Etkö voisi koputtaa sen sijaan että ryntäät asuntooni kuin omistaisit sen?"
"Sinulla ei ollut seuraa," Harry sanoi rauhallisesti. "Tarkistin vuokraemännältäsi."
"Silti on olemassa juttu nimeltä yleiset käytöstavat," Ginny laittoi kätensä puskaan rinnalleen. "En haluaisi uusia viimeviikkoista kohtausta."
Suoraan asiaan. "Kuulin, että olit Malfoyn juhlissa eilen illalla. Hänen seuralaisenaan."
"Mitä, onko sinulla vakoojia?" Ginny asetti uudelleen kootun mukin pöydälle, jottei tiputtaisi sitä taas. "Miksi seuraat pakkomielteisesti sosiaalista elämääni? On varmasti muitakin tyttöjä, jotka suostuvat menemään kanssasi sänkyyn, Harry."
"Olen huolestunut sinusta. Huolestunut siitä ettet tiedä, mihin olet joutumassa. Et voi tietää, mitä Malfoylla on mielessään."
"Tiedän tarkalleen, mitä hänellä on mielessään. Hän haluaa minun menevän kanssaan naimisiin, jotta voi periä kallisarvoiset miljoonansa, sitten hän haluaa minun synnyttävän hänelle perillisen ja todennäköisesti ei olisi huomaavinaankaan minua loppuelämäni ajan. Mutta oikeastaan se ei kuulosta lainkaan huonolta kaupalta - ainakin hän koputtaa ennen kuin astuu sisään." Ginny taputti Harryn poskea. "Sulje suusi ennen kuin sinne lentää kärpäsiä. Niin, ja häivy asunnostani."
"Ginny," Harry sanoi huokaisten.
"Olen tosissani," Ginny sanoi. "Häivy."
"Voisit kiittää siitä, että laitoin sinulle teetä," Harry sanoi ottaen takkinsa.
"Voisin, mutta en taida kiittää, sillä murtauduit keittiööni sen vuoksi."
Harry huokaisi ja lähti.
* * *
Ilmeisestikin oli "piirittämisen" vuoro.
Dracosta koko kosiskelun idea oli naurettava. Mutta Ginny tahtoi sitä todisteena hänen vilpittömyydestään. Dracosta romantiikka toimi lähinnä todisteena sitä vastaan. Sehän oli vain tytön naruttamista hyvin suunnatuilla sanoilla ja lahjoilla.
Mutta heillä oli intohimoa. Ensimmäiset pari kuukautta olisivat tulista yhteiseloa; Ginny lahjoittaisi perillisen; ja sitten he harjoittaisivat kohteliasta asumuseroa loppuelämänsä. Dracosta se kuulosti täydelliseltä.
Niinpä hän meni ostamaan Ginnylle kimpun liljoja ja jotain violetteja juttuja tiistaiaamuna.
Varttia vaille kymmenen hän oli kukkapuskineen Ginnyn asunnolla. Hän oli suunnitellut antavansa nopeasti kukat, pussailevansa hieman ja muistuttavansa, että menisi mieluiten ennen sunnuntaita naimisiin. Sitten hän lähtisi kokoukseen Ministeriöön.
Kun hän näki Potterin tulevan ulos rakennuksesta, hän tajusi, että asiat eivät menisi kuten hän oli odottanut.
"Mitä sinä täällä teet?" Potter pärskähti.
"Ei kuulu sinulle. Mitä, hiippailetko sinä Ginnyn kannoilla?"
"Pysy kaukana hänestä," tummahiuksinen mies sanoi vihaisesti. "Hän on liian hyvä sinulle. Sinulla on kyllin uhkeita, blondeja luihuistuvan kasvatteja petikavereiksi - jätä Ginny rauhaan."
"Ginny pystyy tekemään itse omat päätöksensä." Draco pyyhälsi Harryn ohi ja suuntasi ylös Ginnyn asunnolle. Hän koputti selkeästi kolme kertaa.
"Vannon, Harry, että jos et nyt lähde, rupean kirkumaan," kuului Ginnyn ääni oven takaa.
"Minä täällä."
Ovi lensi auki; Ginnyn ruskeat silmät näyttivät helpottuneilta. "Hei."
Draco ojensi liljat ja violetit jutut ja Ginnyn kasvot alkoivat hehkua.
"Kiitos, kuinka huomaavaista." Hän heilautti kättään. "Voit tulla sisään."
Draco seurasi häntä keittiöön, jossa Ginny laittoi maljakkoon vettä ja järjesteli kukat siihen.
He tuijottivat toisiaan noin minuutin verran, kunnes Ginny selvitti kurkkuaan. "Öh, siitä... naimisiinmenojutusta."
"Niin?" Draco sanoi toivoen, ettei kuulostanut liian toiveikkaalta.
Ginny sulki silmänsä, veti syvään henkeä ja sanoi nopeasti yhteen putkeen: "Teen sen kai sitten, mutta minusta häiden pitää olla pienet, en halua mitään suuria järjestelyjä. Riittää, että se saadaan hoidettua."
"Isäni haudataan huomenna," Draco sanoi. "Kävisikö torstai?"
"Okei, Ginny sanoi ja räpäytti silmiään. "Torstai sovittu."
Sitten Draco suuteli häntä; se oli ilmeisesti asiaankuuluvan "romanttinen" teko. Eikä se suinkaan ollut vastenmielistä - mikä tahansa tekosyy saada kielensä Ginnyn suuhun oli hyvä.
Ginnu astui askeleen taaksepäin, tarttui pöydän reunaan ja ilmoitti:
"Taidan tarvita drinkin."
[A/N: Ooh ;) Seuraavassa osassa - hautajaiset, häät ja Luciuksen murhan tutkinta.]