Toukokuu 2003

Olet päätynyt päiväkirjani sivuille! Tänne kirjoitetut asiat ovat vain palasia minun arjestani, sisältäen minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni. Jos tulit tänne hakukonetta käyttäen, saatatpa hyvinkin olla aivan väärässä paikassa...

Viikko 21

Maanantai 19.5.2003

Yöllä satoi ja aamullakin näytti epävakaiselta. Päivän suunnitelmat menivät heti uusiksi, sillä sateella ei oikein pysty ulkona touhuamaan. Onneksi meillä on vielä aikataulun puitteissa varaa siirtää töitä paremmille päiville. Lähdimme sitten tekemään haastatteluja uuteen hankkeeseen liittyen ja siinäpä se päivä kuluikin.

Töistä ajoin suoraan Katrin luo lenkille. Juoksimme aika pitkät pätkät ja sain tietenkin jalkani kipeiksi. Polvet ei alussa tunnu kestävän edes pururadalla juoksemista... Mitenhän minun vanhana käy, kävelenkö näillä kintuilla lainkaan?

Kotona ehdin juuri käväisemään suihkussa ennen kuin Kata ja Juha tulivat palauttamaan kameramme. Siirsimme samalla heidän häissä ottamansa kuvat koneelle ja katsoimme ne läpi. Kamera oli ehjä, joo, mutta ahdettuna pikkulaukkuun kaikkien lisäjohtojen ja muiden tarvikkeiden kanssa. Voi putkiparka... Ehjältä tuntui sekin, mutta silti minua riipaisi seikka, että omaisuudestani ei oltu huolehdittu viimeisen päälle... Tiedän, että olen ihan liian tarkka tavaroistani, mutta en mahda sille mitään! Sen vuoksi en itsekään yleensä halua lainata toisten tavaroita.

Katan ja Juhan lähdettyä ajoimme kaupungille ja kävimme puistossa kuvaamassa. Oli tosi ihana ilta, auringon valo siivilöityi kauniisti puiden oksien välistä ja talvilevolta herännyt ruoho yhdessä puiden silmujen kanssa loivat ympärillemme vihreän maailman.

Ilta venähti taas pitkäksi, enkä yölläkään saanut nukuttua, kun satoi ropisi, pilipilipom...

Tiistai 20.5.2003

Aamulla väsytti taas ja paljon. Yön oli satanut ja joka paikka oli märkä. Yritimme olla ulkotöissä, mutta ei siitä mitään tullut, kun alkoi sataa kaatamalla. Blääh.

Iltapäivällä meillä oli töissä koko henkilökuntaa koskeva kokous. Jokainen osasto esitteli oman toimintansa ja käynnissä olevat hankkeensa. Sen lisäksi kuulimme, kuinka huonosti firmalla taas menee. Leikkauksia, yt-neuvotteluja, potkuja. Sitä samaa todellisuutta, mitä olemme jo pitkään eläneet. Pistää vain miettimään, että eikö koskaan löydy mitään positiivista sanottavaa? Miksi osastojen välistä kuilua kasvatetaan sen sijaan, että edes joskus luotaisiin henkilöstölle yhteishenkeä ja hyvää fiilistä? Miksi henkilökuntaa katsoessa lähes jokaisesta huokuu paha olo ja tyytymättömyys työpaikan henkeä kohtaan? Ja miksi kukaan ei edes yritä tehdä asialle mitään? Kun vähäisistä resursseista pitää tapella, niin ei ole ihmekään, että osastot ovat toistensa vihollisia. Paskempi homma.

Illalla pelasimme bridgeä. Minä osasin hakea yhden pikkuslammin ja pelasin sen vielä taidokkaasti kikkaillen kotiinkin, tuplattuna, jopa oman partnerini naureskellessa vieressä epäuskoisena. Siitäpäs saivat... Hihii.

Saunan jälkeen katsoimme telkkaa taas liian myöhään. Mutta kun ei malta mennä nukkumaan, niin minkäs teet. Tulee vain liikaa mieleen Röllin kehtolaulu tästä meikäläisen toiminnasta...

Keskiviikko 21.5.2003

Vihdoinkin poutapäivä! Olimme koko päivän pihalla. Sain käteni kipeiksi huomaamattani ja nenäkin alkoi auringossa punoittamaan. Ulkona aika kuluu tosi paljon nopeammin ja olo on hyvällä tapaa uupunut päivän jälkeen.

Illalla Karri olisi halunnut lähteä terassilla käymään, mutta minä olin todella väsynyt. Lupasin harkita asiaa, mutta telkan ääreen kellahdettuani jouduin toteamaan, että ei minusta ole lähtijäksi. Karri lähti sitten yksin kävelylle. Minä suljin teeveen puoli seitsemältä ja sen jälkeen taisin nukahtaa melko pian. Kahdeksan jälkeen Karri tuli kysymään, aionko nukkua aamuun asti, johon minä totesin, että aion ja käänsin kylkeä tyytyväisesti tuhisten.

Torstai 22.5.2003

Kolmelta yöllä Ping! Kusihätä, jano ja vähän nälkäkin. Miten tässä näin kävi?

Pyörin hetken öisessä kämpässä. Join limua keittiössä ja katselin, kuinka rusakko loikki naapurin pihalla. Hiljaista hämärää. Palasin sänkyyn ja nukuin vielä kolme tuntia.

Töissä sain kuulla, että meidän tekemämme autonvaraus oli sivuutettu ja huomenna menisimmekin sitten 40 km päähän ilmeisesti kävellen... Kihahti tosissaan, mutta hetken aikaa itseäni kokoiltuani soitin Eevalle ja sain luvan hankkia vuokra-auton meidän osastolle. Naurettavan lapsellista pelleilyä. Mutta kai siitäkin joku tyydytyksensä saa.

Taas ulkotöissä. Nenä punottaa jo todella. Ja poskipäät.

Illalla kävimme Karrin kanssa terassilla oluilla, kun eilenkin jäi käymättä. Kävelimme kaupungille ja palasimme bussilla takaisin juotuamme yhdet. Toisetkin olisi voinut juoda, vaan kun ei tarjoilija osannut palvella kuin keski-ikäisiä tätejä, niin olkoon. Mennäänkö uudelleen siihen kuppilaan? Tuskin.

Kotona taisimme juoda toisetkin oluet. Karri oli päivällä käynyt ostamassa kolvin ja muita vempaimia ja esitteli niitä minulle innoissaan. Hienojat olivat, juu.

Perjantai 23.5.2003

Aamulla sain nukkua hetken myöhempään, koska hain yhden vieraan lentokentältä työmatkalla. Jostain syystä kaikki työt takkusi ja tein yhden pikkuvirheen. Ei mitään peruuttamatonta, mutta riittävän ärsyttävä moka, jotta sain koko illan kestävän morkkiksen kehitettyä... Sinänsä typerää märehtiä asiaa, jolle ei enää mitään voi. Vituttaa silti.

Töiden jälkeen hain Karrin töistä ja menimme Erämessuille. Ei oikein innostanut kiertää kojuja, vitutti vieläkin. Oikeastaan aika kehnot messut. Ei mitään uutta aiempiin vuosiin verrattuna. Kalastus- ja metsästystarvikkeita, aneemisia kuntien estittelykoppeja, muutamia lehti- ja kirjamyyjiä ja loputtomat määrät hunajatuotteita yms. sekä helppoheikkejä kauppaamassa sekalaista krääsää. Niin, ja loimulohiannosten myyjiä. Eikö kukaan keksi mitään omaperäistä?

Oli siellä messuilla taas vanha tuttu telttakenttäkin. Olemme seuraavaksi suuremmaksi vaellushankinnaksi miettineet kahden hengen tunnelitelttaa, joita esillä oli lähes kymmenen mallia. Haltin teltat kiinnostaisivat, mutta värit olivat järkyttävän kirkuvanpunaisia. Onpa hieno laittaa sellainen johonkin tunturinlaitaan, kun näkyvyyttä on kymmeniä kilometrejä. Jeejee. Jack Wolfskinilla olisi ollut sellainen vihertävän violetti ihan-jees-malli ja sitten oli yksi tummanvihreä Lafuma, mutta se maksoi melkein 200 euroa ja painoikin yli 3 kiloa. Hmm. Päätettiin miettiä asiaa vielä. Olihan se kuitenkin hieno juttu nähdä eri mallit pystytettyinä vierekkäin.

Kotona katsoimme Joki-leffan. Se oli oikeastaan aikas hyvä. Siinä hypittiin ajassa eteen ja taakse, mutta se ei häirinnyt lainkaan, kun kuitenkin koko ajan tiesi, mitä aikaa elettiin. Mielenkiintoinen leffa. Suosittelen.

Leffan jälkeen pelasimme Carcassonnea ja menimme saunomaan välissä. Kolme peliä, joista Karri voitti kaikki. Tosin yhden vain yhdellä pisteellä. Olisin toki voittanut, jos vain olisin saanut puolet luostareista. Tai muutakin kuin tiepalikoita. Tai... Minäkö huono häviäjä??

Lauantai 24.5.2003

Aamulla vein Karrin sotimaan ja ajelin lipastolle kirjoittelemaan päiväkirjaa. Parkkipaikalla pääsin seuraamaan parin metrin päästä, kuinka yksinhuoltajaorava opetti viittä poikastaan liikkumaan puussa. Taisivat oravanpojat olla ensimmäistä kertaa liikenteessä, niin haparoivaa niiden meno oli. Aina välillä joku mätkähti muutaman metrin korkeudesta pehmeälle mättäälle ja silloin emo laskeutui huolissaan puun runkoa alas katsomaan, kävikö pahasti. Lumoutuneena katselin neulasten pöllyämistä ja kuuntelin hentojen kynsien rapinaa puiden oksilla.

Lipastolta ajelin kotiin kaupan kautta. Mukaan tarttui yllättäen kaksi dvd:tä; Tha Blair Witch ja The Zookeeper. Jälkimmäisen katsoinkin heti kotosalla samalla, kun nautin päivälliseksi ranskalaisia ja nakkeja. Oli ihan katsottava leffa, paikoitellen tylsä ja koko ajan ankea, mutta ok.

Ilta menikin Karrin soittoa odotellessa. Yhdeksän aikoihin se ilmoitti pelin loppuneen, joten lähdin hakemaan sitä kotiin. Kotimatkalla ihailtiin komeita pilvimuodostelmia ja kun ei vielä liiemmin väsyttänytkään, lähdimme kuvaamaan auringonlaskua. Rannalla oli kymmeniä hiekkalinnoja ja saimme niistäkin muutaman kuvan. Ihan jees ilta, romantiikkaa ja kaikkea...

Sunnuntai 25.5.2003

Aamulla pohdimme, mitä tehtäisiin ja päätimme viedä Tommille ja Pialle heitä varten poltetun, yhteisistä retkistä kootun kuvakokoelma-cd:n. Samalla sovimme menevämme porukalla luontoretkelle, kun heilläkään ei ollut muuta tekemistä. Suuntasimme kalastajakylän lähellä olevalle lintutornille, kun siinä kalastajakylässä on grillikota, jossa voi paistella makkaroita.

Lintutornille meni pitkospuut, joiden vierellä kasvoi rentukoita. Pitkospuut olivat jakautuneet suruvaippojen reviireiksi. Perhoset olivat melko arkoja, lehahtivat lentoon jo hyvissä ajoin, ennen kuin retkikuntamme saavutti niiden lepopaikan. Ne lensivät suuren lenkin palatakseen täsmälleen samaan paikkaansa meidän ohitettuamme sen. Yritin kuvata yhtä perhosta, mutta se oli niin arka, että pääsin vaivalla muutamien metrien päähän. Toinen suruvaippa sen sijaan päästi minut hyvinkin lähelle - sain parhaat lähikuvat vain 20 cm päästä! Välillä sekin säikähti ja lehahti kierrokselleen, mutta palasi kuitenkin taas viereeni, kun olin ihan liikkumatta ja yritin näyttää kasvissyöjältä...

Lintutornilla bongasimme merilokkeja, lapasorsan, joutsenparin, ruskosuohaukkoja, nostokurjen ja hanhen kaakatuksen (äänen lähdettä emme nähneet). Grillikodalla vilahti joku myyrä (taisi tulla kuumat paikat pesässä, kun laitoimme kotaan tulet). Ihmisiä sen sijaan oli vähänlaisesti liikkeellä. Oli toki joitakin, mm. idiootti, joka juoksutti isoa koiraansa vapaana ja naureskeli vieressä, kun koira ajatti alueella pesiviä lintuja. Takuulla sekin tyyppi tiesi, että lintujen pesimäaikana koirat tulisi pitää kiinni, kunhan ei vain välittänyt asiasta. Mrr.

Illalla tsekkasin päivän valokuvat läpi. Eipä sitä paljon muuta ehtinytkään touhuta ennen uniaikaa.

Taakse Eteen