Pala joulukuuta
Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai
Maanantai 9.12.2002 Sumua
Tänään sain ajella yksin töihin. Eeva kyseli kyytiä viime viikolla, mutta saikin sitten kyydin mieheltään ja Juhokin oli työmatkalla. Yleensä yksin on ihan mukava ajaa (koska se on niin harvinaista), mutta tänään oli niin kurja ajokeli, että olisin mieluusti ottanut apukuskin tihrustamaan kanssani, ollaanko vielä tiellä ja näkyykö sumun ja lumen keskeltä hirviä. Tää oli taas niitä päiviä, että sai illalla olla tyytyväinen, että pääsi ehjänä takaisin kotiin.
Näin muutes töissä vanhaa luokkakaveriani, Annia, joka on töissä tossa tien toisella puolella. Vaikka ollaan "naapureita", ei ole tullut käytyä moikkaamassa Annia kuin kerran tämän syksyn aikana! Melkein hävettää vähäinen yhteydenpito, kun koulussa oltiin "bestiksiä". Jauhettiin Annin kanssa paskaa puolitoista tuntia ja oli mukava pitkästä aikaa tuulettaa ajatuksiaan kaikesta kouluaikoihin liittyvästä. Muutenkin tuntuu, että Juhan lisäksi Anni on ainoa, jolle voi uskoutua tämän työpaikkaan liittyvän ahdistuksen tiimoilta. Siis ainoa sellainen ihminen, joka tuntee kuviot ja tietää, mistä puhun. Ja on jopa osittain samoilla linjoillakin.
Nyt sitten odotan mielenkiinnolla, milloin ensimmäiset juorut palaavat takaisin. Tarkoitan sitä, että kun me puhuttiin kuitenkin ihan normaalilla äänellä (joskin suljetun oven takana), niin tämän talon äänieristys on niin ala-arvoinen ja hiljaisuus yleisin ääni, että takuulla kaikki lähimmissä 10 huoneessa olleet kuuli kaiken. Ja tiedän, että ne jutut oli just sitä kamaa, joka päätyy juorupalstan otsikoihin. EVVK!
Illalla kotona ei puuhailtu mitään ihmeellistä. Käytiin ottamassa muutama talvinen maisemakuva, niin tuli samalla ulkoiltuakin. Niistä kuvista jäi säästettäväksi asti seitsemän parhainta otosta. Kuvaaminen on kivaa, mutta noi talviset olosuhteet on kyllä melko extremet... Hrrrr...
Illan päätteeksi katsottiin elokuvaa, jossa näytteli Leena Meriläinen (=Kotikadun Eeva), mutta mua väsytti niin paljon, että nukahdin kesken leffan, vaikka se ei mikään huono ollutkaan.
Tiistai 10.12.2002 Joulu lähestyy
Sain taas ajella yksin töihin, kun Juho oli sairaana. Työpäivä meni jotenkin kituuttaessa ja kotiinpääsyä odotellessa.
Illalla pelattiin korttia tiistaiseen tapaan. Pelikerta saattoikin jäädä viimeiseksi ennen ensi vuotta, kun tuntui, että ihmiset liukenee jo joulunviettoon. Havahduin just, että oon kiroillut, kuinka joululauluja soitetaan jo näin aikaisin, mutta jouluunhan on enää 2 viikkoa!! Ei tunnu yhtään siltä... No, ihanaa, että saa ainakin melkein viikon loman ja sitten on muitakin lomia tulossa; uusi vuosi ja loppiainen! Aion nollata pääni kyllä aivan totaalisesti ja unohtaa kaiken työhön ja työpaikkaan liittyvän.
Ai niin, taas yksi kummallisuus tässä työpaikassa. Johtaja on päättänyt, että kaikki henkilöstö on lomalla 23.12. Että voi sitten vapaasti päättää, että viettääkö vuosilomaa vai liukumavapaata, mutta lomalla ollaan... Hieno päätös! No, en kyllä aio lomailla sitä päivää, vaan otan mieluummin seuraavan perjantain lomaa.
Kaikenlaisia jouluvalmisteluja täytyy kai alkaa tekemään. Tai niitä valmisteluja on tasan kahden tyyppisiä. Ensinnäkin pitää lähettää joulukortteja sukulaisille ja tuttaville. Postimerkit meillä on jo, mutta kortit pitää vielä hommata. Ja kirjoittaa. Blääh. Toinen valmistelu on lahjojen ostaminen. Karrin puolen sukulaiset on jo hoidettu, mutta sitten pitäisi vielä kehittää Karrille ja mun sukulaisille jotain. Eiköhän niille aina jotakin keksi. Kun vaan jaksais mennä ostoksille. Ai niin, ja paketoida. Blääh2. Mä en oo varsinainen jouluihminen. Tai on joulu ihan mukavaa aikaa silloin, kun ei muuten oo kiireitä. Nyt kun on tarpeeks rankkaa muutenkin töiden yms kanssa, niin ei kyllä tulis mieleenkään enää repiä joulusta lisästressiä siihen päälle. Eli tyydyn minimipakettiratkaisuun (kortit+lahjat=bueno).
Keskiviikko 11.12.2002 Eeva is back
Juho oli vieläkin kipeä, joten sain taas ajella yksin. Eeva oli jo töissä, kun pääsin sinne asti. Se on nyt melko tiiviisti töissä, kun sen opintovapaa tai mikä lie loppui ja sen opiskelutkin on melkein pulkassa. Eevan paluu tietää sitten sitä, että minä väistyn siltä tietokoneelta ja etsin jonkun rohjakkeen itselleni. Kyllähän tää just ja just vielä menee, kun täällä on yks vapaa työhuone, mutta kohta tänne tulee lisää väkee ja mä muutan sitten varmaan komeroon tai tuulikaappiin. Jee jee. Siis en oikeasti muuta sinne, mutta jonnekin mun pitää sitten väistää ja olis tosi kiva tietää, että minne täällä enää voi persettään tunkea, kun joka paikka on jo täynnä. Ja sitten nää koneet... Tääkin on joku 166 Pentium, joka saattaa toimia tai sitten ei. Exceliä tää jaksaa just ja just pyörittää. Netti jumittaa aina ja kaatuu joka toinen kerta vähintään. Tyhjentelin äsken surutta tän koneen levyä (koska se ilmoitti levyn olevan täynnä) ja sain tilaa ruhtinaalliset 57 Mt. Ja laitoin internetin asetukset uusiks, saa nähdä auttaako se mitään. Saman operaation tein Juhon koneelle, sillä on yhtä huono vehje (tosin se saa kohta uuden).
Eevan tulo kiristi selvästi työskentelyilmapiiriä. No, ehkä se keksii mulle jotain puuhaa, niin ei tartte enää laiskotella ja kuluttaa aikaa netissä (sekin alkoi jo tympästä).
Illalla mentiin pitkästä aikaa lenkille Katrin kanssa, kun ilmat oli sopivan lauhat. Kyllä heti huomas, ettei olla pariin viikkoon käyty, kun ei jaksanut kovin hyvin juosta. Tehtiin vähän lyhyempi lenkki ja käveltiin enemmän kuin yleensä. Pääasia, että sai jotain liikunnallista tehtyä.
Lenkin ja suihkun jälkeen lähdettiin käymään tankilla ja kaupassa Karrin kanssa ja käytiin ottamassa kuvia yhdeltä rannalta. Siinä oli avantouintipaikka, mutta ei me sen takia sitä valittu, vaan siksi, kun siellä on ihan hienot maisemat. No, siinä avannolla kävi paljon sakkia, mutta hauskinta oli, kun joku suomalainen poika toi 2 ulkomaalaista (taisivat olla eteläeurooppalaisia) uimaan ja olihan se varmaan karmiva kokemus niille. Ne huusi ja kilju ja juoksi kauheeta vauhtia avannosta sisälle. En kyllä ihmettele yhtään! Mua ei sinne veteen sais millään. Hrrr. Muutenkin oli tarpeeksi kylmä.
Kotona katottiin kuvat. Mun kuvista ei ollut mitään tarpeeksi hyvää säästettäväksi asti, mutta Karri tais säästää omistaan pari. Ei nekään mestariotoksia olleet, mutta ihan ok silti.
Illan päätteeksi katsottiin CSI, ja mulla alkoi väsymys painaa jo puolessa välin. Keksin jo alkupuolella, että sitä tyttöä käyttää hyväkseen sen isä ja niinhän siinä sitten kävi. Nukahdin varmaan välittömästi, kun se ratkesi. Siihen se CSI sitten kyllä jo loppuikin.
Torstai 12.12.2002
Tänään olikin sitten kimppakyytiläisiä kolme (ihan hyvin, saa vähän leikattua alkuviikolla syntyneitä kuluja). Mun ja Juhon lisäksi tuli vielä Henna kyytiin. Mä olin sitten kuskina, joten sain ajaa töihin jo neljännen kerran tällä viikolla. Alkaa jo väsyttää ton välin ajaminen, kun aina on pimeäkin ja huono keli. Tänäänkin oli kauhee kurakeli ja tietenkin mulla loppu pissapojasta neste jo menomatkalla. Takasin olikin kiva ajaa, kun oli likanen lasi... Onneks loppumatkasta alko sataa räntää, niin se putsas lasia. Joskus sitä vaan toivoo, että asuis työpaikan vieressä (no ei täällä tuppukylässä tietty).
Kotona Karri oli laittanut poronpaistin uuniin ja mä päätin sinnitellä sen valmistumiseen asti syömättä, vaikka vaikeaa se oli, kun maha kurni koko ajan. Tehtiin pitkästä aikaa perunamuusia, kun se on niin helppo ja nopee valmistaa. Niin ja Bearnaise-kastiketta a la Knorr. Ruoka oli hyvää (vaikken porosta yleensä hirveesti diggaa) ja viinikin yllätti positiivisesti (nimi ei ollut kovin raflaava; Crazy cock).
Mukavaa iltaa jatkettiin Kotikadun parissa ja sitten mä otin kuvia Karrista, joka esitti nukkuvaa... Ne kuvat lens kyllä heti katselun jälkeen roskikseen. Halusin kokeilla eri valotusaikoja ja aukkoja, kun oon nyt vähän asiaan perehtynyt. En ilmeisesti riittävästi kuitenkaan, kun joku oli aina pielessä. Pitäis ihan tosissaan keskittyä opiskelemaan kuvaamisen teknistä puolta, niin oppis käyttämään kameraa täysin manuaalisesti. Nyt käytän sitä vaan "puolimanuaalisesti", eli säädän joko aukkoa tai valotusaikaa, mutta en molempia. Luulen, että vika on useimmiten siinä, kun en saa haluamaani tulosta aikaiseksi. Mene ja tiedä. Paljon, välillä tuskastuttavaltakin tuntuva määrä asioita pitäisi vielä oppia. Aikaahan on loppuelämä, jos niin haluaa ajatella, mutta olisi silti mukava kokea todellisia onnistumisen hetkiäkin ennen sairasvuodetta... Tällä hetkellä mä saatan kyllä olla liiankin kriittinen omia tuotoksia ja taitoja kohtaan, kun oon käyny katsomassa oikeasti onnistuneita kuvia aukea.netissä. Onhan siellä tietty huonojakin kuvia, mutta teknisesti ne monesti on hyviä, jolloin se huonous rajoittuu esim. rajauksiin tai aihevalintoihin, jotka ovat kuitenkin viime kädessä makuasioita(kin). Teknisesti mä en osaa kuvata lähes ollenkaan, mutta silmää mulla on kyllä omasta mielestäni. Ja ideoita. Nyt pitäis keskittyä siihen tekniseen puoleen ja se panee ahdistamaan, kun oon tälläinen lyhytjänteinen otus.
Perjantai 13.12.2002
Aamulla pyöri vain mielessä, että onneksi on perjantai. Viikko tuntui tosi pitkältä ja raskaalta taas kerran.
Työpäivä meni jotenkuten. Töistä lähdettiin jo kahdelta. Se söi taas mukavasti liukumaa, jota mulla on enää 12 tuntia... Ens viikolla pitää yrittää kerryttää liukumaa sen sijaan, että vaan kuluttaa sitä. Joulukin on tulossa ja ainakin aatonaattona liukumaa hupenee 2-4 tuntia... Tätä menoa se loppuu kohta...
Karrikin tuli aiemmin töistä ja me käytiin kaupassa. Ostettiin viiniä ja ruokaa, koska mulle iski mieletön halu tehdä aurajuusto-purjo-uunilohta. Mun atopiat on taas pahana ja iho on tajuttoman kuiva kaikesta rasvan kanssa läträämisestä huolimatta, joten sain siitä(kin) syyn syödä kunnon rasvaruokaa (huomasin eilen, että viime viikolla olin syönyt rasvaa järjestäin liian vähän, vain 20-30 g, kun oikeesti pitäis syödä vähintään 40 g). Seliseli. Ja laihdutusrintamalla ei mitään uutta...
Illalla sit syötiin ja oltiin. Ja käytiin saunassakin. Katri soitti ja pyysi meitä jonnekin (biljardia pelaan, oluille...), mutta ei me sitten jaksettu lähteä. Jotenkin työviikon jälkeen oli energiat vähissä.
Lauantai 14.12.2002 Rallia
Aamulla lähdettiin käymään kirjastossa, koska mun teki mieli käydä tsekkaamassa, olisko siellä valokuvausoppaita, jotka vois vähän valistaa mua. Ei siellä ollut kovin hyviä kirjoja. Nekin, jotka oli, oli aika vanhoja, ajalta ennen digikameroita. Siis periaatteessahan ne samat ohjeet ja tekniikka pätee vieläkin, mutta jotenkin silti haluis lukee vähän uudempia neuvoja... Otin muutaman kuvan kirjastossa sisällä, kun Karri luki hetken jotain kirjaa, eikä mulla ollut muutakaan tekemistä.
Kaupungilla käytiin Alkossa (hakemassa glögipullo illaksi) ja kahvilla. Mä halusin juoda lattea, ja siellä oli viikon kahvina joku erikoislatte, joten päätin ottaa sen. Menin odottamaan pöytään ja Karri jäi tekemään tilausta. Sitä lattea sai mietona ja vahvana ja Karri valitsi mulle sen vahvan... Se oli karmean makuista. Tosi kitkerää... Karri vaihtoi sitten sen mun kanssa, kun sillä oli vain tavallista kahvia ja se kelpas mulle mieluummin. Karri on vahvan kahvin ystävä, joten sitä ei vaihtokauppa häirinnyt. Sen laten jälkeen tavallinenkin kahvi maistui aika kitkerältä... En tiedä, oliko mulla makuaistissa jotain vialla.
Ehdittiin jo lähteä kaupungilta, kun muistui mieleen, että joulukortit olis pitänyt ostaa. Käytiin sitten kotimatkalla halpismarketissa ostamassa halpiskortit. Ne oli kyllä tosi järkkyjä kortteja, oikeen hävettää lähettää sellasia, mutta laiskuus voitti. Ja onhan se niin, ettei niitä kukaan kauaa katsele... Parhaimmille kavereille sentään ostin kunnon kortit.
Kotona ei ehditty kauaa olla, kun piti jo lähteä Tommin ja Piian luo, kun ne oli kutsuneet meidät syömään ja iltaa viettämään. Mentiin bussilla. Se tuli keskustan kohdalla niin täyteen, että kuski jätti parilta pysäkiltä ottamatta kyytiin uusia matkustajia. Tosi mahtava temppu! Mä en tajua, miten tässä kaupungissa voi olla julkinen liikenne näin huonosti hoidettu. Sen meiän bussin perässä tuli 2 muuta bussia 10 minuutin sisällä ja ne ajaa samaa reittiä melkein 10 km. Niin ja sit kun tää 3 bussin letka on mennyt, ei 50 minuuttiin tuu samaan suuntaan meneviä autoja. Ei kyllä ihmetytä yhtään, että ihmiset hankkii omia autoja. On siinä kaupungin hyvä mainostaa autotonta keskustaa ja rohkaista ihmisiä tulemaan ostoksille bussilla, kun bussit kulkee kerran tunnissa ja puolet matkustajista jätetään tunniksi pysäkille odottamaan seuraavaa bussia. Se on sitä toimivaa joukkoliikennettä se. Ja sama meininki jatkuu vuodesta toiseen. Mä kirjoitin niille asiallista palautetta ja muutosehdotuksia, mutta siitä on jo kolme vuotta, enkä ole vieläkään saanut vastausta. Eikä mikään ole kolmessa vuodessa muuttunut.
Lassi saapui melkein yhtä aikaa kyläilemään. Tommi ja Piia tarjoili meille tortilloja ja salaattia ja ruoka oli tosi hyvää. Söin kolme tortillaa ja tuli melkein ähky. Itse tehty guagamole on tosi namia!!!
Koko ilta meni oikeastaan pelatessa rallipelejä xboxilla. Tommi on hankkinut videotykin ja oli aika upeeta pelata, kun peli heijastettiin seinän kokoiseksi. Sitä oli jopa viihdyttävää seurata. Pelattiin kahta eri rallipeliä ja otettiin pienen harjoittelun jälkeen kisa niin, että kaikki pelasi kaikkia vastaan samalla radalla. Mä voitin molemmat kisat!! Ja molemmissa sijoitukset meni minä-Lassi-Tommi-Piia-Karri.
Kotiin lähdettiin puolen yön aikoihin taksilla, koska bussia olisi pitänyt odottaa 1,5 h. Taksi ajoi koko matkan 20 km/h ylinopeutta ja aina jos paloi punaset valot, se alkoi jarruttaa vasta valotolpan kohdalla ja pysäytti suojatien päälle niin, että meinas niskat katketa. Alkoi vituttaa sen kaahaus, mutta pidin mölyt mahassa kuitenkin. Tuskin se olisi mun kritiikkiä edes ymmärtänyt.
Sunnuntai 15.12.2002
Mulla on taas joku vitutuskausi meneillään. Sen lisäksi ahdistaa ja masentaa. Tätä on jatkunut jo niin pitkään, että olotila alkaa tuntua normaalilta. Sitten välillä valo pilkahtaa ja sen jälkeen palaaminen "normaalitilaan" (siis tähän vitutukseen) tuntuu kahta ankeammalta. Tiedän, että tämä helpottaa viimeistään keväällä, sitten kun valokin lisääntyy, mutta jotenkin kevät vain tuntuu tosi kaukaiselta... Toivottavasti joulu edes katkaisee hetkeksi siivet vitutukselta.
Yö meni aika kehnosti. Mä olin saanu käteni kipeeks pelaamalla sitä xboxin rallipeliä (juu, kuulostaa huolestuttavalta) ja sitä jomotti niin rankasti, etten saanut nukuttua ennen kuin laitoin 50 g Mobilatia ja söin Ibumaxin. Sitä ennen menikin pari tuntia valvoessa kivun kourissa. Ei kiva. Tällaisina hetkinä sitä osaa arvostaa terveyttä, sitä, ettei ole mitään kivuliaita tauteja. (Mitä nyt atooppinen iho, joka tykkää talvesta tosi paljon. Oikein puhkeaa kukkaan kylmien ja kuivien ilmojen kunniaksi!)
Karri lähti päivällä pelaan kaverien kanssa ja mä jäin kotiin. Pesin pyykkiä ja arkistoin vanhoja kuvia. Toi arkistointi alkaa jo tylsyttään ja rankasti. Kuvia on niin paljon... Mutta pakko jaksaa, kyllä se aherrus varmaan sitten joskus palkitaan, kun voi tietokannasta hakea kuvia.
Karri tuli jo muutaman tunnin päästä takaisin ja me siivottiin pikasesti akvaario. Siellä oli kasveja niin paljon, että poisheitettävää tuli ämpärillinen! Harmittaa, ettei kellään tutulla oo akvaariota, koska meiltä sais aina tosi hyväkuntoisia rehuja niin paljon kuin jaksais pois kantaa. Meillä on varmaan liiankin hyvät valot tossa purkissa. Toisaalta oon sen huonommankin vaihtoehdon kokenut ja mieluummin katselen hyvin kasvavia kasviröykkiöitä kuin leväisiä ja kitukasvuisia kasvustoja.
Siivouksen jälkeen vaihdettiin uudet pyykit pesukoneeseen ja lähdettiin kauppaan. Käytin ostamassa Atelle joululahja, kun Liina vinkkas meille, että Atte tarvitsisi omat posliiniset astiat. Se alkaa olla jo niin iso poika, että voi siirtyä muovisista posliinisiin. Me ostettiin Myyrä-astiat, kun Atte tykkää Myyrästä.
Illalla kirjoitettiin joulukortit. Vieläkin ahdisti niitten korttien rumuus. Ei voi mitään... Ensi vuonna mulla on sitten virtaa ja aikaa askarrella ihan itse jotkut tosi hienot kortit (tai niin mä ainakin ajattelen taas tänäkin vuonna). Yks vuosi me oltiin Katrin kanssa innokkaina liikkeellä ja ostettiin korttipohjia ja kaiken maailman kimalteita ja kuvioita ja askarreltiin sitten pikkupöhnässä kortteja keskellä päivää yhdessä kaljakuppilassa. Se oli hauskaa, mutta en muista, tuliko niistä tekeleistä sitten lähetettyä yhtään... Samana vuonna me muuten luettiin yhteen tenttiin siellä samassa kapakassa ja ilmeisesti lievä nousuhumala kannatti, koska sain siitä tentistä 22/24 p. Eikä se ollut mikään helppo tentti...
Loppuillan luin kirjaa Susitosi. Se oli aika sekava, kun siinä on kaksi päähenkilöä, joiden elämää kerrotaan vuorotellen. En jaksanu keskittyä, joten aloin nukkua.