Sateenvarjokapina :: luku 7
kirjoittanut Rhi Marzano
suomentanut mena
ikäraja: PG-13
genre: romance/humor
Viaton ohikulkija Ginny joutuu keskelle Dracon taistelua vanhempien suunnitelmia vastaan. Mutta onko kumpikaan heistä valmis suhteeseen, joka tästä seuraa?
[A/N: Kiitos kärsivällisyydestänne, olen ollut kauhean kiireinen. Minun oli tarkoitus esittää erityiskiitokseni Jessille viime luvussa avusta runosuonen tyrehtymisessä. Mutta unohdin. Joten kiitos. Kiitokset Skylle, Amersille, Christylle, SM:lle, Hoydenille ja kaikille, jotka annoitte palautetta - rakaaastan teitä! Haluaisin lapsia teidän kaikkien kanssa, paitsi että useimmat teistä ovat tyttöjä, joten se ei onnistu. Joten ehkä otan sivun Percyn (keitto)kirjasta ja leivon teille piirakan sen sijaan.]
* * *
Hyvä?
Mitä se merkitsi?
Ginny tuijotti Dracoa, joka vain tuijotti takaisin ja hymyili tuota seksikästä mennään-johonkin-rauhalliseen-paikkaan-hymyä, mihin Ginny vastasi hätääntyneellä olemme-vanhempieni-luona-katseella. Rauhalliseen, houkutteli Dracon hymy. Vanhemmat, vastustelivat Ginnyn silmät. Draco sulki Ginnyn syliinsä ja kumartui; silloin Ginny tiesi olevansa mennyttä. Muista hengittää, muista hengittää...
"Iltapäivää, Gin."
Ginny riistäytyi irti ja näki isänsä tulevan portaita alas. Isä heilautti kättään hajamielisesti ja jatkoi keittiöön; puolivälissä hän pysähtyi niille sijoilleen ja osoitti sormella Dracoa.
"Mitä hän tekee täällä?"
"Menimme naimisiin." Ginny valmistautui törmäykseen.
"Menitte minne?"
"Menimme naimisiin," Draco toisti tavalla, joka kertoi, ettei asiaa sopisi kyseenalaistaa. Hän risti kätensä rinnalleen näyttäen hyvin päättäväiseltä ja viestitti: "ja se siitä."
Arthur kyseenalaisti joka tapauksessa. Yksi tärkeimmistä syistä perheiden taisteluille oli se, että Weasleyt tekivät harvoin mitään vain siksi, että joku toinen halusi niin. "Naimisiin?" Arthur veti Ginnyn parin metrin päähän. "Malfoyn kanssa? Ginny, jo pelkästään omalla osastollani olen käsitellyt neljäkymmentäseitsemän syytettä Pimeyden Voimien esineiden kaupasta ja neljäkymmentäneljä koski tuota perhettä. Tietenkään ketään ei tuotu oikeuden eteen, sillä kaikki pelkäsivät heitä - koska he ovat tyranneja. Heillä on valtaa ja rikkauksia ja niiden vuoksi he ohjailevat kaikkia muita."
"Isä!" Ginny huusi. "Draco on ihan tuossa vieressä. Ettäs kehtaat."
"Tuttua juttua hänelle," hänen isänsä tiuskaisi.
Ginny katsahti avuttomana Dracoon, joka kohautti olkapäitään. "Hän on oikeassa."
"Mitä sinulla on sanottavaa puolustukseksesi?" Arthur tivasi.
"Mitään ei ole näytetty toteen," Draco vastasi rauhallisesti - puolustusasemissa mutta hillittynä.
Arthur mulkaisi häntä. "Jos tyttärelleni tapahtuu jotakin, Ministeriö tulee olemaan sinun kannoillasi."
"Hänelle ei varmasti tapahdu mitään." Draco tarttui Ginnyä käsivarresta ja veti hänet. "Hän on nyt Malfoy."
Arthur mulkoili Dracoa edelleen.
"Illalliselle," Percy huikkasi keittiöstä.
"Toivottavasti et ole menettänyt ruokahaluasi," Ginny sanoi vaisusti.
* * *
"Ei enää jauheta sitä samaa, eihän?" Percy sanoi reippaasti kattaessaan ruokaa pöytään. "Vietetään mukava perheillallinen."
Niinpä he puhuivat Percyn projekteista, Charlien kirjeistä, Ronin ja Hermionen kodin uudistuksista sekä pilailukaupan asioista. Kaikki oli melkein kuin normaalisti.
Epävirallinen aselepo oli ohi, kun viimeinen lautanen oli korjattu pöydästä. Ginny sanoi menevänsä kylppäriin ennen kuin mikään ehti alkaa.
Ron seurasi häntä, ikävä kyllä.
"En halua, että vaarannat itsesi," hän julisti.
Ginny olisi halunnut huutaa Ronille, koska tämä oli noin vain rynnännyt kylppäriin koputtamatta, mutta antoi asian olla. "En ole vaarassa," hän sanoi pyyhkien käsiään lavuaarin vieressä olevaan pyyhkeeseen.
Ron ei kuunnellut. "Tarkoitan, että onhan tosi hienoa, että haluat auttaa meitä -"
"- auttaa teitä miten?"
"- mutta minusta avioliitto menee hieman liian pitkälle."
Ginny räpäytti silmiään. "Mitä?"
"Tiedäthän," Ron sanoi. "Peitehommasi Ministeriölle, jotta Malfoyt saadaan liemeen."
Ginny räpäytti silmiään uudelleen.
"Siksi Percy tiesi ensimmäisenä," Ron sanoi. "Koska se liittyy hänen osastoonsa."
"Öh, Ron," Ginny yski, "en tee mitään hommia Ministeriölle,"
"Ahaa," Ron sanoi tietävästi nyökkäillen. "Aiot sitten kirjoittaa paljastusjutun lehtiin."
"Ron, mistään tuollaisesta ei ole kyse. Me vain... mentiin naimisiin. Tehdäksemme asioita, joita naimisissa olevat tekevät."
Yleensä oli mielenkiintoista seurata, miten kauaksi silmistä Ronin kulmakarvat saattoivat kohota. Hänen lihastenhallintansa (tai oikeastaan sen puute) oli varmaankin hyvin kehittynyt sellaiseen välimatkaan. Mutta kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta se merkitsi hirmumyrskyn lähestymistä.
"Voi taivas!" Ronin kasvot kalpenivat ja leimahtivat sitten kirkkaanpunaisiksi. "Harrastat seksiä Malfoyn kanssa!"
"Minä en halua puhua seksielämästäni sinun kanssasi."
"Sinulla ei edes pitäisi olla seksielämää!" Ron huusi. "Olet nuori ja lapsellinen!"
"Olen maannut parhaan ystäväsi kanssa vuosia! Miten se eroaa tästä?"
Ron oli kaatua. "Mitä?"
"Minun täytyy päästä vessaan," Hermione sanoi oven läpi.
"Olen valmis." Ginny avasi oven ja säntäsi ulos.
"Minä en!" Ron sanoi, mutta ennen kuin hän ehti ottaa askeltakaan, Hermione tökkäsi häntä rintaan.
"Jätä hänet rauhaan," Hermione sanoi.
"Mutta -"
"Ron," Hermione varoitti.
Ginny löysi Dracon pian. "Olemme lähdössä."
"Luojan kiitos," tämä vastasi.
* * *
Sänky kellahti hieman toiselle puolella hiljaa narahtaen ja Ginnyllä oli... kylmä. Hän kierähti kyljelleen päästäkseen lähemmäksi Dracoa, muttei löytänyt tätä. Kuinka suuri sänky saattoi olla? Tihrustaen Ginny avasi silmänsä ja näki Dracon pukemassa päälleen.
"Tulejo," Draco sanoi itsekseen ja sai viltin kaapista. Hän asetteli lisäpeitteen Ginnyn päälle ja koketti hänen kasvojaan. "Kello on kuusi - nuku vain."
Ginnyä ei tarvinnut käskeä kahdesti. Hän oli unessa ennen kuin Draco oli lähtenyt huoneesta.
Hän oli juuri heräämäisillään, kun makuuhuoneen ovelle koputettiin. "Lady Malfoy?" kuului Ethelin ääni.
"Mitäh?" Vastaus oli tukahtunut, mutta kuultavissa.
"Herra Malfoy käski tuoda teille teetä puoli kymmeneltä."
Ginnyn korvat nousivat pystyyn. "Kaikin mokomin."
Ethel tuli sisään ja antoi Ginnylle teekupin - tee oli laitettu juuri hänen makunsa mukaan - sekä paperilapun. "Täällä herra Malfoy lounastaa," taloudenpitäjä sanoi. "Hän on kokouksessa suurimman osan aamua, mutta jos haluatte liittyä hänen seuraansa puoli kolmelta..."
"Kiitos, Ethel." Ginny maistoi teetään.
* * *
Bergen halusi puhua hänen kanssaan kokouksen jälkeen. Draco ihmetteli, mitä kysyttävää tällä voisi olla; Dracon toimintatavoista ei ollut epäilystä. Hän tekisi juuri kuten hänen isänsäkin oli tehnyt; ja hänen isänsä ennen häntä, sillä niin he vain tekivät. Ehkä avioliitto Weasleyn kanssa oli huolestuttanut Bergeniä; mutta kokous oli pidetty juuri kuten Lucius olisi sen pitänyt, ja sitäpaitsi Bergen oli ollut ennenkin Dracon kanssa tekemisissä.
"Herra Malfoy," Bergen sanoi hiljaa, "minun pitää puhua teille isästänne."
Draco jähmettyi. Oliko Bergenkin saanut vainun asiasta? Tietenkin hän oli... kaikki hänen isänsä neuvonantajat olivat perehtyneet Pimeyden voimiin. He pystyivät tunnistamaan tappoloitsun.
"Tiedän, Bergen," hän sanoi ykskantaan.
Bergen katsoi häntä syrjäsilmällä. "En tiedä, mitä sinä luulet tietäväsi. Minä löysin ruumiin, Draco. Vannon, että sanat Avada Kedavra sattoi nähdä hänen sauvassaan.
"Tiedän. Mutta jos isäni olisi - itsemurha, se ei vain olisi..." Draco sekaantui sanoissaan yhä pahemmin.
"Se ei ollut itsemurha, Draco," Bergen sanoi. "Hän lausui tappokirouksen, totta, mutta joku lausui sen suoraan takaisin häneen."
Valtava kivi vierähti Dracon sydämeltä. Hän tiesi, hän tiesi - että se oli liian hyvää ollakseen totta. "Mutta missä on se toinen ruumis?"
"Elossa ja voimissaan," hänen isänsä neuvonantaja vastasi katkerana. "Hän ei kuollut."
Ei kuollut? Ei kuollut... miten... mutta ainoa henkilö, joka oli selvinnyt kirouksesta oli -
Harry Potter
Draco sulki silmänsä ja kirosi. "Se oli Ministeriön puuhia, eikö vain?"
"Hän on heidän suosikkijuoksupoikansa."
Ja huomioon ottaen, miten paljon Potter vihasi häntä, mukaanluettuna se, että hän oli juuri mennyt naimisiin Potterin entisen tyttöystävän kanssa, Draco olisi seuraava.
* * *
Ginny sai novellinsa valmiiksi maanantaiaamuna ja koska kotitontut karmivat häntä, hän päätti mennä Lontooseen vähän ennen lounastapaamista. Hän meni Kirjallisuusnoidan toimitukseen tarjoamaan novelliaan. Ginny ei epäillyt, etteikö saisi sitä kaupaksi; se oli hyvä ja toimitus oli ollut hyvin kiinnostunut hänen seuraavista kirjoitelmistaan, kun hän oli myynyt heille edellisen tarinansa. Hän meni vastaanottoon ja asetti pergamentin tiskille.
"Voisitko toimittaa tämän herra Curtisille?" hän sanoi kohteliaasti.
Vastaanottovirkailija katsahti häneen. Tytön nimilapussa luki Sadie ja hän jauhoi purkkaa kuin märehtivä lehmä.
"Ginny Weasley?"
"Se on, öh, Ginny Malfoy tätänykyä," Ginny sanoi.
Sadien silmät laajenivat. "Ihanko totta? Se on niin romanttista - ihan kuin Romeo ja Julia!"
Ginny oli lukenut jästikirjallisuuden kurssin kuten jokainen Tylypahkasta valmistunut. "Se ei ole yhtään niin kuin Romeo ja Julia," hän sanoi ärsyyntyneenä. "Romeossa ja Juliassa kaikki kuolivat."
"Ai niin," Sadie sanoi ja otti pergamenttirullan. "Herra Curtis lähettää teille pöllön kolmen päivän sisällä mukanaan joko palkkionne tai jotain ehdotuksia tarinan suhteen."
Ginny kiitti häntä ja lähti lounastamaan miehensä kanssa. Ravintola oli vain parin korttelin päässä KN:n toimituksesta; Ginny ei pannut pahakseen pientä kävelyä. Hän pohdiskeli elämäänsä ja asteli keveästi jalkakäytävällä.
Ehkä tässä avioliitossa on jotain järkeä, hän ajatteli. Söpöilyä ja aamuteetä ja lounasta. Oli mukava mennä nukkumaan ja herätä jonkun kanssa päivä toisensa perään. Mukavaa ja vakaata huolimatta siitä, että he olivat ainoat liittoon tyytyväiset ihmiset.
Hän pysähtyi ja haisteli ilmaa. Bensiiniä? Tässä kaupunginosassa? Haju oli aluksi heikko mutta voimistui sykäyksittäin. Ihan kuin joku olisi ruiskuttanut bensaa ympäriinsä ja - hän katsoi vaaleaa puseroaan, joka oli... läiskäinen. Tummia läiskiä. Mitä hel-
Joku kaatoi bensiiniä hänen päälleen, hän tajusi - suunnilleen samoihin aikoihin kuin kuuli sanottavan: "Syttyös."
* * *
Draco tuijotti viiniinsä, joka oli ärsyttävän punaista.
"Tilasin valkoviiniä," hän sanoi viittoillen lähimmälle tarjoilijalle. Hällä väliä, oliko tarjoilija oikeasti hänen; hänen tilauksensa oli otettu väärin ja se piti korjata niin pian kuin mahdollista.
"Öh, anteeksi, herra...?" tarjoilija takelteli.
"Lordi Malfoy?" Draco täydensi ja hänen silmänsä kapenivat. "Vaihda se." Viinilasi seisoi hänen edessään ja siinä oleva neste näytti jotenkin paksulta ja tummalta - kuin veri.
Ginny?
"Arvon lordi?" sanoi tarjoilija palaten valkoviinilasin kanssa.
"Pidä paikkaa," Draco sanoi. "Tulen ihan kohta."
* * *
Hänen kaapunsa olivat tulessa.
Ei mitään pikku kipinöitä, vaan valtavia, kärventäviä liekkejä. Ginny kopeloi sauvaansa onnistuen paikantamaan sen taskusta, joka ei vielä ollut kärähtänyt, ja yritti lausua sammutusloitsun.
Se vaati pari yritystä, sillä hän tuuppasi sanomaan "helvetin kuumaa" joka väliin ja yskimään savusta. Mutta tuli sammui ja hänen kaapunsa saivat hänet näyttämään vain vähän pultsarilta.
Hän näki peilikuvansa näyteikkunasta - joka paljasti, että pultsariaste oli ainakin kaksitoistakertainen.
"Okei," hän sanoi itselleen, "mennään etsimään uusi kaapu."
Seistessään pohtimassa, minne hänen täytyisi mennä löytääkseen uudet kaavut hän näki tutun hahmon kadun päässä.
Hahmo näytti tutun vihaiselta. "Mitä helvettiä on tapahtunut?"
"Öh, hei," Ginny sanoi iloisesti. "Kiva nähdä sinua täällä."
Draco risti kätensä ja mulkaisi häntä. "Mitä kaavullesi on tapahtunut?"
"Joku yritti juuri sytyttää minut tuleen. Pikku juttu," Ginny sanoi niin arkipäiväiseen sävyyn, ettei se ollut lainkaan arkipäiväistä.
"Mitä?"
Ginny ei antanut Dracolle mahdollisuutta ylireagointiin. "Muistin sammutusloitsun, joten ei sillä ole merkitystä."
Draco kohotti nenäänsä ja nyrpisti. "Onko tuo bensiiniä?"
"Öh, joo. Sitä osui vaatteilleni. Mutta hei, oikeasti," Ginny sanoi kiireesti, "olen varma, että se oli vahinko."
"Nyt ei ole kyse siitä, että olisi pudotettu tulitikku." Draco takoi sauvallaan ja painotti sanojaan terävillä iskuilla ilmaan. "Päällesi kaadettiin bensiiniä ja lausuttiin Syttyös!"
Silloin hänen sauvastaan purskahti liekki, joka osui pieneen jyrsijään. Ginny yritti olla välittämättä paahdetusta rotasta ja keskittyi säilyttämään rauhallisen, lepyttelevän äänensävyn. "Tuskinpa se oli tahallista. Miksi kukaan haluaisi tappaa minut?"
Draco kirosi ja tarttui Ginnyä olkapäistä. Hänen nenänsä kosketti Ginnyn nenää ja silmät porautuivat Ginnyn silmiin. "Sinä olet nyt Malfoy - ja Malfoyt suojelevat Malfoyta. Mutta sinun on tiedettävä - meillä on vihollisia. Sinun on oltava varovainen."
"Minä vain kävelin ravintolaan!"
"Tästä lähtien joko ilmiinnyt tai otat vartijan mukaan. Ymmärrätkö?"
"Me ollaan oltu naimisissa alle viikko," Ginny sanoi suuttuneena. "Kenet olen voinut vihastuttaa niin lyhyessä ajassa?"
Draco nykäisi kätensä Ginnyn harteilta ja hautasi ne taskuihinsa. "Enpä tiedä, miten olisi exäsi."
"Mitä tuo mahtoi tarkoittaa?"
"Ei mitään," Draco pisti takaisin. "Sitä vain, että hän on Ministeriön kiellettyjen kirousten asiamies eikä se ole minusta yhdentekevää."
"Jos Harry yrittäisi tappaa minut, niin en usko, että hän sytyttäisi minua palamaan."
"Olkoon, suojele vain häntä," Draco tiuskaisi.
"Minä en suojele häntä!" Ginny vastusteli. "Minä vain -"
"Peittelet hänen jälkiään?"
"En!" Ginny työnsi kätensä Dracon hiuksiin. "Jessus, Draco, käyttäydyt kuin kuusivuotias. Mitä Harry on oikeastaan koskaan tehnyt sinua vastaan?"
Dracon leuat puristuivat yhteen. "Usko minua, Gin," hän sanoi katkerasti, "et halua tietää."
"Mikä tarkoittaa, ettei sinulla oikeastaan ole mitään kerrottavaa, eikö?" Ginny kallisti päätään, mutta Dracon silmät eivät vastanneet. "Meillä on ihan tarpeeksi ongelmia järjettömästä vihanpidosta - älä ruoki sitä enää lisää."
* * *
Hyvä herra Potter,
asiantuntemuksellanne on erinomaiset suositukset...
Harry huokaisi eikä vaivautunut lukemaan pidemmälle. Varovasti hän kastoi sulkakynänsä musteeseen ja kirjoitti: Hyvä herra - kiitoksia mielenkiinnostanne, mutta olen ensi viikosta alkaen suorittamassa tehtävää, enkä ole tavoitettavissa moneen kuukauteen; terveisin H. Potter.
Hän kiinnitti vastauksen Hedvigin jalkaan ja huokaisi. "He löytävät minut joka kerta, vai mitä, Hed?"
Hän voisi samantien sanoa näkemiin Mollylle ja Arthurille. Ronin hyvästelemisen hän jättäisi väliin, sillä Hermione oli varoittanut Ronin olevan sotajalalla. "Hän sai tietää sinusta ja Ginnystä," Hermione oli sanonut, mutta Harry ei voinut ymmärtää, miksi Ron rankaisisi häntä jostain, joka oli ohitse.
Vähän ajan kuluttua hän astui Kotikoloon. "Rouva Weasley?" hän kutsui.
"He ovat ulkona," sanoi ääni keittiöstä.
Harry tiesi varsin hyvin, kelle ääni kuului; mutta puoli minuuttia kului eikä säestävää lisähuomautusta kuulunut.
Hän käveli keittiöön ja Ginny istui pöydän ääressä. Hänen kätensä olivat ristissä ja silmät punaiset. Hän ei näyttänyt mukiloidulta, luojan kiitos.
"Oletko kunnossa?"
"Olen," Ginny sanoi epäuskottavasti. Hän niisti nenäänsä.
"Missä Malfoy on?"
"Meillä oli riita."
"Aiheesta että...?"
"Sinusta, kumma kyllä," Ginny sanoi, "vaikka ei siitä syystä, mitä saattaisit luulla. Draco on vakuuttunut, että sinä yritit tappaa minut tänään - eikä suostu kertomaan miksi."
Hän tietää, Harry ajatteli. Voi paska, hän tietää.
Jonkin oli täytynyt vilahtaa hänen kasvoillaan, sillä Ginnyn silmät laajenivat.
"Sinä iltana, kun tulit takaisin - olit juuri suorittanut tehtävän - kerroit sen minulle."
"Ginny, anna olla, okei?"
Ginny painosti edelleen. "Samana iltana Lucius Malfoy tapettiin."
"Gin, se ei ole -"
"Sinä tapoit hänet, etkö vain?"
Ginnyn syvänruskeat silmät punaisine reunuksineen leikkasivat suoraan Harryn läpi.
Harry painoi päänsä ja huokasi. "Niin. Minä tapoin."
[A/N: Palaako Ginny Dracon luo? Lähteeko Draco Harryn perään Indigo Montoya -tyyliin? Ja kuka oli nuotiokohtauksen takana? Vastaukset näihin kysymyksiin sekä toinen murhayritys, mielenkiintoinen yllätys Ginnylle puhumattakaan neuvonpidosta Timin ja Percyn kanssa - kaikki Sateenvarjokapinan 8. osassa!]