Taakse Eteen

Olet päätynyt päiväkirjani sivuille! Tänne kirjoitetut asiat ovat vain palasia minun arjestani, sisältäen minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni. Jos tulit tänne hakukonetta käyttäen, saatatpa hyvinkin olla aivan väärässä paikassa...

Viikko

Maanantai | Tiistai | Keskiviikko | Torstai | Perjantai | Lauantai | Sunnuntai

Aamulla vein töihin donitseja ja keksejä ja ajatuksenani oli tarjota työporukalleni kahvit. Kun menin neukkariin, pöydällä olikin pullaa ja kahvipannu porisi keittiössä. Menin ihmettelemään asiaa Eevan huoneeseen ja hän kertoi tarjoavansa meille kahvit. Naureskelimme yhteistä ajoitusta.

Pidimme viimeisen palaverin ihan koko porukalla ennen lomakautta. Ikävä kyllä jouduin ottamaan muutamia työsuhdeasioita esille, mutta onneksi Eeva olikin jo ehtinyt reagoida niihin. On se kumma, että vaikka laki sanoo asioita hyvin selkeästi ja yksiselitteisesti, niin kaikkien työnantajien ei tarvitse sitä noudattaa... Katsotaan nyt, onko "valituksestani" mitään hyötyä (sillä vaikka Eeva onkin meidän puolella, niin on se hänelläkin enemmän ja vähemmän tuulimyllyjä vastaan taistelua). Se hyöty asian esilletuomisesta on, että saan itselleni jonkinlaisen mielenrauhan, kun olen tehnyt vääryyksien korjaamiseksi edes jotakin. Minulla on kuitenkin mielestäni työnjohtajana jopa velvollisuus huolehtia lain noudattamisesta tietyissä asioissa.

Palaveri oli oikein onnistunut. Istuimme kolme tuntia pöydän ääressä ja kävimme suuret määrät asioita läpi. Ja tärkeintä on mielestäni se, että kaikki tiimin uusimmatkin jäsenet pääsevät näkemään, että meillä on niin mahtava esimies kuin Eeva on. Siitä ei kyllä nyt jäänyt kenellekään epäselvyyttä (vaikka tuskin epäselvyyttä aiemminkaan on ollut).

Töiden jälkeen kiirehdin elokuviin. Anger managementin ennakkonäytös. Sponsored by NRJ. Ajoittain ihan jees leffa, mutta varsinkin loppuosa meni kyllä taas niin ällöttäväksi hempeilyksi, että kuvotti.

Illalla siivosimme, siivosimme ja siivosimme. Karrin vanhemmat tulisivat kymmeneltä vierailulle ja kämppä piti saada raivattua edes jotenkin asuttavaan kuntoon. Mun fiilikset oli kyllä tosi paskat, kun tuntui, että hammaskipu vain yltyy ja yltyy. Söin pari buranaa illalla ja varasin vielä yhden yöpöydälle nukkumaan mennessä.

Karrin vanhemmat tulivat, mutta mulla oli jo nukkumaanmenoaika käsillä, joten en ehtinyt vaihtaa paljon kuulumisia. Onneksi ne viipyvät pari päivää, niin ehditään nähdäkin vähän.

Tiistai 17.6.2003

Kävin kuitenkin ennen lääkäriä töissä. Saimme hoidettua yhden vittumaisen urakan alta pois, joten tuntui hyvältä lähteä loppupäiväksi kotiin. Tai siis lääkäriin. Lääkäri vahvisti diagnoosini; kasvavan viisaudenhampaan ympärillä oli tulehdus. Sen lisäksi se totesi, että ylös kasvanut viisaudenhammas oli niin terävä, että se hiersi poskeani purressani takahampaani yhteen. Mitä hä? Mikä viisaudenhammas? En ollut ollenkaan hoksannutkaan, että sinne oli kasvanut ylimääräinen hammas. Kuvittelin sen kuuluvan peruskalustoon... Lääkäri hioi terävimmät piikit pois ja passitti minut varaamaan aikaa röntgeniä varten. Sain myös reseptin antibioottikuuria varten. Oli muuten villi tunne, kun kokeili kielellä hiottua hammasta. Pinta on omituisen karhea, mutta hammas pyöreä...

Hammaslääkäristä kiirehdin kotiin imuroimaan ja tyhjentämään autoa talven aikana kertyneistä roskista. Näin taas siinä rakkaita naapureitani pihalla hääriessäni. Yhdeltä oli taas jäänyt aamulääke ottamatta, se pyöri sienikori käsivarrella ympäri pihaa... Tervettä sakkia.

Tunnin pikasiivouksen jälkeen viiletin jo autolla kohti autopajaa. "Pikkuisen" piti myös käydä vähän lekurilla, mutta onneksi kyseessä oli vain määräaikaistarkistus. Ellei mitään suurempaa löytyisi...

Minun piti keksiä kahdeksi tunniksi tekemistä, koska auton huolto kestäisi niin kauan. Lähellä oli onneksi kauppoja. Kiersin ne kaikki läpi 45 minuutissa ja olin aivan tuskissani, kun aika ei kulunut millään ja shoppailu ei innostanut. Kävin uudestaan yhdessä kaupassa ja ostin taskupokkarin. Olin juuri palailemassa autopajaa kohti, kun Karri soitti ja kertoi pyöräilevänsä paikalle, kun se nyt sattui melkein kotimatkalla olemaan. Menin korjaamon eteen lueskelemaan pokkaria ja pian Karri kurvasikin paikalle.

Kun haimme autoa, huollon hinta (200 e) tuntui todella halvalta, koska viime aikoina huoltoihin on aina uponnut vähintään 600 euroa... No, ensi kerralla varmaan taas löytyy yhtä ja toista vaihdettavaa?

Karri lähti pyörällä kotiin ja minä ajoin auton. Kotona olikin jo Karrin vanhemmat, jotka olivat aiemmin päivällä Katan kanssa keskustaa kiertämässä ja shoppailemassa. Ehdotimme heille pientä iltaretkeä nuotiopaikalle ja he innostuivat lähtemään.

Kävimme ostamassa makkarat ja muut grillisapuskat ja suuntasimme koskelle. Juuri sinne päästyämme alkoi satamaan... Se siitä sitten. Joimme kahvilassa kahvit ja palasimme kotiin laittamaan uunimakkaraa. Join makkaran kanssa yhden oluen ja menin nukkumaan. Nukkumisesta ei kyllä tullut mitään. Ensin oli hammas pipi ja sitten alkoi kusettamaan... No joo, uni tuli sitten kuitenkin lopulta puoliltaöin...

Keskiviikko 18.6.2003

Karrille oli soitettu päivällä ja kutsuttu työhaastatteluun ensi perjantaiksi! Mahtava juttu, toivottavasti tärppää. Ja mikä parasta, pääsemme sen ansiosta käymään myös Eetun ja Aten luona!

Illalla meidät oli kutsuttu Juhan vanhempien luo ja lähdimme sinne heti töiden jälkeen. Siellä oli Juhan perheen lisäksi Karrin perhe ja Juhan isovanhemmatkin piipahtivat kylässä. Istuimme pihalla ja pelasimme koronaakin. Loppuillasta saimme nauttia hyvästä grillisapuskasta ja salaateista. Sitten pitikin ikävästi singahtaa jo kiireellä kotiin nukkumaan.

Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään (yliväsymystä!), joten katsoin eilen nauhoittamani Suuren seikkailun finaalin. Olihan typerä kilpailu! Ensi vuonna voitaisiin skipata koko alkukarsinta ja laittaa vain porukka viivalle ja ratkaista voittaja teräsmieskilpailulla. Eihän tollasessa kisassa ole naisilla (eikä vanhemmilla miehilläkään) mitään saumaa! Pelkkä kuntotesti koko finaali.

Torstai 19.6.2003

Töiden jälkeen heittelin tärkeimmät tavarat kyytiin ja kävin pikaisesti suihkussa. Sitten kiireellä markettiin ostamaan juhannuseväitä. Päädyimme loheen, possufilepötköön ja naudan lehtipihveihin. Kaveriksi lihoille salaattia ja uusia pottuja. Ja viiniä, tietenkin. Sitten koppa kaljaa varmistamaan, ettei vain pääse jano yllättämään...

Matka taittui kahdella autolla, mutta onneksi meillä oli radiopuhelimet, joilla saimme yhteyden kavereihin. Kätsyä! Niistä riitti mukavasti huvia matkaksi. Perillä olimme kuuden aikoihin. Jouduimme kantamaan tavarat mökille kahdessa osassa, kun loppui voimat ja kädet kesken, jotta olisi saanut kaiken vietyä kerralla. Mökille kulki pieni polku ja autopaikalta matkaa kertyi ehkä puolisen kilometriä tai vähän yli.

Mökillä ensimmäiset puuhat olivat jääkaapin "sytytys" ja veden haku. Vieraskirjasta huomasimme, että mökillä ei oltu käyty meidän viime syksyisen retken jälkeen. Mökki on Piian vanhempien sukumökki, sellainen vanha maalaistalo, jonka tontille on sitten sisarusparven eri vesat rakennelleet omia uudisrakennuksiaan. Rannassa on tunnelmallinen savusauna ja saunan kuistilta näkymä järvelle. Ihan idyllinen paikka.

Illalla grillattiin lohta ja paistettiin makkaraa. Kalja maistui ajomatkan jälkeen ja sen voimin sitä jaksoikin valvoa pitkälle yöhön asti. Piia luovutti ensimmäisenä, sen jälkeen nukkumaan kömpi Annukka. Me jäätiin pelailemaan Tommin kanssa korttia. Olin päivällä "hukannut" kelloni, joten ei ole hajuakaan, kuinka myöhään jaksoimme valvoa. Todennäköisesti melkein aamuun asti. Ja kivaa oli!

Perjantai 20.6.2003

Pari tuntia istuskeltiin talon rappusilla, kun siihen paistoi niin mukavasti aurinko, että siinä jopa tarkeni. Varjossa oli tosi kylmä ja tuulikin ikävän vilpoinen. Neljän aikaan Piian Kalle-setä soitti ja ilmoitti tulevansa myös mökille. Hmm. Tästä ei kyllä ollut etukäteen puhetta... Kalle pyysi Piia laittamaan savusaunan lämpiämään, jotta hän(kin) pääsisi illalla saunaan. Jouduimme siirtymään rantaan, koska tulta piti vahtia ja puita lisäillä vähän väliä. Rannassa tuntui loppuvan kaikki mukaan varatut vaatteet kesken, kun oli niin kylmä. Laitoimme nuotion ja koitimme epätoivoisesti lämmitellä sen ympärillä.

Kalle-setä tuli ja kävi esittäytymässä tyttöystävänsä kanssa rannassa. Sitten he alkoivat syödä ja olutkin näytti maistuvan. Ajattelimme sen olevan hyvä asia, eipä ainakaan valittaisi meidän juomisesta. Kävimme talolla tekemässä lohivartaita ja tutustuimme Kalleen vähän paremmin. Sen jutut pyöri aika paljon juomisen ja kossun ympärillä, mutta hei, juhannushan on vain kerran vuodessa, joten ihmekös tuo?

Vartaat oli muuten hyviä, mutta sipuli hiiltyi reunoilta ja oli keskeltä raakaa ja kalat kypsyivät heikonlaisesti... Muut ainekset sentään maistuivat hyviltä. Syönnin jälkeen ensimmäiset menivät nautiskelemaan savusaunan lämmöstä. Minä, Karri ja Annukka mentiin rantamökkiin laittamaan takkaan tulia. Piia, Tommi ja Annukka aikoivat nukkua seuraavat yöt siellä, jotta Kalle saisi yöpyä "päärakennuksessa". Me Karrin kanssa yöpyisimme vanhassa aitassa, kuten viime yönäkin.

Piian ja Tommin saunottua ja uitua (!!) oli meidän vuoro mennä saunomaan. Saunassa levitimme ihollemme hoitoturvetta, jota Piia oli tuonut kokeiltavaksi (mutta jota se itse ei ollut jaksanut testata). Turve tuntui hassulta... Kipristeli ihoa ja kutitti hieman, mutta hyvällä tavalla. Savusaunassa oli oikein mukavaa siihen asti, kunnes oli aika pestä hoitoturpeet pois iholta. Eihän se tökötti meinannut lähteä millään! Suihkusta olisi voinut olla hyötyä...

Annukka ei jaksanut lähteä saunomaan, joten Piia lähti kertomaan Kalle-sedälle, että sauna on vapaa. Me muut aloimme paistelemaan makkaraa takan hiilloksella. Tommi tosin väsähti melkein heti ja alkoi nukkumaan. Me vinoiltiin sille, ettei kesällä mennä nukkumaan, senhän tietää Aknestikin pojatkin...

Piia viipyi ja viipyi ja me aloimme jo ihmetellä asiaa. Leikillämme kehittelimme kauhuskenaarioita siitä, kuinka Kalle ja hänen tyttöystävänsä olivatkin joitain verenhimoisia, mielisairaita tappajia, jotka vain odottivat oikeaa hetkeä. Ja että nyt, kun ne ovat listineet Piian, niin siellä ne odottavat, että me muut mennään yksitellen ihmettelemään, mihin ne muut oikein katosivatkaan... Hmm. Alkoholillahan ei ollut mielikuvitusta rikastuttavaa vaikutusta?

Kun Piia vihdoin tuli, se höpisi jotain Kallen kauas kantavasta äänestä, mutta emme oikein hoksanneet, mistä hän puhui. Istuskelimme iltaa pienessä mökissä, kunnes Kalle ilmestyi muutaman tunnin päästä ovelle ja huusi jotain saunan lämmittämisestä väärin... Hän oli yrittänyt mennä saunomaan noin 4-5 tuntia meitä myöhemmin ja yllätys-yllätys sauna ei enää ollutkaan kuuma. Ja se se vasta olikin meidän vika.

Piia lähti katsomaan saunaa ja me lähdimme rannalle katsomaan tilanteen kehittymistä. Kalle huusi ja kirosi ja nyt meillekin selvisi, mitä se Piian höpinä kantavasta äänestä tarkoitti. Koko järvi raikui, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi, että sauna oli lämmitetty väärin.

Jossakin vaiheessa Kalle sai päähänsä, että Karri vittuili sille ja oli heittämässä tätä järveen. Mulla alkoi siinä vaiheessa olla tosi paska fiilis. En voi sietää kännistä uhoamista ja mitä uhkaavammaksi tilanne käy, sitä enemmän tunnen pakokauhua ja pelkoa siitä, etten pääse pakoon... Lapsuuden traumoja, jotka nostavat päätään.

Piia yritti rauhoitella tilannetta, mutta eihän se kovin hyvin onnistunut, kun Kalle keksi, että koko muu suku on hänen vihollisiaan. Ja tietenkin me olimme suurimmat viholliset, kun olimme uskaltaneet tulla hänen mökilleen. Tilanne oli aika hankala. Poiskaan ei voinut lähteä, kun kukaan ei ollut ajokunnossa.

Kalle sen sijaan yritti lähteä tuttavansa mökille moottoriveneellä. Bensaa ei ollut, mutta vene piti silti vetää vesille. Piia yritti saada miehen päätä kääntymään (meistä muista olisi ollut vain haittaa), sillä veneessä ei ollut edes tappeja. Piia kävi kysymässä Kallen tyttöystävältäkin vinkkejä, mitä tilanteessa voisi tehdä. Ei kannata tehdä mitään. Menköön! Jos hukkuu, niin sitten hukkuu... Eihän päättäväiselle miehelle mitään voinut. Vene ehti täyttyä rannassa puoliksi vedellä ennen kuin Kalle luovutti.

Kun venekään ei toiminut, uhkasi Kalle-setä tappaa kaikki ja polttaa mökit...

Me odotettiin rannassa, poissa näkyvistä, että tilanne rauhoittuisi. Mulla oli vain t-paita ja tuulitakki sekä ohuet puuvillahousut ja olin aivan umpijäässä... Järveltä nousi usvaa ja taivas punersi kauniisti. Ilma oli niin kylmä, että hengitys höyrysi. Jossain toisessa todellisuudessa näky olisi ollut lumoava.

Kun tilanne alkoi rauhoittua, me kävimme hieman lämmittelemässä takan ääressä ja siirryimme sitten aittaan nukkumaan. Laitoimme oven sisältä säppiin ja Karri kehitteli suunnitelman ovesta hyökkäävän Kallen taltuttamiseksi. Toivottavasti sitä ei tarvitsisi käyttää...

Lauantai 21.6.2003

Olin vielä puolinukuksissa, mutta tajusin nopeasti tilanteen vakavuuden. Kun Kallelle ei avattu ovea, hän uhkasi tappaa kaikki ja polttaa mökin. Sitten hän lähti etsimään bensaa.

Humalaisissa on se hyvä puoli, että niiden toimintakyky on lähempänä nollaa. Ja metsittyneessä pihapiirissä liikkumisesta kuuluu kamala rytinä, joten on helppo tietää, missä humalainen milloinkin hoipertelee. Pienenä bonuksena tämä humalainen vielä hoki mennessään jotakin sekavaa bensasta ja polttamisesta.

Askeleet lähestyivät aittaamme... Aitta oli pieni ja pimeä, eikä ovelle päinkään ollut mitään ikkunoita. Olin kauhuissani, kun ovea yritettiin riuhtaista auki. Karri tönäisi minua ja kuiskasi, että minun pitää kysyä, mitä asiaa miehellä oli, sillä jos Karri kysyisi, se takuulla tulisi oven läpi kimppuun. Naisia se selvästi sieti illallakin paremmin. Vapisevalla äänellä tiedustelin, mistä on kyse, mutta siinä vaiheessa askeleet menivät jo kohti pikkumökkiä.

Nousimme salaman lailla pystyyn, jotta ehtisimme aitasta ulos ennen kuin Kalle tulisi takaisin. Samalla Karri, jolla oli jo vaatteet päällään, katseli ikkunasta, mitä mökillä tapahtui. Nyt se hakkaa ikkunaa... Ottaa kengän jalastaan, kohta menee lasi rikki... Pari räsähdystä ja lasin helinää... Olimme jo sännänneet aitasta ulos ja katselimme riehumista rannalla hermostuneina. Karrilla oli jo kännykässä hätänumero valittuna. Kun huomasimme, että kaikki olivat ehjänä ja Piia keskustelemassa Kallen kanssa, rauhoituimme hieman.

Mökki ja veranta olivat täynnä lasia. Samoin mökin lattialla olevat kassit. Piia istui sängyn laidalla ja koetti heikoin tuloksin pidätellä itkuaan. Hän soitti vanhemmilleen ja kysyi, mitä teemme. Häivymmekö vai soitammeko poliisit paikalle? Toisessa päässä oltiin poistumisen kannalla.

Kaikki alkoivat kerätä tavaroitaan. Kun Kalle oli rannassa, haimme tavaroita päärakennuksesta. Kun Kalle meni talolle, haimme tavaroita mökistä tai aitasta. Vähitellen kaikki oli kerätty ja lähdimme autolle. Oli huojentavaa päästä mökiltä pois. Me olimme selvästi liikaa siellä. Toisaalta alkoi pelottaa, että kun me poistumme, Kalle saattaa seuraavaksi vihollisekseen ottaa tyttöystävänsä...

Tyttöystävä pakeni myös autolle, mutta jäi siihen, kun me lähdimme. En tiedä, mitä hän aikoi tehdä.

Me ajoimme kylään Piian tädille, joka lohdutteli Piiaa. Älä sure, ei se ole sinun vikasi. Täti löysi niitä sanoja, joita en osannut Piialle sanoa. Oli niin surkea olo... Yhdestä asiasta olimme kuitenkin Piian tädin kanssa eri mieltä. Ei tämä meidän juhannusta onnistunut pilaamaan, vaikka hän niin luulikin. Muutti vain vähän suunnitelmia. Sitä paitsi eihän tässä tapahtumasarjassa mitään ainutlaatuista ollut. Perinteisen suomalaisen miehen perinteinen juhannuskarnevaali. Ja näitä perinteisiä suomalaisia miehiä löytyy varmaan jokaisen suvusta. Minun ainakin.

Ajelimme kotia kohti ja kävimme matkan varrella ihailemassa luonnonkauniita paikkoja ja syömässä jätskit. Kaupungissa ajoimme ensimmäiseksi syömään pizzaa. Ja sitten haimme pehmikset. Saa kai sitä juhannuksen kunniaksi herkutella oikein olan takaa?

Suuntasimme jatkamaan juhannuksenviettoa Piian ja Tommin luokse. Pelasimme heidän pihassaan Mölkkyä ja krokettia. Yleensä en koskaan voita Mölkkyä, mutta nyt voitin peräti kaksi peliä! Johtuu varmaan siitä, että olin ainoa selvä (koska olimme autolla liikkeellä). Pelien jälkeen siirryimme sisälle ja söimme, katsoimme Aknestikin dvd:tä ja pelasimme autopeliä. Puolen yön aikoihin lähdimme Karrin kanssa kotiin. Oven suulla Karri vielä vakuutteli Piialle, että meidän juhannus ei mennyt pieleen, eikä Piia ole mihinkään syypää. Kyllä se varmasti sen tietää, mutta on se silti varmaan mukava kuullakin. Kai?

Ajoimme kotiin meren rannan kautta. Juhlakansaa oli liikkeellä ihan kunnioitettavasti. Siellä täällä näkyi sadepilviä ja samaan aikaan paistoi aurinko. Taisi olla kesä?

Sunnuntai 22.6.2003

Suunnittelimme siskon kanssa puhelimessa tulevaa viikonloppua ja meidän kyläilyä (samalla, kun Karri menee yhteen työhaastatteluun!). Meidän pitäisi varmaan kehitellä Atelle joku lahjantynkä, kun ei oltu synttäreiden aikaan paikalla. Mitähän sitä osaa ostaa? Onkohan Atte muuttunut paljon maaliskuusta? Mikähän nyt on leikeissä in?

Illalla kyhäsimme juhannuksen jämistä pihviaterian. Sisäinen kello oli juhannuksen aikana vinksahtanut lähes 6 tuntia eteenpäin ja sen kunniaksi söimme vasta yhdeksältä... Uni sentään tuli edes suunnilleen toivottuun aikaan.

Taakse Eteen