Taakse Eteen
Olet päätynyt päiväkirjani sivuille! Tänne kirjoitetut asiat ovat vain palasia minun arjestani, sisältäen minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni. Jos tulit tänne hakukonetta käyttäen, saatatpa hyvinkin olla aivan väärässä paikassa...
Viikko 42
Maanantai | Tiistai | Keskiviikko | Torstai | Perjantai | Lauantai | SunnuntaiMaanantai 13.10.2003
Perjantai 17.10.2003
Töissä alkoi jo lomafiilikset painaa päälle, joten livistin paikalta hieman etuajassa.
Vaikka emme perjantaina lähteneetkään, illaksi riitti tekemistä kaaokselta muistuttavassa kodissamme. Eikä siinä kaikki. Jouduimme vaihtamaan talvirenkaatkin ja se oli taas kerran sellainen pakkopulla, ettei varmaan mikään koskaan. Renkaidenvaihdon jälkeen veto oli jotenkin poissa, joten osa siivoamisesta ja etenkin tavaroiden pakkaaminen jäi lauantaiaamulle.
Kurjaa jättää taas Morrison yksikseen viikoksi. Vaikka Kata lupasikin käydä katsastamassa, miten se pärjää ja ruokkimassa sitä ja kaloja, niin aina mieleen hiipii pelko, että mitä jos se pikkuinen loukkaa itsensä...
Lauantai 18.10.2003
Aamu meni pakatessa. Vaikka teemme varmaan lähemmäs kymmenen viikon reissua vuoden mittaan, on aina yhtä vaikea pakata vaatteita mukaan. Onneksi nykyään on sentään auto, johon voi huoletta heitellä tavaraa.
Pisimmän pohdiskelun vietin toppatakin äärellä. Ottaa vai jättää? Päätin jättää, olisihan minulla monta paitaa kesätakin alle, niillähän sitä tarkenee. Kesähän se vielä on, ajattelin. Ja vaikka perillä olisikin jo lunta, niin ei kai siellä nyt silti kylmä olisi?
Matkaan pääsimme kahdentoista maissa. Napapiirillä pysähdyimme ensimmäistä kertaa kahvitauolle. Siitä on tullut sellainen vakitaukopaikka. Loppumatkasta emme sitten pysähtyneetkään kuin yhdellä lakkautetulla tehtaalla, kun pilvet olivat otolliset dramaattisia mustavalkokuvia ajatellen. Tehtaalla ollessamme pilviverho kuitenkin repesi ja taivaalla näkyi kauniit auringonlaskun värit.
Viimeiset sata kilometriä ajoimme lumista tietä pitkin. Olo oli tosi hölmistynyt, kun yhtäkkiä ympärillä olikin talvi. Toisaalta se oli ihanaa, mutta silti jotenkin omituista.
Perille saavuimme yhdeksän aikoihin. Tarja otti meidät taas liikuttuneena vastaan halauksin. Olihan viime näkemästä ehtinyt taas vierähtää kuukausia.
Söimme ja vaihdoimme kuulumiset. Kovin pitkään en jaksanut hereillä sinnitellä, vaan kömmin nukkumaan.
Aah, loma oli vasta alussa!
Sunnuntai 19.10.2003
Kellon ympäri vierähtäneet yöunet tekivät hyvää. Aamupalalla mietimme porukalla, mitä tekisimme tänään. Aluksi olimme ajatelleet Karrin kanssa lähteä mökille sunnuntaina ja palata sivistykseen tiistaina, mutta koska Karrin vanhemmilla oli auton katsastus keskiviikkona, päätimmekin siirtää retken maanantaista keskiviikkoon. Siten meillä olisi enemmän aikaa yhdessä vietettäväksi.
Ja koska sukulaiset odottavat aina kylään, lähdimme tänään vierailemaan Karrin tädin luona. Matkalla pysähtelimme valokuvaamaan kauneimpia maisemia ja teimme myös lyhyen patikkaretken tädin kodin lähellä. Samalla testasimme, että luonnossa pystyy liikkumaan vielä kesävaelluskengillä - retkemme onnistuisi siis. Täytyy vain toivoa, ettei mökillä ollessamme tule lumimyräkkää, sillä muuten paluumatkasta tulisi ikävä.
