Olet päätynyt päiväkirjani sivuille! Tänne kirjoitetut asiat ovat vain palasia minun arjestani, sisältäen minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni. Jos tulit tänne hakukonetta käyttäen, saatatpa hyvinkin olla aivan väärässä paikassa...

Viikko 27

Maanantai 30.6.2003

Vapaapäivä. Hammaslääkäripäivä. Menen kuvauttamaan viisaudenhampaani. Se on sellainen hassu härveli, jossa on sellainen palikka, jota vasten hampaat purraan yhteen ja sitten se laite pyörähtää pään ympäri ja ottaa kuvan. Tai niin minä muistelisin viime kerrasta, josta on tosin jo 5 vuotta.

Karri lähti aamulla töihin ja otti meidän tietokoneen mukaan, koska aikoi asentaa siihen jotakin ohjelmia, jotka voi asentaa vain suoraan verkossa. LaTeXin nyt ainakin. Minä kerroin kyllä hakevani koneen kotiin heti, kun selviän hammaslääkäristä. Joka on muuten ihan kohta. Blääh.

Hampaista tuli oikein hauska kuva... Hoitaja kyllä haukkui minun pikkuruista ylähammasta ruipeloksi, mutta puolustin sitä sanomalla, että sitä hiottiin viime kerralla niin paljon, että se kutistui. Uskoikohan se? Joka tapauksessa kuulin, että hampaani voidaan poistaa aikaisintaan syksyllä, jos niitä on tarpeen poistaa silloinkaan. Nyt niiden kanssa pärjää kyllä, kun tulehdus parantui antibiooteilla.

Kotimatkalla hain tietokoneen Karrilta ja kotona arkistoin koko päivän kuvia. Illalla poltin vielä cd:llisen kuvia, ennen kuin Karri lähti pelaamaan sählyä ja minä lähdin saattamaan sitä sinne hallille pyörällä. Hallilta ajoin mutkan kautta kotiin. Taas 15 km lisää mittariin...

Illan päätteeksi katsoimme Seiskan.

Tiistai 1.7.2003

Taas töihin, blääh. Ei vais, ihan mukavaa on ollut kesäaikana olla töissä, kun saa olla pihalla ja pääsee pois täältä "päämajasta". Ainoa miinus on aikaiset aamuherätykset. Varsinkin nyt, kun Karri kääntää kylkeään ja saa jäädä kotiin. Tahtoo työttömäksi!! Tai tarkemmin ajateltuna lomakin olisi hyvä alku...

Töissä sain neuvoteltua tarkat ehdot lopulle työsuhteelleni. Olen kyllä tosi tyytyväinen, että Eeva joustaa sen suhteen. Saan olla "vaikka maailman tappiin", mutta toisaalta, jos lähtö tulee, niin työsopimus voidaan purkaa melko lyhyelläkin varoitusajalla.

Kaiken lisäksi sain vihdoin tietää, kuka tulee jatkamaan minun töitäni. Tai oli minulla hyvin vahva aavistus henkilöstä, mutta nyt on myös varmuus. On mukavampaa, kun tietää, kenelle pitäisi alkaa töitään ja tietojaan siirtää. Varsinkin, kun tiedän, että kyseinen henkilö on paras mahdollinen jatkaja.

Illalla lähdimme pyöräilemään kaupunkia kohti. Käväisimme katselemassa kännyköiden malleja ja hintoja, kun Karrille pitäisi (vihdoinkin) ostaa uusi puhelin. Ei kuitenkaan vielä ostettu mitään, kun ei olla perillä hintatasosta. Täytyy vielä tutkia mainoksia.

Kaupungilla saimme puhelun Katalta, joka kaipasi Juhan kanssa seuraa uimarannalle. Kävimme ostamassa juotavaa ja suuntasimme rantaan. Oli ihan mukavaa istuskella auringossa ja siemailla kylmää siideriä. Ei maltettu edes saunaan lähteä, vaan ajattelimme vain käväistä suihkussa ennen nukkumaanmenoa.

Kotimatka oli aika masentava. Mulla oli takakumi salakavalasti tyhjentynyt ja ilmat kävi niin vähiin, että oli pakko taluttaa pyörä kotiin... Miksi ihmeessä senkin piti hajota just nyt, kun pyöräilyintoa olisi? Ja miksi ihmeessä sen piti olla just takarengas, joka on tosi vittumainen vaihdettava? Argh.

Keskiviikko 2.7.2003

Aamuruhkaisen tien laidassa, katulampun päällä nökötti suuri huuhkaja katsellen meidän ihmisten kiireitä. Ollapa lintu.

Päivä kului pihalla ja olkapäät punoittivat jo iltapäivällä sen mukaisesti. Mutta se mikä ei tapa, vahvistaa. (Tai tappaa, mutta hitaasti.)

Kotiovella ensimmäiset sanani olivat: "Mikä täällä palaa?" Virhe. Se olikin vain Karrin rakkaudella valmistama ateria. Yritin pitää pokkani, kun Karri selitti keittiössä leijuvan käryn keskellä, että se on normaali kastikkeenvalmistustuoksu. Juu-u. Mutta oli ruoka kyllä syömäkelpoista, oikeastaan jopa hyvää. Siitä onkin jo vuosia, kun olen viimeksi syönyt lihapullakastiketta ja keitettyjä perunoita. Kivaa, kun on oma kotiherra.

Illalla Karri lähti kaljalle entisten työkavereiden kanssa. Laittoi dödöä, jotta kaikki naiset tykkäisivät, ja pesi hampaansa, jotta voisi suudella niitä kaikkia naisia. Testasi raikkautta minulla. Naureskellen lähetin Karrin kaikkien niiden naisten kitaan.

Ilta kului pelatessa tietsikalla, lukiessa Pelon maantiedettä ja vaipuessa koomaan Salkkareiden parissa. Väsytti, mutta ei malttanut mennä ennen kymmentä nukkumaan. Yhdeltä yöllä Karri herätti minut hetkeksi rymytessään kotiin.

Janiksen kuolemasta tuli tännä tasan vuosi. Olisin halunnut käydä metsähaudalla, mutta yksin ei huvittanut lähteä. Joku toinen kerta sitten. Nyt vain ajatuksissa.

Torstai 3.7.2003

Aamulla Karri näytti väsyneeltä. Heräsin ennen kellonsoittoa, suljin kellon ja yritin hiipiä hiljaa töihin. Karri havahtui kuitenkin, kun kaivelin vaatekaappia. Huokaisi tyytyväisenä ja jatkoi uniaan.

Ja minä viipotin tukka putkella tulta päin.

Työpäivä meni heletisesti. Kotona Karri esitteli minulle uutta puhelintaan, jonka oli käynyt ostamassa. Siinä on kuulemma GPRS, jolla voisin vaikka päivittää näitä sivujani. Puhelinesitelmänsä jälkeen Karri alkoi tehdä meille pyttistä eilisistä tähteistä. Tuli tosi namia, eikä kärynnytkään kovin paljon tällä kertaa.

Kävimme iltasella Lidlissä hakemassa limuja, mehuja ja karkkia. Pitää yrittää vähän säästellä kuluissa, kun on vain yksi tienaaja taloudessa. Mutta herkuista en silti luovu... Toivottavasti Karrinkin asiat selviää pian, niin tietää, mihin on varaa ja mihin ei. Ja joko kämppää pitäisi alkaa myydä alta.

Ilta meni telkkaa katsellessa ja lukiessa. Uni vei voiton kyllä jo ennen yhdeksää... Hyvä vaan, sillä helteessä työskentely on imenyt kaikki voimat ja unta tarvitaan.

Perjantai 4.7.2003

Taas reissupäivä. Ja edellisten päivien tapaan saatiin työskennellä helteisessä auringonporotuksessa. Vaikka kuinka juo ja yrittää syödä suolaistakin ja huolehtia verensokerista, niin silti usean tunnin rupeama vetää olon erittäin veteläksi ja voimattomaksi. Eipä sitten ollut mikään ihme, että kun hyppäsimme kuumaan autoon ja lähdimme ajelemaan kohti työpaikkaa, yksi työntekijöistä, Merja, alkoi voimaan huonosti. Tärisi, oli kalpea ja meinasi pyörtyä. Pysäytimme auton, jotta hän pääsi pihalle. Kun hän väitti olevansa kunnossa, jatkoimme matkaa, mutta jo 10 kilometrin päässä auto oli pakko pysäyttää tien laitaan. Istuimme vapisevan ja huonovointisen Merjan kanssa metsän varjossa ja mietimme, miten tilanteen olisi voinut välttää. Ja miten hyvä oli, että meitä oli monta matkassa, ettei käynyt niin, että hän olisi yksin ollessaan kupsahtanut jonnekin maastoon, mistä häntä ei olisi välttämättä löydetty.

Hetken päästä pääsimme jatkamaan taas matkaa, tällä kertaa perille asti. Merjakin alkoi voimaan paremmin, kun pääsi sisätiloihin. Hyvä, ettei tilanne ehtinyt mennä pahemmaksi.

Illalla kävimme Karrin kanssa ostamassa kaupasta tortilla-aineet ja teimme niistä purtavaa. Joimme olutta, ja opettelimme uusia korttipelejä. Kahden hengen järkevät pelit tuntuvat olevan kiven alla, mutta nyt löysimme kirjasta ainakin pari ihan kohtalaista. Kiinalainen kahden hengen bridge oli tosin aivan liian skitsoa pelattavaksi... Yhdessä jaossa sai jo aivonsa niksautettua pahasti.

Lauantai 5.7.2003

Aamulla heräilimme pikkuhiljaa ilman kiirettä. Minä leivoin meille teeleipää ja aamupalan jälkeen lähdimme käymään lipastolla. Kiertelimme pihalla ja otimme kuvia mm. omituisesta pulusta, joka kyhjötti surkean näköisenä pyörätelineen alla ja päästi kuvaamaankin ihan viereen, mutta ei silti tuntunut olevan sairas tai loukkaantunut. Itse asiassa, kun lähdin pois, se käveli perässäni pitkän matkaa ja pysähtyessäni löntysti melkein jalalleni. Oudon kesy tapaus.

Kuvista tuli hyviä, olipa joukossa muutama harvinaisen onnistunutkin otos. Siis sekä idealtaan että toteutukseltaan.

Kuvia laitellessa puhelin soi ja samalla ratkesivat illnvietto-ongelmat. Katri ja Tomi pyysivät meitä rannalle oleilemaan kauniin ja lämpimän päivän kunniaksi. Hetken päästä puhelin soi uudelleen, tällä kertaa Piia ja Tommi kyselivät illaksi tekemistä. Kutsuimme heidät joukon jatkeeksi. Sitten teimme ruokaa ja käväisimme vielä kioskilta hakemassa minulle pari pulloa olutta mukaan. Karri lupautui kuskiksi.

Rannalla oli juuri mukava loikoiluilma. Ei kylmä, muttei liian kuumakaan. Bueno! Heittelimme frisbeetä (Katrin kanssa heitellessä sain hyvin liikuntaa, kun piti juosta läpyskän perässä paikasta toiseen), joimme olutta ja juttelimme niitä näitä. Puolet porukastamme oli kuskeina ja lopuiltakin loppuivat oluet kesken, joten porukkamme muistutti raittiusseuran kesäretkeä... Mutta eipä siinä mitään. Aamulla olisi mukava herätä, kun ei ole kankkusta vaivoina.

Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja saatiin ikuistettua valokuva-albumiinkin mukavia tunnelmia. Niitä voi taas syyspimeillä katsella ja muistella mennyttä kesää...

Sunnuntai 6.7.2003

Todella tylsä ja innoton sunnuntaipäivä. Ei huvittanut niin mikään. Ei jaksanut siivota, ei jaksanut lukea, telkasta ei tullut mitään katsottavaa, pelaaminen ei innostanut ja kotoa ei jaksanut lähteä minnekään.

Iltaa kohti tilanne parani kuitenkin vähitellen. Karri ehdotti käyntiä Janiksen haudalla ja tuntui hyvältä käydä "moikkaamassa" pikkuista. Vaikka en minä erityisesti koe sitä miksikään pyhäksi paikaksi tms. Paikalla käyminen vain tuo paremmin muistoja mieleen. Ja jotenkin metsähaudan näkeminen saa aina mielen iloiseksikin... Valitsin paikan siksi, että siinä, kaikkien niiden komeiden ja suorarunkoisten mäntyjen keskellä, kasvoi yksi kitukasvuisen känkkyrä ja hupaisan kiero mänty. Se oli kuin Janiksen luonteen ilmentymä. Sen juurelle hautasin elämiseen väsähtäneen pikkuiseni. Haudan päälle hain vielä kaksi isohkoa kiveä, jotta eivät eläimet kaivaisi maata auki. Ja rauhassahan tuo on saanut olla. Eikä paikasta edes huomaa enää, että maata on kaivettu.

En minä haudalle mitään vienyt. Katselin vain... Ja muistelin Janista vilistämässä lattialla tai kiipeämässä verhoissa. Ja sitä, kun Janis toisena kesänään, kauan kauan sitten, loikoili verhotangon päällä ja katseli minua, alhaalla häärivää, uhmakkaan voitonriemuisena. Hähää, etpäs ylety tänne... Ja hymy vieraili huulillani.

Haudalta palasimme kotiin kasvitieteellisen puutarhan kautta. Siellä kuvailin joitakin kukkia ja mehiläisiä. Kaikenlaiset angervot tuntuivat erityisesti olevan niiden suosiossa. Yhdessä angervon kukinnossa saattoi pöritä viisi ötökkää. Tiedä sitten mitä huumetta se angervo eritti, kun osa näytti olevan enemmän ja vähemmän tainnoksissa...

Kotona katsoimme kaikkia omituisia pätkiä telkasta. Usko tai älä, tositeevee, yllytyshullut, joku taikurikisa ja Markus Kajo... Kaikkea sitä kesällä näytetäänkin.

Taakse Eteen