Taakse Eteen

Olet päätynyt päiväkirjani sivuille. Tänne kirjoitetut asiat ovat vain minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni. Jos tulit tänne hakukonetta käyttäen, veikkaanpa, että et täältä löydä hakemaasi...

Pala helmikuuta

Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai

Maanantai 17.2.2003 Tylsyyden tylsyys

Minkä ihmeen takia viikonloppujen pitää olla ankean harmaita ja arkisin paistaa aurinko tosi kauniisti? No, eipähän tule liikaa aurinkoisia kuvia tältä talvelta. Olkoon siis kuva-albumi yhtä harmaa ja tylsä kuin elämäkin. Äh.

Ilta meni telkkarin ääressä, kun Karrikin teki taas töissä pitkää päivää. Johan sitä kolme päivää ehtikin vierähtää lähes täydellisessä töllöpimennössä. Yritin mä kyllä siinä samalla vähän käsitellä eilisiä kuukuvia, mutta tuskastuin aika pian, kun en osannut päättää, mikä versio mistäkin joutaisi roskikseen ja mikä jäisi...

Maria Kalliossa oli yhden rikosjutun päätösjakso. Micke oli murhaaja. Tai tappaja? Anyway, mulla oli alusta asti sellainen tunne, että se se olisi, mutta en kyllä perustanut sitä ajatusta mihinkään muuhun kuin intuitioon.

Tiistai 18.2.2003 Tautisen upea taivas

Jo töissä ollessani huomasin, että sää olisi mitä loistavin valokuvaamista ajatellen. Kotimatkalla kaasujalasta tuli sitä raskaampi, mitä lähemmäksi kotia pääsin, sillä aurinko oli juuri laskemassa ja taivas oli, hmmm... No, taivaallinen. Mahtavat värit ja pilvet! Kotona rikoin jonkinlaisia nopeusennätyksiä haaliessani kameran ja tarvittavat tilpehöörit mukaani ja sännätessäni matkaan.

Menin järven rantaan. Aurinko laski vastarannalle. Aloin kuvaamaan ja koska halusin varmistaa, että edes joku kuva onnistuisi, kokeilin aika monilla eri säädöillä. Aikaisemmista kerroista olen viisastunut sen verran, että en enää luota lcd-näyttöön. Siinä näkyvä kuva voi olla todella upean mahtavan loistava, mutta kotona se voikin sitten osoittautua keskinkertaisen mitättömäksi. Näin käy varsinkin pimeällä. Silloin alivalottunutkin kuva voi lcd-näytöllä näyttää tosi kirkkaalta.

Rannassa oli onneksi pari hyvää koivua, joista sai täytettä etualalle. Muuten kuvista olisi voinut tulla aika tylsiä, vaikka taivas olikin harvinaisen upea. Maltoin lähteä vasta, kun tämä luonnon valoshow oli loppuun esitetty. Vasta silloin huomasin viettäneeni rannalla yli tunnin (se tuntui vartilta) ja että sekä varpaani että sormeni olivat paleltuneet tunnottomiksi. Lisäksi minulla oli huutava nälkä, koska olin viimeksi syönyt töissä monta tuntia sitten. Taas kerran on pakko todeta, että on se kuvaaminen ihmeellistä puuhaa, kun siinä unohtuu maalliset murheet. Ei tunne nälkää, ei kylmää. (Tosin nyt taidettiin pysytellä ns. inhimillisen valokuvaamisen pakkasrajan paremmalla puolella. Ja sehän on -8 astetta, jos multa kysytään.)

Hytisten ajoin lähimpään kauppaan, mutta ostosten tekeminen oli vaikeaa, kun sormet ei toimineet. Vielä hankalampaa oli kassalla kaivella rahaa lompakosta. Päätin jäädä vielä hetkeksi lämmittelemään sisälle ja tietenkin innostuin pelaamaan hedelmäpeliä. Pistin 2 e sisään, olin parhaimmillaan 13 ja risat voitolla ja otin lopulta 10 e ulos. Taas oli ilmainen ostosreissu!

Karri oli juuri kotiutunut töistä ja auttoi minua tekemään ruokaa (riisiä ja kana-purjo-ananas-aurajuustokastiketta). Syönnin jälkeen katsoimme kuvat (niitä oli yli 70!) ja mykistyimme. Niin hienoja ne olivat, lähes kaikki! Karri oli vähän kateellinen, mutta lupasin laittaa alkuperäiset kuvat koneellemme opensource-periaatteella, jolloin hän voi niitä hyödyntää kuvankäsittelyprojekteissaan. Itse säädin heti osaan kuvista värejä ja kontrastia, mutta alkuperäisenäkin kuvat olivat niin loistavia, että eivät sitä välttämättä olisi kaivanneet. Halusin kuitenkin kokeilla, millaisia lopputuloksia olisi mahdollista saada.

Illalla menimme puolinukuksissa saunaan ja tällä kertaa muistin jopa laittaa Six feet underin nauhalle. Saunan jälkeen oli tarkoitus mennä nukkumaan, mutta jostain syystä sillä oli taas virkistävä vaikutus ja uni tuli vasta tuntia myöhemmin. Blääh.

Keskiviikko 19.2.2003 Homeista leipää työpäivän ratoksi

Töissä söin homeisen makuista eväsleipää ja yritin olla yökkäilemättä. Ei siinä hometta näkynyt, mutta paras varmaan luottaa makuaistiinsa, kun parasta ennenkin oli eilen. Siitä onkin vierähtänyt todella pitkä aika, kun olen viimeksi syönyt homeista leipää. Yäk!

Kotimatkalla hain Karrin töistä ja menimme ottamaan muutaman kuvan. Akku päätti loppua kesken (pitäisi vihdoinkin hommata se vara-akku), joten se siitä sitten.

Kävimme ostamassa Karrille kengät ja haimme vielä kebabit kotiin, kun oli jo nälkäkin eikä jaksanut alkaa väsäämään mitään.

Katsottiin Six feet under nauhalta. Karri ei ilmeisesti pidäkään sarjasta, joten saan jatkossa nauhoitella sitä vain itselleni (jos jaksan). Karri ei ole draaman ystävä. Niistä huumoripätkistä siinä ekassa jaksossa se kyllä tykkäs.

Katsottiin myös CSI ja sen jälkeen alettiin nukkumaan. Mä heräsin yöllä monta kertaa siihen, että olin hangannut toista silmääni niin paljon, että siihen sattui. Se oli kait valmiiksi jo vähän tulehtunut tai jotain (ei olisi eka kerta). Tympeetä.

Torstai 20.2.2003 Lobotomia?

Onpa hyvä, etten tätä saittia perustaessani tiennyt pinseristä tai blogikulttuurista yhtään mitään, sillä muuten tämän nimi voisi olla "Melankolia" tai "Ahdistus" tai "Lobotomia" tai jotain muuta yhtä nasevaa. Niin, ja silloinhan tämä olisi raflaavasti blogi eikä päiväkirja (juujuu, tiedän, että tämä ei oikeasti ole blogi, mutta voisinhan silti kutsua tätä blogiksi). Nyt tämä on Wilmun nurkka. Typerä nimi. Mutta erottuu mitäänsanomattomuudellaan ja säälittävyydellään massasta? Ja pitää antiraflaavuudellaan blogeja ahmivan suuren yleisön sopivasti poissa. (Eipähän tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että olisi raflaavalla nimellä houkutellut jonkun pahaa-aavistamattoman ihmisrukan näin tylsille ja idioottimaisia juttuja sisältäville sivuille. Te, arvoisa vierailija voitte syyttää vain itseänne. Tai Googlea.)

Karri oli taas myöhään töissä. Mä siirsin eiliset kuvat koneelle ja värkkäsin hetken niiden kanssa samalla, kun katsoin Viiden juttua telkasta. Ei oo oikein kuvankäsittelyintoa taas vaihteeksi. Eikä arkistointi-intoa. Pelasin korttipelejä tietokoneella ja katsoin telkkaa. Harvinaisen tylsä ilta.

Karri tuli juuri ennen Kotikatua ja katsottiin se yhdessä. Sen jälkeen (melki heti) alettiinkin sitten nukkumaan.

Perjantai 21.2.2003 Äänestysstressi

Työpäivä on taas yhtä minuuttien laskemista ja vapautumisen odottelua. Ei jaksaisi enää keskittyä mihinkään hyödylliseen ja tuottavaan, sillä edessä on kiva viikonloppu - ei revittämistä eikä yletöntä ryyppäämistä tai valvomista. Tosin olen ennenkin erehtynyt virheellisesti luulemaan samaa... No anyway, se nyt ainaski on kivaa, että huomenna lähdetään retkelle Tommin ja Piian kanssa. Kerrankin mun "vaihtoehtoinen viikonlopun aktiviteetti"-idea oli kaikkien mielestä hyvä. Tai paremminkin voisi sanoa, että kerrankin keksin sellaisen idean.

Testasin ylen vaalikoneen. Se vaikuttaa paremmalta kuin mtv3:n. Ainakin se on informatiivisempi. Mutta ne tulokset! Mulle sopivaa kansanedustajaehdokasta ei varmaan olekaan tai sitten se vähintäänkin edustaa väärää puoluetta. Miksei missään ole vaalikonetta, joka kertoisi pelkän sopivimman puolueen? (Tai miksi minä en löydä sellaista?) Mulla on nyt puolue täysin hukassa. Välillä kaikki tuntuvat yhtä sopivilta (varmaankin, koska kaikkien vaaliohjelmat on sitä samaa) ja välillä taas mikään puolue ei miellytä. Ennen mulle riitti äänestää "hyvää tyyppiä", mutta nykyään haluan, että se hyvä tyyppi edustaa hyvää puoluetta. Mä en kuitenkaan äänestä sellaista ehdokasta, joka olisi varma tai edes todennäköinen eduskuntaan menijä (koska niiden ylimairea ja itseriittoinen tyyli etoo), joten mun ääni menee loppupeleissä puolueen hyväksi. Ennen mulla oli selkeä kanta puolueidenkin suhteen, mutta sanotaanko nyt vaikka niin, että politiikan saralla on viime vuosina sattunut muutamia pikkujuttuja, jotka on laittaneet pakan sekaisin....
Voi hyvä luoja! Milloin musta tuli tämmönen? Ei voi olla tervettä repiä stressiä jostain helkatin äänestämisestä! Mun pitäis varmaan hakeutua ammattiauttajan vastaanotolle. Tää ei oo normaalia.

Ainahan on olemassa Aku Ankka. Miksei se kelpaa mulle? Kvaak-kvaak.

Kotimatkalla hain Karrin töistä, kun sitä ei kuulemma oikein inspiroinut työntekeminen. Mentiin käymään kaupungilla ja kirjastossa. Melkein ostettiin kala- ja äyriäiskeittokirja alennusmyynnistä, mutta ei sitten kuitenkaan ostettu. Karri haluis sushikeittokirjan, mutta ne maksaa tosi paljon, eikä ainakaan siinä kirjakaupassa ollut suomalaista versiota. Suomalainen versio olisi siitä hyvä, että siinä saattaisi olla huomioitu se seikka, että kaikkia aineita ei välttämättä saa Suomesta. Kirjastossa oli kolme hyllyllistä (eli n. 4,5 m) etnokeittokirjoja, mutta ei yhtäkään sushikirjaa. Karri haluaisi tehdä sushia, vaikka se ei ole koskaan maistanut sitä. Jostain syystä se on vakuuttunut, että sushi olisi hyvää. Minä en ole. Se taitaakin olla syy, miksi meillä ei vielä ole sushia tehty.

Illalliseksi tehtiin rapucoctailia ja uunilohta. Ilta taisi mennä syödessä ja saunoessa. Kai?

Lauantai 22.3.2003 Retkellä

Sää suosi meitä eilisistä huonoista ennusteista huolimatta. Aurinko paistoi ja oli oikein keväinen ilma. Kiersimme eläinpuistoa parin tunnin verran ja minä ja Piia valokuvasimme eläimiä. Eläinpuistossa käynti oli aika positiivinen kokemus siinä mielessä, että eläimillä tuntui olevan hyvät oltavat. Ehkä suurimmat linnut olivat vähän säälittäviä (lintujen vangitseminen ylipäänsä tuntuu raaemmalta) ja sopulilla oli aika karu koppi. Ja onhan suurpetojenkin tarhaaminen aika passivoivaa eläimille... Mutta mielestäni eläinten asiat tuntuivat silti olevan hyvin. Toisaalta, mistä minä tiedän, kuinka onnellisia/onnettomia eläimet olivat? Ei niistä ainakaan mikään tuntunut olevan "häiriintynyt" tai "turhautunut".

Eläinten top-5:
1. Saukot (voiko olla suloisempia veijareita?)
2. Korpit (ne ei-tarhatut, jotka elivät alueella)
3. Jääkarhu (haukotteli melkein yhtä paljon kuin minäkin yleensä)
4. Naalit (söpöjä!)
5. Nuori laulujoutsen (tuli heti moikkaamaan)

Kotimatkalla Tommi ja Piia ehdottivat pizzalle menoa perillä. Aikoivat tarjota, kun me tarjottiin kyyti. Pizzalle meno kuulosti hyvältä, vaikka maha olikin täynnä karkkia. En jaksanut syödä kuin puolikkaan pizzan, mutta onneksi loput sai mukaan. Olisi huomiseksikin pizzaa!

Menimme vielä pelaamaan korttia kuppilaan. Karri lupasi olla kuivin suin, joten minä sain nauttia kuivasta Oivasta (se on mun suosikkisiideri Fizzin Dryn ohella). Pelaaminen oli kivaa, mutta silti alkoi väsyttää ja lähdimme kotiin kymmenen aikoihin. Kerrankin viikonloppuna tulisi nukuttua riittävästi. Kotona katsoimme vielä viime viikolla nauhotettua bioterrorismidokumenttia, mutta nelosen dokumenttien tapaan se osoittautui tyhmille jenkeille suunnatuksi ja räikeästi puolueelliseksi. Typerää. Nukahdin ennen ohjelman loppua.

Sunnuntai 23.2.2003 Jäällä

Iltapäivällä kävimme parin tunnin kävelyllä meren jäällä. Ensimmäistä kertaa eksyin jäälle, vaikka olen meren lähistöllä asunut jo useamman vuoden! Kokemus oli kyllä hieno, varsinkin, kun aurinko paistoi ja oli tosi keväistä. Voisin jopa todeta, että kevät on ihmisen parasta aikaa. Ainakin minun. Mieli on heti astetta parempi!

Kotona päätin siivota, vaikka olikin aika vetämätön olo ulkoilun jälkeen. Mikä lie happimyrkytys oli kyseessä? Sain kuin sainkin imuroitua, kerättyä + lajiteltua pyykit (pesemättömiä löytyi 11 koneellista!!) ja vaihdettua lakanat + tuuletettua peitot ja tyynyt. Olin aika tyytyväinen itseeni.

Katsoin alun elokuvasta Jäähyväiset tytöille, mutta siinä vaiheessa, kun nainen syöksyi päin akvaariota, tajusin nähneeni elokuvan aiemmin. En muistanut mitään elokuvan juonesta, mutta silti päätin alkaa nukkumaan. (Btw, elokuvan alku oli harvinaisen hyvä. Siinä mentiin heti asiaan.)

Taakse Eteen