Piipun polttaminen on perinteisesti ollut rauhoittava ja kiireetön rituaali.

Piippu on vanhimpia tapoja polttaa tupakkaa. Piipunpoltto on erilaista kuin savukkeiden: se ei ole vain nopeaa nikotiinitarpeen tyydyttämistä. Eräs harrastaja sanoo, että piipun rauhallinen latailu ja tulien virittely valmistavat tupakoitsijaa hetkeen, jonka aikana hän voi irrota päivän kiireistä.

Piipputupakka koostuu pääasiallisesti samoista aineista kuin savukkeetkin. Myös sisään hengitetyt myrkyt ovat samoja kuin savukkeissa.

Piippuharrastajat korostavat oikeanlaisen piipun valitsemisen tärkeyttä. Halvimman maissipiipun saa muutamalla eurolla, mutta paremmat piiput maksavat muutaman kymmenen euroa ja kalleimmat jopa satoja euroja.

Piippu täytetään kolmen vaiheen latauksella. On painettava "ensin lapsen sormella, sitten naisen kädellä ja lopuksi miehen peukalolla". Piippu sytytetään aina tulitikuilla. Sytyttäminen pitää tehdä niin, että päälimmäinen tupakkakerros syttyy tasaisesti.

Kokemattomalla polttajalla piippu voi sammua usein, mutta sammuneen piipun voi sytyttää uudelleen tupakan maun kärsimättä.

Liian kiivas imeminen kuumentaa piipun liian kuumaksi, mikä pahentaa tupakan makua. Tällöin kannattaa antaa piipun sammua ja polttaa myöhemmin uudestaan. Uudet piiput kuumenevat helpommin kuin jonkin aikaa käytössä olleet.

Käytön jälkeen piippu rassataan piippurassilla sen ollessa vielä lämmin.