Pala joulukuuta
Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai
Maanantai 16.12.2002
Maanantaiaamut on kyllä tosi legendaarisia ahdistavuudessaan! Tänään mun paino oli jo 1,5 kg korkeampi kuin viime viikolla (kehitys on ollut viikonlopun ajan aina puoli kiloa enemmän kuin edellisenä päivänä). Mahtavaa. Kyllähän mä toki tiesin, että jumppien joulutauko ja parin viikon laiskistuminen ruokiensa valikoinnissa kostautuu, mutta aika rajulla tavalla se sitten näkyy. Tosta on varmaan kilo nestettä, joka häipyy muutaman päivän fiksulla syömisellä, mutta silti... Päätin heti, että tämä viimeinen viikko ennen joulua pitää elää siivosti. Tänään menen kauppaan ja ostan hedelmiä ja vihanneksia. Ja illaksi houkuttelen Katrin lenkille.
Onnistuin toteuttamaan suunnitelmani. Ostin ainekset tonnikalasalaattia varten ja tein sen heti kotiin päästyäni. Söin vain yhden lautasellisen, koska Katrin oli määrä tulla meille ja meidän mnnä lenkille, enkä halunnut pilata lenkkiä syömällä liikaa. Katri tulikin sitten vasta tunnin päästä ja me käytiin juoksemassa vähän lyhyempi lenkki tällä kertaa. Ehkä yhteensä 35-40 min, josta puolet juoksemista, puolet reipasta kävelyä. Ihan tyytyväinen olen, että tuli lähdettyä.
Karrilla oli työpaikan pikkujoulut tänään, joten sain olla koko illan omissa oloissani. Otin muutamia kuvia akvaariokaloista ja puuhailin tietokoneella. Sitten luin ja katsoin telkkaa ja menin nukkumaan.
Yö meni vähän koiranunella, heräilin jatkuvasti katsomaan kelloa...
Tiistai 17.12.2002
Karri tuli kotiin kymmentä vaille 4. Se nukahti välittömästi. Viidestä kuuteen se kuorsasi niin railakkaasti, että yritin potkia ja töniä sitä hereille. Onnistumatta. Kuuden jälkeen heräsin ja lähdin "virkeänä" töihin. Hohhoijaa.
Virkeä on kyllä päivän sana. Ilmoitin juuri pelikavereille, että jätän illan pelit väliin. Ei vaan huvita ja jaksata. Äh. Tunnen itseni taas maailman epäsosiaalisimmaksi. Tuntuu, että on miljoona kertaa helpompaa ja miellyttävämpää juosta ihmisiä pakoon kuin hakeutua minnekään, missä joutuu olemaan sosiaalinen. Onneksi, onneksi joulu on jo ensi viikolla ja matkustan sukulaispoikien luokse. Eetu ja Atte ovat taitavia opettamaan oikeaa elämää ja sitä, miten sen voi hyödyntää seikkaillen rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Kun kasvaa liian aikuiseksi, unohtaa monta pientä, mutta tärkeää asiaa.
Ilta meni tosi ankeasti. Tympi ja ärsytti. Kun peruin peli-illan omalta osaltani, onnistuin aiheuttamaan jonkinlaisen lumipalloefektin eli kaikki muut seurasivat esimerkkiä ja peruivat. Ei siinä niin olisi pitänyt käydä! Halusin olla omissa oloissa kotona, mutta oma rauha oli mennyttä, kun Karrikin pyöri nurkissa. Ei sillä, että mua Karri varsinaisesti ärsyttäis... Tuntuu vain, että just nyt ärsyttää ihan yleisesti. Kun pääsis edes viikoks johonkin korpeen ihan yksin hiljaisuuden keskelle, niin ehkä sen jälkeen voisi taas kiinnostaa muut ihmiset ja seurallisuus. Nyt ei.
Ahdistaa.
Keskiviikko 18.12.2002 VALOA!
Pitkästä aikaa aurongonvaloa näkyvissä. Wow! Mielikin on heti astetta iloisempi.
Pakko paljastaa täällä mun uusin idea; äänikirjat aikuisille! Siis sellaiset kirjat (joita lapsille jo tehdään), että kirjan sivussa on valikoima eri ääniefektejä, jotka kajahtavat ilmoille, kun napista painaa. Keksin tämän aamulla, kun Karri luki sotakirjaa, ja innostuin elävöittämään sen lukunautintoa matkimalla kranaattien ja rynnäkkökiväärien ääniä.
Mietin, että voi sitä itseään masentaa aika monella eri tavalla. Minä masennan itseäni käymällä aukea.netissä. Välillä masennun siksi, että siellä tulee vastaan joku tosi taitava kuvaaja, jonka teokset ovat loistavia (kuten vaikkapa Kärkkäisen Maria tai Bobyrevin Emil). Välillä taas masennun siksi, että joitain oikeasti hienoja kuvia haukutaan lyttyyn vain siksi, että tekijä on ilmoittanut olevansa pelkkä harrastelija tai että käytössä on ollut digikamera (jolla otettuja otoksia ei tietenkään kukaan itseään kunnioittava kuvaaja kehu... Haloo!). Tai sitten masennun vain siksi, että ajattelen, että olisi kiva laittaa kuviaan esille, mutta että ne olis varmaan tosi huonoja kaikkien mielestä ja sitten oma käsitys niistä muutamista onnistuneista otoksista rapistuisi. Ja loppujen lopuksi suurin masennus iskee, kun tajuaa, että ajattelemalla näin sitä itse asiassa on jo tehnyt tuhoa omalle käsitykselle omista kuvistaan.
Kotona oli tapahtunut jotakin hyvin, hyvin harvinaista. Ehdin lyödä kotimatkalla itseni kanssa vetoa sen puolesta, ettei Karri ole tajunnut käydä kaupassa. Keittiön pöydällä oli kuitenkin leipäpussi! Täysi leipäpussi. Hävisin vedon, mutten jäänyt sitä harmittelemaan, vaan kävin heti ruokaan käsiksi, kun ruokaa kerran oli. Sanoin Karrille, että se sai pisteen, ja sitten se tuli kerjäämään minulta lisäpisteitä sillä, että leipä oli runsaskuituista ja että sen lisäksi oli jugurttia. Kevyttä jugurttia. Annoin toisen pisteen ja korotin pisteet lopuksi seitsemään, kun kuulin, että asteikko olikin 1-10 eikä 1-3.
Sitten lähdettiin Karrin kanssa kuvaamaan, koska sattui olemaan piiiitkästä aikaa selkeä ilma ja kuukin mollotti makeasti taivaalla. Mentiin kasvitieteelliseen puutarhaan ottamaan kuvia mm. valaistuista kasvihuoneista. Myönnetään, tylsä ja kulunut kohde, mutta yritin löytää vähän uusia kuvakulmia ja uutta "näkemystä" asiaan. Eipä sitä kuitenkaan kirpakassa pakkasessa venytä huippusuorituksiin... Muutaman kuvan jälkeen oli sormet niin jäässä, että teki tosissaan kipeää!! Poistuttiin siis melko pian sisätiloihin. Loppuisi jo tää talvi, kun se ei oo nyt yhtään kiva!
Käytiin vielä sekatavaratalossa ostoksilla ja löydettiin Liinalle ja Ilmarille oiva lahja jouluksi (tai enemmänkin tuparilahjaksi, kun "joululahjojahan ei sitten hankita"... Ne muuttaa tammikuussa omakotitaloon!) ja Katalle synttärilahjaksi sellainen pyöreä pulkka, kun sillä oli synttärit äskettäin. Mä kyllä ehdotin sellaista pientä koiraa, joka tanssii ja laulaa, mutta se ei kuulemma ollut Karrin mielestä sopiva lahja...
Kotona puuhasteltiin kaikkea kivaa... Ei sitten ehditty ja jaksettu katsoa illan kuvasaldoa...
Torstai 19.12.2002 Myräkkä
Tänään aamulla ajokeli oli sitä, mitä äitini kutsuu nimellä kaamea myräkkä. Tuuli sivulta/edestä varmaan 25 m/s ja aamusella satanut lumi pöllys. Ja tietenkin (kuinkas muuten) oli mun ajovuoro... Elävänä päästiin perille siitäkin huolimatta.
Työpäivä oli taas yhtä takkuamista. Väsytti ja tylsistytti. En sitten saanut kovinkaan paljoa aikaiseksi. Äh.
Karrin kanssa käytiin illalla kaupassa ja ostettiin porsaspihvit ja lohkoperunoita. Pikaruoasta tuli ihan hyvää. Varsinkin pihviliha oli hyvänmakuista. Viiniksi valittiin makedonialaista punkkua (kierrekorkilla!). Se oli ihan ok muuten, mutta ei soveltunut kovin hyvin ruokaviiniksi. Liian marjainen ja mehumainen maku, ehkä.
Kun masu oli täynnä, katsottiin eiliset kuvat. Minä säästin omistani 4 parasta. Ei nekään mitään huippuotoksia olleet, mutta onnistuneita kuitenkin.
Kotikatu oli aika hauska. Karrikin hihitteli Partasen Onnille. Siinä on kyllä osattu valita rooliin oikea näyttelijä! Hihii.
Perjantai 20.12.2002 Lunta, lunta, enemmän lunta
Lähes koko yön ja päivän satoi lunta ja ajokelit olivatkin sitten sen mukaiset. Olin huojentunut ja helpottunut, kun sain auton ja itseni ehjänä kotipihaan töiden jälkeen... Löin auton oven kiinni perässäni ja päätin, etten liiku autolla enää metriäkään tänään. Niin oli raskas ja ahdistava kokemus kyntää läpi kinosten ja sohjon. Ja kun niitä kyntäjiä riitti perjantai-iltapäivänä ihan liiaksi asti...
Lähdin heti kävellen lähikauppaan ja ostin kalakiusaus-ainekset ja tein kalavuoan heti kotona. Lisäsin perusohjeeseen vielä lohisuikaleiden ja peruna-sipulisekoituksen väliin paprikaa ja pakaste-kasvissuikaleita, niin syötävää tuli vähän enemmän (minullako nälkä??).
Onneksi Karri tuli melkein heti ruoan valmistumisen jälkeen kotiin, joten päästiin syömään. Oli hyvää, taas kerran.
Ilta meni kotosalla. Arkistoin kuvia ja katsoin suurimman sketsiohjelman Heikoin lenkki. Sitä katsoessa saa aina nauraa kunnolla. Vitsi, että se juontaja-Kirsi on säälittävä esitys...
Ai niin, saunassakin käytiin.
Lauantai 21.12.2002 Joululahjaostoksilla
Tänään koitti se suuri ostospäivä, johon olimme Karrin kanssa henkisesti varautuneet jo viikon ajan, eli tavoitteena oli hankkia kaikki loput joululahjat. Äkkiä laskettuna lahjoja oli ostamatta 6 + meidän lahjat toisillemme. Näistä yhteen oli idea olemassa. Olimme pyhittäneet koko lauantain lahjaostosten tekemiselle ja sunnuntain lahjojen pakkaamiselle sekä mukaan otettavien tavaroiden pakkaamiselle.
Joten ei kun tulta päin! Ennen liikkeellepääsyä piti tosin kaivaa auto pois lumikinosten keskeltä... Eilen illalla oli satanut varmaan 30 cm lunta ja se kun oli vielä aurattu auton perään niin a vot! Sai siinä lykkiä muutaman kolallisen lunta. Luojan kiitos oli viikonloppu eikä arkiaamu!!
Kaupungilla kiersimme 4-5 kauppaa pikapikaa läpi ja totesimme, että kansaa on liikkeellä tunnokseksi asti. Pienemmistä liikkeistä oli pakko poistua hetimmiten, kun tuli ahtaanpaikankammo. Näiden muutaman kaupan kiertämisen myötä hankittujen kokemusten avulla teimme järkiratkaisun ja suuntasimme Stockkalle. Yläkerrasta ostimme mummulle ja vaarille narusaippuan ("tervanmakuisen") sekä kaksi luxus-pesusientä. Näille hommaisimme kaveriksi jonkun tervashampoon ja "astiaksi" jonkun korin. Toiselle mummulle ostettiin kissamuki, erikoiskahvia ja joulusuklaata (kun keksit on liian kovia "hampaattomalle"). Äitille ostettiin Jukka Kuoppamäen levy (vähän riskiostos, mutta muistaakseni se kyllä tykkää) ja isälle 20 suosikkia-sarjan Huumorimiehet-levy, jossa on kuuskyt- ja seitkytlukujen huumorikappaleita. Eetulle me päädyttiin ostamaan eläintarhalotto-peli, kun se alkaa olla peli-iässä. Toivottavasti sillä ei ole sellaista.
Käytiin viemässä lahjaostokset autolle ja lähdimme eri suuntiin etsimään lahjoja toisillemme. Minä suuntasin suoraan kirjakauppaan, koska sieltä löytäisi Karrille lahjan alta aikayksikön. Ja Karri rakastaa kirjoja, joten mikäpä olisi parempi lahja? Suoraan sotahyllylle, sieltä pikaisen katsauksen jälkeen "olimme kaukopartiomiehiä"-kirja kainaloon ja kassajonoon (joka mutkitteli takaseinään asti!!). Jono eteni kuitenkin ihan kohtuullisen nopeasti ja 10 minuutin päästä oli jo minun vuoroni. Päätin säästää muiden jonotusaikaa ja paketoida lahjan itse kotona. Sitten singahdin Alkoon, koska lupasin käydä ostamassa Katan ja Juhan lahjan (joka oli se ainoa etukäteen mietitty) eli viinipullon tyhjiöpumpun ja viinipullon. Viiniksi valitsin Rudolf-valkkarin, koska etiketissä oli kiva Petteri-poro ja koska tätä viiniä jopa kehuttiin jossain (en vain muista missä...). Tuskin se nyt kovin kamalaakaan voi olla, kun ei ollut edes saksalaista.
Karrikin tuli pian Alkon eteiseen, missä meidän oli määrä tavata. Sitten lähdimme käymään Jyskissä, koska siellä olisi varmaan korit isovanhempien lahjoihin. Samalla ostettiin uusi aluslakana, kun mummu oli halunnut ostaa meille joululahjaksi pussilakanat ja se oli antanut tehtävän mun tädille, joka oli siirtänyt sen äitille, joka siirsi sen mulle (onneksi, sillä nyt saadaan jotain, joka sointuu meidän viininpuna-mustaan makuuhuoneeseen). Koska meillä on iso peitto ja siihen olevat pussilakanat maksaa hunajaa, ostettiin vain aluslakana, sellainen sijauspatjan muotoon ommeltu puuvillainen, harmaa lakana. Ihan peruskamaa, mut en viitsinyt kalliimpaa ostaa, kun mummu on kuitenkin köyhä eläkeläinen ja se oli koko syksyn kahden vuokra-asunnon loukussa, kun se muutti omasta asunnosta palvelutaloon, eikä sieltä vapautunut omaa asuntoa, jonne olisi voinut huonekalut viedä, minkä takia oli pakko pitää vanhaa asuntoa, kunnes oma asunto vapautuisi palvelutalosta ja siihen meni monta kuukautta ja sosiaaliviranomaiset vain tappelivat keskenään siitä, avustetaanko 90-vuotiasta vararikon partaalla olevaa vanhusta vuokra-asioiden järjestelyssä. Se on sitä nykyaikaa se. Jos 90-vuotias elänyt yksin käyttämättä minkäänlaisia siivous- tai kodinhoitopalveluja ja sitten kunto heikkenee, ei pääse mihinkään palvelutaloon tai muualle, koska ikä ei ole riittävä peruste ja kun ei aiemmin ole apua tarvinnut, niin ei tarvitse jatkossakaan... Kovan tappelun jälkeen mummulle saatiin pieni väliaikaishuone palvelutalosta, mutta se johti sitten tähän kahden asunnon loukkuun. Nyt se on sitten kaikkien raha- ym. huolien takia aivan masentunut ja elämänhaluton. Oikein pelottaa nähdä sitä jouluna, kun sen kunto on kuulemma heikentynyt tosi paljon. Ikävintä kaikessa on se, että sillä äly toimii yhtä terävästi kuin aiemminkin. Ei ole dementiasta tietoakaan. Silloin masennus varmaan on suurin uhka, kun kelaa elämäänsä ja huonoa oloaan päivästä toiseen...
Kotona paketoitiin Katan ja Juhan lahja ja käytiin viemässä se niille. Istuttiin siellä tunnin verran ja vaihdettiin kuulumisia. Samalla sovittiin, että Kata ja Juho käy ruokkimassa meidän eläimiä sillä aikaa, kun me ollaan matkoilla.
Kotona tehtiin ruokaa. Timjamisia sipulikiekkoja ja salaattia. Oli tosi hyvää (ja kevyttä). Nami nami. Ilta meni taas arkistoidessa ja puuhaillessa.
Sunnuntai 22.12.2002
Aamupäivällä lähdettiin ajelulle. Auringon ympärillä oli mahtava haloilmiö, jota me aiottiin saada ikuistettua, mutta hyvän kuvauspaikan löytäminen osoittautui harvinaisen hankalaksi. Muutama kiva maisemakuva tuli otettua ja sen lisäksi yksi loistava kuva lähestyvästä junasta ja pari kuvaa toooosi iiisosta työkoneesta, joka tuli vastaan koko tien leveydeltä. Sitä ennen varoitusauto ehti opastaa meidät sivutielle odottamaan ohitusta. Siellä me sitten seisoskeltiin tien poskessa odottamassa mielenkiinnolla, kun kuljetus lähestyi. Sen edellä ajoi toinen varoitusauto, jonka kovaäänisistä kuului "Terve!", kun se meni ohitse. Nostettiin kättä, samoin kuin erikoiskuljetuksen kuljettajalle. Täytyihän siitä sitten kuvakin räpätä, kun oli kamera valmiiksi kaulassa... Rekan penkillä istui tosi polleana joku n. 5-vuotias poika. Ainakin Eetu ja Atte olisivat maksaneet mitä vain siitä istumapaikasta!
Otin muutaman taidekuvan auton ikkunan läpi. Ikkunassa oli jäätä, joka oli tosi vaikea saada tarkennettua manuaalitarkennuksella, kun siitä ei tahtonut saada selvää. Kuvista pari oli kuitenkin hyviä, vaikka tarkennus ei ehkä ihan napissa ollutkaan.
Ilta menikin kotona pakatessa ja siivoillessa. Laitoin vähän paikkoja kuntoon, että on sitten mukavampi palata lomalta takaisin. Huomenna aamulla on edessä lyhyt työpäivä ja sitten lähdetään ajamaan sukulaisten luo jouluksi.