Early journal, part II
(Kääpiö Oromor muistelee)
Päivä 1
Olimme jälleen kaupungissa. Pappi kävi juttelemassa saagi Eldabarin kanssa. Muuta
merkittävää ei tapahtunut.
Päivä 2
Lähdimme jälleen kohti luolia. Yöksi leiriydyttyämme kimppuumme hyökkäsi muutama hyeenamies,
jotka saatiin kuitenkin tapettua. Niiltä löysimme kolme outoa pulloa. Yhdessä pullossa olleella
punaisella aineella saimme pelastettua henkitoreissaan viruneen papin.
Päivä 3
Lepäsimme puoli päivää rasittavan yön vuoksi. Peledor suoritti jälleen metsästysretken, ja
sai verisen kamppailun jälkeen tapettua mäyrän. Jatkaessamme matkaa rinnettä pitkin kohti luolaa
näimme alempana rinteessä olioita, jotka saattoivat olla ihmisiä tai örkkejä. Saavuimme luolalle,
jonka suuaukon sisäpuolella oli vartiossa suurinpiirtein koiran kokoinen lohikäärme. Samaisesta
paikasta löytyi myös nähtävästi epäonnisten seikkailijoiden käristyneitä jäännöksiä. Kerättyämme
hieman näytteitä ja lattialla lojuneita metallinpaloja päätimme poistua paikalta - lohikäärme ei
selvästikään ollut halukas päästämään meitä sisään. Yövyimme vuoristossa.
Päivä 4
Matkalla seuraavalle luolalle näimme noin 10-15 mustaa ihmisenkaltaista oliota. Luolan
suuaukolla on maassa verta ja irtojäseniä. Huraa. Kerättyäni suuaukolta hieman kivinäytteitä
menimme sisään. Luola näytti tyhjältä, mutta lattiassa oli parimetrinen aukko. Tarkkaan
harkittuamme päätimme laskeutua aukkoon köyden avulla. Alhaalla kohtasimme (jälkeenpäin laskettuna)
16 yllämainitun kaltaista mustaa oliota, jotka hyökkäsivät välittömästi kimppuumme. Taistelun
kuluessa sekä minä että pappi menetämme tajuntamme - minä myös henkeni. Mutta siitä lisää myöhemmin.
(Peledor kertoo taistelusta vähän lisää)
Sellaista taistelua ei ryhmä ollut vielä kokenut. Moninkertaisen ylivoiman edessä hengenlähtö
vaikutti varmalta. Pakoon ei päässyt, joten yritimme vain myydä nahkamme mahdollisimman kalliilla.
Toverini sortuivat yksi toisensa jälkeen, mutta minä jatkoin silpomista ja pilkkomista veren maku
suussa ja veren valuessa muutenkin. Oliko se sitten Fharlanghnin suojelusta vai mitä, en tiedä,
mutta huomasin lopulta olevani yksin pystyssä ruumiiden keskellä. Luolasta löytyi vielä kolme aika
heikossa kunnossa olevaa oliota, mutta senhetkisessä tilassani en kysellyt mitään vaan surmasin nekin,
minkä jälkeen romahdin kivilattialle toipumaan. Jälkeenpäin en ole tekoa suurella ylpeydellä muistellut.
Jossakin vaiheessa sain kerättyä sen verran voimia, että tutkin ystävieni voinnin. Oromor oli
kuollut kuin kivi, mutta Galanorissa vielä henki vähän pihisi. Yritin tehdä hänen olonsa mahdollisimman
mukavaksi ja jäin sitten odottamaan, mahtaisiko hän enää palata tajuihinsa. Ruumiskasojen keskellä
yöpyminen ei ollut mieltäylentävä kokemus, varsinkin kun en uskaltanut juuri silmiäni ummistaa.
Päivä 5
Joskus seuraavan päivän aikana pappi sitten tuli tolkkuihinsa. Hän paranteli haavojamme sen minkä
pystyi. Sitten siirsimme tavaramme ja kuolleen toverimme ruumiin pois luolasta ja aloimme kotimatkan.
Yöllä vartioidessaan Galanor oli huomaavinaan käärmeitä tai jotain.
Päivä 6
Aamulla näimme kaukaisuudessa ratsastajia, mutta koska olimme aivan rikkihakattuja, päätimme olla
huutelematta heille. Raahustimme koko päivän kohti Fairportia ja saavuimme perille myöhään illalla. Menimme
turhia viivyttelemättä temppeliin siinä toivossa, että Oromorin saisi vielä jotenkin virvoitettua elävien
joukkoon.
(Oromor jatkaa taas)
Kuolin mutta en kuollutkaan. Temppelin oivalliset papit saivat todellakin minut herätettyä henkiin,
mistä olen kovasti kiitollinen. Loppuyö menikin sitten levon merkeissä.
Päivä 7
Mustilta olioilta kerätyt aseet arvioitiin temppelissä ja myöhemmin sepän luona. Minä lepäilin
temppelillä sillä aikaa kun muut kävivät Rindalin luona nostamassa palkkion retken suorituksesta ja
kertomassa retken tapahtumat. Minä olin yötä temppelissä, muut Vihreässä Majakassa.
Päivä 8
Pappi kävi jälleen saagi Eldabarin juttusilla. Minun hidas paranemiseni jatkui.
Päivä 9
Edelleenkään ei tapahtunut mitään kummempaa.
Päivä 10
Olin taas siinä kunnossa että pystyin nousemaan jaloilleni. Pappi kävi taas kerran keskustelemassa
saagin kanssa.
Päivä 11
Päätimme tässä vaiheessa mennä kukin tahoillemme koulutukseen. Minä lähdin kotivuorilleni
Burakriniin, Peledor eteläisiin metsiin ja Galanor jäi temppelille opiskelemaan.
Päivät 12-15
Matkustin kohti Burakrinia.
Päivä 16
Näin jo vuoren häämöttävän edessäni. Peledor tapasi Tarvirin metsässä.
Päivä 17
Saavuin Burakriniin.
Päivä 18
Aloitin koulutuksen.
Päivä 19
Peledor ja Tarvir näkivät örkkien jälkiä (hakattuja puita ym.), ja sen jälkeen vuorilla myös
örkkejä. Tämän lisäksi vuorilta löytyi örkkien linnoituksen alku.
Päivä 20
Koulutukseni jatkui...
Päivä 21
Ystäväni gnome Kaldimori saapui Fairportiin ja asettui asumaan meidän valmiiksi maksamaamme
huoneeseen majatalossa.
Päivä 22
Peledor saapui Fairportiin.
(Peledor kertoo hetkisen aikaa)
Kävin ilmoittamassa minun ja Tarvirin tekemästä löydöstä viranomaisille. Poukkoiltuani
muutamalta luukulta toiselle päädyin esittämään asiaani itse Cortillianille. Kovasti kiiteltiin ja
tarjottiin lämmintä kättä, mutta siinä se. Tarjosin kuitenkin itseni, papin ja Tarvirin palveluksia
sotaväelle, ja ne otettiinkin vastaan. Minusta tehtiin opas ja väliaikainen korpraali. Huraa.
(Oromor...)
Päivät 23 ja 24
Koulutukseni jatkui edelleen.
Päivä 25
Saatoin koulutukseni päätökseen ja lähdin matkaan kohti Fairportia.
(Peledor...)
Päivä 26
Sotajoukko aloitti marssinsa kohti örkkilinnaketta aikaisin aamulla. Suuntasimme ensin kohti
metsää, josta oli tarkoitus poimia Tarvir mukaan.
Päivä 27
Etujoukko saapui metsän reunaan ja kohtasimme Tarvirin. Osa sotilaista oli vielä matkalla kun
kävimme yöpuulle.
Päivä 28
Marssimme metsän halki kohti örkkien hakkuualuetta. Komentaja lähetti tiedustelujoukon ylös
kuivunutta joenuomaa. Minä ja Tarvir etenimme ylhäällä rinteellä jousimiesten kanssa. Linnaketyömaalla
ei näkynyt örkin örkkiä, ja Cortillian käski joukot leiriytymään. Kallioista löytyi joukko luolia,
joissa örkit olivat ilmeisesti piilotelleet auringonvalolta. Nyt ne olivat tyhjiä.
Päivä 29
Aamu koitti kylmänä ja tuulisena. Koska armeija näytti pärjäävän hyvin omillaan, minä, Galanor
ja Tarvir erosimme palveluksesta ja lähdimme kohti Fairportia. Haltia erosi seurasta matkan varrella.
Me kaksi ehdimme yöksi kaupunkiin. Oromor kertoi palattuaan, että hän oli tämän matkapäivän aikana
kohdannut villisian ja ajanut sen pakosalle.
Päivä 30
Yleistä reissaamisesta toipumista. Tapasimme Oromorin ystävän Kaldimorin, gnomevelhon.
Päivä 31
Kääpiö saapui Fairportiin. And there was much rejoicing.
Päivä 32
Lähdimme neljän hengen voimalla suorittamaan temppelin antamaa tehtävää Greenwoodiin, olimmehan
joltisessakin velassa heille. Lainasimme maataloista ponin ja kuormamuulin. Päivä sujui mukavasti,
mutta yöllä tapahtui ikäviä. Oromor näki enneunen kummallisten hämähäkkimiesten hyökkäyksestä, joka
kävi toteen hetkeä myöhemmin. Taistelussa minuun ruiskutettiin myrkkyä, joka olisi koitunut kohtalokseni
ilman Galanorin ja Kaldimorin parantajantaitoja. Ponimme tapettiin julmasti.
Päivä 33
Herätessäni olin sairas ja kipeä, eikä ruoka tahtonut pysyä sisällä. Lepäilimme puoleenpäivään
asti ja jatkoimme sitten matkaa. Pystytimme illalla leirin keskelle metsää. Yöllä jokin kissaeläin kävi
sähisemässä meille, mutta ei onneksi hyökännyt.
Päivä 34
Matkantekoa ilman mainittavampia ongelmia. Illansuussa tosin sudet ulisivat meille.
Päivä 35
Saavuimme Greenwoodiin ja majoituimme temppeliin. Illallisen yhteydessä saimme kuulla lisää
tehtävästämme, kummitustalon tutkimisesta.
Päivä 36
Söimme aamiaista ja tapasimme maagi Elenorin, joka oli innokas liittymään jaloon joukkoomme.
Eipä tiennyt, mihin joutui. Lähdimme katsastamaan taloa. Löysimme mm. rottia ja hämähäkkejä, joista
yksi puri pappia ja tämä tuli lievästi huonovointiseksi. Kohtasimme myös ansaan kuolleen varkaan
haamun, joka esitti samaa kuvaelmaa uudestaan ja uudestaan. Löydettyämme metalliseinäisiä huoneita
palkkasimme ammattimaisen lukkojenavaajan huolehtimaan lukoista, mutta eipä hänestä juuri ollut lohtua.
Vaikutti muutenkin epäilyttävältä tyypiltä.
Jollain ihmeen keinolla Elenor sai toisen huoneen oven auki samaan aikaan kun minä ja Oromor
runtelimme toisen huoneen ovea moukareilla ja rautakangilla hakaten muutaman sellaisen
korjauskelvottomaksi. Toisesta huoneesta löytyi amuletti ja toisesta jonkin olion muna. Menimme yöksi
temppeliin. Paitsi minä, jonka ehdotus yöksi vartioon jäämisestä varkaiden varalta äänestettiin kumoon.
Hiivin siis ulos muiden nukkuessa ja palasin kummitustalolle. Kohtasinkin siellä pari varasta, joista
toinen oli yllämainittu tiirikkaseppo. Surmasin hänet taistelussa, mutta miehen roteva toveri pääsi
saalissäkin kanssa pakoon. Kun etsin paikalliset viranomaiset käsiini ja kerroin tapahtuneesta, he eivät
varsinaisesti ilahtuneet.
Päivä 37
Galanor päätti jäädä muutamaksi päiväksi temppeliin hartaudenharjoituksiin. Amuletti ja muna
annettiin asiantuntijoiden tutkittaviksi. Poliisi pahastui teoistani: kukaan ryhmästä ei enää saa
kantaa asetta Greenwoodissa. Muut kiittelivät.
Päivä 38
Aamuyöstä tuntemattomat hyökkääjät ilmestyivät huoneeseemme temppelissä ja puukottivat minua.
Terässä oli kaiketi halvaannuttavaa myrkkyä. Minut raahattiin pois huolimatta Oromorin kamppailusta
rosvoja vastaan.
Päivän valjettua poliisi organisoi etsinnän. Mitään ei yllättäen löytynyt. Heräsin kipeänä
jostakin varkaiden killan sellistä naurava kahjo seinänaapurina. Golem ravasi käytävällä pari kertaa
päivässä (arvioni mukaan; sellissä ei ole ikkunaa). Kalterit taipuvat, mutta eivät tarpeeksi.
Päivä 39
Muut ryhmän jäsenet kuulemma etsivät minua kovasti, luvaten palkkion tiedoista ja kaikkea. He
saivatkin paljon vihjeitä. Neuvottelut viittamiehen kanssa johtivat vähemmän miellyttävään
lopputulokseen...
(tässä kohtaa muistiinpanot taas katkeavat joksikin aikaa)
[ Front Page
- Tollund
- Fairport
- Greenwood
- Misc. Persons
- Group
- Who Is Who
- Graveyard
- Rumours ]
|
