Taakse Eteen

Pala marraskuuta

Maanantai 18.11.2002 Voihan väsymys

Aamulla väsytti aivan tolkuttomasti. Siitäs sain, mitäs en nukkunut viikonloppuna... Argh.

Oli mun vuoro olla kuskina. Nykyisin työmatkat menee monesti aika hiljaisissa merkeissä. Jotenkin mun ja Juhon ystävyys on vähän takkuisempaa. Ei oo oikein puhuttavaa... Se episodi lokakuussa mun, Juhon ja Eevan välillä kiristi ilmapiiriä ikävästi.

Lähdettiin töistä taas varttia vaille neljä. Siitä on tullut jo sääntö eikä poikkeus. Viime viikolla lähdin aikaisemmin, koska silloin ehdin jo ohittaa pahimmat hirvialueet ennen kuin tuli pimeys, mutta nyt se ei enää onnistu, kun pimeä tulee jo aiemmin. Tänään lähdettiin etuajassa, koska olimme töissä jo 20 vaille 8 ja toiseksi mulla alko jumppa viideltä, enkä halunnut myöhästyä. Sitten kävikin niin, että mulle jäi melkein vartti liikaa aikaa ennen jumppaa, joten ajoin sitten hitaampaa reittiä salille. Siinä se aika sitten kuluikin. Meinas vain olla vähän liukkaat kelit keskustan mukulakivikaduilla, kun jäiseen katuun satoi sellaista jään ja veden sekoitusta. Mitään vaaratilanteita ei kuitenkaan onneksi ollut.

Jumppa oli ihan kiva. Mulla oli kyllä aivot jotenkin unessa, kun se uus sarja ei mennyt millään jakeluun, vaikka ei ollut edes vaikea. En vaan jaksanut ollenkaan muistaa, missä järjestyksessä liikkeet tehdään. Onneks se osuus meni nopeasti ja alettiin tehdä lihasliikkeitä. Ensin kädet ja selkä kuminauhan kanssa, sitten kädet ilman kuminauhaa (tosi tehokasta; seistiin pienessä haara-asennossa, ojennettiin kädet suorana sivulle ja sitten pyöritettiin niitä vartalon vierellä ensin isoa ympyrää molempiin suuntiin, sitten pientä ympyrää molempiin suuntiin, sitten kahdeksikkoa molempiin suuntiin, sitten painettiin käsivarsia alas ja lopuksi ylös). Sitten tehtiin pakarat, vatsat ja kyljet. Ja lopuksi tietty venyttelyt. Jumppa meni yllättävän nopeasti. Se oli tällä kertaa aika pliisu, tehtiin matalalla sykkeellä. Voi olla, et kun se oli kehittäny uuden sarjan, niin me tehtiin hitaammalla temmolla sitä aluksi ja ens kerralla sitä nopeutetaan.

Kotona oli tapahtunut ihme. Karri oli oma-aloitteisesti käynyt kaupassa ja tuonut mulle vielä eineslätynkin! Päätin säästää sen huomiseksi evääksi ja söin sen sijaan kaapista löytyneen kanakeiton ja leipää. Sitten tein persikkarahkaa uudella reseptillä, eli kevensin sitä vaihtamalla vatkattavan vaniljakastikkeen vaniljajugurtiksi. Rahkasta ei tullut (yllättäen...) yhtä hyvää, mutta kun siihen muussas banaania joukkoon, niin maku parani. Karri kyllä tykkäs jopa ilman banaania.

Katsoin sitten Salkkarit ohimennen ja sen jälkeen pelattiin pari papupeliä Karrin kanssa. Sitten alkoikin Osbournet (se on meiän yhteinen suokkariohjelma nykyään) ja kun se loppui, jatkettiin TV-iltaa Hurjan joukon parissa. Se oli aika huono sarja kokonaisuutena, vaikka kyllä siinä hyviäkin hetkiä oli välillä. Sen jälkeen alettiin nukkua. Uni ei meinannut tulla, kun oli liian kuuma peiton alla ja liian kylmä ilman peittoa.

Tiistai 19.11.2002 Leoniditonta menoa

Aamulla väsytti ihan tajuttoman paljon. En olis millään jaksanut herätä. Karriakin väsytti, se oli valvonut yöllä pari tuntia. Pikainen vilkaisu ulos vahvisti sen, että olisimme heränneet aivan turhaan tuntia aiemmin leonidisateen vuoksi. Onneksi. Olisi nimittäin varmaan harmittanu, jos ulkona oliskin ollut tähtikirkas taivas ja olisimme missanneet ne tuhannet tähdenlennot...

Lähdin liian aikaisin töihin ja sain odotella Juhoa 10 minuuttia Esson pihassa...

Elämä panee ahdistamaan taas.

Illalla pelattiin taas. Meitä oli liikaa, joten kulutin aikaa myös uhkapelaamalla. Sijoitin 2 euroa ja sain ulos 8. Nyt olen voittanut RAY:n automaateista 3 päivässä 21 euroa ja risat. Ei huonosti. Siltapeli sujui ihan tavallisesti. Ainoa erikoinen hetki sattui, kun Tommi vahingossa (oluistaan humaltuneena) tarjosi minun yhden padan päälle 4 pataa, kun luuli olevansa minun partneri, vaikka olikin vpv. Sitten, kun hämmästelin asiaa, niin se ihan tosissaan selitti, että näin oppaassa neuvotaan... Minä olin ilkeä ja tuplasin. Siitä tuli sitten 5 pietiä. Hassu juttu?

Kotona käytiin saunassa, katsottiin Tyrnävää telkkarista ja sammutettiin toosa pikkasta vaille 10. Uni ei tullut heti.

Keskiviikko 20.11.2002 Keikka

Nukuin tosi huonosti. Viimeiset kaksi tuntia olimme pieniä ja isoja lusikoita Karrin kanssa. Onneksi olin aamulla kellon soidessa siinä univaiheessa, että olin vähän liiankin (teko)pirteä. Viime aikoina oon vaan kerryttänyt univelkaa, mikä ei ole hyvä asia. Tänään kerrytän sitä taas lisää menemällä kauan odotetulle keikalle. Onkohan siellä kivaa?

Töissä oli "postituspäivä". Inhoan puolitutuille sähköpostien rustaamista, joten lykkään ja kasaan yhteydenottoja yleensä useamman samalle päivälle, niin pääsen niistä yhdellä ahdistuksella. Se päivä oli tänään. Hohhoijaa.

Töiden jälkeen kirmasin tuulispäänä suoraan lenkille Katrin luo. Tosiasiassa mua ei ois voinu vähempää kiinnostaa pakkasessa juoksentelu taas tällä kertaa, mutta yllättäen mieli muuttuikin positiivisempaan suuntaan lenkin aikana. Liikunnan positiivisia vaikutuksia??? Juostiin järven ympäri, aikaa meni 50 min yhteensä. Oli pimeä!




Menimme Elwoodien keikalle pienen kahvilan kautta. (Siellä join kuivan Oiva-siiderin, nam!) Keikkaa odottelimme paikan päällä melkein 2 tuntia. Loimme tunnelmaa nauttimalla keskiolutta, tietenkin. Kun keikka sitten alkoi, minut valtasi aivan uskomaton hyvän olon ja onnen tunne, musiikki vain liikutteli minua ja täytti koko maailmani sillä hetkellä! Fantastista! Olin todella onnellinen, että jaoin kokemuksen Karri vierelläni.
Keikka oli hyvä. Pakko on kuitenkin myöntää, että Hansun (ja samalla fonien) puuttuminen haittasi hieman. Olin toivonut enemmän tunnelmallista keikkaa... Olihan sitä fiilistelyäkin toki keikalla. Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa kosketti todella syvältä. Se saundi ja tunnelataus... niisk...
Sellaista se on ja Tolstoi jäivät kuulematta. Setti koostui aika paljon tunnetuimmista hiteistä (Pottumaa, Älä mee, Viimeisellä rannalla...), mutta oli siellä välillä harvemmin kuultujakin kappaleita (Matkamiehen unelmat, Lasinen vuori...). Keikka loppui kappaleeseen Pikku Minna.
Lähdimme heti taksitolppaa kohti. Keikasta jäi hyvä mieli, mutta toisaalta oli haikeaa, kun Se Suuri Hetki oli ohitse.

(Varokaa, pojat! Aion pitää huolen siitä, että lunastatte keikalla antamanne lupauksen tulla vuoden päästä takaisin!)

Torstai 21.11.2002 Mase

Heräiltiin ennen kymmentä. Karri lähti töihin. Minä söin. Päätä särki. Masensi. Aivan kuin olisin menettänyt eilen jotain. Minussa on joku vika? Minä sain eilen hyvän ja onnen täyttämän kokemuksen, mutta tänään en osaa muuta kuin surra, että se hetki oli eilen. Mikä minua vaivaa? Enkö todellakaan osaa vaipua hyvien muistojen tunnelmaan? Pelkäänkö onnellisuutta?

Pelasin Porrasturpia. Se olikin omiaan parantamaan pahaa oloani... Masennuin lisää. Onneksi Karri onnistui hieman piristämään minua tulemalla töistä pois. Kävimme Siwassa ja ostimme lakujätskiä ja söimme koko litran illan aikana.

Sitten, juuri, kun olo oli normalisoitunut, Mimmi kuoli. Mua alkoi melkein itkettää, vaikka tiedän kyllä, että se oli pelkkää saippuaa. Halasin Karria ja sanoin, ettei se saa koskaan jättää minua.

Perjantai 22.11.2002 Äh

Eeva oli töissä. Se oli tosi hyvällä tuulella, joten päivä meni yllättävänkin leppoisasti. Lupauduin jatkamaan töissä helmikuun loppuun asti. Blääh.

Kotimatkalla kävin kaupassa ja ostin ainekset homejuusto-broilerikastikkeeseen. Löysin onneksi kaupasta Riitan herkun viherhomejuustoa (sitä kevyempää homejuustoa, josta laihduttava kansa kohisee), joten nyt pääsen sitäkin maistamaan. Jänskää.

Pelasin taas hedelmäpeliä. Itse asiassa se tais olla joku Mansikka-peli. Laitoin 2 euroo sisään ja otin 9 euroa ulos. Voittoputki meneillään... (Hassua, että en ole pelannut automaatteja piiitkiin aikoihin, mutta nyt, kun olen voittanut jo kolme kertaa peräkkäin, alan olla addiktoitunut. Sitten, jos putki katkeaa, lopetan pelaamisen varmaan taas.)

Kotona sitten tein ruokaa ja syötiin sitä sitten, kun Karri tuli töistä. Se viherhomejuusto oli tosi ärtsyn hajuista ja tulisen makuista pelkilteen syötynä, mutta toimi ruoassa tosi hyvin. Vahvan maun ja hieman vähäisempien kalorien vuoksi kastikkeesta tuli hyvää ja kevyttä. Meillä sattui vielä hyllystä valikoitumaan sellainen punkku, joka sopi tosi hyvin homejuuston kanssa!

Illalla katsoin puolella silmällä Gimmelin konserttia (voi että, kuinka niillä on surkeita ja tasapaksuja biisejä!!) ja molemmilla silmillä heikointa lenkkiä (tällä kertaa Karrikin katsoi sitä ja jopa tykkäs). Sit mentiin saunaan ja nukkumaan?

Lauantai 23.11.2002 Iltaa istumassa

Mun masekausi jatkuu. Aamulla tympäs tosissaan kaikki. Kämppä on sotkuinen ja mikään ei innosta. Voi, kun keksis taas jonkun innostavan projektin, jonka parissa aika lentäisi... Pitänee kehitellä jotain...

Iltapäivällä käytiin Lidlissä ja ostettiin se tyypillinen satsi eli mehuja, keksejä ja tortilloja. Eipä sieltä yleensä paljon muuta mukaan tartu. Nyt ostettiin niiden lisäksi tiramisua Karrille ja sit sellaset rahkavälipalat molemmille. Sit käytiin Alkossa ja ostettiin vermuttia, giniä, valkkaria, punkkuja ja vihdoinkin investoitiin sellaseen vakuumikorkittajaan, jolla saa viinipullot suljettua niin, ettei oo "pakko" juoda koko pulloa kerralla. Korkitusvehje on jo tosi pitkään ollut hankintalistalla, mut jotenkin vaan se on aina unohtunut. No, nyt meillä on sellainen!

Kotona tehtiin kirjolohi-purjo-raejuusto-valkosipuli-töhnää ja syötiin parit lohileivät. Sitten keitettiin iltapäiväkahvit ja maistettiin uusia keksejä. Oli hyviä, mut onneksi niin öklömakeita, ettei niitä voinut syödä montaa. Sitten pelattiin papupeliä, kunnes oli jo aika alkaa valmistautua lähtöön.

Päätettiin mennä jalkaisin, kun siinä saa happea ja liikuntaa ja bussilla olis joutunut kiertään ja vaihtaan ja mitä vielä... Matkaan meni kolme varttia, mut se ei tuntunut ollenkaan pitkältä, kun oli kiva ilmakin. Matkalla me arvuuteltiin, mitä meille tarjoiltaisiin ruoaksi. Kata on aika rajoittunut ruokien suhteen, osaksi allergian vuoksi, mutta vielä enemmän sen takia, ettei tykkää siitä eikä tästä (eikä edes tosta). Arvausten top-3:
1. jotain piirakkaa
2. jotain pastaa
3. jotain, mitä Kata on jämähtänyt nykyisin tekemään (ennen se oli lasagne).

Perillä saatiin kiitoskortti, jonka Juhan isä oli lähettänyt Katan ja Juhan kautta meille. Sitten juotiin aperitiivi (mustikkalikööriä) ja käytiin pöytään. Pöydässä meitä odotti salaatti ja yrttivoipatonkia, nam! Sitten päästiin asiaan eli pääruokaan, joka oli uunilohta ja perunamuusia. Oli hyvää! Jopa valkkari oli hyvää, vaikka se olikin saksalaista, enkä ole saksalaisen viinin ystävä noin yleisesti ottaen. Ruoka oli kyllä tosi hyvää! Vähän meinasi alkaa naurattaa, kun Kata selitti, että ne on tehneet lohta uunissa tosi monesti... Eli meidän arvaus numero 3 osui aika kohdalleen. Ei vaan osattu arvata, että saadaan kalaa, kun Kata vielä pari vuotta julisti, että on tosi allerginen kalalle...

Ruoan jälkeen pelattiin papupeliä (yllätys-yllätys...) ja juteltiin kuulumisia. Ilta oli mukava, mutta lähdettiin jo yhdentoista jälkeen kävelemään kotia kohti, kun alkoi pikkasen väsyttää. Kotimatkalla puhuttiin firman perustamisesta ja saatiin pientä sanailuakin aikaiseksi...

Sunnuntai 24.11.2002 Tasapaksu sunnuntai

Aamulla Karri lähti sotimaan poikien kanssa ja minä heräilin siinä sivussa. Ensin ajattelin siivota, mutta sitten laiskuus voitti ja aloin räpeltää tietokoneen kanssa. Pelailin korttipelejä ja sitten keksin alkaa tekeen kuvia näille sivuilleni. Sitten Karri jo tulikin ja minun piti lopettaa niiden kuvien tekeminen, koska en halunnut hänen saavan selville, että kirjoitan nettipäiväkirjaa. Ei siksi, että kirjoittaisin tänne kovin salaisia asioita, vaan siksi, että päiväkirja on yksityistä aluetta, vaikka se olisikin netissä kaikkien luettavana. En ole niin avoin, että esittelisin tutuilleni omia ajatuksiani, joita täällä olen kirjoitellut. Joo, tiedän, että Karri tunnistaisi välittömästi minut ja meidän elämän, jos sattuisi tätä lukemaan, mutta jotenkin minun on todella vaikeaa kuvitella, että hän tänne eksyisi, koska ei yleensä lueskele tällaisia sivuja (luulisin). Tiedän senkin, että ihmisten olisi suht helppoa selvittää henkilöllisyyteni, mutta siihen en usko, että joku sitä jaksaisi tehdä ja mitä sitten, vaikka tekisikin? Eipä se minua paljon hetkauttaisi (jos hetkauttaisi, ei varmaankaan olisi järkevää kirjoitella nettiin).

En ehtinyt siirtää tuotoksiani korpulle, joten sivut säilyttävät toistaiseksi nykyisen lookinsa ilman kuvan kuvaa. Olen tässä suunnitellut, että viimeistään sitten, kun saan ne kuvat paikoilleen ja kaikki linkkaukset yms. kohdilleen, "julkistan" sivuni. Tarkoittaa sitä, että pyydän mm. webbiblokkisivuja lisäämään linkin sivuilleni.

Karri nukkui lyhyet päikkärit, joiden aikana mä ehdin rauhassa väsätä muutamat kuvat lisää. Sitten herätin sen ja lähdettiin käymään kaupassa. Kaupasta ei tarttunut mukaan ruokaa kummempaa. Kävin digikameroita katsomassa, mutta en löytänyt sellaista, mikä olisi kiinnostanut. Karrin mielestä kamera kannattaisi tilata Saksasta, mutta siihen tarvittaisiin Visa ja ajatuskin tilaamisesta nostaa ahdistuksen pintaan, joten minä kannatan helppoa, mutta kalliimpaa ratkaisua kävellä lähimpään haluttua mallia myyvään kauppaan ja latoa rahat tiskiin. Mä niin haluisin sen kameran!!!!

Kotona kokattiin. Tein Valkosipuliherkut-kirjasta juusto-sipulipiirakkaa pikkuvuokiin ja kaveriksi kylmää kurkku-sipulikeittoa. Keitosta tuli yökkistä, en pystynyt edes syömään sitä, niin pahaa se oli! Ja piirakkavuoat jäi voitelematta, joten mun kevyempi rahkataikinapohja jämähti niihin vuokiin kiinni. Sitten, kun koitin irrottaa yhtä piirakkaa vuoasta, niin sain mahtavan haavan siitä terävästä vuoanreunasta sormeeni. Auts. Siinä vaiheessa kaikki romantiikka oli ruokahetkestä jo kadonnut, joten pystyin nauramaan Karrin kommenteille keittotaidoistani. Se arveli mun laittaneen siihen taikinaan sementtiä ja tapettiliisteriä...

Illalla äiti soitti. Se kiitti synttärilahjastaan sanoen "mitä sitä nyt sillain piti taas...". Mä en tiennyt yhtään, että millain olin sitä muistanu, joten äkisin jotain "no juu, mitäs tosta, pientähän se oli...". Joko Liina tai isä on liittänyt minut mukaan yhteiseen lahjaprojektiin. Pitänee selvittää, mitä olen äitille antanut ja paljon olen siitä velkaa ja kenelle.

Ilta meni telkan ääressä, vaikkei sieltä tullutkaan mitään katsomisen arvoista.

Taakse Eteen