Taakse Eteen
Olet päätynyt päiväkirjani sivuille. Tänne kirjoitetut asiat ovat vain minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni. Jos tulit tänne hakukonetta käyttäen, veikkaanpa, että et täältä löydä hakemaasi...
Pala maaliskuuta
Maanantai | Tiistai | Keskiviikko | Torstai | Perjantai | Lauantai | SunnuntaiMaanantai 10.3.2003 Kynsi
Voisikohan viikko enää masentavammin alkaa? Harmaus sen kun jatkuu ja bonuksena koko päivän on satanut räntää aivan tolkuttoman paljon. Tympeetä.Töiden jälkeen jumppaamaan innokkaana. Yllättäen jumpassa olikin ihan kivaa. Paitsi että Katrin kynsi meni poikki ja se hyppi seinille ja uhkas tappaa kaikki paikallaolleet. Katri järsii kynsiään ja nyt se oli kerrankin saanut kasvatettua ihan nätit kynnet häitä varten... ja nyt niitä on siis enää 9 kpl.
Karri ei ollut kotona, kun tulin jumpasta. Tuli se sitten sopivasti Maria Kallioksi kotiin. Se on Karrin lempisarja ja on se munkin mielestä ihan hyvä.
Karri katsoi Muumiota ja minä luin kirjaa, kunnes alkoi väsyttää. Pitäis varmaan siirtää telkkari makuuhuoneesta pois, kun en taaskaan saanut nukuttua, kun valot välkkyi ympärillä. Blääh.
Tiistai 11.3.2003
Aamu oli vaihteeksi tosi kaunis. Yöllä oli ollut ihan kunnolla pakkasta ja kaikki paikat oli tosi jäässä, myös auton lasit (argh). Työmatkakaan ei tunnu niin pitkältä, kun saa samalla ihastella auringonnousua. Oih.
Työpäivä sen sijaan tuntui ikuisuudelta, vaikka pääsinkin lähtemään etuajassa, kun piti viedä yksi raportti painoon. Ristin käteni kyynärpäitä myöten, että kaikki on niin kuin pitääkin. Näen jo nyt painajaisia ensi keskiviikosta, kun haen tuhatpäin raportteja, joissa kaikki on pielessä. Enkä puhu nyt pilkuista ja lauseenrakenteista. Minäkö muka stressiherkkä?
Illalla pelattiin taas. Joku soitti jukeboxista koko Sentencedin tuotannon läpi + parhaat biisit pariinkin kertaan. Sinänsä parannusta viime viikkoon kuitenkin oli, silloin nimittäin joku soitti koko Rasmuksen tuotannon. Ja sitä ennen Pinkin. Ja sitä ennen Kentin (en kuitenkaan tästä valittanut). Siellä jukeboxissa on satoja kappaleita kymmeniltä eri esittäjiltä, mutta aina, joka ikinen kerta, joku fanaattinen fanihenkilö laittaa soimaan idolinsa koko tuotannon. Jotenkin tuntuu, että tuollainen käytös ei enää istu aikuiselle. Ainakaan julkisesti. Puuttuu vain kirkuvat tyttölaumat jukeboxin edestä...
Sauna. Mullanalla. Ja juuri, kun uni oli tulossa, alakerran autotallissa alettiin hakata jotakin (äänestä päätellen) tyhjää moottorikelkan bensatankkia rautatangolla. Aikani kuuntelin sitä vittuuntuneena saamatta unta, mutta kyllä se herra NM sitten tuli noutamaan höyhensaarille.
Keskiviikko 12.3.2003
Aamulla en tunnistanut herätyskellon ääntä, kun olin niin sikeässä unessa. Minulla on joskus uni on loppunut "puhelimen soittoon", joka onkin oikeasti ollut herätyskellon pirinä, mutta nyt en kyllä muistanut, näinkö ennen heräämistäni unta vai en. Joka tapauksessa meni hetki kelatessa, että mikä se ärsyttävä piipitys korvan juuressa oikein oli... Ja arvatenkin, kun herää kesken makeimpien unien, päivä tulee olemaan yhtä väsymystä vastaan taistelemista. Hohhoijaa...
Tänään tuntuu olevan paljon kokouksia. Meidän tiimi palaveeraa iltapäivällä ja nyt tossa naapurissa on joku toinen miittinki. Tosta neukkarista kuuluu kaikki puhe mun huoneeseen och vice versa, joten mulle on sen seurauksena kehittynyt taito olla kuulematta mitään. Se on hyödyllinen ominaisuus, sillä muuten työ voisi olla aika takkuista, jos koko ajan jäisi kuuntelemaan puhetta. Toisaalta tässä mun huoneessa kannattaa pitää vähän hiljaisempaa ääntä. Voisi nimittäin olla hieman noloa, kun kesken tärkeän kokouksen naapurihuoneesta kuuluisi esimerkiksi ihmiselimistön suolistokaasujenvaihtoon liittyviä ääniä.
Niin joo, äsken kävi yksi henkilö utelemassa multa, mikä kokous tuolla oikein on meneillään. Se näytti erittäin harmistuneelta, kun sanoin, etten tiedä (en oikeasti ollut kuunnellut, mistä tuolla puhutaan ja vaikka olisinkin, niin eipä olisi todellakaan kiinnostanut juoruta siitä ko. henkilölle). Lähtiessään tämä tyyppi huikkasi mulle, että "sun täytyy kuunnella tarkkaan, kun tähän huoneeseen kuitenkin kuuluu kaikki". Siis hä? Odottaako se multa jotakin raporttia myöhemmin? Huvittavaa. Miten joku voi olla noin utelias? Kerran yllätin sen seisomasta yhden huoneen oven takana korva kiinni ovessa... Idiootti.
Iltapäivä menikin sitten kokouksessa, josta vapauduttuani liukenin kotiin. Hain kameran ja Karrin ja menimme kaupungille. Ilma oli kuitenkin sen verran kirpeä, ettei innostanut kuvata. Hanskatkin jäi kotiin. Mentiin sitten vain kauppaan ja ostettiin possupihvit ja tikkuperunoita (eli ranskalaisia) sekä punkkupullo kyytipojaksi. Kotona sain idean alkaa taas arvostella viinejä. Oikeastaan idea tuli jo viime kerralla Alkossa, kun huomasin, että pullot alkavat olla tuttuja, mutta välttämättä ei silti muista, mikä viini oli hyvää ja mikä ei niin hyvää (siis pahanmakuista viiniähän ei ole (paitsi kotikutoiset)). Karri piti ennen kirjaa viineistä, mutta sitten se projekti jotenkin vain hyytyi. Niin että nyt meidän viiniluettelo on sitten varmassa tallessa netissä.
Syönnin jälkeen pelattiin -ssonnia ja valmistauduttiin katsomaan CSI, jota ei sitten tullutkaan. Kun ei muutakaan mielenkiintoista katsottavaa tullut, lueskeltiin.
Torstai 13.3.2003
Aamulla kello soi vasta seitsemältä! Jotenkin tuntui, että sai nukkua ruhtinaallisen pitkään ja nautin täysin rinnoin, kun sain kerrankin lähteä rauhassa töihin ilman paniikinomaista kellon vilkuilua ja laskelmointia siitä, vieläkö on realistista yrittää ehtiä kimppakyytipaikalle ajoissa... Siinä sitten tuli tiskikonetta täyttäessä omituinen IhanaAamu-fiilis. Joskus vapaapäivänä oon (valitettavasti) törmännyt Ihana aamu -ohjelmaan, joka on suunnattu kotiäideille (ja työttömille) ja jossa on niiiiiin siirappisen äklö tunnelma, että. Pelkkä tunnarikin nostaa ihon kananlihalle... Rakkautta ja tsemppisäteitä! Yäk. (Kerrankin työssäkäynnistä on jotakin muutakin kuin rahallista hyötyä.)
Oli omituista ajella töihin... Kaupunki oli jo herännyt!
Kotimatkalla heitin Eevan kotiin. Sillä on hirvee vauhti päällä ja aivan liikaa töitä. Vähän kävi sääliksi, mutta toisaalta, jos uraa haluaa luoda, niin sellaista se sitten on. Venymistä ja vapaa-ajastaan tinkimistä... kai? (Vaikka... mitäpä minä siitä tietäisin?)
Jumppa oli ok. Tosin mun vieressä oli yks tyyppi, joka oli ihan pihalla ja kerran meinasin jyrätä sen yli, kun pyörähdettiin vauhdikkaasti sivulle, enkä mä sitten ehtiny huomata, että se seisoi tukevasti paikallaan kuin mannerlaatta, sormi suussaan.
Kotona sain katsella Kotikatua yksin, kun Karrilla oli yhtiökokous. Alakerrassa oli taas kelkkapajatoiminta käynnissä, mutta tällä kertaa isännöitsijä kävi ojentamassa kahta paikalla ollutta teinityttöä (ne lippispäiset rassarit olivat varmaan hakemassa Essolta tupakkaa). Se, miksi kelkkoja korjataan vain arkisin ja yöaikaan, johtuukin siitä, että ne tekee sitä silloin, kun isipappa on työmatkalla, tällä kertaa Norjassa. Huomenna isi saa kirjeen, jossa toiminta kielletään autotallin vuokrasopimuksen purku-uhalla. Jos se ei tepsi, vaan joudun jatkossakin valvomaan öitäni, niin toteutan suunnitelman B, jossa ostan R-kioskilta puhelinliittymän ja selvitän rassareiden kännykkänumerot (autojen rekisterinumeroiden kautta) ja joka kerran, kun joudun valvomaan yön, soitan aamulla kännyköihin klo 6.10, kun itse herään töihin ja rassarit ovat juuri vaipuneet syvään uneen ja tuhisevat tyytyväisenä... Ei ne kuitenkaan uskalla pitää puhelimia yöllä äänettömänä, kun joku kaverihan voi soittaa kapakasta ja olla kyytiä vailla. Silloinhan sitä mennään tietenkin lippis vinossa hätiin ja kierretään samalla pari kierrosta kaupungilla ja tsekataan, oisko yhtään palelevaa teiniä kyytiä tai raiskausta vailla.
Perjantai 14.3.2003
Typerä aamu. Joskus tuntuu, että kaikki kuviot on kulmikkaita, niin kuin tänään. Eilen ne vielä oli kulmistaan pyöristettyjä. Se siitä.
Mulla on kaikki taas helvetin jotain tai vitun jotain. Kahvikuppi ei ole kahvikuppi, vaan se on vitun kahvikuppi. Tai jos totta puhutaan, äsken selvisi sekin, että se ei edes ole kahvikuppi vaan vauvan pää! Miten mä oon voinu ihan sujuvasti pitää sitä vitun kahvikuppina? Kertoo vissiin jotakin minusta. Syntymättömät lapseni saavat olla tyytyväisiä syntymättömyydestään. Vitun kahvikupit.
Eikä mua edes vituta!!! (Iski joku vitun korsoraattori päälle?)
Töiden jälkeen käytiin kaupassa ostamassa tortilla-aineksia ja ilta meni herkutellessa ja pelaillessa. Minä maistoin mustikanmakuista siideriä. Ei ollut kovin hyvää. Karrin mielestä se sekä näytti että maistui Spritella lantratulta partavedeltä. Vaikea sanoa, kun ei ole moista mixiä tullut maistettua.
Lauantai 15.3.2003
Aamulla käytiin kirpputoreilla. Pitkästä aikaa tehtiin ihan hyviä löytöjäkin. Mulle Poikien cd 3 eurolla, Karrille Meat Loafia 4 eurolla ja molemmille yks kokoelmalevy rokkia. Musiikin lisäksi ostettiin ihan uusi elektroniikkakirja 10 sentillä ja Karrille kevättakki 2 eurolla, sekin kuin uusi. Divarista ostettiin vielä kirja "Luonnonystävän Suomi" (tai jotain sinne päin) 13 eurolla. Siinä oli esitelty tärkeitä luontoalueita ja niiden erityispiirteitä ja lajistoa. Oikein hyvännäköinen opus. Seuraavaksi käytiin Anttilassa ja mukaan tarttui Gary Mooren kokoelma 10 eurolla, joku heavyballadikokoelma 5 eurolla sekä Limonadi Elohopeaa 3 eurolla. Lopuksi käytiin eläinkaupassa, jossa oli kitukasvuisia kasveja ja ylihinnoiteltua kalanruokaa. Ei sitten ostettu kumpaakaan.
Ruokakaupan kautta kotiin kuuntelemaan uutta musiikkia ja puuhailemaan kaikenlaista. Karrilla alkaa maanantaina auskultointi ja sen piti laskea sitä varten esimerkkitehtäviä. Nyt minäkin tiedän, että jos (vety?)atomin ydin olisi nuppineulanpään kokoinen, se painaisi 6 miljoonaa tonnia (arvaukseni oli 6 tonnia - nooh, pikku pilkkuvirhehän toi vaan oli...). Tosin Karri käytti nuppineulanpään halkaisijan mittana 4 milliä, joka on ihan liian paljon!! Itse veikkaisin kooksi 1-2 mm?
Minä intouduin pelaamaan Theme Parkia, jeejee. Viime kerrasta olikin taas vierähtänyt 1,5 vuotta. Jostain syystä mua kiehtoo kaikki rakennuspelit, joten ei varmaan ole ihme, että pelihyllystä löytyy kaiken maailman Sim Cityä ja Railroad Tycoonia... Sama ilmiö toistuu lautapeleissä, joissa suosikkejani on Iron Dragon (junaradan rakentamista) ja Carcassonne ("rakennetaan" kaupunkeja ja teitä ja...). Oiskohan musta pitänyt tulla arkkitehti tai joku aluesunnittelija?
Illalla värkkäsin meille sellasta omituista murekekakkua ja keitettyjä perunoita. Tämä on se toinen kerta vuodesta, kun keitämme perunoita perinteisesti. Yleensä tulee aina tehtyä valkosipuliperunoita, uuniperunoita, muusia tms. Murekekakusta tai oikeammin sen väliin laitettavasta kastikkeesta tuli aika omituista. Karri kyllä tykkäs siitä, mutta mun mielestä siihen laitettu raaka sipuli oli turhan ärtsyä.
Karri alkoi nukkua jo kymmeneltä ja minä jumituin katsomaan jotakin hömppäleffaa, joka kertoi jostain Italian fasismin ajalla eläneestä leskinaisesta. Loppu oli kuvottavan onnellinen, kuten arvata saattoikin. Äh.
Sunnuntai 16.3.2003
Aamulla käveltiin äänestämään. Minä olin aivan täysin kahden vaiheilla, joten heitin kolikolla, kumman valitsen. Arpa suosi liberaaleja. Siinä mielessä tympäs äänestää niitä, koska ne oli vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa, joskin kolmesta suurimmasta olisin kyllä Kokoomusta äänestänyt mieluiten. Toisaalta arpa valitsi ihan hyvin siinä mielessä, että toinen vaihtoehtoni olisi ollut sama Vihreiden ehdokas, jolle Karri antoi äänensä. Itse asiassa minä bongasin sen ehdokkaan äänestyspäätöstä pohtiessani ja vihjaisin Karrille, että se olisi ihan jees. Yllättäen se oli Karrinkin mielestä jees, kun me nyt kuitenkin ollaan poliittisesti aika samaa mieltä asioista. Arvatenkaan kummankaan ehdokas ei mennyt läpi. Olipas yllättävää!
Sinänsä nämä oli historialliset vaalit minulle, sillä ensimmäistä kertaa en äänestänyt Vihreitä. Se linja kuitenkin piti, ettei minun ehdokkaani ole koskaan päässyt läpi. Heidi Hautalakin putosi viime pressanvaalifinaalista, mutta ihan vain kannatuksen vuoksi annoin toisellakin kierroksella ääneni hänelle, sillä mielestäni Tarja ja Esko olivat aivan yhtä huonoja vaihtoehtoja kumpikin. Sittemmin olen kyllä oppinut tykkäämään Tarjasta ja saatanpa häntä äänestää seuraavissa pressanvaaleissa (jos hän on ehdolla)...
Kotimatkalla käytiin kaupassa ja siellä eräs naapuri kertoi toisen naapurimme kuolleen viime yönä. Taas on yksi juoppo vähemmän! Ei vais, tämä oli kyllä ihan symppis tyyppi, josta ei minkäänlaista häiriöö pahemmin ollut koskaan. Se on vaan kumma juttu, miten se viina vie heikkoja mennessään, hautaan asti...
Karri lähti sotimaan poikien kanssa ja minä jäin siivoilemaan. Tarkoitus oli raivata akvaarioon uimatilaa kaloille, mutta sitten aloin inventoida tavaroita kirpputorille vietäväksi ja se puuha oli niin aikaavievää, että koko päivähän siinä sitten vierähti (ja rullallinen maalarinteippiä). Tavaraa kertyi yli odotusten! Nyt pitäisi vain roudata ne myyntiin. Kirpputorin lisäksi meillä on toinen kasa menossa kierrätykseen (mm. ehjiä, mutta muodista menneitä vaatteita, jotka ei kirpputorilla varmaan menisi kaupaksi). Jotenkin lähestyvä muutto alentaa kynnystä luopua turhasta rojusta...
Inventoinnin ohessa päästin Morrisonin ulkoilemaan ja siinä sitten reilun tunnin hoin "Ei!" ja estin sitä kiipeämästä hyllyille ja ikkunalaudoille. Rasittavaa puuhaa! Pitäisi varmaan hommata joku pelottava naamio, kun tuntuu, ettei tällä lookilla saavuta auktoriteetin asemaa. Välillä musta tuntuu, että Morrison vain nauraa mulle, kun mä yritän pelotella sitä pois kielletyistä paikoista... Ärsyttävä eläin! ...Mutta toisaalta niin ihanan kapinoiva.
Karrin palattua teimme ruokaa ja aloimme katsoa vaaliohjelmaa kolmoselta. Kylläpäs se oli kunnon show... Sdp:llä oli aika kosteat bileet ainakin Ilkka Taipaleen humalatilasta päätellen (äijähän oli ihan kännissä jo yhdeksältä). Toimittajatar sai meikäläiseltä kasan miinuspisteitä iltapäivälehtimäisen asiattomista kysymyksistään Leena Harkimolle ("Miltäs se nyt tuntuu, kun Merikukka Forsiuskin pääsi läpi?" Voi kiesus!). Tony Halmeen läpimeno ei kyllä yllättänyt, mutta äänimäärä oli silti aika huikean suuri. Toisaalta Halmeen äänet ei varmaan olleet keneltäkään muulta pois, vaan suurin osa lienee ex-nukkuvien ääniä, joita ei edes olisi annettu, ellei Halme olisi ollut ehdolla. Jos eduskunnan on tarkoitus olla edustava otos kansasta, niin täytyyhän siellä sitten olla yksi tony halmekin. Muut läpimenneet Seiskan sivuilta repäistyt ehdokkaat olivat tällä kertaa melkein ok, Mikko Alatalo ja Pertti Salovaara on sentään edes hitusen fiksuja ja ajatelevia ihmisiä??? Ainakin paljon mieluummin niitä äänestäisin kuin urheilijakolmikkoa Bryggare-Matikainen-Viren, ketkukolmikosta Ahde-Alho-Juhantalo nyt puhumattakaan... Jos läpimenneistä ehdokkaista olisi jollekin pitänyt äänensä antaa, se olisi ehdottomasti mennyt Heidi Hautalalle. Se vaan on fiksu ja ahkera.
Mainoskatkoilla harrastettiin omaa mainosten Aukeaa, eli siis arvostelimme mainoksia asteikolla 1-5 samaan tyyliin kuin Aukeassa valokuvia. Siwan vaalihenkinen mainoskampanja sai hyvän ideansa ansiosta 4 pistettä, mutta ei kuitenkaan yllä viitossarjalaisten joukkoon. Niitä ovat tällä hetkellä mm. Kymppivoiman mainos (jossa koira ehdottaa isännälle lenkkiä, mutta ei sitten haluakaan lähteä tuiskun sekaan), Costarica-mainos (jossa poliisit ovat pysäyttäneet ajokortittoman ja törttöilleen kuskin... "jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön") ja muistaakseni Atrian mainos (jossa mies tulee töiden jälkeen kotiin ja muuttuu ruokaa saatuaan kuin toiseksi ihmiseksi - se on vaan niin huippu: "Talouspaperia jos se on muistanut tuoda, niin mä olen todella yllättynyt... -- ja persiljaahan ei voi syödä..."). Sanomattakin on selvää, että vaalien alla tippui kasapäin ykkösiä erinäisille mainoksille.