Kesäkuu 2003

Olet päätynyt päiväkirjani sivuille! Tänne kirjoitetut asiat ovat vain palasia minun arjestani, sisältäen minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni. Jos tulit tänne hakukonetta käyttäen, saatatpa hyvinkin olla aivan väärässä paikassa...

Viikko 23

Maanantai 2.6.2003

Töissä väsytti aivan tolkuttomasti, mutta kun pysytteli "kylmässä päässä", se ei pahemmin haitannut. Puski vain töitä eteenpäin käyttämättä liikaa aivokapasiteettia.

Töiden jälkeen kävimme Katrin kanssa lenkillä ja jaksoimme juosta kääntöpaikalle asti! Matkaa pururadan alusta kertyi noin kilometri tai puolitoista... Meille se on kuitenkin suuri saavutus, josta voi olla ylpeä. Pohdittiin siinä matkalla, että jos ei olisi kaverin kanssa lenkillä, olisi jo sata kertaa luovuttanut.

Lenkin jälkeen skannailin valokuvia ja siirsin eiliset kuvat tietokoneelle. Sitten minulla oli vankka suunnitelma katsoa ensimmäinen osa sarjasta Seitsemän. Jaksoin vielä ihan hyvin A-studion loppuun, mutta varsinaisen ohjelman tunnarin aikana hyydyin. No, onhan tuo jo kertaalleen nähty!

Tiistai 3.6.2003

Töissä näin kuovin pesinnän melko läheltä! Muita luontohavaintoja olivat töyhtöhyypät ja suruvaipat.

Töiden jälkeen pelattiin ja ikävä kyllä huomasin selkeästi, että olin jo päivällä onnistunut käyttämään kaiken irrotettavissa olevan aivokapasiteetin. Voi jessus, mitä takkuamista ja mokailua!! Olinkin sitten odotetusti turnauksen huonoin. Sain vain 350 pojoa, kun Jukka voitti pelit 2700 pisteellä. Surkeata.

Kaiken lisäksi mokasin yhden täyspelin pelinviennin. Ja oltiin vielä vaarassakin. Idiootti minä.

Ei jaksettu mennä saunaan, vaan sen sijaan ajettiin merenrantaan ihailemaan iltaa. Tuntui hölmöltä olla ilman kameraa liikkeellä, mutta hyvä kai se on välillä niinkin. Vesi oli matalalla ja rannassa keikutteli suokukko. Voiko lintu olla enää typerämmän näköinen?

Keskiviikko 4.6.2003

Töissä pidettiin tilnnekatsausta ja tietenkin siinä tuli taas puheeksi minun työsuhteen jatkuminen/jatkumattomuus. Nythän työt loppuisivat kesäkuun viimeinen päivä, mutta minun työsuhdetta haluttaisiin jatkaa. Ehdotin kuukautta, Eeva "vaati" kahta. Lupasin ilmoittaa päätökseni huomenna. Hmmm. Elokuun lopussa päättyvä työsuhde tarkoittaisi varsinaisen työn päättymistä noin heinä-elokuun vaihteessa, jolloin viimeiset viikot olisivat pitämättömiä vuosilomia. Minulle jatko sopisi, kun nyt ei ole mitään työhakemuksiakaan vetämässä, eikä avoimissa työpaikoissakaan mitään kiinnostavaa. Ja toisaalta kesä on nykyisissä hommissa sitä "parasta aikaa". Mutta miten markkinoida asia Karrille, jolla työsuhde päättyy kohta ja jonka mielestä minun pitäisi ennen häntä hommata itselleni töitä sieltä, minne sitten muutammekin...?

Ehdin töissä muutakin kuin istua palaverissa. Nahka paloi iloisesti paljailta olkapäiltä. Ja nenäkin, jo ties kuinka monetta kertaa tänä keväänä!

Töistä tultuani Karri oli juuri tullut kotiin ja löytänyt ampiaisen lattialta. Se oli jo turvallisesti keittiön ikkunalaudalla (siellä ulkopuolella), mutta raukka (jos ampiaisesta nyt tällaista ilmaisua voi käyttää) oli polttanut itsensä akvaarion lappuihin, eikä ilmeisesti oikein ollut lentokykyinen. Jätimme sen ikkunalaudalle "selviämään" ja lähdimme kauppaan ostamaan pihviaineksia. Samalla veimme Karrin työhakemuksia postiin (4 kappaletta). Olin suunnattoman tyytyväinen, kun kuulin hänen vihdoinkin hakeneen jonnekin... Ja siitäkin, että ne työt alkaisivat vasta elokuussa (siis jos Karri saa niistä jonkun). Minä voin siis jatkaa työsuhdettani jonkin verran!

Marmoroitu naudanpihvi ja ranskalaiset maistuivat oikein buenoilta Albalin kera. Ilta oli muutenkin juhlahetki arjen keskellä. Jotenkin oli vain tosi hyvä olo pitkästä aikaa... Kun vain tietäisi mistä hyvä tuuli puhalsi (laittaisin sitä purkkiin ja ottaisin sieltä taas pahan päivän koittaessa).

(Ampiainen ei sitten selvinnyt. Se oli vielä illallakin ihan tokkurassa, elossa kuitenkin, mutta liikuntakyvytön. Päästimme sen tuskistaan. Hetken päästä akvaarion lasia pitkin kipitti taas tosi jättimäinen amppari, jonka minä rohkeasti vangitsin muovirasiaan. Se ei ollut vielä ehtinyt polttaa itseään tai siipiään, vaan rasiasta kuului iloinen "sur-ur". Karri vapautti ampparin pihalla. Mistähän niitä sikiää?)

Torstai 5.6.2003

Työpäivä alkoi mukavasti etanolin kanssa läträtessä. Harmi vain, että sitä käytettiin ainoastaan ulkoisesti... Olisi se kyllä mukavaa viettää joskus iltaa työporukalla etanolin huuruisissa merkeissä. Olisi hauska nähdä, miten parin vuoden aikana tutuiksi tulleet kaverit muuttuisivat humaltuessaan... Kenestä tulisi puhelias ja kenestä aggressiivinen? Keneltä lähtisi jalat alta ja kuka halailisi ekana vessanpönttöä? Ja kuka olisi seuraavana aamuna huonovointisin?

Töissä alkavat pahimmat kiireet olla ohitse tältä erää, ja sen huomaa kyllä porukasta. Kellään ei ole otsa rypyssä, kun tiedetään, että enää ei tarvitse stressata, ehditäänkö kaikki tehdä ajoissa. Tänään olimme koko porukalla liikkeellä ja meillä oli yhdessä tosi hauskaa! Minulla oli kamera mukana (jotta saadaan kuvia eri työvaiheista) ja sain muutamia hyviä kuvia hyväntuulisista työkavereista. Sarjalle voisi antaa nimeksi vaikkapa "Ain' laulain työtäs tee"...

Vaikka töissä olikin mukavaa, päätin ottaa huomisen vapaaksi. Olemme suunnitelleet telttaretkeä viikonlopuksi, enkä halua olla siellä ihan puhkipoikkiväsy.

Töiden jälkeen jäin yksin kotiin Karrin lähtiessä urheilemaan. Join jääkaapista löytyneen vajaan valkkaripullon ja skannailin valokuvia. Liian innokas skannailu alkoi kostautua, kun tietokone ilmoitti levytilan loppumista... Nyt meillä on koneella varmaan 10 gigaa kuvia, jotka pitäisi arkistoida... Olikohan se viisas idea skannata sinne lisää???

Yhdeksän aikoihin puhelin soi ja Katri tiedusteli meidän viikonlopun suunnitelmia.
- Ajattelimme lähteä telttailemaan. Miksi?
- No niin mekin! Minne te suunnittelitte reissua?
- No eipä me vielä sen tarkemmin olla paikkaa päätetty...
- Miten olis Iijoki, Taivalkosken paikkeilla?
- Hmmm... Miksei?

Perjantai 6.6.2003

Aamulla Karrin lähdettyä töihin aloin arkistoida kuvia. Vapaapäivä hupeni kuin huomaamatta ja arkistoituja kuvia kertyi kaksi rompullista!! Iltapäivällä lähdin hakemaan Karria töistä ja menimme käymään kirjaston karttasalissa kopioimassa kartat telttaretkeä varten. Jouduimme tyytymään topografisiin kökköihin, koska kaikki paremmat oli taas pöllitty! Sama juttu oli viimeksi Haltin karttojen kanssa. No, toivottavasti se kartan pöllinyt tyyppi ei osannut lukea sitä ja eksyi niin pahasti, ettei ole vieläkään selvinnyt suolta sivistykseen...

Kirjastosta lähdimme kaupungille. Hesen kerrosateria maistui taivaalliselta ja samalla pystyi terassilla seuraamaan urbaania varpusta, joka nakersi ranskalaisia ja salaattia sekä kävi lopuksi juomassa pöydälle tippuneet jäätelöpisarat (tai majoneesit?) hymy huulillaan. Njam!

Dvd-hyllyltä mukaan tarttui pari sotaleffaa Karrille ja mulle Voi veljet, missä lienet? sekä Anna hyvän kiertää (Katri ja Tomi kehuivat tätä sen verran, että päätin ostaa). Kotona arvoimme katsottavaksi viimeiseksi mainitun. Se oli hyvä. Ehkä hivenen siirappinen, mutta toisaalta, kun ajattelee aihetta, niin olisi luullut Hollywoodin saavan siitä öklömpääkin aikaiseksi. Karri piti leffaa liian lällynä, mutta loppuratkaisu onnistui olemaan vähän yllättävä. Siis Hollywood-leffaksi yllättävä.

Leffan jälkeen kävimme saunassa ja eikös sitä saunan jälkeen juututtu teeveen ääreen vuorostaan. Suuri seikkailu sai verenpaineen koholle ja sen jälkeen alkanut Isäni, ystäväni vaikutti kiinnostavalta. Pinnistelin sen loppuun asti, vaikka tiesin, että aamulla kellon soidessa väsyttäisi.

Lauantai 7.6.2003

Puoli yhdeksältä ylös ja kauppaan ostamaan ruokia. Makkaraa, lohta, uusia svedupottuja ja leipää. Alkosta Minttuviinapullo kaakaon kaveriksi. Niillähän sitä pärjäisi.

Kotona saatiin juuri kaikki mukaan lähtevät tavarat keottua eteisen lattialle, kun Katri ja Tomi tulivat hakemaan meitä. Auto ääriään myöten täyteen ja menoksi. Hain vielä viime hetkellä kaksi jääkaapissa ollutta olutta mukaan, kun Katri alkoi kehuskella kahdella sixpäkillään... Kuitenkin alkaisi janottaa, jos pitäisi sivusta katsella.

Taivalkoskella juotiin kahvit ja Tomi osti kalastusluvan. Valitsimme kartalta sopivan yöpymispaikan ja suuntasimme sinne. Ikävä kyllä perillä oli aika moni muukin samoilla asioilla, sillä laavun ympärillä oli parikin telttaa ja joella vilskettä. Veteen Tomikin säntäsi heti ensimmäisenä kahluuhousuineen ja perhovehkeineen taimenia narraamaan. Me muut lähdimme kartoittamaan ympäristöä. Törmäsimme vanhahkoon kalastajaan, joka neuvoi meitä menemään toiseen suuntaan, sieltä kuulemma löytyisi hyviä telttapaikkoja. Oikaessahan tuo oli. Telttapaikat ei tosin mitään täydellisiä olleet, mutta jo paljon parempia kuin toisessa suunnassa. Ja rannassa oli nuotiopaikkakin!

Ei muuta kuin tuli palamaan ja leiri pystyyn. Oluet jäähtyivät mukavasti joessa ja makkara paistui nuotiossa. Ja kun oikein iso nälkä iski, savustimme lohta ja keitimme kesän ensimmäiset uudet perunat. Ai, että oli hyvää!

Ja illalla Se Suuri Odotettu tapahtui; Tomi sai ensimmäisen ei-alimittaisen taimenensa perholla! Ei se jättiläinen ollut, mutta ainakin sen 40 cm. Ja komea kuin mikä! Kalan kunniaksi Tomi malttoi liittyä meidän iloiseen nuotiopiiriin hetkeksi nauttimaan rommitotia. Mutta illan hämärtyessä kalamiehen veri veti vielä kosken rantaan...

Puoliltaöin alkoi olo muuttua uniseksi ja niinpä kömmittiin nukkumaan. Kesän ensimmäinen telttayö alkoi linnunlaulua ja tuulen huminaa kuunnellen...

Sunnuntai 8.6.2003

Ensimmäisen kerran heräsin yhdeksältä. Vaikka yö tulikin nukuttua kuin tukki, aamulla väsytti sen veran, että jatkoin unia löydettyäni hyvän nukkumapaikan (olin yön aikana onnistunut "valumaan" ison muhkuran päälle). Kymmeneltä heräsin uudestaan ja kömmin nuotiopaikalle, jonne Katri ja Tomi olivatjo ehtineet sytyttää tulet.

Aamupalan jälkeen Tomi lähti taas kahlailemaan kalojen perässä ja Katrikin innostui mato-ongelle. Minä istuskelin nuotiolla ja mietin syntyjä syviä. Katselin, kun Karri hääri rannassa kameran kanssa. Olo oli känkkis, menkat tulossa ja otsa kurtulla. Perkeleen hormonit, pysyisivät kiltisti edes luonnon helmassa... Onneksi muutama murahdus Karrille ja sen jälkeinen, harmistumisen aiheuttama mielialameditointi auttoivat ja sain taas luotua leppoisan fiiliksen...

Iltapäivällä keittelimme porukalla nokipannukahveja, kun takaa vyöryi päällemme mustat pilvet. Ensimmäiset pisarat nasahtivat otsaan kesken kahvinautinnon. Juoksimme sopulien lailla ympäri leiriä pakkaamassa telttoja ja makuupusseja, mutta ehtivät ne vähän imeä vettä siltikin.

Kun auto oli pakattu, mietimme hetken, mitä tehtäisiin. Minä ja Karri äänestimme lähtemisen puolesta, Katri olisi halunnut jäädä istuskelemaan tihkusateeseen ja Tomilla ei tainnut olla asiasta mielipidettä. Lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Kotipihassa kiittelimme puolin ja toisin mukavasta retkestä. Kotona ripustimme teltan ja makuupussit kuivumaan ja purimme muutkin tavarat paikoilleen. Minä arkistoin valokuvia ja Karri laittoi meille ruoaksi retkeltä jääneitä makkaroita uunissa. Loppuilta kuluikin teeveen ääressä. Markus Kajo is back!!

Taakse Eteen