Taakse Eteen

Pala marraskuuta

Maanantai 11.11.2002 Lenkillä

Aamulla havahduin siihen, että Karrin herätyskello soi, mutta nukahdin ilmeisesti heti uudelleen, koska heräsin tyhjästä kämpästä 15 yli 9. Katselin hetken telkkaa, vaikkei sieltä mitään järkevää tullutkaan. Sitten aloin suunnitella, miten käyttäisin vapaapäiväni. Päätin seuraavaa; ehdottaisin Katrille lenkille menoa päivällä illan jumpan sijaan, jotta voisin viettää illan Karrin kanssa. Sitten päätin tehdä jotain ruokaa ja päädyin tekemään täytettyjä uuniperunoita (parsaa ja Aurajuustoa täytteeksi, mm). Niin ja kaveriksi juustomuffinseja (kuulostaa oudolta, joten on pakko kokeilla), salaattia ja valkkaria tietenkin. Ja sitten vaan suunnitelmaa toteuttamaan...

Ihan ensteks kävin vaa'alla tsekkaamassa, mitä viikonlopun mässytykset oli aiheuttaneet. JA VAAKA NÄYTTIKIN PUOLI KILOA MIINUSTA, eli 60,5 kg!! Hassua. Mietin ja pohdin syitä, ja tulin siihen tulokseen, että syitä on kaksi. Toinen on se, että viikonloppuna ei tullut juotua kuin tosi vähän, joten elimistön nestetilanen oli kuivahko. Toiseksi flunssan ja työmatkan takia liikkuminen on jäänyt tosi vähälle 3 viikon aikana, joten lihakset ovat varmaankin "litistyneet", eikä sisällä nestettä kuten liikunnan jäljiltä. Niin ja enhän mä nyt mitenkään järjettömän huonosti oo syönyt, vaan oikeastaan melko terveellisesti, enkä mitään yli-pöhöttäviä ruokia.

Seuraavaksi lähetin ehdotukseni tekstarilla Katrille ja sain paluuviestissä hyväksynnän. Sitten haukkasin aamupalan, puin lenkkikamat ja lähdin. Ensin kävin Alkossa hakemassa valkkaripullon ja ostinpa sille kaverinkin kotiin, niin on sitten seuraavaksi kerraksikin. Sitten, koska minulla oli aikaa ennen sovittua lenkkiaikaa, menin käymään yliopistolla ja surffailin netissä. Sitten menin Katrin luo ja lähdimme lenkille. Minua ei olisi napannut yhtään, mutta Katri oli tosi innokas ja halusi lähteä katsastamaan uuden reitin, joten suostuin. Se osoittautuikin sitten tosi pitkäksi lenkiksi. Mulla oli liian vähän vaatettakin päällä, kun ulkona olikin aika kirpakka ilma. Hammasta purren laahustin eteenpäin (ei kyllä ollut paljon vaihtoehtojakaan). Kyllä se siitä sitten suttaantui, ja lenkkiin meni tunti ja 20 minuuttia. Pisin lenkki tähän mennessä. Tosin juostiin vain 2 pätkää, eli ei läheskään koko aikaa.

Lenkin jälkeen kävin ruokakaupassa ja sitten pitikin jo alkaa laittaa ruokaa, jotta saisin sen valmiiksi siksi, kun Karri tulee töistä.

Ruoka oli hyvää (myös omituisilta kuulostavat juustomuffinsit oli hyviä). Valkkarikin oli jees. Ilta menikin sitten nautiskellessa ja tehdessä kaikkea sekalaista.

Tiistai 12.11.2002 Pelaamassa

Töissä oli taas tavallisen tappavan tylsää. Töiden jälkeen kiirehdin pelaamaan, mutta kuinka ollakaan, me saatiin odotella 15 minuuttia Karrin kanssa ennen kuin ensimmäinen tyyppi ilmestyi paikalle (uskomatonta, kun meidän lisäksi porukkaa on 5 kpl!). Silloin alkoi kyllä jo vituttaa ja teki mieli lähtee kotiin, kun ihmiset ei osaa tulla silloin, kun on sovittu. No, jäätiin sitten kuitenkin, kun tiedettiin, että saataisiin neljäs tyyppi paikalle, kunhan sen kiekkotreenit päättyis. Muita ei sitten tullutkaan, vaikka meillä on sovittu sellainen systeemi, et jos ei tulla, siitä ilmoitetaan ennakkoon (jotta kenenkään ei tarvis tulla turhaan). Oli silti ihan kiva pelata. Ei ollut mitään erikoisia tilanteita ja käsiä tällä kertaa. Enemmän sai puolustaa kuin pelata, mutta siihen alkaa jo tottua, että pisteet ja pelit on aina vastustajilla.

Pelin jälkeen katoin telkkaa ja käytiin saunassa. Peruskuvio tiistaisin.

Keskiviikko 13.11.2002 Pitkä lenkki, osa II

Taas normaali työpäivä. Blääh.

Töitten jälkeen Katri tuli vuorostaan meille ja mentiin lenkille. Pimeyden vuoksi vaihdettiin vähän reittiä ja kuinkas ollakkaan, "eksyttiin" tosi kauas. Tai sanotaanko, että kauemmas kuin mitä oli tarkoitus. Tällä kertaa Katrilla oli motivaatiopula. Mulla ei ollut mitään suurta innostusta, mutta oli ihan jees mennä lenkille taas vaihteeksi. Lenkistä tuli sitten 1 h 15 min mittainen, eli taas vähän turhan pitkä.

En muista, mitä tuli tehtyä lenkin jälkeen. Varmaan kattelin telkkaa tai luin...

Torstai 14.11.2002

Töissä oli taas vaihteeksi tosi kiireinen päivä, kun piti työstää yhtä "raporttia" lähetyskuntoon. Siihen menikin sitten yllättävän paljon aikaa, kun kokosi kaikkea mahdollista ja mahdotonta yksiin kansiin. No, ainakin olin ahkera, taas vaihteeksi.

Töitten jälkeen oli vuorossa jumppa. Sovittiin samalla Katrin kanssa, että mennään alkuperäisen suunnitelman mukaisesti syömään ulos viikonloppuna Tomin ja Karrin kanssa. Siitä onkin aikaa, kun ollaan viimeksi menty ulos sillain "pidemmän kaavan" mukaan, että ihan kunnolla nautittais ruoasta, juomasta ja hyvästä seurasta, eikä vaan hotkaistaisi jotain pahimpaan nälkään. Tietenkin toi uloslähteminen tietää taas sitä, että sitten siirrytään kapakkaan ja sunnuntaina on krapula. Mutta kun ei sitä Katrin ja Tomin kanssa osaa oikeen muutakaan tehdä...

Jumppa oli ihan ok. Sillä ohjaajalla oli uusia askelkuvioita meidän riemuksi. Tykkäsin kuitenkin uudesta sarjasta. Siinä ei onneksi ollut kovin paljon pää pyörällä pyörimistä. Inhoan sellaisia sarjoja, joissa sätkitään ja potkitaan hullun lailla ja samalla pyöritään ja hyöritään niin, että järki lähtee.

Jumpan jälkeen katsoimme Kotikadun ja sitten sen laulamiskilpailun, jota juontaa Arja Koriseva ja se ällö Kuurankukka-äijä, jonka nimeä en muista. Sitten katoimme vielä Poliisi-TV:n. Sen jälkeen Karri käänsi kylkensä telkkarille ja totes, että Silminnäkijää ei kyllä katota, mut sit juontaja ehti sanoo sen Silminnäkijän aiheen, joka liittyi sotimiseen ja armeijoihin ja tietty Karri innostuikin sitten katsomaan sitä. Siinä näytettiin Israelista sellasia ihmisiä, jotka oli ennen olleet miehittämässä palestiinalaisalueita, mutta olivat sitten moraalisista syistä johtuen päättäneet kieltäytyä moisesta. Tai jotain.

Perjantai 15.11.2002

Töissä oli kiirus, kun piti saada se raportti lähteen ja aikaa oli vain kahteentoista asti, koska sen jälkeen me lähdettiin kimppakyytiteknisistä syistä kotiin. Sain kuitenkin jonkinlaisen version raportista lähetettyä ennen lähtöäni. Se ei ollut valmis, mutta mitäs pienistä... Hmm...

Kotimatkalla kävin kaupassa hakemassa kaikkea mahdollista tortillojen teossa tarvittavaa (nam!). Onneksi on tehty noita niin usein, että muistaa jo, mitä aineksia tarvitaan kaikkien mömmöjen ja soosien tekoon. Sitten jatkoin kotiin ja siellä oli tarkoitus siivota ja pyykätä, mutta tietty mä olin jo niin puhki, etten jaksanu muuta kuin siivota keittiön. Sitten aloin tehdä sitä ruokaa ja se olikin valmiina sitten, kun Karri tuli kotiin. Siinä sitten herkuteltiin, nami nami... Oli kyllä tosi hyvää! Varsinkin guagamole onnistui tällä kertaa täydellisesti!

Iltakin siinä sitten meni puuhastellessa. Mä katoin Heikoimman lenkin ja Karri teki tietsikalla jotain omia projektejaan. Eipä siinä sen kummempia...

Lauantai 16.11.2002 Ulkona

Päivällä käveltiin kaupunkiin (ajattelin kuluttaa vähän kaloreitakin, kun oli plussapäivä tiedossa). Käytiin varaamassa pöytä illaksi, sitten mentiin pelikauppaan ja Karri osti yhden ohjekirjan sieltä ja mä halusin pavunviljely-korttipelin (=Bohnanza), kun se on kiva. Sitten mentiin hakemaan lippuja Elwoodien keikalle, mutta se rafla oli kiinni (yksityistilaisuus). Siinä ovessa oli kyllä mainoksia muille keikoille ja sen levykaupan nimi, joka myy ennakkolippuja. Suunnattiin sitten sinne. Mä kysyin lippuja, mutta yllättäen se myyjä ei ollut kuullukaan koko keikasta. Se kysyi, mistä oon sellasen tiedon saanu, ja mä sanoin, et City-lehdessä luki. Sit se heitti, et ei siihen kannata luottaa, et niillä on ollu ennenkin virheellisiä keikkatietoja lehdessään. Mä olin ihan äimänä. Hitsi. Ensin uskoin ihan täysillä, ettei keikkaa ookaan ja masentuneena säntäsin sitten ostamaan niitten uusimman levyn (kun sellanen kokoelma/livelevy on ilmestynyt). Kotona sitten selasin vielä kaikki lehdet läpi ja löytyihän sieltä sen raflan oma mainos, jossa kyllä keikka oli merkittynä! Huh! Oli kyllä helpotus, kun oon tota keikkaa ootellu.

Kotona kuuntelin uutta levyä. Se oli todella vaikuttava. Ihastuin erityisesti a cappella-versioon kappaleesta Pikku Minna. Jos Elwoodeja ei olisi olemassa, maailman musiikkitarjonnasta puuttuisi jotain todella merkittävää.

Illalla lähdimme bussilla keskustaan. Olimme ravintolassa 15 minuuttia etuajassa, koska bussit sattuivat kulkemaan niin. Menimme sisään ja odottamaan pöytään Katria ja Tomia, sillä ulkona oli todella hyinen ja jäätävä tuuli. Odotimme. Ja odotimme. Lopulta kaverit tulivat, 5 minuuttia myöhässä, ja kertoivat odottaneensa meitä ravintolan tuulikaapissa 15 minuuttia. Jeejee. Olimme "menneet ristiin".

Minä tilasin lehtipihvin aurajuustotäytteellä ja valkosipuliperunoilla. Juomaksi otimme pullon punkkua nelistään. Punkku oli aika tusinakamaa, ei erityisen hyvää, mutta ei pahaakaan. Ruoka oli hyvää huolimatta siitä, että se oli tehty "väärästä" sinihomejuustosta (Aurahan on tunnetusti se ainoa oikea). Jälkiruoaksi otin kahvin ja Baileysin. Ai että Baileys oli nannaa pitkästä aikaa. Pitääkin taas ostaa sitä kotiin...

Ruokaravintolasta menimme hienostokuppilaan oluille. Paikka ei ollut kovin viihtyisä, joten jatkoimme yksien jälkeen englantilaistyyppiseen ravintolaan, siihen, missä on se oikea takka. Siellä joimmekin sitten illan loppuun asti unohtamatta sitä kuuluisaa illan viimeistä tuoppia, josta krapula tulee. Siinä sivussa kauhistelimme naista, jolla oli koira siellä kapakassa kaiken mölyn, humalaisten ja tupakansavun keskellä (IDIOOTTI!), pelasimme Trivial Pursuitia (pojat voitti niukasti, vaikka osasinkin vastata oikein kysymykseen "Millä vuosisadalla päättyi jääkausi Suomessa?") ja höpötimme niitä näitä, humalaisia juttuja. Sitten me lähdimme viimeisellä bussilla kotiin.

Sunnuntai 17.11.2002 Papujen istuttamista

Aamulla kivisti päätä huonosti nukutun yön jälkeen. Kirosin taas kerran itseni ja heikon viinanvastustuskykyni. Kyllä ihminen on joskus tyhmä ja oppimaton. Pisteenä iin päälle vaaka näytti kilon plussaa viime viikosta eli 61.5. Olisin yhtä hyvin voinut nukkua tämän päivän ohi.

Hankkiuduin jomotuksesta eroon ibuprofeiinin avulla. Sitten suoriuduinkin jo ihmisten ilmoille ja menimme kirpputorilla käymään. Ensin tuntui, ettei löytynyt mitään kiinnostavaa, mutta sitten lopuksi päätin uhrata euron hedelmäpeliin ja se olikin anteliaalla tuulella. Pelailin siinä ja Karrikin tuli katsomaan, miten peli sujuu ja eikös se huomannut siinä vieressä olevassa "Vaateapua Karjalaan"-keräyslaatikossa yhden pelin. Siinä ei ollut hintalappua, mitta laatikosta löytyi sitten ylimääräinen, irtonainen hintalappu, ja Karri meni sitten sen kanssa kysymään kassalta, että onkohan se pelilaatikko ihan tarkoituksella menossa vaateapuna rajan taa. Se kassa oli tyytyväisenä ottanut hintalapussa olevan summan eli 2 euroa ja myynyt pelin Karrille. Sillä välin minä nettosin hedelmäpelissä yli 15 euroa! Päätin ostaa voittorahoillani yhden kirjan, joka oli aiemmin pistänyt silmään. Se oli ihana lastenkirja, jonka pakkasin heti kotona postipakettiin Eetulle ja Atelle.

Palasimme ruokakaupan kautta kotiin. Kotona keitimme kahvit ja pelasimme uutta peliäni. Se olikin kahdella hengellä täyisn erilainen kuin useammalla, mutta oikeastaan kahden hengen säännöt olivat tosi fiksut ja toimivat (monesti pelit ovat huonoja kahdestaan). Istutimme siis papuja oikein urakalla (pelissä siis viljellään papuja ja kerätään sitten rahaa myymällä niitä kasvatettuja papuja).

Pelin jälkeen teimme ruoan uuniin (sellaista pasta-porkkana-purjo-kesäkurpitsa-gratiinia). Sen jälkeen ehdin laittaa ruokapäiväkirjaani exceliin ennen Dawson's Creekiä. Se olikin sitten masentavampaa puuhaa. Arvioin eilisiä syömisiä ja juomisia ja sain tulokseksi 3900 kcal ja 126 grammaa rasvaa!!! Siis SATAKAKSKYTKUUS grammaa RASVAA! Kamalaa. Totuus veti hiljaiseksi. Siis olin syönyt YLI kahden päivän edestä. Mase iski. Ei voi olla totta. Menin masentuneena katsomaan hömppääni telkasta.

Ohjelman jälkeen söimme (masennus oli jo kaikonnut ja ruoka maistui). Sitten tsekkasin tämän päivän syömiset ja totesin, ettei kestä syödä kuin pari mandariinia jälkkäriksi. Kaloreita yhteensä tänään vajaa 1600. Eilinen ylilyönti alkoi taas masentaa. Menee viikko, ennen kuin se on "hyvitetty".

Taakse Eteen