Etusivu     1. Kausi     2. Kausi     3. kausi     4. kausi     5. kausi     6. kausi     7. Kausi     Kirjasto     Linkit     Cave     FinBuffy
Ja kiitos kaikki netin muut Buffyfriikit! Eihän tässä hommassa olisi mitään hauskaa ilman teitä. Kaikkein eniten olen nettivujen ylläpidossa arvostanut niitä ihmisiä, joihin sen avulla olen tutustunut. On vaikeaa (ja totta puhuen varsin kamalaa) kuvitella enää elämää ilman heitä. Kaikilla on oma elämänsä omassa kaupungissaan, mutta sitten on myös se elämä, joka meillä on netissä. ”Elämä netissä” kalskahtaa tietysti nykyaikana hieman negatiiviselta, kun ajattelee kaikki uutisotsikkoja aiheesta. Minä muistan kuitenkin viiden vuoden takaiset valvotut yöt, jolloin vieraskirja Caven väki vaihtoi ajatuksia mitä omituisimmista aiheista, väsäsi fanitaidetta ja heitti älytöntä läppää keskenään. Olen aina ajatellut, että se oli parasta aikaa koko näinä kuutena vuotena. Emme olleet vielä edes tavanneet toisiamme livenä, mutta meillä oli silti älyttömän hauskaa yhdessä.

Tunnustan, ettei minulla ole ollut mikään maailman paras vuodenvaihde. Paljon kaikkea ikävää ja masentavaa on mahtunut pariin kuukauteen ja vasta tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että tuo vaihe voisi todella olla ohi. Ei ollut kivaa menettää kosketusta kaikkeen siihen, mikä teki kuuden vuoden ajan elämästäni niin mahtavaa, mutta on lohdullista ajatella, että täällä se kaikki yhä on, ihan sielä minne sen jätinkin. En ole päivittänyt kunnolla kokonaiseen vuoteen (miittiosiota ei nyt lasketa), mutta silti 1.2. Caveen ilmestyi lukuisia onnittelevia viestejä. See? It’s just like old times. Tänään oli hyvä päivä.

Haluaisinkin nyt siis kiittää kaikkia teitä, jotka olette joskus vierailleet sivuillani ja kirjoittaneet minulle tervehdyksiä Caveen. Ette voi edes aavistaa kuinka suuri merkitys tällä kaikella on ollut elämässäni. En yleensä pidä liiasta sentimentaalisuudesta, mutta näissä synttäripuheissa sallin sen itselleni. On olemassa yksi biisi, jonka sanat ovat minusta aina kuvanneet täydellisesti tunteitani, mitä tulee koko tähän nettimaailmaan. Staindin ”So Far Away”, olkaapa hyvät!

This is my life
Its not what it was before
All these feelings I’ve shared
And these are my dreams
That I’d never lived before
Somebody shake me
Cause I, I must be sleeping

Now that we're here,
It's so far away
All the struggle we thought was in vain
All the mistakes,
One life contained
They all finally start to go away
Now that we're here its so far away
And I feel like I can face the day
I can forgive and I’m not ashamed to be the person that I am today

These are my words
That I’ve never said before
I think I’m doing ok
And this is the smile
That I’ve never shown before

Somebody shake me
Cause I, I must be sleeping

Now that we're here,
It's so far away
All the struggle we thought was in vain
All the mistakes,
One life contained
They all finally start to go away
Now that we're here its so far away
And I feel like I can face the day
I can forgive and I’m not ashamed to be the person that I am today

I'm so afraid of waking
Please don't shake me
Afraid of waking
Please don't shake me

Now that we're here,
It's so far away
All the struggle we thought was in vain
All the mistakes,
One life contained
They all finally start to go away
Now that we're here its so far away
And I feel like I can face the day
I can forgive and I’m not ashamed to be the person that I am today


Kiitos kaikille, jotka ovat olleet osa tätä käsittämättömän huikeaa kokemusta! En ole katoamassa minnekään, Vaarnis pysyy yhä netissä ja kaikilla heillä, jotka haluavat heittää aivot narikkaan ja vain kirjoittaa, ilman mitään sääntöjä (paitsi, että Caven kymmentä käskyä on noudatettava, tai lohikäärmeet syövät sinut) on aina paikka täällä! Ja jos sallitte, käyttäisin tämän viimeisen palstan lyhyisiin henkilökohtaisiin kiitoksiin:

Civy, Meerhel, Sunshine, Corrie, Heli-kärpänen, Shadowfaery, Eliz-the-Bunny, Ophiure ja kaikki muut, keitä ei tässä mainittu nimeltä, mutta ovat joskus olleet tärkeä osa Caven kehitystä! KIITOS!

Olen tullut kotiin.
Kirjoitettu 1.2.2008

Alussa oli televisio, Internet ja Joss.

On nyt kulunut kuusi vuotta (ja yksi päivä, koska nukuin 1.2. univelkojani pois ja heräsin vasta puoli kolmelta yöllä päivittämään) siitä, kun ryhdyin koodauksesta mitään tietämättömänä väkertämään Buffy-fanisivua nettiin keskellä yötä. Mitä olen oppinut tänä aikana? Olen oppinut koodaamaan, mikä on oikeastaan Buffy-faniuteni ansiota, sillä tietokoneista tuli sen takia osa elämääni ja päätin hakea opiskelemaan tietotekniikkaa (asiaa edesauttoi se, että jäin pisteen päähän sisäänpääsyrajasta yliopiston historian pääsykokeissa). Olen oppinut luottamaan siihen, että kaikki tuntemattoman ihmiset eivät ole niin sanotusti ”out to get me”. Olen oppinut aloittamaan keskusteluja ventovieraiden henkilöiden kanssa. Olen oppinut tuntemaan erilaisia ihmisiä ja huomaamaan, kuinka ihanaa heidän erilaisuutensa on. Olen oppinut elämään ja olen oppinut rakastamaan.

Kiitos Joss Whedon.
ALLA MUUTAMIEN VIERAILIJOIDEN ONNITTELUTOIVOTUKSIA:
CIVY
(Cave-viesti 1.2.2008)


"...Tämä paikka on legenda, instituutio. Paikka, jossa mitä kreisimpi huumori, sen parempi!


Siispä, luolatoverit, vanhat ja uudet.
Aika on tullut paljastaa salaisuudet.
Mikä teidät tänne ensi kertaa toi,
kuin naulittuna piti, kunnes ikkunasta punersi aamunkoi?

Mikä sen tietyn hymyn kasvoillenne sai,
vaikka olisi ollut sateinen ja kylmä maanantai?
Päänne kujeilla hauskoilla täytti,
suunnan uuden mielikuvituksellemme näytti.

Täällä saamme olla omat itsemme,
julkituoda kaikki hullut rakkaat juttumme!
Täällä raikuvat oodit wc-kukille,
tuliset taistopuheet erilaisille shipeille.

Kiitos teille kaikille,
kerääntykäämme pyhän sinisen lähteelle.
Uskomme sulaan hulluteen todistakaamme,
täällä omia itsejämme aina olla saamme!



Proud to know ye all and to belong to tha crazy tribe of CaveScoobies!"
ONNITTELUKORTTI CIVYLTÄ
CORRIE
(Cave-viesti 1.2.2008)


"...Muistan kun Vaarnis oli vasta yksivuotias. Koska siitä kuitenkin on jo viisi vuotta, en enää muista saavuinko tänne ensi kerran hieman sitä ennen, vai hieman sen jälkeen, mutta niillämain kuitenkin ensiesiintymiseni tein. Saattoi peräti olla ensimmäinen paikka, jossa tätä nimeä käytin. Varmaa on ainakin, että täällä siitä lopulta tuli "virallinen", kun se vääntyi melkeinpä loputtomiin lempinimiversiointeihin.

Viisi vuotta on aika pitkä aika, kun otetaan huomioon, että täytän tässä kuukauden päästä 20. Olen siis hillunut täällä kokonaisen neljäsosan elämästäni. Which is kinda like whoa. Dudes. Seriously. (Toinen tapa hahmottaa tilannetta on, että olin vielä yläasteella kun tulin tänne, ja nyt olen yliopistossa. Niin se aika rientää kun on kivaa.)

Yritän tässä siis jotenkin antaa ymmärtää, että Vaarnis ja cave ovat itseasiassa olleet aika merkittäviä tekijöitä elämässäni. Varsin hyvin nettisivulta, sanoisin. "Hmm... Täällä ei ole älyllistä elämää. Olen siis kotona viimeinkin! *Numfar does the dance of joy* Tsippadippadaah... Olen vapaa! " niinkuin Raven eräässä vanhassa viestissään hihkuu.

This is home, and you guys are my friends.

So without any more sentimental randomness,

HAPPY BIRTHDAY VAARNIS!

All of my love."