Travelling Journal

Previous journal Bottom of this page Next journal
Nightal 326

Nightal 1

Lepäilimme ja parsimme itseämme. Maagit viettivät päivän opiskellen. Muuten ei tapahtunut mitään ihmeempää.

(Peledor...)

Nightal 2

Päätimme lähteä takaisin Greenwoodiin. Matka oli onneksi tapaukseton ja tulimme perille illalla. Saimme kuulla, että kummitustalon kateissa ollut omistaja on kuollut jo aikaa sitten ja että hänen tyttärensä on "jossakin tällä mantereella." Todella paljon apua tuosta. Rahaa ei siis kuitenkaan ollut välittömästi putoamassa syliin. Kuulimme myös, että Mossgroveen oli lähetetty tutkimusryhmä, joka ei koskaan palannut. Epäkuolleiden huhutaan liikkuvan vähän joka puolella. Teemme päätöksen lähteä Greyspringiin auttamaan sikäläisiä epäkuolleiden kanssa. Vielä yksi huhu kertoi edellä mainitusta tyttärestä, joka saattaisi löytyä Goldvalesta. Siellä on ollut muutakin hämminkiä. Kuinka yllättävää.

Nightal 3

Minulle juolahti mieleen, että kuukausittainen tapaaminen Tarvirin kanssa alkoi olla käsillä. Oromor puolestaan ilmoitti lähtevänsä Fairportiin Bararog-kouluttajan oppiin. Suuntasimme siis yhdessä pohjoiseen ja erkanimme muutaman tunnin jälkeen. Kohtasin illansuussa Tarvirin, ja kertoilimme toisillemme kuulumiset.

Nightal 4

Tarvir sanoi olevansa halukas pikku seikkailuun ja lähdimme takaisin kohti Greenwoodia. Kohtasimme matkalla humanoidilauman jäljet, ja niitä jonkin aikaa seurattuamme kuulimme edestämme melkoista ryskettä. Ehdimme juuri piiloutua, kun vastaan juoksi 5 runneltua bugbearia, joiden perässä ravasi 2 vihaista karhua. Emme puuttuneet heidän asioihinsa. Pääsimme kaupunkiin ilman kummempia ongelmia.

Nightal 5

Aamulla valmistauduimme lähtöön. Kaldimori valitteli kipeää kurkkua ja jäi pois matkasta, huolimatta Elenorin taivutteluyrityksistä. Tien päällä alkoi tulla hiljalleen lunta. Näimme jälleen bugbearin jälkiä. Näimme myös paikan, jossa ko. oliot olivat jäljistä päätelleen ilmeisesti väijyttäneet jonkin matkalaisporukan. Olikohan siinä tutkimusryhmän tien pää?
Saavutimme kylän reilun 5 tunnin marssin jälkeen. Paikka on pieni: Lathanderin temppeli on kylän ainoa kivirakennus. Ongelma näyttää olevan se, että sen jälkeen kun kylän kuolleet alettiin krematoimaan, on ihka eläviä kyläläisiä alkanut kadota. 6 ihmistä oli senhetkinen saldo. Galanor jututti kyläläisiä tarkempien tietojen toivossa, mutta laihoin tuloksin.
Tarvir havaitsi heikot jäljet, joita onnistui jäljittämään peräti 100 m routaisen hautausmaan poikki. Uljas suoritus! Jäljet johtivat tuoreelle haudalle, jonka multa oli selvästi levinnyt ja liikkunut (keskellä oli painauma). Kaivoimme viisaina haudan auki. Arkussa oli toukkien ja jättituhatjalkaisten syömä mätä raato, jonka näkeminen sai papin ja maagin hyvin pahoinvoiviksi ja taisipa siinä mielikin järkkyä. Tuhatjalkaiset purivat minua jalkaan ja kaaduin halvaantuneena tantereeseen. Apuun rynnännyt Tarvir koki saman kohtalon. Onneksi mönkiäiset palasivat tämän jälkeen arkkuun, ja kylän pappi sai vedettyä meitä kauemmaksi. Tunto palasi raajoihin aikanaan.
Päätimme valella arkun öljyllä ja polttaa sen asukkaineen. Näin tapahtui. Kun lapoin multaa takaisin monttuun, tuntui että se ei riittänyt alkuunkaan. Kun avasimme kuopan uudestan, haudan keskeltä löytyi pehmeämpi kohta, ilmeisesti tunnelin yläpää. Se saattaa johtaa muinaisiin katakombeihin, joiden sijaintia ei kukaan kylässä enää muistanut. Peitimme montun kepeillä, säkeillä ja mullalla, ja siirryimme temppeliin syömään laihaa soppaa ja suunnittelemaan.
Oromor lienee tänään jo aloittanut koulutuksensa. Varmaan siellä on paremmat sapuskatkin. Seuraamme liittyy illalliselle myös apupappi Aramuir.

Nightal 6

Yö meni yllättävää kyllä rauhallisesti. Kun syömme aamiaista, ovelle koputetaan. Kuulemma joku pikkutyttö katosi eilen. Lähdemme joukolla tutkimaan hautausmaan aluetta. Uusia jälkiä löytyykin, mutta en minä eikä Tarvir osaa sanoa niistä sen kummempaa. Alan ystäväni kanssa kaivamaan hautaa auki, ja kun hän väsyy, tilalle tulee Aramuir. Ilahduttavaa valmiutta, uskaltaa oikein liata kätensä. Ilma on tuulinen ja kylmä, onneksi kaivaessa pysyy lämpimänä.
Jahka monttu saadaan valmiiksi, alhaalta paljastuu käytävä, johon on parin metrin pudotus. Pudottaudumme sinne kaikki, paitsi Tarvir, joka ei luolista perusta. Ylipappi lähtee hakemaan tikkaita, jos meille vaikka tulee kiireinen lähtö.
Etenemme tovin. Sitten seinästä punnertaa mädäntynyt raato, ghouliksi väittävät. Iskemme sen maahan turhia sumeilematta. Sivukäytävässä kohtaamme kaksi uutta ghoulia, jotka halvaannuttavat meistä jokaisen Elenoria lukuunottamatta. Maagin harhautusmanööverien aikana minut ja Galanor saadaan maan pinnalle. Sitten hän tulee itsekin ulos.
Apupapin luuhun asti syöty koipi saadaan loihdittua kuntoon. Ryhmä ei masennu vastoinkäymisistä, vaan lähtee uudelle retkelle. Koska kuljen jatkuvasti kärjessä, halvaannun myös ensimmäisenä seuraavan ghoulin osuessa kohdalle. Aramuir kostaa jalkansa puolesta ja niittaa hirviön.
Sillä aikaa kun tunto palailee raajoihini, muut kuulevan outoa rapinaa. Lähdemme tietysti tutkimaan sitä. Löydämme ahtaan ja pitkän käytävän, jonka läpi ryömimme. Vaatteet ovat ihan kurassa. Kunpa olisin taas metsässä.
Käytävän päässä on 20x20x5 metrin huone, jossa on paljon ruumisarkkujen jäänteitä, luita ja isot kaksoisovet. Niitä ei inhimillisellä voimalla saa auki. Palaamme siis takaisin, aina maan päälle asti. Täydennämme soihtuvarastoja.
Seuraavalla retkellä löydämme toisen kapean kolon, johon luonnollisesti työnnämme nokkamme. Minä konttaan etummaisena ja saan kunnian halvaantua taas kerran. Ohjelmassa seuraa köydenvetoa tajuttomalla ruumiillani. Kumppanini voittavat kisan ja ghouli pulpahtaa näkyviin. Elenor kärventää sen loitsulla. Kun tunto palaa, huomaan että mörkö on pureskellut sormeni jauhelihaksi. Parantava loitsu tulee tarpeeseen.
Yritämme taas. Vyötäisilleni sidotaan köysi, jotta muiden on helpompi vetää minut turvaan. Alkaa ottaa päähän tämä konttaaminen ja kertaalleen kuolleiden hakkaaminen. Ennen pitkää tulemme luolaan, jossa saamme silmillemme rottalauman. Hetken huitomisen jälkeen ne ovat kaikki hengettömiä. Elenor katosi taistelun aikana johonkin. Vissiin teki taikoja. Ei ole kyllä aikaisemmin moista esitellyt.
Jatkamme muutamankin sokkelon eteenpäin. Vastaan tulee ghouli, joka halvaannuttaa Galanorin, vaan minäpä pilkon sen. Odottelemme, että pappi toipuu. Jatkamme. Umpikujan tapaisessa alamme kaivamaan tietä selväksi, maagin ensin tökittyä jotain pehmeää massaa mullan sisässä. Mullan sisästä löytyy melkoisen maatunut kalmo, ja tämä näky järkyttää eräitäkin ryhmän jäseniä. Ei perkele enää nappaa tämmöinen sonnassa rypeminen. Poistumme luolastosta kuka mitenkin. Tarvir ja ylipappi naamioivat suuaukon uudelleen muiden palatessa temppelille. Jotkut partioivat yöllä kylän katuja, minua ei huvita.

Nightal 7

Heräämme ja maailma tuntuu olevan tallella.

(muistiinpanot katkeavat taas hetkeksi; ehkä ne laput vielä joskus löytyvät...)

(Ja Peledor "Kirjuri" raapustelee taas. Mikseivät ne kirjaviisaat tee tätä?)

Nightal 11

Ryhmä keskustelee aamiaisen ääressä saaliin jaosta. Greyspringin pääpappi ilmoittaa tylysti, että koska rahat on vääryydellä viety köyhältä kansalta, ne on myös palautettava heille. Saamme pahaiset karkkirahat ja muutaman taikanuijan tahi -kartun. Galanor saa ihan omakseen kuulemma mahtavan sotavasaran.
No, olihan ne kansan rahoja.

Nightal 12

Elenor pänttää kirjaansa, muut eivät tee mitään ihmeempää.

Nightal 13

Ratsuväki saapuu pappijoukon muodossa. Aramuir lupautuu opastamaan heitä luolissa. Temppelissä on entistäkin ahtaampi nukkua seuraavana yönä, onneksi en kaipaa mukavuuksia.

Nightal 14

Korvaan jokseenkin säälittävään tilaan ajautuneen pukuni (sen siitä kurassa konttaamisesta saa) karuilla mutta lämpimillä talonpoikaisvaatteilla. Kiitolliset kyläläiset lahjoittavat meille myös lämpimät viitat ja olkiset makuualustat.
Matkalla Greenwoodiin huomaan HYVIN ison ilveksen jäljet. Onneksi itse kissa on tiessään. Saavumme perille illansuussa sivukujien kautta siltä varalta, että vartiosto kantaa vielä kaunaa. Luolista pelastamamme ja kaupunkiin saattamamme kauppias Tolothor häipyy omille teilleen lainattuaan meiltä 1,5 kultarahaa.
Kun porukka ehtii temppeliin asti, he tapaavat iltapäivällä koulutuksesta kotiutuneen Oromorin ja riemu on suurta. Kaldimori on kuuleman mukaan hilpaissut King's View:hun juurikaljansa perässä. Terve menoa, sanon minä.

Nightal 15

Minä lähden Tarvirin mukana kotimetsiin kouluttautumaan haltioiden seurassa. Oromor hankkii elantoaan paikkailemalla temppelin muuria. Elenor lähtee tapaamaan saagia saadakseen esineet tunnistettua. Minä & haltia saavumme illalla perille; silmäni peitettiin matkan loppuvaiheessa. Haltioiden koti ei ole mikään tarunhohtoinen paikka.
Elenorille tullaan kauppaamaan "tietoa" yhdestä kultarahasta. Kerrottuaan jotain hänelle tiedon myyjä kipaisee pakoon, mutta maagi vaivuttaa hänet uneen. Paikalle tulee partio, joka vie molemmat kuulusteltavaksi.

Nightal 16

Minä aloitan erätaitojen ja miekkailun opiskelun käymättömillä korpimailla. Oromor ja Elenor lähtevät saattamaan saagi Eldabaria Greyspringiin, jotta tämä pääsisi tutkimaan pahuutta huokuvien luolien tekstejä. Vastineeksi saagi on luvannut laskea taikaesineiden tutkimisen hinnan naurettavasta järkyttävään. Tavoite saavutetaankin ongelmitta, tosin saagi on vähällä lukea ovia koristavat tekstit ääneen. Elenor ilmaisee painokkain äänenpainoin eriävän mielipiteensä. Ryhmä viettää yön temppelissä.

Nightal 17

Eldabar lähtee pappien kanssa takaisinpäin. Oromor, Elenor ja maailmalle hinkuva Aramuir lähtevät kohti Goldvalea, jossa on huhujen mukaan tarjolla 1000 gp palkkio jostakin hommasta.

Nightal 18

Tien päällä pientä ryhmää kohtaa tähän asti suurin tragediamme: vastaan tulee basiliski, joka tekee Oromorista ja Aramuirista kivipatsaita. Maagi pötkii pakoon muulien kanssa. Hän saapuu yöllä Goldvaleen ja etsii St. Cuthbergin temppelin. Paikallinen pappi, nimeltään Herdak, arvelee että saagi Humphin osaisi ehkä auttaa.

Nightal 19

Vietettyään yön erinomaisen kalliissa ja hienossa majatalossa Elenor menee tapaamaan varsin kahjoksi osoittautuvaa saagia. Hän lupaa kyllä auttaa, mutta onnistuu vain hävittämään Aramuir-paran toiselle olevaisuuden tasolle ja lennättämään Oromorin koristamaan torninsa alakertaa.

(Tästä eteenpäin Elenorin vaiheet ovat epäselvät.)

Nightal 25

Minä palaan illansuussa Greenwoodiin jäätyäni haltioille suureen velkaan koulutuksesta. Galanor on toipunut kiusallisesta vaivastaan ja valmistunut omasta koulutuksestaan. Muut ovat tiessään, mutta pappi tietää, minne he lähtivät.

Nightal 26-27

Investoin uuteen nahkahaarniskaan ja lyhennän velkaani kirkolle. Odotellessamme muiden mahdollista paluuta hakkaan temppelille halkoja ruokani eteen. Varmaan olisi fiksumpaa puuhaa kuin seikkaileminen.

Nightal 28-29

Lähden Galanorin kanssa myös kohti Dyversiä. Matkalla vesikauhuinen susi hyökkää kimppuumme. Onnistun surmaamaan sen, mutta se tartuttaa taudin minuun purressaan jalkaani. Tyypillistä.

Nightal 30

Saavumme illalla Goldvaleen. Tapaamme paikallisen St. Cuthbergin papin, Herdakin, ja vaimonsa. Heidän lisäkseen temppelissä on vain yksi noviisi; pahat uskonnot vetävät kuulemma paremmin kansaa. Herdak parantaa minut vesikauhusta ennen kuin ehdin purra ketään.


Previous journal Journals from the year 326:

Early Journal I - Early Journal II - Uktar - Nightal

Next journal

[ Front Page - Tollund - Fairport - Greenwood - Misc. Persons - Group - Who Is Who - Graveyard - Rumours ]