5.22 Uhrilahja
Buffy ei suostu kuuntelemaan, kun Giles selittää, että jos Gloryn onnistuu avata portaali, heidän on tapettava Dawn, pelastaakseen maailman käsittämättömältä tuholta. Anya keksii keinon, jolla Glorya voi heikentää ja Buffy ilmoittaa heidän lähtevän taisteluun, varoittaen, että kukaan ei saa yrittää vahingoittaa hänen siskoaan. Magic Boxin kellarissa Xander kosii Anyaa, joka suostuu, mutta vasta sitten, jos maailma ei lopu sinä iltana. Willow keksii miten voi saada Taran takaisin omaksi itsekseen. Buffy ja Spike hakevat Buffyn kotoa aseita, ja Buffy kutsuu vampyyrin sisälle taloon. Hän pyytää Spikea suojelemaan Dawnia, sillä he eivät kaikki tule selviämään hengissä. Gloryn rituaali alkamassa ja Dawn sidotaan korkean tornin huipulle. Scoobyt saapuvat pelastamaan tyttöä ja Willow'n onnistuu tehdä taika, joka samalla heikentää Glorya ja palauttaa Taran järjen. Buffy taistelee Gloryn kanssa, kunnes paha jumala iskee Tappajan pään irti! Käy ilmi, että "Buffy" olikin Buffyrobotti ja *oikea* Buffy hyökkää nyt vuorostaan Gloryn kimppuun hakaten tämän hekihieveriin. Glory muuttuu Beniksi ja Giles tappaa tämän kenenkään huomaamatta. Ylhäällä tornissa Spike yrittää suojella Dawnia, kun demoni Doc viiltää tyttöä ja aloittaa rituaalin. Doc heittää kuitenkin Spiken alas tornista. Buffy juoksee paikalle, mutta portaali on jo ehtinyt avautua. Kun Dawn aikoo uhrata itsensä, sillä portaali sulkeutuu vain hänen verelllään, Buffy tajuaa viimein, mikä merkitys on sillä, että Dawn luotiin hänestä, Buffysta. Viime hetkellä Buffy tekee päätöksen uhrautua sisarensa puolesta ja hyppää alas portaaliin, jonka energia tappaa hänet. Myöhemmin, kun maailma on pelastunut, Scoobyt seisovat taistelun raunioilla, surien kuollutta ystäväänsä, sisartaan ja kaikkien rakastamaa Tappajaa.
Jakso esitettiin 5/10/2003
VAARNAN henkilökohtainen mielipide jaksosta:

Oh I need a hug…
Tämä oli aivan uskomattoman loistava lopputaistelu verrattuna Primeval-jaksossa tapahtuneeseen Aloite-räiskintään. Ei, ei edes puhuta siitä The Giftin yhteydessä! Jonkin täytyy vielä olla pyhää maailmassa.
Mulla ei ollut AIVAN yhtä vatsaavääntäviä tunteenpurkauksia tätä finaalia katsellessa, kuin oli silloin, kun Buffy loppui USA:ssa viime keväänä. En mainitse kyseistä jaksoa nimeltä tässä, koska kaikki eivät ole spoilaantuneita. No, vatsanväänteiden ”vähäisyydestä” huolimatta The Gift oli ehdottomasti vitoskauden paras jakso! Tälläkin oli kilpailijansa… Checkpointissa oli esimerkiksi jotain sellaista, mitä jokaisessa klassisessa Buffy-jaksossa pitäisi olla. Mutta eipä oikeastaan ollut pienintäkään kysymystä siitä, mikä jakso on kauden kruunaamaton kuningas! Joss Whedonin ohjaama ja käsikirjoittamassa The Giftissä kulminoituu viimein kauden kakkosjaksosta alkanut tarinavyyhti, jossa punoutui yhteen niin monia uusia hahmoja ja tuttavuuksia. Mielipuolet siviilit, oikeamieliset munkit, Bysantin ritarit, Glory, Gloryn ryppyiset hobittilakeijat, Ben ja Dawn. Tämä melko sekavana alkanut juonikuvio kävi oikeastaan lopullisen selkeäksi vasta näissä aivan viimeisimmissä jaksoissa. Multa ainakin kesti hyvin kauan tajuta Benin ja Gloryn merkillinen suhde toisiinsa ja ellen olisi ollut spoilaantunut, olisin varmaan hypännyt kattoon kuullessani Dawnin todellisen alkuperän.
Jaksosta huomasi heti, kuka oli toiminut sen luojana. Joss ”The God” Whedonin bravuuriaspektit, eli terävä huumori, traaginen lopputaistelu, surullinen teema ja järisyttävät juonenkäänteet olivat alusta asti mukana, eikä varmaan tarvitse erikseen mainita, että ALOITUS oli aivan ylimaallisen hyvä! Ne alkukuvat, jotka lähtivät nostalgisesti ihka ensimmäisestä BtVS-jaksosta 1.1 Welcome To Hellmouth ja jotka esittelivät kaikki rakastetut hahmot vielä kerran! ”Why don’t we start with, ’Hi, I’m Buffy!’”. Ja oli mukavaa, että Cordelia ja Angel olivat mukana esittelyissä. Historiaa ei pidä unohtaa, vaikka muutama hahmo onkin siirtynyt toiseen sarjaan!
Toinen ihana juttu alussa oli Buffyn hauska vampyyrijahti. Se ”Oh God! My leg!” oli sikahyvä!! Itse asiassa tekisi hurjasti mieli kirjoittaa tähän kaikki repliikit jaksosta! No, melkein kaikki ainakin. Giles laukoi monia viisauksia, joiden valosta olisi hauska ryhtyä filosofoimaan sarjaa oikein kunnolla. Omasta roolistaan Valvojana… kuinka työ on sitä, että on sanottava asioita, joihin muut eivät pysty. Kuinka se on rakkaidensa uhraamista. Erittäin abstraktisesti ajateltuna, eikö Tappaja ole hiukan kuin ase ja Valvoja se, joka vetää liipasimesta? Giles kertoo Buffylle, että tämän on tehtävä uhrauksia pelastaakseen maailman ja Buffy tekee viimeisen uhrauksen. Jälleen kerran. Toinen viisas tyyppi olikin sitten yllättäen Anya, joka oli vallan mainio keksiessään kuinka Gloryn voi voittaa Olafin (hieno muistutus peikkojaksoon) vasaran ja Dagon Spheren avulla!
Anyasta puheen ollen… WOW! Xander kosi! Xander. Kosi. KOSI???!!! Eka pari, joka aikoo sarjassa naimisiin! Taitaa olla aplodien paikka! Ja awwww, todella suloinen kosinta, vaikka Anyan reaktio ei ehkä sitä antanutkaan ymmärtää. Xanderin ”Can I take that as a maybe?” kun Anya läimäisi häntä naamaan oli valtavan suloinen!
Okei, tämä tulee olemaan historiallinen päivä – minulle. Kirjoitan parhaillani nimittäin ensimmäistä crossover-arvosteluani! Sillä The Giftiä on pakko arvostella hiukan Angelin kakkoskauden finaalijakson ”There’s No Place Like Plrtz Glrb” valossa! Ensinnäkin: Gilesin ja Wesleyn välillä ei ole varmaan koskaan ennen ollut yhtä selkeää samankaltaisuutta! Molemmat ovat valvojia, molemmat siis pakotettuja päättämään ihmishenkien uhraamisesta, suuremman edun saavuttamiseksi. Buffyversessä pelastetaan maailmaa, mikä uhkaa vaatia Dawnin hengen, Angelissa Wesley päätyy Pylean kapinallisarmeijan kenraaliksi ja joutuu uhraamaan hyviä sotureita, jotta loput joukosta säilyisi hengissä. Molemmista miehistä paljastuu uusi, pelottavan kylmäverinen puoli, mutta heidän tarkoitusperänsä ovat silti hyvät. Miten siis suhtautua siihen, että Gilesista tuli – ja kauniimpaa sanaa sille ei yksinkertaisesti ole – murhaaja. Wesley puolestaan noudatti kirjaimellisesti sääntöä ”sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua”. Ja silti kumpikaan ei ole paha. Musta ja valkoinen ovat muuttuneet harmaaksi. Inhottavaa, kun ei tiedä, miten pitäisi suhtautua rakkaiden hahmojen edesottamuksiin. Muuten, kysymys: Miten Tara tiesi ennustaa, että Gilesista tulee tappaja?
Dawnilla oli asenne kohdallaan tänään. Oli hienoa, miten hän pisti Benin matalaksi alussa ja totesi Glorylle, että ainakin tämä osaa ola rehellinen pahuudestaan, siinä missä Ben on vain heikkosieluinen, tekopyhä raukkis. Se oli jotenkin mielettömän surullinen kohtaus, kun Dawn huolellisesti viikkasi vaatteensa tuolille ja järjesti kenkänsä siististi tuolin alle, ennen kuin hänet vietiin tapettavaksi siihen Gloryn Eifel-torniin. Jos elämä on kaaosta, niin ainakin pienet asiat ovat yhtä järjestyksessä kuin ennenkin.
Buffyn ja Spiken kanssakäyminen oli liikuttavan ystävällistä. Kun Buffy kutsui verivihollisensa sisään kotiinsa… There’s just not enough awww in the world! Heh, muuten halpamainen veto kirjoittajilta pistää Spike-fanit hetkeksi haukkomaan henkeään, kun Buffy aluksi muistuttaa vampyyrille kotonaan, että he eivät kaikki tule selviämään taistelusta ja Spike toteaa tienneensä aina kaatuvansa taistelussa. Ja sitten myöhemmin se kameleonttiäijä puukottaa Spikea ja viskaa tämän katolta alas. Okei okei, tiedän, ettei Spike olisi voinut mitenkään kuolla sellaiseen, mutta kyllä hetken aikaa kävi sydän jossain rinnan ja kurkkutorven välillä…
Willow oli UPEA tässä jaksossa! Witch-Fu! Varmaan paras oli se kohtaus, missä Glory ihmettelee miksi Tara on ilmestynyt paikalle ja Willow tarraa heihin ja sanoo ”She’s with me!”. Ja myöhemmin ah-niin-liikuttavaa katseltavaa oli se, kun Willow halaa Taraa, sanoen: ”I will always find you!”. Ihana flashback jaksoon 4.10 Hush oli myös mahtava! Eli tietysti se kohtaus, kun Willow käskee ajatuksen voimalla Spikea menemään Dawnin luokse torniin ja sitten hän ja Tara raivaavat vampyyrille tien vapaaksi, tarttumalla toisiaan kädestä (ihan kuin limuautomaatin kanssa).
No, kertokaapa nyt ihan rehellisesti, pystyittekö istumaan kuivin silmin siinä lopussa, kun Buffy päättää uhrautua Dawnin puolesta ja heittäytyy alas siihen energiaportaalihommeliin (Chris ”The God” Beckin Sacrifice-kappaleen soidessa taustalla) ja tulee se viimeinen monologi, missä Tappaja pyytää pikkusiskoaan elämään…?
Siis mitä meille jäi jäljelle?
Xander ja Anya menevät naimisiin. Spike on sieluton vampyyri, joka loikkasi hyvien puolelle, rakastuttuaan Tappajaan. Willow on supernoita, josta on hyvää vauhtia tulemassa Scoobyjen vahvin lenkki. Suloinen Tara, on saanut järkensä takaisin. Giles on Valvoja, joka viime hetkellään sai omatunnolleen ihmishengen (muistakaa, ettei kukaan Scoobyista Dawnin lisäksi tiennyt, miten moraaliton raukkis Ben oikeasti oli, joten heidän silmissäänhän Ben oli viaton) ja jäi nyt vielä kaiken lisäksi ”työttömäksi”, kun menetti Tappajansa. Dawn on ex-avain, mystistä energiaa, jonka edessä on nyt kokonainen elämä tavallisena nuorena, tosin ilman vanhempia tai isosiskoaan.
Ja Buffy…
Niin Buffy. Jakson viimeinen kohtaus jäi kummittelemaan ainakin minun aivoihini aika kauaksi aikaa. Tällaista ei vain odota näkevänsä suosikkisarjaansa seuratessa. Päähenkilön *hautakiveä*.
”Buffy Anne Summers. 1980-2001 Rakastettu sisko. Uskollinen ystävä. Hän pelasti maailman. Monesti.”

(NÄHDÄÄN KUUDENNELLA KAUDELLA!)

10
Kuvat  web-osoitteesta
Romance-on-btvs.com
GILES: "If the ritual starts, then every living creature in this and every other dimension imaginable will suffer unbearable torment and death ... including Dawn."
BUFFY: "Then the last thing she'll see is me protecting her."
Dialogit  web-osoitteesta
Buffyworld.com
Takaisin 5. kauden jaksoihin
D i a l o g e j a :

BUFFY: Have you ever heard the expression, 'biting off more than you can chew'? (Vamps shakes his head) Okay. Um ... how about the expression, 'vampire slayer'?
VAMP: What the hell you talkin' about?
BUFFY: Wow. Never heard that one. Okay. How about, 'Oh god, my leg, my leg'?  (Vamp attacks her and Buffy breaks his leg).
VAMP: Oh god! My leg!

BUFFY: I love you all ... but I'm sorry.
ANYA: Okay. All in favor of stopping Glory *before* the ritual. Suggestions, ideas? Time's a-wastin'.
SPIKE: Uh ... when you say you love us all...
XANDER/GILES: (unison) Shut up.

XANDER: Smart chicks are soooo hot. (looking fondly at Anya)
WILLOW: You couldn't have figured that out in tenth grade?

BEN: Look, I ... I wish there was another way.
DAWN: And I wish you'd fall on your head and drown in your own barf, so ... I guess we're both disappointed.

BUFFY: I sacrificed Angel to save the world. I loved him so much. But I knew ... what was right. I don't have that any more. I don't understand. I don't know how to live in this world if these are the choices. If everything just gets stripped away. I don't see the point. I just wish that... (tearfully) I just wish my mom was here.

XANDER: Spike's sex-bot. Why didn't they just melt it down into scrap?
ANYA: Maybe Willow wanted it.
XANDER: I don't think Willow feels that way about, about Buffy. I mean, I know she's gone through a lot of changes, but-

BUFFY: I need you, Will. You're my big gun.
WILLOW: I'm your - no, I-I was never a gun. Someone else should be the gun. I, I could be a, a cudgel.

SPIKE: Well, not exactly the St. Crispin's Day speech, was it?
GILES: We few... we happy few.
SPIKE: We band of buggered.

MINION 1: Stand fast! Kill anyone who dares approach! This will be our day of glory!
MINION 2: Well punned.
MINION 1: Well, it just called out to me.

BUFFY: (The final speech) Dawn, listen to me. Listen. I love you. I will *always* love you. But this is the work that I have to do. Tell Giles ... tell Giles I figured it out. And, and I'm okay. And give my love to my friends. You have to take care of them now. You have to take care of each other. You have to be strong. Dawn, the hardest thing in this world ... is to live in it. Be brave. Live. For me.
l
l