Taakse Eteen
Olet päätynyt päiväkirjani sivuille. Tänne kirjoitetut asiat ovat vain minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni. Jos tulit tänne hakukonetta käyttäen, veikkaanpa, että et täältä löydä hakemaasi...
Pala helmikuuta
Maanantai | Tiistai | Keskiviikko | Torstai | Perjantai | Lauantai | Sunnuntai
Maanantai 24.2.2003 Should I stay or should I go?
Minä olen 33-prosenttisesti vasemmistolainen ja 14-prosenttisesti liberaali. Ainakin tämän testin mukaan. Vaikuttaa uskottavalta, vaikka voisi tulos olla vähemmän vasemmistolainenkin.
Jumppa jäi jo sadatta kertaa väliin, tällä kertaa Katrin kipeän nilkan vuoksi. Olin huojentunut, kun sain siitä itselleni tekosyyn laiskotella.
Tänään teimme Karrin kanssa major-luokan päätöksen. Muutamme heinäkuussa pois täältä. Työsuhteet on nyt "irtisanottu" kesäkuun jälkeen, eikä meillä ole harmainta hajua siitä, minne menemme ja mitä teemme. Minä pidin illalla (taas kerran) Karrille puheen niistä syistä, jotka puoltavat ratkaisua, jossa:
a. Karri etsii itselleen pysyvän tai edes melko pysyvän työpaikan jostakin ja me pyrimme muuttamaan kävely- tai linja-automatkan päähän Karrin työpaikasta
b. Minä etsin itselleni jotakin ihan-mitä-vain-pitkää-tai-pätkää kohtuullisen ajomatkan päästä
Ja ne perustelut:
1. Karri löytää helpommin pysyvähkön ja hyvän työpaikan kuin minä
2. Minun mahdollisten pätkätyösuhteiden perässä ei kannata muuttaa
3. Minä olen valmis tekemään melko monenlaisia töitä, joita löytyy varmaankin myös lyhyellä varoitusajalla
4. Karrin todennäköisimmät työpaikat löytyvät kaupungeista tai suuremmista kirkonkylistä, minun voi olla missä vain
5. Vuokra-asuntoja löytyy parhaiten sieltä, mistä Karrille töitäkin, joten Karrin työpaikan sijainti olisi hyvä tietää ennakkoon
6. Minulle mahdollinen ratkaisu voisi olla myös jatkokoulutuksen hankkiminen tai keskenjääneen maisterintutkinnon loppuunvieminen, varsinkin jos töitä ei löydy.
Toisaalta oli helpotus ilmoittaa asia vihdoinkin työnantajalleni. Toisaalta tunsin itseni todella idiootiksi, kun kieltäydyin vakituisesta työsuhteesta nykyisessä työpaikassa, jossa teen koulutustani vastaavaa ja itseäni kiinnostavaa työtä. Järki käskee jäämään, mutta tunteet ajaa pois täältä. Minä en pidä työpaikastani. Työ on siis ihan ok ja läheisimmät työtoverit myös, mutta yleinen työskentelyilmapiiri on erittäin syvältä. Kyttäämistä, juoruilua ja kateutta on enemmän kuin Kauniissa ja rohkeissa. Ja täällä vallitsee hyvin tiukka ja vanhanaikainen hierarkia. Jokaikisellä on hyvin tarkasti selvillä, kuka on arvoasteikossa kenenkin alapuolella tai yläpuolella ja omaa asemaa korostetaan koko ajan. En minä jaksa nokkia tai olla nokittavana. En minä jaksa kulkea kieli ruskeana kumartelemassa milloin mihinkin suuntaan, enkä jaksaisi myöskään katsoa, kuinka muut tekevät sitä koko ajan. Äh, en minä halua jäädä tänne ja muuttua hitaasti mutta varmasti samanlaiseksi kuin muutkin. Ei tämä ole maailman ainoa työpaikka... ei voi olla...
Sitä paitsi minä muutin alunperin vain väliaikaisesti nykyiselle paikkakunnalle. Ajattelin, että vuoden päästä muutan pois. Mutta ei elämässä käy niin kuin suunnittelee ja niinpä vuosi on venynyt jo liian monen vuoden ketjuksi, jonka on aika katketa vihdoinkin. Minä haluan palata kotiseudulle tai ainakin sinne päin. Siellä on minulle tutumpi kulttuuri ja mikä tärkeintä, siellä on minulle rakkaita ihmisiä - mummu, Eetu, Atte, perhe...
Toisaalta muutto pelottaa. Minä olen viemässä Karria yhä vain kauemmaksi hänen sukulaisita ja synnyinseuduista - jonnekin, missä hän ei ole koskaan asunut. Sopeutuuko hän? Ja miten muutto vaikuttaa meidän suhteeseen? Löydämmekö oman paikkamme? Löydämmekö uusia ystäviä korvaamaan niitä lukuisia ihania ja rakkaita ystäviä, jotka joudumme jättämään? Entä harrastukset?
Välillä tulee tunne, että olemme tekemässä virhettä. Välillä ei. Välillä en tiedä... Välillä en edes välitä.
...
Yö alkoi lupaavasti. Olin juuri nukahtamassa, kun alakerran autotallin moottorikelkkapaja aloitti toimintansa tälle päivälle. Koko talo tärisi, kun kelkkaa käynnisteltiin parin minuutin välein. Ei toivoakaan nukkumisesta. Kivaa, kun saa taas kerran herätä ja lähteä töihin muutaman tunnin yöunilla! Mikä helvetti tätä yhteiskuntaa vaivaa, kun keskenkasvuiset kakarat saa lojua päivät chattaillen kotonaan ja lähteä sitten illaksi ajelemaan ympyrää lippis vinossa ja Wunderbaumit heiluen? Pistettäis hemmetti vaikka ojaa kaivamaan tai leikkipuistoja siistimään, jos ei kouluttautuminen ja töiden hankkiminen kiinnosta. Vois jäädä rötöstelykin vähemmälle, kun ei olisi niin paljon vapaa-ajanongelmia. Ja minkä helvetin takia veronmaksajien pitää kustantaa niille kaikki? Ei käsitä, ei. Navetan taakse ja kuula kalloon kaikille.
Tää yöllinen pajatoiminta johtunee siitä, että isännöitsijä oli aamulla ottanut autotallin haltijaan yhteyttä ja kertonut, että autotallia ei saa käyttää minään auto/kelkkakorjaamona (jona se on toiminut jo kuukausien ajan). Tää paskasakki päätti vissiin näyttää, ettei varoitukset pelota. No, huomenna toiminnasta lähtee kirjallinen valitus isännöitsijälle ja sen jälkeen päästään häätämään poikien isäpappaa talosta (ellei meno muutu). Ja taas saa kunnon työssäkäyvä väki nukkua yönsä rauhassa ja levätä tulevaa työpäivää varten!
Eipä oo taas vähään aikaan vituttanut yhtä paljon kuin nyt.
Tiistai 25.2.2003 Vapaata ajattelua
Aamulla se selkisi. Minä äänestän liberaaleja! Tai pidän sitä ainakin voimassa olevana kantana, jota muutan vain siinä tapauksessa, että joku muu puolue vetää pidemmän korren vertailussa. Miksikö liberaalit? Ensinnäkin siksi, että niillä on kampanjassaan selkeitä linjauksia, joiden aiheet puhuttelevat minua. Toiseksi ne eivät ainakaan vielä ole onnistuneet ärsyttämään minua (ehkä siksi, että ovat niin näkymättömiä). Ja kolmanneksi niiden riveistä löytyi minulle sopiva ehdokas (jolla ei tosin - sad but so true - ole minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä eduskuntaan). Entäpä miksi ei liberaali? Hmm. Kannattaako pientä äänestää? Voisinko äänestää puoluetta joka haluaisi vapauttaa maailmankaupan? Ja voisinko äänestää ehdokasta, jolla ei ole kotisivuja intternetissä? Siinäpä minulle pohdittavaa seuraaviksi viikoiksi.
Tänään kotiin jaettu Keskustan vaalilehti oli ainakin niin paksua kakkaa, että Keskusta on poissa laskuista. Sen lisäksi Sdp on antisuosikkien leirissä. Ja toisaalta Vasemmistoliiton "holhoavan sosiaalitanttamainen" linjakin ärsyttää. Vihreät ja Kokoomus sinnittelevät vielä mukana (isoista puolueista). Kristillisiä ja ruotsalaisia en ole missään vaiheessa puolueina edes harkinnut, mutta jos niiden riveissä olisi hyvä ehdokas, niin saattasin kyllä äänestää.
Karri haluaisi lähteä joku kerta kiertämään vaalitelttoja ja keskustelemaan ehdokkaiden kanssa. Karri rakastaa väittelyä ja johdattaa vastapuolen mielellään pussiin puheineen. Minä voisin siinä siivellä lähteä tunnustelemaan tuntojani ehdokkaiden suhteen. Minulla on tunteisiin pohjautuva poissulkeva menetelmä - jos joku ehdokkaan piirre tai ominaisuus ärsyttää minua, en häntä äänestä, vaikka hän olisikin asioista samaa mieltä kanssani. Se on ehkä typerää, mutta en mahda sille mitään. Toistaiseksi olen kaikissa vaaleissa kuitenkin löytänyt itselleni sopivan ehdokkaan pienin kompromissein. Minä en halua äänestää tyhjää, enkä jättää äänestämättä. Minun mielestä on turha valittaa asioista, jos ei ole vaivautunut edes äänestämään.
Illalla pelasimme. Lassi venyi taas uskomattomiin verbaalisiin suorituksiin. Minusta Lassin kyvyt menevät hukkaan, kun hän hauskuuttaa vain pienehköä ympärillään olevaa joukkoa (en tosin valita, sillä elämä olisi tylsempää ilman Lassia). Lassin pitäisi ehdottomasti olla kirjailija tai käsikirjoittaja tai jotain vastaavaa.
Six feet under ehti juuri loppua ja minä vaipua puoliuneen, kun alakerran kelkkarassarit aloittivat taas. Onneksi ne tällä kertaa älysivät lähteä pois jo puoli yhdeltätoista. Siitä huolimatta nukuin huonosti. Blääh.
Keskiviikko 26.2.2003
Aamulla väsytti aivan perkeleesti. Sen lisäksi ensimmäiset kaksi tuntia päässäni soi taukoamatta Jope Ruonansuun Pieni Hiace. Muistin siitä pelkän kertosäkeen ja aina kertosäkeen loppuessa oma sisäinen jukeboxini kaivoi esiin alkuperäisen kappaleen ja soitti vuorostaan sitä. Tätä loopia kaksi tuntia! Todella ärsyttävää... Itse asiassa se alkoi taas. No, täytyy kokeilla samaa kuin aamullakin, eli alkaa hyräillä biisiä "Pylly vasten pyllyä bumbum". Sillä saa Pienen Hiacen loppumaan, mutta en tiedä, onko siinä mitään muuta hyvää. Äh. Mulla soi tosi harvoin mikään biisi päässä, mutta nekin harvat kerrat jättäisin mielelläni kokematta.
Illalla hain Karrin töistä ja kävimme kaupungilla shoppailemassa. Minä ostin Tankki täyteen-dvd:n (ihan must!) ja Karri jonkun ambientboxin. Sitten käväisimme kuvaamassa, kun oli aivan mahtava sumu, mutta kameran akkua riitti vaivaiset kymmenen minuuttia. Onkohan meiän kamerassa bugi, kun se näyttää täyttä akkua ja sitten hetken päästä "akku lopussa"-merkkivalo alkaa vilkkua ja sen jälkeen saa otettua ehkä 2-3 kuvaa ennen kuin akku simahtaa? Tai sitten mä oon ymmärtänyt sen akkua ilmaisevan logon väärin, eikä sen olisi tarkoituskaan olla "puolikas" koskaan. Hmm. Vähän harmitti, kun akku loppui just, kun olisi voinut saada hienoja kuvia.
Vaalimainoksia oli alkanut ilmestyä katukuvaan, aika mitättömiä olivat. Joku oli vissiin kypsähtänyt Vasemmistoliittoon, kun niiden mainokseen oli lyöty reikä nyrkillä (?). Eipä noi puolueet ainakaan mussa ihan noin suuria tunteita herätä. Äh. Eilen Liberaalit vielä tuntuivat oikein hyvältä vaihtoehdolta, mutta enpä tiedä... Pitäisiköhän äänestää tyhjää?
Kotona katsoin CSI:n ja menin nukkumaan. Kelkanrassaajatkin lopettivat touhuumisen jo puoli kymmeneltä, onneksi.
Torstai 27.2.2003
Taistelin aamupäivän saadakseni lääkärinajan (allergian vuoksi). Ensin soitin sille omalääkärille, jonka pitäisi hoitaa meidän alueen asukkaita, mutta yllätyksekseni omalääkärini olikin 3 km päässä sijaitsevan lähiön lääkäri. Kun vihdoin osasin soittaa oikeaan paikkaan, kukaan ei vastannut. Sitten, varmaan viidennellä soittokerralla monotoninen nauhalta kuuluva ääni kertoi vihdoin heillä olevan kiirettä ja laittoi minut jonoon. Kun sitten pääsin läpi, sain kuulla, että päivystysaikoja ei tälle päivälle ole ja että pitäisi soittaa huomenna uudestaan. Silloin kihahti. Sama taistelu huomennakin? No way. Pyysin ajan ja sainkin sitten kuulemma ainoan mahdollisen (huomiseksi). Avustajatäti oli kyllä tosi palvelualtis ähkiessään langan toisessa päässä. Ärsyttävä se asenne. Kyllä mä ymmärrän, että niillä on henkilökuntaa liian vähän ja muutenkin raskasta, mutta ei kai se sairaan ihmisen vika ole? Jos lääkäri on samanlainen, menen mieluummin yksityiselle, maksoi mitä maksoi.
Ilta meni tietokoneen kanssa puuhatessa. Karri oli aamulla saanut winukan sekaisin (käynnistämällä koneen), ja kun sain sen palautettua jotenkin stabiiliksi, poltin pari cd:llistä kamaa talteen ja laitoin sitten levyneheytyksen ruksuttamaan. Jos siitä vaikka olis apua? Kohta täytyy varmaan taas asentaa windows uusiksi - johan se vajaan vuoden ehti toimiakin. Microsoftin taattua laatua!
Illalla katsoin Kotikadun ja kävin taas yksipuolisen puhelinkeskustelun vanhempieni kanssa. Yleensä äiti puhuu vain säästä ja tekemisistään ja minä vastailen "ai jaa" tai "ymm" ja isä (sen harvan kerran, kun tulee puhumaan) on muutaman kaljan nousuhumalassa, eikä huomaa, onko langan päässä ketään vai ei, joten samalla voi keskittyä vaikkapa kuuntelemaan uutisia telkasta, kunhan muistaa ynähdellä samalla puhelimeen jotakin. Näköpuhelimet olis ihan kätsyjä sen suhteen, että sitten riittäisi vain nyökytellä silloin tällöin sen merkiksi, että on muka kuunnellut. Mulla ei vaan yksinkertaisesti ole puhuttavaa niiden kanssa. Se on ihan jees, että nähdään livenä, mutta puhelinkeskustelut on yhtä kidutusta, kun en muutenkaan viihdy puhelimessa.
Kävimme takstarinvaihtoa Liinan kanssa ja sain kuulla, että Atte on muuton jälkeen lopettanut puhumisen kokonaan, mutta nyt se on taas sanonut pari sanaa. Niillä on aika puheterapeutille. On kuulemma melko harvinaista, että alle kaksivuotias lakkaa puhumasta ja että se häiritsee lasta itseäänkin. Toivottavasti tästä ei koidu mitään pidempiaikaista ongelmaa. Muutto taisi olla liian suuri elämänmuutos pienelle pojalle.
Perjantai 28.2.2003
Aamulla oli karu herätys: silmät olivat yöllä muurautuneet lähes umpeen! Näytän ihan monsterilta, nice. Onneksi pääsen sinne lääkäriin tänään ja saan kortisonipiikin (auts), niin eiköhän se tästä. Ois vaan mukava tietää, että mikä on tällä kertaa syynä. Yleensä mun silmät reagoi joko siitepölyyn tai kissan hilseeseen, joille en ole kyllä viime aikoina voinut altistua. Tai siitepölyähän on kai jo jonkin verran ilmassa? Olisin varmaan saanut sairaslomaakin, kun ei varmaan tee hyvää silmille tuijottaa tätä tietokoneruutua, mutta jotenkin mun aivot taas ei keksineet moista ratkaisua aamulla, pöh. Kolme vuotta sitten sain pari päivää lomaa samasta syystä, kun olin silloin palveluammatissa ja asiakkaat olis varmaan pelänneet mun hurjaa ulkonäköä...
...
Mun käsitys Karrin ja mun välisestä harmonisesta ja toimivasta parisuhteesta osoittautui täysin vääräksi. Mikä lie mun pään sisäinen harhaluulo? Anyway, sain parisuhdetestissä tuloksen:
Suhteenne kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä. Onko teillä mitään yhteistä vai perustuuko suhteenne pelkkään sopimukseen? Teidän kannattaisi keskustella yhteisistä päämääristä ja tulevaisuudesta. Hyvään parisuhteeseen tarvitaan aimo annos rakkautta sekä tasaista yhteistyötä elämän kaikilla aloilla. Rohkeutta todelliseen suhteeseen!
Testissä kysyttiin seuraavaa (oma vastaukseni + perustelu kursivoitu):
1. Yhteisiä asioita
- Seksi
- Harrastukset ...No viihdytään yhdessä ja harrastetaan yhdessä. Onko se huonon suhteen merkki? Toki sekstataankin yhdessä, mutta joopa joo...
- Työ
- Päivittäisistä askareista
- Pikku asioista
- Periaatteellisista asioista ...Tämä typerä testi siis olettaa, että kaikki riitelevät? Me ollaan siitä omituisia, ettei me riidellä käytännössä koskaan. Tai ainakin erittäin harvoin. Tämä oli kolmesta vaihtoehdosta se vähiten huono. Periaatteellisista asioista on mukava väitellä, mutta onko se riitelyä?
- Joka päivä
- Silloin tällöin, yllättäen ...No ei Karri ole koskaan tuonut kukkia (sitähän tämä tarkoittaa?). Ässäarvan joskus on tuonut ihan ilman syytä. Ja kyllä se laittaa joskus ruokaa ex tempore ja hellii muillakin tavoilla, mutta ei joka päivä, eikä varsinkaan koko ajan.
- Koko ajan
- En koskaan
- Joskus ...En tongi Karrin taskuja, en epäile, en kuulustele, en kyttää. Joskus, ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa tunnen pienen mustasukkaisuuden pistoksen, mutta siinä kaikki. Onko siinä jotakin outoa?
- Koko ajan
- Puoliksi/vuorotellen
- Ei työnjakoa ...No mitä tähänkin sanois... Ei meillä eletä minkään tehtävienjaottelun mukaan. Yleensä siivotaan ja touhutaan yhdessä luontevasti, ilman että pitää määritellä, kumman kuuluu tehdä mitäkin, ja kumman vuoro nyt on.
- Selkeät roolit
...
Töiden jälkeen menin tapaamaan lääkäriä, joka osoittautui ihan mukavaksi tapaukseksi. Se määräsi mun silmiin sellasta rasvaa, joka desinfioi silmää ja tappaa bakteereja. Odottamaani kortisonipiikkiä en sitten saanut (ei haittaa yhtään, kun en tykkää piikeistä). Silmärasvan lisäksi lääkäri kirjoitti mulle 4 kiloa perusvoiteita, 200 g vahvaa kortisonia ja pari pakettia Ataraxia, joka vähentää kutinaa. Lisäksi se neuvoi ostamaan LV-shampoota, koska siinä ei ole hajusteita (jotka kuulemma hyvin suurella todennäköisyydellä pahentaa mun ihottumia). Tein työtä käskettyä. Jouduin jättämään saunan väliin illalla, kun olen nyt myös saunomiskiellossa (blääh).
Kävimme Karrin kanssa ostamassa Carcassone-pelin, jossa tarkoituksena on rakentaa kaupunkeja, teitä ja luostareita ja kerätä pisteitä sen mukaan, miten paljon niitä on "omistuksessa". Sen lisäksi me ostettiin herkkuja ja ilta menikin napostellessa ja pelatessa.
Katsottiin myös vihdoinkin Karrin taannoinen dvd-hankinta Ilmestyskirja.nyt. Ne kohdat, missä soi Doorsin The end, oli melko vaikuttavia - se musiikki sopi älyttömän hyvin tunnelmaan! Leffa oli muutenkin ihan hyvä, paitsi että mua alko lopussa väsyttää, joten olisin toivonut vähän enemmän toimintaa siihen loppuun. Ja se kohtaus siellä ranskalaisfarmilla oli jotenkin turhan oloinen ja muusta juonesta irrallinen. 9 pistettä leffalle kuitenkin.
Lauantai 1.3.2003
Päivällä mentiin käymään Lidlissä ja Alkossa (hakemassa Karrille vehnäolutta). Minä odottelin Karria Alkon ulkopuolella, kun joku nainen tuli kysymään, haluasinko osallistua mikroateriatutkimukseen. Olin ilmeisesti harvinaislaatuisessa mielentilassa, sillä suostuin. Multa kyseltiin muutamia taustakysymyksiä (ikä, vuositulot, allergiat...) ja sitten lätkäistiin käteen arviointilomake ja testattava mikroateria, joka mun tuurilla oli karjalanpaistia! Olis pitäny arvata, että jos vaihtoehtoina on erilaisia pihvi-kermaperuna-annoksia, niin mun kohdalle osuu tietenkin se ainoa ei-niin-herkullinen-vaihtoehto. Hö. No hyvä puoli oli se, että paketissa oli 450 g kastiketta, joten siitä riittäisi myös Karrille.
Käytiin vielä kirppiksellä, josta mä löysin Scrabble-pelikortit. Ihan kiva löytö.
Kotona pelattiin uusia pelejä ja illalla tehtiin perunamuusia ja sitä karjalanpaistia. Minä valmistauduin vaativaan arvostelutehtävääni lukemalla lomakkeen huolellisesti läpi, valmistamalla aterian täsmälleen ohjeiden mukaisesti (tosin säädin mikroaaltouunin tehoksi 700 wattia neuvotun 750 watin sijaan) ja vaatimalla hiljaisuutta suorituksen aikana. Lomakkeessa kyseltiin kaikkea hassua, kuten Syötkö mikroateriasi mieluummin mustasta vai valkoisesta rasiasta? (mustasta, tietenkin) tai Arvioi annoksen ulkonäköä ennen lämmitystä ja lämmitettynä (mä en havainnut mitään eroa näiden välillä). Vaikka annos saikin multa huonot pisteet houkuttelevuutensa suhteen, mausta mä annoin ihan hyvät arvosanat. Kyllä sitä söi ihan mielellään. Silti lopussa oli oltava rehellinen ja ruksitettava vaihtoehto "Erittäin epätodennäköisesti" kysymykseen Ostaisitko kyseisen annoksen?, sillä se vaan oli niin ei-mun-näköistä-soosia-tyyppinen annos. Nyt sitten vain odotellaan lomakkeen lähimaastossa tutkimuslaitoksen tädin (tai sedän) soittoa.
Illan lopuksi katsottiin kolme ensimmäistä jaksoa Tankki täyteen-sarjasta. Uskomatonta, että vaikka onkin nähnyt sarjan kolme-neljä kertaa ja muistaa jo etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuu, niin silti se jaksaa naurattaa aina vaan. Karri meinasi pudota sängystä, kun se hihitti sitä kohtausta, missä Juhani ja Sulo huutavat toisilleen porakoneen metelin yli. Mun mielestä hauskin kohtaus oli kuitenkin sarjan alku, kun Sulo käy syömässä lounasta heikolla menestyksellä ja myöhemmin Juhani erehtyy vielä pyytämään samanlaista annosta kuin isäkin sai...
Vielä kun saatasiin jostain The Royle family!
Sunnuntai 2.3.2003
Aamulla käytiin kirpputorilla ja siellä tuli vastaan yks kaveri käsi kädessä naisen kanssa. Mä oon tuntenut sen viisi vuotta, eikä sillä ole koskaan ollut (ainakaan julkisesti) suhdetta. Mä oon jotenkin kuvitellut, että se on "poikamies omasta tahdostaan", joten oli hiukan yllättävää nähdä se tytön kanssa. Mutta siltikin kymmenen kertaa yllättävämpää oli nähdä se tyyppi ylipäänsä kirpputorilla. Olin varmaan tosi hämmästyneen näköinen, kun se tuli siellä vastaan ja nyt se varmaan luulee, että olin hämmästynyt vain siksi, että sillä oli tyttöystävä. Ja siinä tapauksessa se voi kuvitella hämmästykseni juontavan juurensa joko siitä, että olen luullut sitä homoksi tai siitä, että olen pitänyt sitä epäkelpona seurustelemaan kenenkään kanssa. Voihan räkä.
Kirppikseltä lähdimme vanhaan satamaan kuvaamaan. Ilma oli niin tasaisen harmaa ja ankea, että se likainen ja rähjäinen satama-alue oli aika valokuvauksellinen. Siellä rannassa puhalsi pureva tuuli, joten tunnin päästä oltiin sen verran kylmissämme, että piti lähteä ruokakaupan kautta kotiin.
Kotona katsottiin kuvat läpi ja photoshoppailtiin värit ja kontrastit kohdilleen. Joukossa oli muutama oikein onnistunutkin kuva, sekä Karrilla että mulla.
Illalla syötiin vietnamilaista wokkia ja hedelmäsalaattia, katsottiin telkkaa ja alettiin nukkumaan yhdeksän jälkeen. Viikonloppu oli tosi ihana, kun sai kerrankin nukkua riittävästi, eikä tarvinnut revittää paikasta toiseen ja yötä myöten. Ja siitäkin tuli hyvä mieli, kun mun silmät parani ja muutkin ihottumat on taas rauhoittuneet.