Pala marraskuuta
Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai
Maanantai 25.11.2002 Ylläripastaa
Yöllä oli satanut jäistä tihkua ja se oli takertunu tuulilasiin ohueksi pinnoitteeksi, jota ei saanut irti siitä millään. Mun tuli hiki, kun mä jynssäsin sitä lasia 10 minuuttia ja lopputuloksena oli lasin alareunasta puoliväliin ulottuva kaistale, josta just näki pihalle, kun kumartui kaksinkerroin ajaessaan. Tosi turvallista menoa! No, onneks lämppärilaite puhalsi sitten lasiin kuumaa ilmaa ja sain putsattua loput lasista samalla, kun otin Juhon matkalta kyytiin.
Parantelin töissä sivujani. Nyt kun tätä intoa riittää kirjoittaa säännöllisesti, niin innostaa se sivujen julkistaminenkin. Jos tänne vaikka sitten eksyiskin joku lukemaan näitä juttuja. Tosin itseänihän varten minä näitä kirjoitan...
Selvennyksen vuoksi sanottakoon, että tein minä ihan oikeitakin töitä. Piirsin kaavioita ja käppyröitä ja laitoinpa välillä kaavioon käppyränkin. Nää on näitä "sätkin, kun langasta vedetään"-juttuja.
Jouduin töistä tullessa poikkeamaan kotona, koska olin unohtanut eteiseen jumppakassin, jonka aamulla säpäkkänä pakkasin mukaan otettavaksi. Ei ole ensimmäinen kerta, eikä viimeiseksi jää. Sama pää kesät...
Kotona tuoksui pastakastike! Karri oli ollut sairastamassa kotona ja tehnyt meille ruokaa. Ikävä kyllä mä en ehtinyt jäädä sitä syömään, koska oli kiiiiire jumppaan. Singahdin siis saman tien matkaan. Harmitti lähteä, kun Karri oli kerrankin tehnyt sapuskaa meille.
Jumpassa oli uusi ohjaaja. Se sätki ja huuteli "RRRRRRiva!!" samaan tahtiin. Oli aika järkkyä! Jumppa oli korkeasykkeinen jumppa, jossa hiki lensi kunnolla. Se oli ihan hyväkin, mutta mua jäi vaivaamaan se, että aina lihaskunto-osuudessakin piti sätkiä asennosta toiseen, eikä ehtinyt paljon kiinnittää huomiota, et tekikö niitä liikkeitä edes oikeassa asennossa. Raivostuttavaa. Lopussa en edes viitsinyt yrittää näitä "selinmakuulta mahalleen 1 sekunnissa"-manööverejä.
Jumpan jälkeen sitten syötiin sitä kullan pastaa ja oli hyvää!
Loppuilta maattiin kuin aivokuolleet telkan eessä. Ozzyn perheellä oli jo joulu.
Tiistai 26.11.2002 pikkujoulupurnausta
Töissä kerätään osallistujia pikkujouluihin. Epäsosiaalisuuteni huipentumana kieltäydyin saapumasta tilaisuuteen. En voi ymmärtää, kuinka ketään voisi kiinnostaa tilaisuus, jossa
a. mennään tämän paikkakunnan ainoaan lounasravintolaan keskellä päivää syömään jouluruokia (yäk) seisovasta pöydästä
b. samaan yhteyteen on liitetty erään vanhan työntekijän eläkkeellesiirtymistilaisuus, koska "jos sitä varten järjestettäisiin oma tilaisuus, sinne ei tulisi ketään" (tää vanhaherra on harras uskovainen, joten pari siionin virttä ja läksiäissaarna on odotettavissa...)
c. joka maksaa työnantajalle niiiiiiin paljon, että meidän kaikkien on nyt joka päivä töihin tullessamme muistettava hiljentyä kiittämään tästä armollisesta lahjasta.
Siis tätä ei kukaan usko, mutta meiän firma on muka tosissaan noin rutiköyhä. Toi ruokailu maksaa luultavasti n. 7 euroa/lärvä, ehkä vähemmänkin, jos ovat onnistuneet neuvottelemaan hyvän tarjouksen. Se paikka on teollisuusalueen takalaidalla (tosi idyllinen miljöö!). Joululahjoja tää firma ei oo varmaan koskaan työntekijöilleen antanut. Kesällä pitää firman mainos-T-paitakin itse ostaa, kun koko lafka menis konkkaan, jos niitä jaeltais ilmatteeks. Missään ei oo varmaan näin köyhää!
Ai niin. Kaiken huippuna yks harjoittelija oli, röyhkeä kun on, uskaltanut ilmoittautua syömään ja siitähän nousi haloo, kun ei se tilaisuus kuulu harjoittelijoille (ne on alinta pohjasakkaa täällä, vaikka oikeasti useimmiten ovat ahkerimpia ja parhaimpia työntekijöitä!). No, pelastin sitten työnantajan budjetin, kun jäin pois tilaisuudesta ja nyt se harjoittelija saa syödä mun ruoat. Toi pikkujoulu on niin armopalojen armopala kuin vaan voi olla. Ei tulis mieleenkään mennä ja antaa niille sitä nautintoo, et loppuvuoden voi muistuttaa, että kyllä vaan työnantajan maksamat joulupöperöt kelpasi... Hohhoijaa.
Illalla pelattiin. Lassikin tuli pitkästä aikaa pelaamaan. Ai niin. Pelasin taas hedelmäpeliä ja voitin 3 euroa 40 senttiä. Koskahan tää voittoputki katkeaa?
Pelin jälkeen käytiin tankilla ja ruokakaupassa ja sit mentiin saunaan. Ja loppu onkin historiaa (en keksinyt parempaakaan loppukaneettia tälle päivälle).
Keskiviikko 27.11.2002 Susipelko pelottaa
Tänään ajelin yksikseen töihin, kun Juho oli työmatkalla. Laitoin kellon soimaan aamulla melkein puoli tuntia tavanomaista myöhemmin ja lähdin sitten kaikessa rauhassa töihin.
Illalla päätettiin vielä käväistä pari liikettä läpi ennen kuin tilataan kamera netistä (jos niistä vaikka sais suht samalla hintaa kameran heti mukaan). Lähdin töistä vähän etuajassa, että ehditään niihin kauppoihin. Olin päätynyt vertailuissa kannattamaan joko Canon powershot G2:sta tai Olympus Camedia 4040:aa. Ne oli aika samanhintaisia netissä. Liikkeessä paljastui, että olympuksessa ei oo isolle salamalle kiskoa, eikä siinä se esikatseluruutu ole kääntyvä (toi on kuvaamisen kannalta aika suuri juttu). Ostamme siis G2:n. Se maksaa netissä nyt vain 798 euroa, mikä on halpa, kun vertaa muihin saman hintaluokan kameroihin, joissa on yleensä heikommat ominaisuudet (vaikken niistä paljon mitään ymmärräkään). Valokuvausliikkeessä meille tarjottiin G2:sta hintaan 970 e. Tilataan siis netistä. Voi, kun se tulis pian. Toimitusajaksi sanotaan 1-2 viikkoa, jos menee 2 viikkoa, niin en kyllä millään malta odottaa... Kun oltiin kierretty ne kamerakaupat, käytiin ostamassa possupihvit, perunaröstejä ja ruokajuomaksi olutta. Oli tosi hyvää. Karri kyllä saastutti meidän huoneilmaa syömällä hapankaalia. Se löyhkä, mikä siitä lähtee, on aika karmiva. Illalla katottiin 45 minuuttia ja sen jälkeen CSI. Tosin mä nukahdin jo ennen ekaa CSI:n mainoskatkoa. 45 minuutissa tuli juttua Tohmajärven susilaumoista. Oli taas aika puolueellinen juttu, joka on omiaan ruokkimaan ihmisten täysin aiheetonta susipelkoa!! Ihan kuin ne sudet tulis huvikseen johonkin pihoille pyörimään! Vaikka mä saatan joskus karhuja ajatellakin luonnossa liikkuessa (ehkä ihan vähän joskus pelätäkin), niin susia en osaa ajatellakaan minään uhkana omalle hengelle. Kaikkien ihmisten ja etenkin niiden, jotka pelkäävät susia, pitäisi lukea yksi parhaimmista koskaan lukemistani kirjoista, joka on Farley Mowatin Älä hukkaa hauku. Voisivat vaikkapa oppia siitä kirjasta jotakin!
Torstai 28.11.2002
Tein persoonallisuustestin, jonka löysin netistä. Sen mukaan luonteeni on inrovertti-intuitiivinen-tunteva-spontaani. Osui ihan hyvin kohdalleen. Introvertti mä nyt ainakin olen, se on selvää.
Törmäsin netissä mahdollisuuteen laittaa pikkukyselyitä sivuilleen, joten siirryin käytäntöön, jossa joka päivän perässä on oma mahdollisuus kommentoida. Olisi mukavaa saada jotakin vuorovaikutteisuutta tälle sivulle. Etusivullahan on vieraskirja ja kyselykin, mutta oon harkinnut niiden poistoa, koska se on kunnon popup-paikka, mistä oon ne hommannut ja inhoan sitä, että koko ajan aukeaa uusia ikkunoita ja välkkymainoksia. Mulla on kyllä asennettuna tähän koneeseen POW, joka tappaa niitä mainosikkunoita sitä mukaa, kun niitä aukeaa, mutta sillekin pitää koko ajan olla opettamassa uusia temppuja. Ja kaikilla ei välttämättä sellaista ole...
Ärsyttää, kun olin laiska silloin alussa, kun aloin tehdä näitä sivuja, enkä sitten jaksanut nähdä vaivaa sen vertaa, että olisin tehnyt CSS-tiedostot. Nyt näitä sivuja on sitten hankala päivittää. Tai lähinnä muuttaa. En mä nyt silleen muutoksia tekisi, paitsi että tää päiväkirja on aika vaikeastiluettava tällaisena. Mutta valitulla tiellä pitää ainakin toistaiseksi pysyä, kun en jaksa mitään kattavaa rakennemuutosta tehdä. Koittakaa kestää.
Tänään oli mun vuoro olla Juhon kyydissä, joten auto seisoi "hylättynä" koko päivän ja oli kuin pakastin, kun lähdin sillä ajelemaan kotia kohti. Hrrrr! Sain ajaa 15 minuuttia, ennen kuin lämmityslaite alkoi pukkaamaan edes sellaista hailean oloista ilmaa jäähileiden sijaan. Vaihdekeppikin oli jähmettynyt niin pahasti, ettei ajosta meinannut tulla mitään. Talven ekat kunnon pakkaset on aina ne pahimmat, kun elimistö ei oo vielä tottunu.
Illalla käytiin ostamassa Karrille lumipuku, että se pääsee sotimaan talvellakin. Sitten mä lähdin jumppaan. Olin niin aikaisessa, että heitin autolla ylimääräisen kunniakierroksen keskustan tuntumassa. Silti olin 10 minuuttia liian aikaisin jumppasalilla. Liikesarja ei meinannut mennä taas millään jakeluun, olin kait väsyttänyt aivoni työnteolla niin pahasti (hah!). Niin ja lihaskuntoliikkeet oli aika tympeitä tehdä, kun oli reidet vieläkin vähän jumissa maanantain rääkistä. Mua ei oo pariin viikkoon jumpat ja lenkillä käynti innostanu yhtään. Pakko vaan raahautua paikalle, kun on saanut jo kohotettua kuntoa sen verran, että olisi sääli heittää kaikki se työ ja vaiva hukkaan. Ehkä se taas muuttuu iloksi...
Kotona peruskuvio; Kotikatu, uutiset, kanavapujottelua, en-halua-vielä-nukkua-sinnittelyä, poliisi-tv, silminnäkijä, levotonta pätkäunta...............
Perjantai 29.11.2002
.........ja klo 6.13 prrrrr! Väsytti aivan tolkuttomasti! Mikähän siinä on, ettei sitä koskaan opi? Oisko se niin vaikeaa laittaa ne silmät kiinni heti uutisten jälkeen, kun ei sieltä telkasta sen jälkeen enää mitään tuu? Hohhoijaa.
Päivällä tuli vahvistus kameratilaukselle. Kävin hakemassa kameraan englanninkieliset manuaalit netistä ja heitin linkin Karrille, joka polttaa ne töissään cd:lle. Kameran mukana tulee vain saksankieliset manuaalit, eikä saksa oikein suju...
Töissä sain idean kutsua Katri meille illalla, kun Tomilla on firman pikkujoulut tänään. Hain sitten kotimatkalla lohta, aurajuustoa, perunoita ja valkkaria ja aloin kotona puuhata ruokaa illaksi. Se oli sellaista uunilohta purjo-aurajuustokastikekuorrutuksella ja valkosipuliperunoita kaveriksi. Sain ruoan valmiiksi sopivasti siihen mennessä, kun Katri ehti meille. Karrikin ehti vähän siivoilla meidän kaaosta.
Ruoka oli aivan taivaallisen hyvää! Karri ei kyllä yhtään liioitellut, kun sanoi, ettei ravintolasta saa koskaan niin hyvää safkaa. Ja mukavinta tässä oli, että se ruoka oli tosi helppo tehdä (tai no, valkosipuliperunoiden tekeminen vaatii aina ponnistuksia, kun pitää kuoria ja pilkkoo niin kamalasti).
Ruoan jälkeen pelattiin eri pelejä ja jutskattiin, kunnes Tomi soitti Katrin kuskiksi puolen yön paikkeilla, kun niiden työporukka aikoi siirtyä firman tiloista keskustaan jatkoille. Me jäätiin sitten Karrin kanssa jatkamaan iltaa, mutta ei me kauaa jaksettu valvoa.
Lauantai 30.11.2002 Ihana aamu
Me vietettiin kiireetön aamu kotona. Heräiltiin kaikessa rauhassa ja nautittiin vapaapäivästä.
Iltapäivällä lähdettiin pelaamaan korttia. Ulkona oli aivan järkyttävän kylmä, varmaan yli 20 astetta pakkasta ja kamala viima. Autoraukkakin tuntui olevan umpijäässä lohkolämmittimestä huolimatta. Vähän pelotti jättää se seisomaan illaksi, kun ei oo vielä riittävästi kokemusta siitä, miten hyvin se lähtee käyntiin pakkasilla.
Pelailtiin kolmisen tuntia, kun vieressä olevalle "esiintymislavalle" hyppäsi ihan noin vain varoittamatta joku mies (en voi muistaa nimeä), joka alkoi vetämään jotain stand-up-showta tai mitä lie monologia. Se oli itse kirjoittanut sellaisen "tarinan" nykymaailmanmenosta -kännyköiden, tv:n, yms. luomasta nyky"todellisuudesta". Taustana sillä oli pitkäaikaistyöttömyys, jota se siis osittain pyrki katkaisemaan tuolla "show":lla. Se esitys oli vielä keskeneräinen, kun se tyyppi halus vähän testata niitä sepustuksiaan oikean yleisön edessä. Esitys osoittautui hyväksi. Olihan se välillä vähän paatoksellista ja hetkittäin kävi pitkäveteiseksikin, mutta kokonaisuutena se kyllä toimi ja täytyy nostaa hattua sille miehelle, ei meinaan olisi ihan jokaisesta lukemaan omia ajatuksiaan kapakkayleisölle. Kyllähän se herätti ajatuksia. Itse olen aina ollut samoilla linjoilla näistä asioista, joten minuun ne jutut ei vaikuttaneet varmaan yhtä rankasti kuin ne saattaa avata sellaisen henkilön silmiä, joka elää tätä "keinotodellisuutta" tajuamatta sitä itse lainkaan.
Esityksen jälkeen lähdettiin kotiin. Oikeastaan ei menty suoraan, vaan käytiin heittämässä pikkuinen lenkki autolla. Käytiin katsomassa merta, mutta oli niin pimeä, ettei merta nähnyt kunnolla. Tähdet loistivat kyllä. Aika hyinen, mutta hieno ilta!
Kotimatkalla käytiin hakemassa pizza lähiöpizzeriastamme. En ollut syönyt pizzaa 2 kuukauteen! Kylläpäs se maistui hyvälle ja puolikkaasta tuli tosi tehokkaasti ähkyyn. Miten sitä kesällä pystyikin huitaisemaan kokonaisen pizzan nassuun ihan huomaamatta? Elämäntaparemontti taitaa toimia.
Kotona katottiin telkkaa, mutta kun ei sieltä tullut mitään järkevää, alettiin nukkua.
Sunnuntai 1.12.2002
Aamusella käytiin kirpputorilla. Löysin sellaisen kevyttoppatakin, jonka arvelin olevan sopiva vaate lenkkeilyyn talviaikaan. Se oli ihan laatutakki, melko uusija vähän kulunut ja maksoi vain 6 euroa, joten täytyihän se ostaa. Jos se on liian kuuma lenkille, niin kyllä se sopii muutenkin ulkoilutakiksi. Ihan hyvä löytö! Sen lisäksi löysin murhakirjan "6 suomalaista murhaa" ja lintukirjan.
Kirppiksen jälkeen käytiin kaupassa ja ostettiin jo PC-kortti kameraa varten (että saa kuvat siirrettyä tietokoneelle). Sitten käytiin ruokaostoksilla ja Karri vei mut kotiin ja lähti pelaamaan kavereiden kanssa. Mua ei oikein pelaaminen innostanut, kun on viime aikoina tullut harrastettua sitä oikein urakalla. Laiskottelin sen sijaan kotona koko päivän. Niin paitsi että olin sen verran ahkera, että pesin kolme koneellista pyykkiä ja tein tonnikalasalaattia ruoaksi.
Kun Karri tuli kotiin, syötiin salaattia ja katsottiin Haluatko miljönääriksi. Loppuilta meni lueskellessa uutta murhakirjaa.