| H u s h . . . |
 |
| Buffy: This feels very strange. Riley: Don't worry. If I kiss you it'll make the sun go down. Niin merkillinen kuin tämä aloitus olikin, pidin siitä silti. Tuli tosin vähän mieleen noin kuukausi sitten näkemäni leffa, Mulholland Drive, joka (vaikka olikin aika ovela ja hieno) oli yksi vaikeselkoisimmista näkemistäni elokuvista ikinä. Miten meidän pitäisi ymmärtää Buffyn uni? Ja oliko Rileyn lausahduksella auringon laskemisesta jotain syvällisempääkin merkitystä, kuten on aiheellista olettaa... Pieni kurkistus Tappajan ajatusmaailmaan jätti minut aika sekavaksi. Okei, hän haaveilee Rileyn suutelemisesta. Se on normaalia ;) Mutta sitten ilmestyivät lorua laulava pikkutyttö ja Herrasmiehet. Enneuniko? Oli miten oli, hieno (ja tosi outo) aloitus... Whedonin käsiala näkyy kaikkialla! |
| Anya: See! You make jokes during my pain.You don't care about me at all Xander: I care about you. Anya: How much? What do I mean to you? Xander: I... we, you know we spend...we'll talk about it later. Xander, Xander, Xander... Pari viikkoa sitten tilanne näytti jo niin lupaavalta, kun Anya oli viimein muuttunut hullusta ex-toivomusdemoni ja nyk. sänkykumppanista tyttöystäväksi... Ja mitä? Nytkö Xander ei taas olekaan sitä mieltä, että he seurustelevat? Ei ihme, että Anya on turhautunut. Mutta reiluuden nimissä on todettava, että luultavasti Xander välittää Anyasta paljon, muttei vain ole valmis puhumaan aiheesta vakavasti. Anya puolestaan on yhä naiivin suorasukainen ja haluaa tietää tasan missä mennään. Tässä kohtauksessa kaikui kauden kolmosjakso "The Harsh Light Of Day" (4.3 Sietämätön Päivänsäde), jossa Anya ensi kerran hiillosti Xanderia heidän "suhteestaan". No, loppupuolella kaikki kuitenkin päättyi onnellisesti... Hehheh, Xander oli niin mainio |
 |
| hyökätessään hakkaamaan Spikea! LOL Ja sitten tietysti seurasi se suloinen A&X-suudelma. Hah! "You never know what you have until you loose it", eikö vaan? Spike-parka ei vaikuttanut järin tyytyväiseltä... Hahhah, Anya on ratkiriemukas! Sormivihjailu oli kaiken huippu! "Mennäänkö jonnekkin ja -" [käsimerkkejä]. Hah! Hmm... ja mitä noihin pariskuntiin tulee, niin Riley ja Buffy olivat tosiaan ristiriitaisia tässä jaksossa. Aluksi vaikutti, että heistä ei voi mitenkään tulla mitään (keskustelu kampuksella, kun molemmat valehtelevat menemisistään), keskivaiheilla (suudelma kadulla) vaikutti, kuin he olisivat uusi Suuri BtVS Rakkaustarina ja lopussa (viimeinen kohtaus Buffyn huoneessa) vaikutti, kuin oltaisiin palattu takaisin alkupisteeseen. Where DO |
| we go from here? Ovela veto Whedonilta laittaa Buffy alussa valittamaan Willow'lle siitä, miten hän ja Riley vain höpöttävät ja höpöttävät, voimatta paljastaa itsestään liikoja, minkä jälkeen - kuin tilauksesta - kaupunkilaisten äänet varastetaan eikä puhuminen onnistu. ja sitten, kun loitsu on ohi ja höpötys voisikin jatkua... Buffylla ja Rileyllä ei ole toisilleen mitään sanottavaa. |
| Can't even shout / Can't even cry / the gentlemen are coming... Ja nyt hiukan illan demoneista... Huuh, kun olivat hyviä! Ei sitä ainaista murinaa ja karjuntaa ja niitä karvaisia, limaisia, sarvekkaita etc. demoneja aina vain jaksa. Herrasmiehet olivat nimensä mukaisesti herrsmiesmäisiä (<-- sikäli kun tuo oli edes sana... ). Hiljaisia, sivistyneitä ja paljon pelottavampia kuin aiemmat sarjassa nähdyt pahikset. (Okei, "Killed By Death"-jakson Kuolemaa ei lasketa mukaan. Se tyyppi oli karsea!) Mutta MITÄ maailmassa ne pakkopaitaiset mielisairaalamuumiot oikein olivat?? Miten ne liittyivät yhtään mihinkään? Outoja veikkosia... Gentlemanneista vielä sen verran, että niin sivistyneitä kuin olivatkin, niin täytyy sanoa, että kuoleminen oli niillä kuin 80-luvun B-luokan kauhuleffasta. Splatter-genre elää ja voi hyvin! Katsokaa vaikka seuraavaa kuvaa: |
 |
 |
| "Don't lose your head now..." |
| Tara: Always, I mean, since I um, was little... my, my mom used to, she um, she had a lot of power, like you. Willow: Oh I'm not... I don't have much in the way of power. Willow: Really, I mean most of my potions come out soup. Besides... spells going awry, friends in danger... I'm definitely nothing special. Tara: No, you are. Awww... Tara on niin söötti! Pidin hänestä ensisilmäyksellä. Viimeinkin joku BtVS-hahmo, johon voi samaistua. Ihanaa, että Tara jää sarjaan pysyvästi! Tunnustan, alkuaikoina kun lueskelin vasta kässäreitä neloskaudelta, ajattelin, että miten kukaan voisi ikinä ottaa Ozin paikkaa Wllow'n elämässä? Mutta eihän se niin menekään. Oz on aina osa Willow'n elämää ja tätä sarjaa. Tarkoitus ei ole verrata uutta ja vanhaa suhdetta toisiinsa. Se ei olisi reilua. |
 |
| Limuautomaattikohtaus oli muuten tosi hyvä! Yksin Willow'n taika ei ole tarpeeksi vahvaa, mutta kun hän ja Tara toimivat yhdessä... wow, se automaatti LENSI oven tukkeeksi! Pure magic! |
 |
| Riley: Well, I guess we have to talk. Buffy: I guess we do. |
| Ja näin paljastuvat salaisuudet Sunnydalessa. Herrasmiehet ovat poissa, mutta hiljaisuus ei silti ole ollut koskaan näin painostava. Hys! |