Sateenvarjokapina :: luku 6
kirjoittanut Rhi Marzano
suomentanut mena
ikäraja: PG-13
genre: romance/humor
Viaton ohikulkija Ginny joutuu keskelle Dracon taistelua vanhempien suunnitelmia vastaan. Mutta onko kumpikaan heistä valmis suhteeseen, joka tästä seuraa?
[A/N: Tämä sekopäinen osa on omistettu ennen kaikkea Meghanille, joka on melko sekopää mutta arvostaa sitä enemmän minun sekopäisyyttäni. Myös vakkareille - Leelle, Amalinille, Christylle; AII:lle the SM:lle; ja siskolleni. Pahoittelen viivästymistä!]
* * *
Minä en säikähdä keittiötä.
Ginny kolusi kaappeja etsien teetä, kuppeja ja sokeria, ei välttämättä tässä järjestyksessä. Keittiö oli valtava. Darthaegan oli suuri, muttei niin suuri. Ginnystä keittiö oli kohtuuttoman kokoinen.
Kuinka kukaan saattoi löytää täältä mitään?
Ahaa! Kiiveten tiskipöydälle Ginny nappasi teen ylähyllyltä.
"Lady Malfoy?"
Se oli lausuttu jo useampaan kertaan, mutta vasta nyt Ginny tajusi, että joku puhui hänelle.
Hän katsoi alas edelleen polvillaan tiskialtaan vieressä. "Niin?"
"Voimmeko auttaa jotenkin?"
Keskellä keittiötä seisoi kolme, neljä pelästynyttä palvelijaa.
"Voisitte näyttää minulle, mistä teekupit löytyvät," Ginny sanoi leppoisasti. "Ja sokeri. Ai, ja kattila kanssa."
Yksi palvelijoista (Ginny arveli hänen olevan taloudenpitäjä) tarjoutui nopeasti ottamaan teen Ginnyltä. Tämä kuitenkin takertui saaliiseensa. "Me voimme laittaa teille teetä, rouva," taloudenpitäjä sanoi itsepintaisesti.
"Niin minäkin," Ginny pisti takaisin. "Olen tehnyt sitä koko elämäni."
"Mutta teidän asemassanne -"
"Minä osaan laittaa itselleni teetä," Ginny tiuskaisi. "Teidän ei tarvitse tehdä sitä puolestani."
Hänen kätensä tärisivät ja hän oli oudosti purskahtamaisillaan kyyneliin.
Taloudenpitäjä näytti samalta.
Tämä on hänen työtään, Ginny muistutti itseään.
"Olen pahoillani," hän sanoi hiljaa ja ojensi teen naiselle. "En vain ole kovin miellyttävä ennen aamuteetäni. Mutta haluaisin silti tietää, missä mikin on siltä varalta, että tulee vaikka jokin kulkutauti. Silloin jäisin ilman aamuteetäni ja olisin inhottava teidän ruumiillenne ja Draco sanoisi luultavasti, että Malfoyt eivät käyttäydy epäkunnioittavasti kuolleita kohtaan ja olisimme kaikki pulassa, eikö?"
Taloudenpitäjä hymyili hieman. "Kupit ovat tässä kaapissa," hän sanoi, avasi yhden kolmesta alaovesta ja otti sieltä kupin, "kattila on lavuaarin alla," hän otti senkin esille, "ja sokeri on pakastimessa."
"Pakastimessa?"
"Pitää hyönteiset poissa."
Mikset vain käytä loitsua? Ginny oli sanomaisillaan, mutta ymmärsi sitten, että he olivat palvelijoita luultavasti heikkojen taikavoimiensa vuoksi.
Yksi palvelijoista oli pistänyt veden kiehumaan, ja pian Ginnyllä oli valmiiksi laitettu kuppi teetä. Hän siemaili sitä ja keskusteli palvelijoiden kanssa. Ethel (taloudenpitäjä) ja hänen perheensä olivat olleet Malfoyden palveluksessa Darthaeganissa useamman sukupolven ajan. Muut palvelijat olivat hänen serkkujaan ja he tekivät suuremmat työt kotitonttujen avustaessa pienemmissä.
Keittiö valloitettu, Ginny ajatteli hymyillen ja jatkoi keskustelua.
* * *
Draco heräsi yksin.
Minkä ei olisi pitänyt olla normaalista poikkeavaa. Hän nukkui harvoin kenenkään kanssa. Aiemmissa suhteissaan hän oli lähtenyt miltei välittömästi aktin jälkeen. Hänellä ei ollut sisaruksia, eikä kukaan serkku tai kaveri ollut rohjennut jakaa vuodetta hänen kanssaan lapsena. Hän oli jo silloin ollut perillinen - ja perillinen sai tahtonsa läpi.
Mutta nyt oli poikkeavaa herätä yksin.
Hänen vartalossaan vallitsi outo kivun ja tyytyväisyyden sekainen tunne. Hän muisti hämärästi Ginnyn pään rintaansa vasten, kun he olivat lipuneet uneen; kuinka pelkkä läheisyys saattoi tuottaa tyydytystä. Yhdynnänjälkeisessä läheisyydessä oli puolensa, hän oli mumissut Ginnylle, johon tämä oli vastannut: "Etkö voi vain myöntää, että pidät halimisesta?"
Hän nyrpisti nenäänsä.
Malfoyn ei tulisi pitää halimisesta.
Tai ainakaan myöntää pitävänsä.
Hän löysi puhtaan vaatekerran tuolilta sängyn vierestä, johon kamaripalvelija oli ne huolellisesti asetellut. Joku oli tuonut heidän tavaransa keltaiseen huoneeseen, eikä se varmasti ollut Ginny.
"Öh, herra?"
Draco käänsi vähän päätänsä vetäessään paitaa päälleen. "Niin?" Useimmiten hänen palvelijansa epäröinti oli hänestä huvittavaa.
"Suunnittelitteko tekevänne perinteisen veneretken saaren ympäri?"
Draco murahti sisäisesti. Kyseessä ei ollut mitenkään tärkeä perinne; enemmänkin vain tilaisuus kertoa morsiamelle, mitä häneltä odotettiin. Saaren läheisyys olisi rentouttava taustatuki ja niin edelleen ja niin edelleen. Silti hänen pitäisi kertoa Ginnylle ennemmin tai myöhemmin.
"Kyllä," hän vastasi napittaen paitansa kiinni. "Menemme kohta ulos."
"Laitan veneen valmiiksi," palvelija lupasi.
Draco katsoi häntä pitkään.
Ripeästi palvelija lisäsi: "- herra."
"Hyvä on," Draco vastasi. "Oletko nähnyt vaimoani?"
"Keittiössä, herra."
Mitä Ginny teki keittiössä?
Istui tiskipöydällä, joi teetä ja jutteli taloudenpitäjän kanssa, ilmeisestikin.
"Hyvää huomenta, Virginia." Dracon äänensävystä saattoi aavistaa ärtymyksen.
"Huomenta, Draco," Ginny vastasi leveästi hymyillen. "Haluaisitko teetä? Ethel laittoi juuri pannullisen."
Draco huokaisi. "Ginny, Malfoyt eivät ystävysty henkilökunnan kanssa."
"En ymmärrä, miksi. Siten he ovat uskollisempia."
"Siten he ovat tuttavallisempia," Draco sanoi kireästi, "mistä puolestaan seuraa piittaamattomuutta."
"Sinä olet nyt vain äreä."
Ginny hymyili ja Draco katsoi tuomitsevasti ja Ginny hymyili päättäväisemmin ja Draco pelkäsi kasvojensa halkeavan osoittamastaan paheksunnasta.
Hampaidensa välistä hän käski Ginnyn tavata hänet ulkona kymmenen minuutin päästä.
* * *
Draco raahasi Ginnyn laiturille, jossa soutuvene odotti veteen työnnettynä.
Totuuden nimissä se oli oikein mukavannäköinen soutuvene, jos ei ottanut huomioon luihuisenvihreää väriä ja kylkiin kaiverrettuja vaakunoita.
Ginny selvitti kurkkuaan. "Mitä tämä on?"
"Se on vene."
"Näen kyllä että se on vene," Ginny sanoi ärtyneenä, "mutta miksi?"
"Perinne. Hyppää kyytiin."
Ginny päästi pitkän kärsivän huokauksen ja totteli. Draco seurasi perässä.
"Minunko sitten pitää soutaa?" Ginny kysyi koska ei voinut kuvitellakaan Dracon tekevän mitään raakaa työtä.
"Sitä kutsutaan taikuudeksi, Gin. Olet ehkä kuullut siitä?" Draco levitti silmiään ja heilautti sauvaansa.
Ginny ei tiennyt, ollako hyvillään siitä, että Draco oli käyttänyt hänen lempinimeään vaiko äkäinen siitä, että tämä oli ollut sarkastinen.
"Kiva," hän sanoi lopulta, kun vene lähti liikkeelle.
"Kiitos."
Loitsu sai veneen päästämään outoa ääntä. Jos Ginny piti päätään tietyssä asennossa, se kuulosti melkein vaakkumiselta.
Draco ryhtyi luetteloimaan Malfoy-morsiamen sopivaa käytöstä: mitä hänen oletettiin tekevän, mistä hän oli vastuussa. Enimmäkseen Ginny keskittyi vaakkuvaan ääneen ja kuvitteli superankkojen liikuttavan venettä.
Mielikuva sai hänet jopa kikattamaan.
Dracon otsaan ilmestyi ryppy. "Mitä?"
"Ei mitään," Ginny vastasi heti ja hukutti loput kikatuksestaan yskänkohtaukseen.
Draco katsoi häntä tyytymättömänä ja jatkoi: "Ei suhteita ennen kuin perillinen on syntynyt. Minä, kunnioituksesta sinua kohtaan, tulen pitämään kiinni samasta säännöstä."
Ankat unohtuivat ja Ginny kohottautui hätkähtäen.
"Mitä?"
"Luonnollisestikaan uskottomuutta ei odoteta," Draco selitti.
"Merkitsevätkö sanat vakava sitoutuminen sinulle mitään?"
"Eivät erityisemmin," Draco kohautti olkapäitään. "Malfoyt eivät yleisesti ottaen ole uskollisia."
Oli jo aikakin, että Ginny työnsi Dracon veneestä.
"Olet totaalinen ääliö. Ehkä tässä avioliitossa on sinusta kyse vain rahasta ja perillisistä, hyvä on. Ehkä Malfoyt eivät usko uskollisuuteen, mutta minä en mennyt naimisiin esi-isiesi kanssa. Menin naimisiin sinun kanssasi. Ja minä vaadin uskollisuutta. Älä väitä, ettei sinua harmittaisi, jos alkaisin taas tapailla Harrya tässä sivussa."
Draco kellui ylos alas vedessä ja näytti yllättyneeltä. Johtuiko se Ginnyn teoista vai sanoista oli epäselvää.
"Hyvä on," hän sanoi. "Kaipa voin myöntyä tuohon."
Ginny risti kätensä ja hymyili.
Draco kipusi takaisin veneeseen ja kurottautui Ginnyä kohti. Hän tarttui Ginnyä käsistä, asetti ne olkapäilleen ja suuteli Ginnyä rajusti.
Sen täytyi olla harhautustaktiikka. Draco näytti käyttävän sitä usein. Kun Ginny ei käyttäytynyt toivotulla tavalla, Draco suuteli häntä. Kun Ginny sanoi jotain epämiellyttävää, Draco suuteli häntä. Kun Ginny meni reittiä, jota Draco ei halunnut kulkea, Draco suuteli häntä. Ginny tiesi, mitä Draco teki, ja se oli anteeksiantamatonta. Ginny oli vihainen... kokonaiset kolme sekuntia.
Sen jälkeen hän ei enää välittänyt.
Draco laski Ginnyn veneen pohjalle, mikä oli aika hankalaa, mutta hänen käsiensä liikkeet korvasivat sen enemmän kuin ruhtinaallisesti. Draco oli märkä ja valui vettä Ginnyn päälle mutta se ei oikeastaan haitannut. Jopa seuratessaan suullaan pisamien muodostamaa polkua Ginnyn käsivarressa Draco ponnisteli samalla hänen riisumisekseen.
No, he olisivat tuplasti nopeampia, jos Ginny tekisi vastapalveluksen, joten hän kurottautui aukomaan Dracon paidannappeja.
Hätkähtäen Dracon kyynärpää liikahti ja osui veneen reunaan.
"Saamari!" hän säpsähti.
Säpsähti oikeastaan hiukan liian paljon, sillä vene kellahti ympäri.
Kuvittele pohjoisnapa. Ilkialastomana. Vesihöyry jäätyy sekunnin sisällä uloshengityksestäsi. Ihoa polttaa silkasta lämpötilan äärimmäisyydestä.
Vesi oli suunnilleen niin kylmää.
Draco onnistui saamaan itsestäänsoutavan veneen kiinni ja heidät takaisin kyytiin. Mutta nyt molemmat olivat kylmissään ja täriseviä eivätkä juuri kuhertelutuulella.
"Voitaisiinko jättää väliin loppuretki ja luento ja mennä vain kuumaan kylpyyn?" Ginnyn hampaat kalisivat.
"Hyvä suunnitelma," Draco sanoi ja vene käänsi suuntaa kiihdyttäen melkoisesti vauhtiaan.
* * *
"Lady Malfoy?" Ethel kutsui oveen koputtaen. "Teille on vieras."
"Vieras?" Ginny irvisti. Hän ja Draco olivat olleet suloisesti kahdestaan parin viime päivän ajan. Kuka tulisi keskeyttämään?
He olivat siirtyneet yläkerran suurimpaan makuuhuoneeseen edellisenä iltana, sillä siinä oli kylpyhuone. Ginny vaelsi kylppäriin tarkistamaan, oliko hän edustuskunnossa (ja hän oli).
Hän ihmetteli, missä Draco mahtoi olla, mutta todennäköisesti tämä olisi jo alakerrassa viihdyttämässä vierasta.
Hitaasti Ginny laskeutui portaita asettaen varoen jalkansa aina seuraavalle askelmalle. Vaalea hahmo istui salongissa. Naispuolinen vaalea hahmo, joka ei selvästikään näyttänyt tyytyväiseltä.
"Hei," sanoi Ginny vaisusti.
Jos katse voisi tappaa, Narcissaa syytettäisiin ensimmäisen asteen murhasta.
Tietysti hän pääsisi kuitenkin pälkähästä. Hänellä oli tarpeeksi rahaa.
"Vai niin," Narcissa sanoi. "Sinä olet siis tyttö, jonka poikani nai."
"Minä olen," Ginny tunnusti. "Miksi kutsun sinua? Äidiksi? Narcissaksi?"
"Sinä kutsut minua 'rouvaksi'", oli jäätävä vastaus.
Se lämpimästä tervetulotoivotuksesta perheeseen. "Haluaisitteko teetä?" Ginny ehdotti.
"Tietysti," Narcissa niiskautti. "Olisin tuskin tullut teeaikaan, jos en haluaisi teetä."
"Niinpä." Ginny pyysi hiljaa Etheliä laittamaan teetä ja keksejä. "Mennään sitten odottamaan olohuoneeseen."
Hänen anoppinsa järjestäytyi sohvalle kuin seipään nielleenä ja ivallinen katse kasvoilleen lukkiutuneena. "Ainakaan ei tarvitse murehtia perillisestä," kuului hänen avaushuomautuksensa. "Te Weasleyt olette vastenmielisen hedelmällisiä."
Mitä tuohon olisi pitänyt vastata?
"Pisamainen Malfoy." Narcissa värähti. "Kuinka äärettömän epäylevää. En ymmärrä, mitä hän näkee sinussa."
Ginny järjesti kasvoilleen sädehtivän tekohymyn.
"Mutta tietenkin olette niin köyhiä," Narcissa niiskaisi. "On varmaan lohduttavaa ajatella, että lapsesi tulee olemaan käsittämättömän rikas."
"Itse asiassa emme ole läheskään niin köyhiä kuin ennen," Ginny sanoi leppoisasti. "Sisarukseni ovat onnistuneet melko hyvin. Kaksosilla on oma kasvava yrityksensa, Percy on erään ministeriön osaston johtaja ja loputkin pärjäävät omillaan. Meitä voisi oikeastaan kutsua keskiluokkaisiksi."
Onneksi Ethel tuli sisään teetarjottimineen tuolla hetkellä.
Taloudenpitäjä kaatoi teetä molemmille ja lisäsi maitoa ja sokeria toiveiden mukaan. "Hyvää päivänjatkoa, rouvat." Hän poistui.
Ginny toivoi, että olisi voinut mennä Ethelin mukaan.
Hän otti keksin ja järsi sen reunaa Narcissan mulkoillessa häntä vielä lisää.
Narcissa otti dramaattisen hörpyn teestään ja sanoi: "Toivon vain, ettet laske Dracon yhteiskunnallista asemaa."
"Tuskinpa," Ginny pisti keksin poskeensa.
"Sinä olet vain niin tavallinen."
"Pojallanne on paljon rahaa. Hänen sosiaalinen asemansa ei ole vaarassa." Ginny söi toisen keksin ja oli ottamaisillaan vielä kolmannen.
"Sinuna en todellakaan söisi enää yhtään. Vartalosi ei nytkään ole kovin hääppöinen."
Ginny luopui keksistä ja hymyili kireästi. "Tietysti, rouva."
Tästä oli tulossa tuskallinen iltapäivä.
* * *
Vuorokausirytmin pohjavirrat uivat Dracon korvissa. Ginny oli painautunut häntä vasten ja hän oli liukumassa uneen.
"Vihaan äitiäsi," Ginny mumisi Dracon rintaan.
"Okei," Draco vastasi.
"Okei? Etkö aio edes kysyä miksi?"
"Sinulla on oikeus mielipiteeseesi."
"Hän on totaalinen narttu."
Draco arveli, että Ginny olisi nyt hiljaa.
Hän oli väärässä.
"Et edes puolusta häntä," Ginny sanoi raivoissaan. "Etkö rakasta häntä?"
"Malfoyt eivät usko rakkauteen," Draco muistutti Ginnyä.
"Tuo on vammaista," Ginny sanoi, mutta sitten hän todellakin oli hiljaa ja nukahti.
* * *
Sunnuntai-illallinen oli vakio Ginnyn elämässä. Kaksoset, Ron ja Hermione ja usein myös Percy ilmestyivät aterialle. Harry tuli myös - silloin kun sattui olemaan lähistöllä.
"En halua mennä sinne," Draco valitti.
"Minä join teetä äitisi kanssa," Ginny sanoi terävästi, eikä Dracon auttanut muu kuin alistua.
He saapuivat Kotikoloon kahdelta. Illallinen tarjottiin aina kolmelta jostain kumman syystä.
Ginny ei yrittänyt selittää äitinsä järjenjuoksua.
Fred havaitsi heidät ensimmäisenä. "Ei vakavaa, huh?"
"Ihana nähdä sinua myös." Ginny näytti kieltä Fredille.
"Kumpi sinä olet?" Draco kysyi. Hän ei kuulostanut erityisen ystävälliseltä, muttei sentään käyttänyt sitä Taivas, minulla on niin tylsää -äänensävyä.
"George," Fred sanoi.
"Fred," Ginny korjasi.
"Luulen tietäväni, kuka olen," Fred kuulosti loukkaantuneelta.
"Minusta sinä olet parantumaton valehtelija." Ginny potkaisi hänen jalkojaan. "George ei käytä näitä saappaita."
Fred oli vaiti ja huokasi sitten. Hänet oli saatu kiinni rysän päältä. "Pahus, sinä olet hyvä."
"Onko äiti keittiössä?"
"Joo. Percy myös. Tekee jälkiruokaa." Hän painotti ivallisesti sanaa 'jälkiruoka'.
Ginny tarttui Dracoa hihasta ja johdatti tämän keittiöön. Hänen äitinsä hyräili ja Percy oli uppoutunut keittokirjaan.
"Iltapäivää," Ginny sanoi iloisesti.
"Hmm-di-hmm-hmm- hei kulta. Laitan juuri illallista." Molly kääntyi ympäri ottaakseen kulhon.
Hän jähmettyi.
"Ginny," hän sanoi vaarallisesti, "keittiössäni on Malfoy."
Ginny esitti heikon hymyn. "Onko?"
"Itse asiassa heitä on kaksi," Draco sanoi väliin.
Mollyn silmät kapenivat.
"Me, öh," Ginny veti syvään henkeä ja lähti yritykseen, "mentiinnaimisiinviimetorstaina."
"Voi herraisä," sanoi hänen äitinsä ja pyörtyi samantien.
"Hän on hieman teatraalinen," Percy sanoi selitellen ja astui Mollyn ylitse pistämään kakkunsa uuniin. Hän kohotti toista kulmakarvaansa. "Luulin sinun sanoneen, ettei se ollut vakavaa."
"Ei se ollutkaan." Ginny vaikeni. "Mikset saa kohtausta?"
"Sain kohtauksen torstaina. Tim kertoi minulle."
"Kuka on Tim?" Draco mutisi.
"Percyn avustaja. Hän on tosi tehokas," Ginny kuiskasi takaisin.
"Olen kutakuinkin alistunut ajatukseen nyt," Percy sanoi. "Minusta olette molemmat järjiltänne, mutta ettepähän tee pahaa kenellekään muulle."
Ginny kuuli oven käyvän ja juttelusta päätelleen loistokolmikko tuli sisään.
"Hei hei," Ronin ääni sanoi oletettavasti Fredille. "Onko kaikki paikalla?"
"Kaikki ja vähän enemmänkin," kuului Fredin murahdus.
Hermione ja Ron astuivat ensimmäisinä keittiöön Harry perässään.
"Mitä Malfoy tekee täällä?" Ron sanoi terävästi.
"Jessus, Gin," Harry sanoi tuskaisen näköisenä, "sano minulle, ettet oikeasti mennyt naimisiin hänen kanssaan."
"Naimisiin?" Ron toisti kauhuissaan.
Dracon omistava käsi Ginnyn hartioilla oli kylliksi vastausta.
Ronin nyrkit nousivat pystyyn, mutta Hermione tarttui niihin ennen kuin ne ehtivät iskeä. "Ron," hän sanoi, "meidän täytyy keskustella. Nyt."
Ron nyökkäsi hitaasti ja seurasi Hermionea minne he nyt sitten ikinä menivätkään käydessään näitä "keskusteluja". Yleensä ne eivät olleet keskusteluja lainkaan, vaan Hermione kertoi Ronille, että tämän käytös oli asiaankuulumatonta.
Percy päästi "öhöm"-äännähdyksen. "Ehkä haluaisit vähän piirakkaa... Draco?"
"Tykkään piirakasta," Draco myöntyi.
Dracon kääntyessä Harry tarttui Ginnyä käsivarresta ja veti hänet eteiseen.
"Mitä ihmettä ajattelet?" Harry sihisi työntäen Ginnyn seinää vasten. "Tuo perhe tietää huonoa, Ginny. Laitonta tavaraa tulee ulos korvistakin. Tämä ei ole leikkiä."
"Omapa on elämäni," Ginny sihisi takaisin. "Petasin vuoteeni itse eikä minun ole vaikea nukkua siinä. Sinä et enää ole osa elämääni."
"Onko tässä sitten kyse kostosta?"
"Elämäni ei pyöri sinun ympärilläsi. Jessus, Harry, kohtelit minua kuin roskaa vuosien ajan. Vähät hänen tarkoitusperistään, hän ainakin uskalsi mennä kanssani naimisiin."
"Gin, en voinut mennä naimisiin sen vuoksi, mitä teen työkseni - ymmärrätkö?"
Jäykästi Ginny sanoi: "Jos olisit halunnut sen onnistuvan, olisit keksinyt keinon."
"Minä rakastan sinua," Harry sanoi epätoivoisesti ja suuteli Ginnyä.
Kuinka monta sekuntia kului, Ginny ei ollut varma, mutta tyyni ääni halkoi ilmaa:
"Potter, voisitko pitää kätesi erossa vaimostani?"
Harry työnsi kädet sivuilleen ja mulkaisi Dracoa. "En voi jäädä tänne. En, kun hän on täällä. Kerro äidillesi, että tulen käymään joskus toiste." Hän marssi tiehensä.
Ginny huokaisi.
Draco käveli huoneen poikki ja nosti Ginnyn leukaa niin, että heidän silmänsä kohtasivat. "Rakastatko häntä?"
"Minä luulin, ettet usko rakkauteen," Ginny vastasi tiuskaisten.
Draco vastasi nopeasti samalla mitalla: "Minusta kyse on pikemminkin siitä, uskotko sinä siihen."
Oli hiljaista.
Ginny nielaisi ja sanoi sitten: "En. En ole rakastunut häneen."
Sydämenlyönti. Toinen. Kolmas. Neljäs.
Dracon huulet vetäytyivät hymyyn. "Hyvä."
[A/N: Ensi kerralla - Dracolle selviää eräs tärkeä asia ja joku yrittää tappaa Ginnyn (oikeasti. ei luistimia).]