Hammer 327, part I
(Peledor jatkaa tapahtumien kirjaamista)
Hammer 1
Vuosi vaihtui rauhallisesti meidän nukkuessamme sikeästi. Kuulemme Herdakilta, että Elenor oli neuvottu saagi Humphinin luokse. Kuulemme myös, että hänen kumppaninsa olivat ilmeisesti kivettyneet matkalla. Uutisesta järkyttyneenä kiirehdimme tapaamaan saagia. Pelkomme osoittautuu karulla tavalla todeksi, kun näemme saagin tornin alakerrassa kivettyneen Oromorin. Vihastun saagille, mutta pidättäydyn voimatoimista. Elenor oli kuulemma kaupannut kääpiöpatsaan Humphinille koulutusta vastaan. On siinäkin perkele toveri. Saagi ilahduttaa meitä tiedolla, että mahdollisesti vain yksi velho Tollundissa osaa pelastaa Oromorin: Nedurin arkkimaagi. Varmaan auttaakin meitä riemusta hihkuen.
Lähdemme etsimään Elenoria saagin vinkin mukaan majatalo Piestystä koirasta. Ei löydy, mutta meitä opastetaan edelleen kyselemään kauppiaskilloista Dyversiin matkalla olevia karavaaneja. Ja sitten tärppää: Sinisen kilven kilta on juuri lähettämässä karavaania sinne. Kipaisemme temppeliin hakemaan vähäiset tavaramme, kiittelemme Herdakia ja juoksemme kieli vyön alla matkustavaiset kiinni. Törppö karavaanipomo ei usko kykyihimme vartijoina, joten lunastamme liput ja etsimme Elenorin väkijoukosta. Paarustamme jonon mukana, kunnes leiriydymme yöksi odottamaan rajanylitystä.
Hammer 2
Yö on kylmä mutta rauhallinen. Vieläkään ei ole maassa lunta. Kummallista kerrassaan. Pitäisi kai huolestua, mutta tuskin jumalat siitä liikuttuvat. Menemme tullijonon kärkeen ja pääsemme kiusattavaksi kukin vuorollaan. Kaikki tavaramme listataan huolella. Emme jää odottelemaan koko päivää, vaan marssimme kolmisin eteenpäin, kaupunkihan on lähellä.
Dyversin ympärillä on leireilemässä satamäärin sotilaita. Kaupunki on muurin ympäröimä ja koillislaidalla on oikein linnake. Meihin ei kiinnitetä portilla huomiota. Itse kaupungissa joka toinen asukas haluaa kovasti majoittaa meidät. Saamme myös tietää, että kaupungissa on ainakin Helmin ja Oghman temppelit. Galanor arvelee, että ensiksimainittu olisi hänelle ystävällisempi. Majoitumme kohtuuhintaiseen Väsyneeseen lohikäärmeeseen ja syömme niin että riittää.
Lounaan ääressä Elenor jakaa viisauden murusia. Meitä piinannut velho Eiwenyok Ascoyd saattaa olla kaupungissa. Tutkimamme kummitustalon omistajan tytär on luvannut palkkion, jos yövymme talossa jonkin aikaa. Majatalon isäntä, oikein kelpo mies, kertoo 1000 kultapalan palkkiosta. Sen saa nappaamalla keskustaa riivanneet murtovarkaat, jotka tuntuvat vievän ihan mitä haluavat. He tietävät tarkkaan, mikä on vaivan arvoista ja mikä ei. Galanor epäilee, että joku tullissa vuotaa varkaille tietoja matkustavaisten tavaroista. Minun ja papin sulatellessa ateriaa Elenor käy ostamassa taikuustarvikkeita.
Päätämme esiintyä ökyrikkaina, siinä toivossa että varkaat kuulevat meistä ja iskevät helpoksi luulemansa saaliin kimppuun. Myymme kaksi ylimääräistä taikanuijaamme, ja saammekin kohtuullisesti örvellysrahaa. Koko kaupungista ei sen sijaan löydy kelvollista pitkääjousta. Surkeat valikoimat. Pröystäilemme majatalomme ruokasalissa, minkä jälkeen Elenor käy kyselemässä murroista muistakin paikoista. Järjestämme yöksi väijytyksen, mutta konnat iskevät naapurihuoneeseen. Elenor kaiketi kuuli, kuinka timanttikauppias pääsi varoistaan.
Hammer 3
Nukumme puolille päivin valvotun yön jälkeen. Kun haen alhaalta syötävää, näen salissa eilen torilla pidätetyn miehen, joka puhuu amanilaisella aksentilla. Yritän jututtaa häntä, mutta mies (puolihaltia?) on varsin allapäin. Brunssin jälkeen minä ja pappi lähdemme kaupungille jahtaamaan tietoja maagin jäädessä opiskelemaan. Galanor ostaa torilta rikospaikkojen kartan minun tentatessa sotilaita.
Varaamme vapautuneen naapurihuoneen, ja löydän tarkassa syynissäni sen lattialta tuhkaa. Ainakin se näyttää tuhkalta. Ehkä joku paikallisista saageista osaisi kertoa, mitä sillä on tehty. Iltapäivällä pappi käy vierailulla Helmin temppelissä minun tuhlatessa aikaani katon tutkimiseen. Kaikki näyttää olevan kunnossa. Kyselyistämme irtoaa sen verran, että joku velho ja joku Lightfoot-niminen varas katosivat 2-3 kuukautta sitten, samoihin aikoihin kun murrot alkoivat. Kahden miehen kopla?
Keksimme uuden juonen. Elenor on juovinaan itsensä humalaan ruokasalissa, minkä jälkeen minä ja pappi kannamme sammuneen "pomomme" nukkumaan ja vetäydymme itsekin huoneeseemme "viinipullojen" kanssa. Mitään ei taaskaan tapahdu.
Hammer 4
Aamulla väsyttää taas. Joten otamme nokoset. Ryhmä kohtaa Morhad-nimisen miekkamiehen ja värvää tämän joukon jatkoksi. Elenor ja Galanor lähtevät kaupungille minun ja uuden tulokkaan keskittyessä oluen juontiin majatalon alakerrassa. Ryhmän maagisempi puolisko kiertelee kalliissa majataloissa keräämässä tietoja. Juotuaan viisi tuoppia mieheen uljaat soturit
puolestaan päättävät lähteä ratkaisemaan jutun kerta kaikkiaan. Pienen harhailun jälkeen he kohtaavan Vanhan Miehen, joka uskoo heille salaisuutensa: Raven’s Innin väki on syypää kaikkeen ja vähän päälle. Voimakaksikko sortuu kuitenkin voimajuomien liialliseen nauttimiseen ennen kuin ehtii hyökätä ko. majataloon. Morhad tyhjentää mahalaukkunsa sisällön takkaan, mikä osoittautui myöhemmin onneksi onnettomuudessa.
Tällä välin pappi ja maagi saavat tietoja, joiden mukaan varkaiden kilta ei ole rikosaallon takana. Asialla on joko kilpaileva kilta tai joukko vapaita yrittäjiä. He lunastavat vihjemieheltä myös kiltarakennuksen sijainnin ja lähtevät sinne. Elenor käy juttelemassa Galanorin odotellessa lievästi hermostuneena ulkopuolella. Rehdit varkaat tarjoavat samanlaista teoriaa kuin vinkkimieskin, ja heittävät ilmaan lisäksi Lightfootin nimen.
Majataloon palaava kaksikko huomaa paheksuen kahden juopuneen taistelijan röhnöttävän huoneessaan. Muistavat myös tuoda julki närkästyksensä humalikkojen herättyä. Viina on pahasta, sanon minä. Metsässä ei myydä viinaa.
Yöllä Elenor ja Galanor kuulevat rapinaa tovereidensa huoneesta. Kun tapaus tutkitaan, Morhad huomaa köyhtyneensä melkoisesti. Tokkurasta tointuneena huomaan takassa olevassa sotkussa pieniä jalanjälkiä, jotka kulkevat pitkin ja poikin huonetta. Yövartija saapuu kohun myötä paikalle ja joutuu nyrkkitappeluun Morhadin kanssa. Minä ja Galanor onnistumme
painimaan riitapukarit rauhallisiksi, mutta mokomat sopivat tapaavansa myöhemmin kahakan merkeissä.
Hammer 5
Elenor käy varkaiden killassa ja saa selville Marmath-nimisen velhon tornin sijainnin. Miksi, sitä en enää muista. Kaikki lähtevät katsastamaan paikkaa. Siis kaikki paitsi Morhad, joka on kadonnut jonnekin ilmaantumatta tappeluunsa. Tornin oven avaa oppipoika, jonka isäntää ei nyt sovi häiritä. Seuraavaksi ryhmä menee hullun Ceaun luokse. Tälläkin on
hirveän tärkeä projekti menossa, joten emme ole tervetulleita. Menemme vielä keskustan saagin luokse, mutta hänkään ei ota vastaan. Miksi meitä vihataan?
Laadimme yöksi nerokkaan pulloja & ohutta lankaa -hälyttimen takan eteen. Elenor kapuaa näkymättömyyden turvin katolle vahdimaan savupiippuja, kun taas minä ja Galanor “nukumme” huoneessa (annoimme toisen huoneen pois). Maagi näkeekin kolmen nuken kipuavan ränniä pitkin katolle. Sinihilkka, vampyyri ja vatsastapuhujan nukke alkavat hankkiutua piipustamme alas. Kun ensimmäinen niistä kaataa pullot, heittäydyn sen
päälle kuin pantteri ikään. Toinen ampaisee takasin piippuun, mutta Elenor onnistuu pudottamaan sen takaisin. Vampyyri menee tuhannen päreiksi. Kamppailtuaan hetken kolmannen nuken kanssa ja saatuaan ikävän viillon Elenor joutuu toteamaan, että se vipeltää karkuun. Velho lähtee perään. Minä olen jättänyt vangitsemani nuken papin vahdittavaksi ja lähtenyt kiertämään takapihalle. Ehdin juuri nähdä maagin kääntyvän kulman taakse, ilmeisestikin jonkun perässä. Säntään kannoille. Nukenriiviö katoaa näkyvistä, joten alan etsiä sen jälkiä. Niitä löytyy sieltä sun täältä, mutta lopulta joudun luovuttamaan.
Hammer 6
Vangittu nukke on lakannut sätkimästä. Kun pappi parantelee Elenoria, minä kääntelen nukkea ja muistan nähneeni torilla samantapaisia. Otamme neuvoa-antavat nokoset, jotta jaksamme alkaa jäljittää uutta johtolankaa.
Kun lähdemme kaupungille, huomaamme jonkin matkaa edellämme kävelevän jättimäisen miekkamiehen, ties mikä puolipeikko mahtaakaan olla. Huomaamme myös tämän perässä hiipivät neljä hämärää sälliä. Alati innokkaina sekaantumaan muiden asioihin varjostamme varjostajia. Matka johtaa varjoiselle kujalle, jossa Osnabryk (se oli jätin nimi) taistelee
henkensä edestä. Kaksi neljästä hyökkääjästä tosin lojuu jo maassa liki kahtia lyötyinä. Sitten ryökäleet iskevät Osnabrykin maahan, mutta lyhyeksi jää heidän ilonsa: Galanor tekee taian, joka halvaannuttaa molemmat. Hankimme kalakauppiaalta kärryt, joilla henkihieverissä olevaa uhria kiidätetään temppeliin. Minä jään vahtimaan vankeja ja kiedon joutessani köyden heidän ympärilleen. Kun ensimmäinen osoittaa elonmerkkejä ja alkaa rimpuilla irti, täräytän hänen pärstäänsä mahtavan iskun, joka palauttaa konnan höyhensaarille. Toinen saa saman kohtelun.
Pitäisiköhän ryhtyä nyrkkeilijäksi.
Helmin temppelin papit onnistuvat virvoittamaan Osnabrykin. Hän osoittautuu halukkaaksi liittymään joukkoomme, ja nähtyämme hänen voimansa suostumme oitis. Kylläpä väki vaihtuu vinhasti. Kelmien taskuista löytyy demoninkuva, jonka takavarikoimme ennen kuin virkavalta vie vangit. Kun
poliisi hakkaa tunnustusta ulos heistä, toinen livauttaa että murhamiehet olivat velhon oppipoika Waluutin palkkaamia.
Tällä välin Elenor on saanut selville, että nukkekauppias Tom on kaupungin paras.
Yöksi ryhmä asettuu Marsalkan hovin ympärille väijymään
nukkevarkaita (varasnukkeja?). Kun siinä seisoskelen, tunnen yhtäkkiä että taskullani on käsi. Pyörähdän ympäri salamannopeasti kyselemättä turhia ja isken nyrkilläni siihen, missä arvelen voron lopun ruumiin olevan. Isku osuukin, mutta onneksi ei ole kovin tuhoisa, sillä varas on vain pahainen
teini. Tarkistan taskujeni sisällön ja tuuppaan rikollisenalun
matkoihinsa. Osnabryk kohtaa kerjäläisen, jolle antaa sen verran kolikoita että rahasta pitävä maagimme on tukehtua: “Hukkaan menivät nekin!” Muuta merkittävää ei tapahdu.
Hammer 7
Aamun sarastaessa luovumme vahtaamisesta ja kävelemme torin kautta kotiin; Elenor haluaa näet jututtaa nukkekauppias Tomia. Saamme kuulla, että joku naismaagi on mahdollisesti ostanut kuvatunkaltaiset nuket. Minä ja Osnabryk jäämme torille pitämään Tomia silmällä huolimatta velhon pilkkakirveistä. Nautimme samalla kerrassaan mainion aamiaisen kirpeässä aamuilmassa. Joudumme ikävä kyllä todistamaan myös häpeällistä spektaakkelia, jossa kuolemaantuomittua magian salakuljettajaa syljetään
ja herjataan torilla. Puristelen käsiäni nyrkkiin, mutta en tällä kertaa kuitenkaan lyö ketään vaikka mieli tekisi.
Puolenpäivän aikoihin lähdemme majataloon nukkumaan.
Virnisteltyään meille maagi ja pappi lähtevät käymään Helmin temppelillä. Löytämämme demoninkuva osoittautuu maagiseksi ja ikävän tuntuiseksi. Se liittyy ehkä nekromantisiin taikoihin. Jätämme ökön ylipapin tutkittavaksi. Galanor kiertelee jututtamassa paikallisia etsien lisätietoja. Hän saakin kuulla, että yksi naismaagi on asunut reilun puoli vuotta vuokralla yhdessä kaupungin torneista. Hänet on kuulemma karkotettu
Tollundiin jostain muualta. Kaksikko palaa majataloon.
Illalla päätämme hankkiutua eroon Osnabrykin vihamiehistä. Hän ja Galanor lähtevät muka ulos kaupungille syötiksi, ja minä ja Elenor lähdemme sitten mahdollisten varjostajien perään. Ja kyllähän niitä löytyykin. Päädymme jälleen syrjäiselle kujalle, jossa näytellään toinen
hurja taistelu. Galanor katsoo osan ottelusta halvaantuneena sivusta. Elenor isketään taas kerran maahan pahasti loukkaantuneena. Olemme kuitenkin lopulta voittoisia. Minä saan kyseenalaisen kunnian lopettaa vihollisuudet ampumalla vastapuolen velho jousella alas lennosta; tämä yritti näet nousta ilmaan jonkin taikajuoman avulla. Velhon lisäksi murhamiehiä oli yksi pappi ja kaksi perusroistoa.
Palaamme pariksi tunniksi majataloon keräämään voimia ja
parantelemaan itseämme. Kokeilen uhkarohkeasti(?) velholta otettua sormusta, joka osoittautuu näkymättömyyssormukseksi. Osnabryk jää vartioimaan omaisuuttamme, kun lähdemme kytikseen naisvelhon tornin ympärille. Galanor, ainoa joka ei ole nyt näkymätön, törmää pariin juoppoon, jotka päättävät pakkoluovuttaa häneltä rahaa juominkeihinsa. Toinen halvaantuu oitis ja toinen saa kuolettavan iskun nuijasta. Hyväsydämisenä miehenä Galanor parantaa ruhjomansa öykkärin, minkä jälkeen molemmat poistuvat täyttä karkua. Vähän myöhemmin Elenor näkee, kuinka yövuorosta palaava nukkejoukko kiipeää tornin ikkunasta sisään. Koska
epäilymme on nyt todistettu, palaamme majataloon nukkumaan.
Hammer 8
Aamupäivällä menemme kertomaan Väsyneen lohikäärmeen isännälle mitä olemme saaneet selville Bronwynin nukkeleikeistä. Hän uskoo sanaamme ilman muuta (kerrankin!) ja lupaa järjestää tornille kaikessa hiljaisuudessa 8 miehen partion ratsiaa varten. Odotellessamme viimeistä yhteenottoa valmistaudumme kukin omalla tavallamme; minä hion miekanteriini viimeisen silauksen ja tarkistan kaikki viinessäni olevat nuolet. Otanpa mukaan myös
pienen kirveeni. Halkojen lisäksi sillä voinee hakata ovia ja kirstuja.
Puolenpäivän jälkeen marssimme tornille, paitsi Osnabryk, joka jää huolehtimaan omaisuudestamme. Lieneekö sitten kuoleman kosketuksen tuoma jälkiväsymys vai mikä kyseessä, mutta hänen voimiaan olisi kyllä kaivattu. Tornin edessä kohtaamme isäntämme ja hänen tuomansa vartijat. Minä laitan näkymättömyyssormuksen sormeeni ja siirryn vahtimaan tornin takaovea viranomaisten alkaessa ryskyttää ovea ja huutaa: “Avatkaa lain nimessä!”
Koska kukaan ei avaa, partion johtaja käskee miehiään murtamaan oven. Tämä onnistuu helposti. Partio ryntää sisään saappaat tömisten. Galanor odottaa hetken ja menee perässä.
Tornin keittössä pappi kohtaa mielenvikaisen kolmen jalan
mittaisen kokkinuken, joka kiljuu “Kuorikaa perunat!” ja käy hosumaan pappia isolla veitsellä. Elenor, joka seurasi pappia näkymättömyyden turvin, katselee touhua hetken, hiipii nuken taakse ja lopettaa taistelun kumauttamalla sen pään irti sauvallaan. Keittiössä on paitsi takaovi, josta minut päästetään sisään, myös kellarin luukku. Kellarista löytyy pentagrammi ja kaikenlaista velhojen roinaa, sekä purkkeihin säilöttyjä
ihmisen osia. Alan tuntea yhä suurempaa halua pilkkoa arvon velhotar samanlaisiksi kappaleiksi. Kellarissa on vielä luukku alaspäin, mutta jätämme sen rauhaan.
Lähdemme yläkertaan sännänneiden vartijoiden perään minun
johtaessa joukkoa. Hiivin hiljaa ylös portaita, kunnes näen oviaukosta tulevaa valoa vasten kuvastuvan ihmishahmon tapaisen. Se näyttää kuitenkin leijuvan ilmassa. Otan vauhtia ja yritän kierähtää ilmestyksen alta, mutta kompastun portaaseen ja taklaan otuksen ryminällä huoneeseen. Kaadumme molemmat lattialle. Hahmo osoittautuu marionetiksi, jonka lankoja pidellyt pienempi nukke tipahti hässäkässä kyttäyspaikastaan käytävälle. Nousen pystyyn elottoman kangas- ja rimakasan keskeltä nuken käydessä Elenorin
kimppuun. Velho kopauttaa sitä sauvallaan ilman näkyvää vaikutusta, mutta sen jälkeen pitkämiekkani puree kangasta ja lattialle pölähtää kasa sahanpuruja.
Toisesta kerroksesta löytyy myös makuusali ja kirjasto. Minä ja Galanor pengomme makuuhuonetta maagin hyökätessä silmät kiiluen kirjahyllyn luokse. Hetken perästä kuulemme hänen avunhuutonsa. Kun ryntään ovesta sisään, näen 5 pientä klovninukkea pyörimässä Elenorin ympärillä ja päästelemässä inhoja “Hii! Hii!” -huutoja. Käymme papin kanssa tasoittamaan taistelua. Mäiskettä kestää jonkin aikaa, mutta nukeista selvitään. Johan se nyt olisikin, jos tuommoiset rääpäleet meidät
voittaisivat epäkuolleiden ja muiden epäonnistuttua.
Kun kahakka on ohi, kuulemme vartioväen tömistelevän portaita alas. Minä ja maagi katoamme näkyvistä jättäen papin selittämään asioita. He eivät kuitenkaan ole puhetuulella sen jälkeen kun eivät löytäneet yhtikäs mitään raskauttavaa tornista. Galanor johdatetaan ulos, minkä jälkeen sotilaat poistuvat jättäen yhden miehen vartioon oven eteen. Tällä välin minä ja Elenor päätämme myös kurkistaa yläkertaan. Väistettyämme vastaan vyöryvää teräksistä marionettia päädymme huoneeseen, jossa on koko joukko erilaisia nukkeja. Yksi niistä viskaa aivastuspulveria kasvoillemme, mutta se on vain hetkellinen haitta. Käymme taistoon luottaen siihen, että nämäkin nuket kaatuvat helposti. Mikään ei olisi voinut olla kauempana totuudesta. Nuket väistelevät innokkaasti ja tökkivät pikku tikareillaan. Yksi niistä takertuu niskaani ja takoo päätäni puisillä nyrkeillään ties kuinka kauan ajaen minut raivohulluuden
partaalle. Velho sortuu useamman haavan saatuaan maahan, mutta onneksi Galanor liittyy taisteluun samaan aikaan kierrettyään takakautta sisään (onneksi sotilaat eivät älynneet panna sinne vahtia). Pappi hinaa korisevan kumppanimme sivummalle minun painiskellessa nukkien kanssa ja yrittää parantaa häntä. Apu tulee kuitenkin liian myöhään. Menetyksestämme vihaisina hakkaamme loput nuket palasiksi.
Pölyn laskeuduttua tutkimme ylimmän kerroksen. Löydämme
ryöstösaaliin rippeet. Niiden joukossa on arvokkaan näköinen sormus, joka voidaan varmaan tunnistaa. Löydämme myös pienen arkun, joka sisältää esiin pomppaavan vieterinuken. Nukella on kourassaan lappu, jossa Bronwyn sanoo, että oli mukava pelata ja nähdään taas joskus. Kirottua.
Poistun takakautta tornista ja haen paikalle majatalomme isännän, joka suostuu onneksi tulemaan vielä kerran mukaan. Ovella ääliösotilas ihmettelee, miksi me nyt vielä haluamme sisään, eikä ole päästää meitä. Loppujen lopuksi hän säästää itseltään päänsäryn ja astuu sivuun. Isäntä ottaa ryöstösaaliin jäännökset haltuunsa ja lupaa viedä ne poliisiasemalle. Sovimme tapaavamme myöhemmin. Sitten minä ja Galanor kannamme Elenorin jäykistyvän ruumiin Helmin temppeliin. He eivät pysty auttamaan, mutta lainaavat sentään paareja. Oghman temppeli suostuu hieman
vastahakoisesti yrittämään henkiin herättämistä; “sehän on laitonta ja kaikkea”. Pyydetty summa, 1000 gp, on kuitenkin niin huima, että päätämme vetäytyä majataloon miettimään asiaa. Ruumis jää temppelin kylmäkellariin.
Kerromme Osnabrykille surulliset uutiset. Levättyämme vähän aikaa palaamme temppeliin. Tarjoamme velhon hallussa ollutta, kuulemma elämää antavaa amulettia (eipä se taikuus paljon auttanut) maksuksi loitsun yrittämisestä. Oghman ylipappi sanoo tutkivansa amulettia ja pyytää meitä tulemaan huomenna uudestaan.
Hammer 9
Kun istumme aamiaisella, isäntä tulee puheillemme. Hän ja kollegansa olivat neuvotelleet asiasta, ja päättivät, että jos viikkoon ei tapahdu vastaavia varkauksia, saamme luvatun 1000 gp palkkion. Hän lähettää myös sanan sormuksen menettäneelle kauppiaalle, mutta jos miehestä ei kuulu kohtuuajassa mitään, saamme kuulemma pitää sormuksenkin.
Lähden papin kanssa temppelille. Ylipappi hyväksyy amuletin maksuksi, kertoen että väärissä käsissä sen voima saisi aikaan paljon pahaa. Palaamme majataloon lounastamaan hiljaisissa merkeissä. Iltapäivällä on herätysrituaalin aika. Istun Galanorin kanssa seuraamassa sitä. Oghman papit rukoilevat ja tekevät taikojaan, ja elämä näyttääkin nytkähtävän Elenorin ruumiiseen. Yhtä nopeasti se kuitenkin katoaa, ja meidät ohjataan vakavin ilmein ulkopuolelle odottamaan. Tunti kuluu. Sitten ylipappi tulee hyvin surullisena kertomaan, että Elenorin piinattu
ruumis ei kestänyt henkiin herättämistä. Se siitä ja sen kestävyydestä. Palaamme synkkinä majataloon. Ilta kuluu vaitonaisesti. Emme juuri puhele, kukin varmaan miettii omia asioitaan. Minä ajattelen, että vaikka Elenor olikin velho ja hämärä tyyppi, olisin silti mieluummin nähnyt hänet elossa
kuin kylmänä raatona. Hän ei saanut edes lähteä kunnialla kunnon
taistelussa, tosin velho ei moisesta ehkä välittäisikään. Toivon, että kun oma aikani koittaa, saan kaatua miekka kummassakin kädessä sellaisen viholliskasan keskelle, että siitä lauletaan lauluja vielä monien vuosien päästä.
Hammer 10
Minä ja Galanor, Elenorin parhaiten tunteneet, osallistumme koruttomaan polttoseremoniaan. Galanor lupaa miettiä hänelle muistokirjoitusta. Palaamme majataloon. Ruokasalin notkuvat pöydät eivät houkuttele, mutta nappaan mukaani muutaman pullon viiniä ja sulkeudun huoneeseemme syventymään niihin pohjaa myöten. Ovatko suuretkaan rahat tämän arvoisia? Ensin menetin luotetuimman seikkailijatoverini Oromorin, ja nyt lähti Elenor, jonka kummallisuuksiin olin jo melkein tottunut. Kaikki sen kurjan vihjeen takia, joka houkutteli meidät tähän kirottuun maahan. Nyt meidän pitää odotella viikko, että saamme verirahamme. Luulen, että sinä aikana minua ei juuri ulkona näy.
[ Front Page
- Tollund
- Fairport
- Greenwood
- Misc. Persons
- Group
- Who Is Who
- Graveyard
- Rumours ]
|
