Maaliskuu 2003

Olet päätynyt päiväkirjani sivuille. Tänne kirjoitetut asiat ovat vain minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni. Jos tulit tänne hakukonetta käyttäen, veikkaanpa, että et täältä löydä hakemaasi...

Viikko 14

Maanantai 31.3.2003

Aamulla ehdittiin syödä aamupala ja leikkiä hetki poikien kanssa. Sitten oli pakko lähteä, vaikka ei olis yhtään huvittanut. Eetu tuli katsomaan, kun puimme vaatteita tuulikaapissa, mutta ei suostunut antamaan lähtöhaleja. Alahuuli melkein väpätti, kun oli niin paha mieli, kun leikkikaverit lähtivät. Pojat on ihan hulluina Karriin, kun se jaksaa aina kehitellä kaikkia uusia leikkejä ja juttuja. Mä en ymmärrä, mistä sillä riittää niin paljon mielikuvitusta, vaikka hyvähän se vain on.

Atte sentään tuli halimaan, mutta ei se varmaan ihan tajunnut, että me lähdetään taas sinne kauaskauaspois, eikä tulla pitkään aikaan käymään. Keittiön ikkunassa oli kaksi nenää kiinni lasissa, kun lähdimme pihasta. Kuinkahan pitkään ne nököttivät katsomassa vielä sen jälkeen, kun olimme poistuneet näkyvistä? Voi pieniä.

Olimme juuri päässeet tien päälle, kun kännykkäni soi. Siellä oli yksi työkaveri. Heti lässähti lomafiilis, kun sai selittää puhelimessa, että huomenna sitten olen töissä ja tänään minulla on vapaapäivä eli lomapäivä eli päivä, jolloin minulle ei makseta siitä, että roikun puhelimen päässä setvimässä asioita, joille en lomalta käsin voi mitään tehdä. Mä olisin vielä ymmärtänyt, jos sillä olisi ollut jotakin oikeaa, kiireellistä asiaa, jonka olisin voinut puhelimitse hoitaa, mutta kun ei... Kaiken lisäksi se jaksoi jauhaa asiaansa tosi kauan... Itse en kyllä häiritsisi ketään lomailevaa työasioilla kuin tosi raskauttavin perustein. Mutta kaikkihan eivät voi olla yhtä fiksuja?

Ensimmäinen tauko pidettiin jo Riihimäellä, kun Karri halusi käydä isolla kirppiksellä. Etsimme parkkipaikkaa ja jouduimme tekemään uukkarin, kun huomasimme vapaan paikan. Sen vuoksi emme sitten huomanneet, että siihen olisi tarvinnut pysäköintikiekon ja sakko ehti rapsahtaa sillä välin, kun olimme poissa. Argh. Kenen idea on laittaa kiekollisia parkkiksia sinne keskelle ei mitään, joutomaan reunalle...?

Jyväskylässä kävimme syömässä pizzabuffetissa ja ostimme vielä säkilliset irtokarkkeja matkalle. Niillä pärjäsimmekin kotiin asti ilman pysähdyksiä. Kotona olimme yhdeksältä, juuri kun Maria Kallio oli loppunut. No, pitää lukea jostain, kuka oli pahis ja kuka ei.

Kotona katsoin ekan pätkän elokuvaa Ed TV, mutta mainokset olivat jo liikaa. Karri tutkiskeli kirpputorilöytöjään (kirjaa ja peliä) vielä nukahdettuanikin...

Tiistai 1.4.2003

Aamulla sain ajella yksin töihin Juhon ollessa lomalla. Kuuntelin kasetilta Tarharyhmää ja Kansalaisia. Enää pari viikkoa pääsiäislomaan ja vähän pidempi Matkaan. Eiköhän sen jaksa sinnitellä. Sitten onkin jo melkein kesä...

Mua ei olis jaksattanut lähteä pelaamaan illalla, mutta kun oli vähän vajetta osallistujissa, niin perumiseni olisi perunut koko peli-illan, joten päätin sitten kuitenkin lähteä. Ihan kivaa oli pelata, mutta muuten olo oli aika nuutunut viikonloppumatkailun jäljiltä.

Kotimatkalla käytiin kaupassa ja tankilla. Löysin kaupasta uusia sipulihapankorppuja ja heti ne piti testata. Oli vähän pettymys, lähinnä se, että osasin arvioida maun etukäteen ihan oikein. No, sipulijauhe on sipulijauhetta. Kyllä niitä silti söi.

Mullanalla. Äiti veti ekstaasia ja Nate ja Brenda kävivät hautausurakointiliikerundilla. Brendaa näyttelevä kuka-lie-?-olen-pärstän-nähnyt-kyllä-ennenkin -nainen on mun suosikki sarjassa. Kaunis kuin mikä ja ihan hyvä näyttelijä.

Ohjelman jälkeen Karri profiloi mun luovuuden viisiosaisella testillä, joka löytyi Kehitä luovuuttasi -kirjasta. Testin mukaan olen kapinallinen, enkä välitä siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Olen myös itsenäinen. Posiitiivisinta on, että sain kaikista kohdista vähintään 5/10, eli olen ainakin keskivertoluova.

Keskiviikko 2.4.2003

Aamulla päätin keittää teetä kahvin sijaan. Se oli ilmeisesti juuri se aamurutiinin rikkonut toimenpide, jonka seurauksena unohdin evääni keittiön pöydälle. Oli tosi kivaa istua palaverissa, kun mahani mourusi koko ajan kuin kiimainen kolli kevätyönä. Ääni kuului varmaan pihalle asti. Koita siinä sitten naamavärkki peruslukemilla pyytää "voisitko toistaa, nyt en kuullut, kun taisi juuri lentää Hornet pihalla". What a beautiful morning...

Sitäpaitsi kahvin puute aiheuttaa päänsärkyä, jonka kuvittelin kestäväni kuin mies, mutta jota en enää millään jaksaisi. Murr.

Yhtäkkiä sympatiani ovat täysin ulkona epätoivoisesti vastatuuleen lentävän variksen puolella. Ei ole helppoa silläkään.

Illalla haimme nivaskan lomakkeita, jotka meidän pitää täyttää Matkaa varten. Mukana oli myös maksukuitti ja koska tilaus on sitova, maksu pitää suorittaa heti. Matka tuntuu heti paljon todellisemmalta.

Samalla veimme tavaroita myyntiin kirpputorille. Meillä on yhteinen pöytä muutaman kaverin kanssa ja tavaraa oli niin paljon, että oli suoranainen ihme, että saimme ne järjestettyä suunnilleen fiksusti, eikä vain suureksi romuröykkiöksi. Tavaramme herättivät suunnatonta kiinnostusta ja ehdimme tienata vähintään pöytävuokran hinnan ennen kuin kaikki laatikot ja pussit oli edes purettu! Samalla tutustuimme kunnon kirpparikonkareihin, sellaisiin omituisiin hiippareihin, jotka viettävät varmaan kaikki iltansa kirpputorilla ja hyökkäävät uusien myyntipöytien kimppuun kuin korppikotkat viemään parhaat päältä. Hauskin oli keski-ikäinen nainen, joka runsaan kirosanaryöpyn kera haukkui toisen kärkkyjän kusipääksi, joka haluaa aina viedä parhaat palat muiden nenän edestä. Ainakin nämä kaksi tuntuivat harrastavan sitä, että heillä oli oma myyntipöytä ja sitten, kun joku toi tavaraa myyntiin, he ostivat kaikki "alihinnoitellut" pois ja laittoivat omille pöydilleen korkeammalla hinnalla myyntiin. Onhan se eräänlaista yritystoimintaa sekin... Eipä tuo haittaa, ostakoon vaikka kaikki tavarat omille pöydilleen, hih.

Karri joutui valmistelemaan loppuviikon tuntejaan koko illan. Minä yritin katsoa CSI:tä, mutta nukahdin kesken. Ihme sinänsä, että uni tuli niin helposti, kun koko päivän on särkenyt päätä aivan tolkuttomasti. Aluksi ajattelin, että jos nyt edes yhden päivän olisi ilman kahvia, mutta vierotusoireiden rajuus yllätti sen verran, että turhaan en aio niitä kärsiä. Kahvinjuonti on loppu nyt. Juon kahvia, jos jossain tarjotaan tai jos on joku erikoistapaus, mutta töissä en enää aio sitä kiskoa paria kuppia päivässä.

Torstai 3.4.2003

Aamulla heräsin päänsärkyyn. Kuinkahan kauan tätä oikein jatkuu?

Heitin Karrin koululle kahdeksaksi ja lähdin vasta sitten töihin. Tänään pitää jaksaa viiteen saakka, kun aion mennä töistä suoraan jumppaamaan. Yritin jo kovasti suostutella Katria lenkille, mutta ei se oikein lämmennyt idealle... On kuulemma liian kova tuuli... No, hammasta purren trikoot jalkaan ja hymy naamalle. Alkaa olla viimeiset jumpat käsillä!

Juuri, kun olin lähdössä ajelemaan töistä kohti jumppasalia, sain Katrilta viestin, ettei hän tule jumppaan, koska telkasta tulee jääkiekkoa... Sainpas tuosta taas helpolla tekosyyn olla itsekään menemättä. Oikeastaan mun päätä särki koko päivän ihan yhtä paljon kuineilenkin,joten jumpasta olisi voinut tulla tuskainen kokemus. Hyvä, että jäi kokematta.

Karri tulikin kotiin vasta minun jälkeen. Hän kertoi kuulleensa erään tuttavansa läheisen ystävän menneen vapaaehtoisena magneettikuvaukseen (se liittyi johonkin tutkimukseen). Mennessään tyyppi oli kaikkien arvioiden mukaan terve kuin pukki, mutta kuinkas ollakaan, kuvissa oli näkynyt puolen pään kokoinen kasvain. Tyly juttu... Niin pieni hetki voi muuttaa koko loppuelämän kulun.

Siitä tulikin mieleen, kuinka eilen oli Katan kanssa puhetta työnhausta. Se kun on työtön, niin jotain hommaa pitäis saada ja hakemuksia tuntuu lähtevän mitä kummallisimpiin työpaikkoihin. Nyt Katalla oli pohdinnan alla, josko laittais hautaustoimistoon hakemuksen. Sen voisi vaikkapa aloittaa sanoin Lähihoitajana olen tottunut työskentelemään ruumiiden parissa ja siksi olenkin kiinnostunut työskentelemään hautaustoimistossa... Ei ehkä kaikkein toimivin aloitus?

Illalla pyörin ympäri kämppää ja kehitin lisää kaupattavaa kirpputorille. Sitä löytyikin taas ihan mukavasti, astioita ja sen sellaista... Kummasti sitä vain kertyy roinaa ympärille. Siinä puuhastellessani erehdyin luottamaan eteisen kelloon. Juuri siihen, jota ei vielä ole siirretty kesäaikaan. Sen seurauksena syntyi pienoinen kriisi, kun yhtäkkiä Karri huomasi, että kotikadusta on enää viimeiset minuutit jäljellä. Ryntäsin katsomaan, mutta ei siinä paljon enää tapahtunut. Nyt on sitten sekin todistettu, että ilman torstaitraditiotakin on elämää. Ei se nyt mulle mikään maailman tärkein juttu ole, mutta kun torstaisin ei tule yhtään mitään muutakaan katsottavaa (paitsi Poliisi-TV ihan liian myöhään), niin olisi se ollut kiva nollata päänsä katsomalla Kotikatua. Nih.

Perjantai 4.4.2003

Hidas aamu. Kesti tunnin heräämisen jälkeen, että pääsin liikkeelle. Yön aikana oli tapahtunut jotakin kummallista. Lähes kolme vuorokautta kestänyt sietämätön jomotus oli poissa ja pää tuntui ihan normaalilta (eli tyhjältä). En ole enää kofeiinin orja, hiphei! Tätähän voisi vaikka juhlistaa! Vaikkapa kahvikupposella? Ehkä ei kuitenkaan.

Kaljan (tai viisi) voisi kyllä illalla nauttia. Tai tehdä jotain hyvää safkaa ja syödä sitä viinin kera. Karrillakin saattaa olla hieman rennompi fiilis, kun viikon opetusrupeama on ohitse. Ennen rappioitumista meidän pitää kuitenkin viedä auto pesuun ja katsastukseen ja käydä viemässä lisää myytävää kirpputorille. Vähän jänskättää, kuinka paljon on jo mennyt kaupaksi. Pöytä on varmaan kuin pommi-iskun jäljiltä, kun sitä on kaksi päivää ehditty penkoa.

Katsastukseen ei enää ehditty, kun siellä olikin tosi pitkät jonot. Ensi viikolla sitten. Mikään kiirehän tässä ei olisi, mutta parasta katsastaa auto nyt, kun asian vielä muistaa. Se on muuten kurjempi juttu, jos sen unohtaa.

Kirpputorilla oli taas täys kaaos. Miten tavarat saadaankin niin sekaisin! Tai no, nyt tuli todistettua sekin, että sekasorron luomiseen riittää vain pari ihmistä. Järjestimme nimittäin myyntipöydän ja kiersimme sen jälkeen kirpputorin läpi ja kun palasimme omalle paikalle, pöytä oli taas sekaisin. Murr.

Illaksi ostimme kaikkea hyvää naposteltavaa (grillattua broileria, loimulohta, aurajuustoperunoita, salaattia, patonkia, valkohomejuustoa...) ja kävimme heti kotona ruokien kimppuun. Kyllä perjantai-ilta on viikon parasta aikaa (ainakin työviikon). Pelailimme ja joimme viiniä ja saunoimme. Minäkin päätin käydä saunassa, kun en ole huomannut kuukauden saunatauolla mitään vaikutusta atopiaan. Kuten en myöskään ole huomannut hajusteettomien shampoon ja hoitoaineen käytöllä. Taidan palata takaisin vakkariaineisiin, kun LV:n käyttö kuivattaa sekä hiuksia että päänahkaa. Jostain kumman syystä.

Lauantai 5.4.2003

Aamulla Karri keksi pyytää Tommia ja Piiaa mukaamme Lidliin. Ne lähtivätkin mielellään mukaan, kun ei niillä ole omaa autoa ja matkaa saksalaiseen ostosparatiisiin kertyy aika reippaasti. Lidlissä käynti on siitä hauskaa, että mukaan tarttuu aina kaikenlaisia herkkuja, joita ei muuten tulisi edes ostettua, mutta kun ne vaan sattuu siellä olemaan halvempia. Nytkin monta kassillista ruokaa maksoi yhteensä vain 34 e. Kalleinta oli juusto ja jauheliha, kaikki muu oli alle 2 euroa. Mehuja, limsaa, tiramisua, keksejä, sipsejä, karkkia, leipää jne. jne. Vaikka kannatankin kotimaista tuotantoa, niin olisi melko tyhmää maksaa liikaa. Sitäpaitsi esim. Milbona on Valion tuotemerkki ja jauheliha tai leipä, jota Lidlistä ostan on suomalaista. Sen sijaan tiramisulle ja monille kekseille tai karkeille ei ole olemassa suomalaista vastinetta. Että se siitä kotimaanpetturuudesta.

Lidlistä menimme kahville ja kalakauppaan. Jostain syystä Karri oli kovinkin suostuvainen kalaostoksiin (aiemmin se oli uusia hankintoja vastaan) ja niinpä altaassamme uiskentelee nykyisin monnien ja muiden koloissa viihtyvien yökalojen lisäksi seeprakaloja ja miljoonakaloja. Vaikka akvaarioharrastukseni on kestänyt vuosikausia ja kukoistanut joskus kulta-ajallaan viidenkin akvaarion voimin, ei minulla ole koskaan ollut kyseisiä lajeja. Eniten toivon perheenlisäystä miljoonakalojen suunnalta. Myös seeprakaloja olisi helppo kudettaa, mutta ennen muuttoa en viitsi perustaa uutta kutu/poikasakvaariota. Muuton jälkeen se olisi kyllä hyvä veto, kun seeprakaloja mahtuisi kyllä nykyiseen altaaseen reilusti yli nykyiset 20 kappaletta. Sitäpaitsi kalanpoikasten kasvun seuraaminen on hauskaa, ainakin monnien (muiden kalojen kudut ja poikaset on aina päätyneet parempiin (monni)suihin).

Ilta meni jotenkin epämääräisissä puuhissa. Tehtiin makaroonilaatikkoa ja syötiin ja sen sellaista. Rauhallinen koti-ilta.

Sunnuntai 6.4.2003

Aamulla intouduttiin taas kehittelemään uutta myytävää kirpputorille (onneksi pöytäpaikka on vain viikoksi, muuten me varmaan myytäis koko kämppä tyhjäksi). Pengottiin varastokin läpi ja sieltähän löytyi pari takkia, pöytäliinoja ja sekalaista tavaraa, millä ei tehdä mitään. Jotenkin juhlapyhinä aina kertyy kaikkea turhaa roinaa nurkkiin pyörimään (kuten pitsiliinoja ja koriste-esineitä)... Joululahjojen antamisen voisi lopettaa siihen, kun lahjan saaja lopettaa leikkimisen...

Päivällä käytiin pelaamassa sulkista ja pitkä tauko oli tehnyt harrastukselle pelkästään hyvää, sillä pelaaminen tuntui tosi kivalta! Pelin jälkeen mentiin Tommille ja Piialle hengaileen. Pelattiin niiden uutta peliä, missä japanilaiset tyttöset pelasivat rantalentistä, ostelivat tavaroita (mm. uusia bikinejä) ja uhkapelasivat kasinolla. Oli oikein hauska peli, varsinkin ne japanilaiset kiroilut ja riemunkiljahdukset (riippuen siitä, sujuiko peli vai ei). Tuskin silti jaksaisin pelata sitä, jos se olisi meillä kotona.

Päivällä katsoin jäkistä ja Felicityä ja Karri valmisteli taas huomista opetustaan. Oispa se auskultointi jo ohi, mä haluun tehdä kaikkea kivaa Karrin kanssa, en yksin... Illalla käytiin vielä Katalla ja Juhalla, kun piti viedä niille yks kuva. Samalla ajeltiin rannalle ottamaan kuvia auringonlaskusta.

Telkasta ei tullut mitään, joten alettiin nukkua. Viikonloppu taas tuli ja meni yhtä nopeasti.

Taakse Eteen